äitiäiti

Olemme eronneet, eikä meillä ole tapaamisoikeutta sovittu.
Mies voi olla kolmekin viikkoa kokonaan pois lasten elämästä, lapset toki ikävöivät.
Sitten kun mies tulee katsomaan lapsia, hän on joko krapulassa tai humalassa.
Pitääkö tätä sietää? Saako mies olla pois niin kauan ja ilmaantua sitten kun hänelle passaa?
Tämä on raskasta katsottavaa, lapset kärsivät tilanteesta.
Miehelle en ole uskaltanut antaa lapsia yöksi koska ei ole varmuutta siitä, pysyykö hän selvänä.
Mikä tässä tilanteessa on lasten paras?

Tietenkin toivon että heillä olisi ISÄ. Mies sai aikoinaan monta mahdollisuutta mutta vastuuta hän ei ottanut.

ÄITI ITSEKIN

Lasten kannalta kamalinta, mitä voi olla. L APSILLE ISÄ ON ISÄ VAIKKA VOISSA PAISTAIS. Anna isän käydä lapsia katsomassa vaikka sitten rapulassa, mutta humalaista ei tarvitse sisälle päästää. Se on kuitenkin tärkeintä, että käy katsomassa vaikkakin viikkojen päästä. toivotankin teille jaksamista. elämä kuitenkin voittaa!

ex-ymmärtäjä

Lapsen ei pidä joutua tilanteeseen, jossa joutuu kohtaamaan humalaisen/krapulaisen/aggressiivisen/vlinpitämättömän tms. sopimattomasti käyttäytyvän vanhemman. Lapsen kasvun ja kehityksen paras perusta on eheä suhde vanhempaan. LAATU RATKAISEE, ei määrä.
Miksi asetat lapsesi epämiellyttävään tilanteeseen? Ota aikuisena vastuu ja katkaise tapaamiset. Mies tekee valinnan josta hänen on kannettava myös vastuu. Säälisi kohdistuu mieheen ja itseesi, ei lapsiin.

EI diktatuurille

Tehkää se sopimus lasten tapaamisesta. Tuollaisia yksipuolisia päähänpistoja ei pitäisi olla olemassakaan. Ei miehen puolelta, mutta ei - kuten edellä kirjoittanut esitti - sinunkaan puolelta. Siläl tarkoitan ettet sinäkään voi yksipuolisesti sanella ehtoja lasten tapaamiselle.

Menkää yhdessä selvin päin perheasiain neuvotteluun, missä kerrotaan mm. miksi tapaamisesta pitää olla sopimus ja mitä sopimus tarkoittaa. Sitten pyritte tekemään sen sopimuksen. Ei sanelupolitiikalla että "minä haluan näin", vaan yrittämällä nähdä myös toisen ehdotukset rakentavina. Ajatelkaa siis lapsia. Myös sinä vaikka miehen käytös kuinka jurppisi.

mamikka60

Eihän tuo tapaamissopimus kuitenkaan sido etää mitenkään. Eli sitä ei ole pakko etävanhemman noudattaa.Lapsilla on oikeus tavata etävanhempaansa, mutta etällä ei ole velvollisuutta tavata lapsiaan. Näin ainakin meillä. Eli paperin olisi voinut heti laittaa roskikseen.

EI diktatuurille

Ei sido tapaamaan ei, mutta sitoo ettei voi kieltää tapaamista. Toisaalta taas jos välttää velvollisuutensa tapaamisista jatkuvasti on perusteet vaatia elatusmaksuun korotusta.

Etävanhemman puolesta sopimuksessa on ne perusteet miksi hän maksaa mitä maksaa eikä lähi voi vaatia enempää ilman perusteita.

Sopimus on LASTEN OIKEUDESTA tavata toista vanhempaa. Eli jos sopimuksessa lukee joka toinen viikonloppu, ei lapset voi kinuta joka viikonloppu isille.

Mainitsemasi tilanne, että etä ei halua ottaa lapsia, tarkoittaa sitä ettei ole myöskään lapsen edun mukasta että joutuu sellaisen vanhemman luo joka ei tätä pysty huoltamaan.

äitiäiti

En ymmärrä, miten asetan lapseni epämiellyttävään asemaan?

""Miksi asetat lapsesi epämiellyttävään tilanteeseen? Ota aikuisena vastuu ja katkaise tapaamiset. Mies tekee valinnan josta hänen on kannettava myös vastuu. Säälisi kohdistuu mieheen ja itseesi, ei lapsiin. ""

Haluaisin että lapsilla olisi kunnollinen isä-suhde ja isä, joka HALUAISI nähdä lapsiaan tarpeeksi usein ja isä, joka pitäisi huolta ja olisi KIINNOSTUNUT lapsistaan.
Miten selitän lapsille. kun isä ei tullutkaan vaikka oli aiemmin luvannut, miten ehkäisen sen että lapset eivät pettyisi niin usein?
Mitä se tekee lasten itsetunnolle?
Lasteni parasta tässä yritän ajatella.
Mitä se tekee heille, että isä tulee jos tulee? Ja jos tulee, niin kunto on sellainen ettei ainakaan käytä heitä missään.

Vaikka tekisimme sopimuksen, mies ei luultavasti tulisi noudattamaan sitä.
Nytkin hän on jättänyt tulematta vaikka oli luvannut tulla.

Tästä en ole ennen kuullutkaan:
" Toisaalta taas jos välttää velvollisuutensa tapaamisista jatkuvasti on perusteet vaatia elatusmaksuun korotusta. "
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Toivon vielä ihan käytannön kokemuksia sekä mielipiteitä olisiko tässä tapauksessa parempi olla yksin- vai yhteishuoltajuus?

Alkoholisti

ei lastenkaan takia pysty tapojaan muuttamaan. Hän on sen aineen orja.

Jos perheenne kärsii näistä tapaamisista, voit kyllä laittaa ehdoksi sen, että luoksenne saa tulla vain selvänä. Ehkä hän sitten jaksaa tämän takia pitää sen verran taukoa, että tapaamisista tulee positiivisia.

Elä elämäänne sillä periaatteella, että olet yksinhuoltaja ja päätät kaikesta lastenkin asioista. Ajankäyttöä myöten. Olisi tietysti ihanaa, jos isä jaksaisi tapansa muuttaa, mutta sen varaan ei todellakaan kannata mitään laskea. Helpompaa sinulla ja lapsille on, että kerrot avoimesti, että isi on alkoholista sairas, eikä hän sen vuoksi pysty lupauksiaan pitämään. Ettei pidä pettyä ja odottaa, hän tulee silloin kun tulee odottamatta.

Ehdottomasti sinun pitää hankkia virallinen päätös yksinhuoltajuudesta, älä harkitsekaan muuta. Yhteishuoltajuus tuo vain mutkia ja ongelmia elämäänne, mikään ei suju. Se muoto vaatii molempien täydellisen luotettavuuden ja hyvän yhteistyön. Sehän ei ole teillä mahdollinen.

Hanki tietoja Al-Anosta = alkoholistien omaiset. Ainakin sieltä saat rehellistä neuvontaa ja apua omaan selviämiseen. Alkoholisti ei todellakaan ole terveen ihmisen väärtti.

Lapset eivät luonnollisestikaan voi mennä hänen luokseen niin kauan, kuin tilanne on tällainen. Sinä olet heidön ainut luotettava vanhempansa.

Kysymys siitä, mitä elatusapu ja sen korotus käytännössä tarkoittaa on, että jos teillä nyt on jokin sopimus, jonka perusteella mies maksaa, sitä voidaan elämäntilanteiden/huoltajuustilanteiden muuttuessa joko korottaa tai laskea. Siinä tapauksessa, että maksut jäävät saamatta, saat hakemuksella elatustuen. Se ei kuitenkaan noudata vanhemmalle määrättyjä määriä, vaan sos.lain mukaan.

Turvaa lasten ja oma elämäsi. Mies muuttaa elämäänsä, jos siihen pystyy. Hän on kuitenkin aikuisena ihmisenä itse vastuussa itsestään, ei sitä voi kukaan muu hänen puolestaan ottaa - eikä se edes auttaisi. Mahodollistaa vain entistä paremmin juomisen.

lähipiirin leelia

Ensin tuohon viimeiseen kysymykseesi: teidän kokonaisvaltaista tilannetta tuntematta siihen ei voi vastata. Yksin sinun kertomasi ei kerro tilanteesta riittävästi. Se kertoo vain sinun kantasi asiassa.

Yleensä kuitenkin lähdetään siitä että yhteishuolto olisi lähtökohtaisesti lapsen paras. Miten se sitten toteutetaan on toinen asia. Sen ei aina tarvitse edellyttää lasten yöpymisiä toisen vanhemman luona, jos se on käytännössä mahdotonta (esim. alkoholismi tai muu sairaus). Kannattaa myös muistaa, ettei alkkis ole ylpeä tilastaan, ja juuri siksi hänelläkin pitää säilyttää ihmisoikeudet, kuin myös lapsilla oikeus isään vaikka tämä olisi sairas.

Elatusmaksu on sopimuksessa määritelty sen mukaan mikä on lapsten elatuksen tarve, mikä on vanhempien maksukyky ja missä suhteessa lapset ovat kummankin vanhemman elätettävänä.

Ts. aina kun lapset ovat etävanhemman luona ei lähivanhemmalle koidu elatuskustannuksia lapsista. Jos lasten oleskelu etävanhemman luona lisääntyy, lähivanhemman elatuskulut pienenee ja etävanhemmalla ne kasvavat. Jos lapset eivät vietä etävanhemman luona aikaa enää kuten sopimuksessa on määritelty, lähivanhemman elatuskulut kasvaa, jolloin on kai perusteita vaatia etävanhemmalta enemmän elatusmaksua?

Mutta, nuo asiat käsitellään tapauskohtaisesti kokonaisuuksina. Kuten onko edes mahdollista saada enempää elatusmaksua etävanhemmalta, jos tämä on esim. sairas. Elatuskyky on mikä on, mutta määrä kannattaa sopia sen varalta ettei maksuja tule enää lainkaan, jolloin yhteiskunta tulee asiassa vastaan (mutta vain tietyn maksimin verran). Toisaalta jos tapahtuu vaikkapa ihmeparantuminen ja etän maksukyky kohenee voi häneltä vaatia elareita myös takautuvasti.

Kokonaisuuteen vaikuttaa myös alun perin tehty sopimus. Eräs minulle läheinen henkilö koki pienen pettymyksen. Erotessaan hän hykerteli tyytyväisenä kun miehensä teki sopimuksen jossa tämä lähivanhemmaksi päätetty nainen sai melko hyvät elarit ja lisäksi mies maksoi lasten harrastukset. Sopimuksen sisältöä määritettäessä ei käytetty ketään ulkopuolisia neuvojia. Sopimusta noudatettiin puolisen vuotta.

Joidenkin minulle tuntemattomaksi jääneiden tapahtumien seurauksena lapset kieltäytyivät menemästä isälleen. Nainen alkoi vaatia lähihuoltajuutta sekä lisää elareita mieheltä. Mies ei suostunut. Nainen aikoi oikeuteen. Hän kuitenkin kävi kahden lakimiehen juttusilla ennen sitä. Myös lastenvalvojan he tapasivat ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä kertaa sopimusta tarkasteltiin asiantuntijoiden läsnäollessa kokonaisuutena. Nainen päätti vetää vaateensa takasin. Koska yksinhuoltajuuteen ei ollut edellytyksiä. Myös mies halusi tavata lapsiaan ja naista kehotettiin tukemaan lapsiaan isänsä tapaamisissa. Päättelin naisella olleen tekemistä sen kanssa ettei lapset isäänsä tavanneet.

Toisekseen, mies maksoi lasten kuluista enemmän kuin mitä olisi joutunut maksamaan siinä tapauksessa että nainen olisi yksinhuoltaja. Eteen tuli tilanne jossa mies olisi voinut vaatia elatussopimusta hänen osaltaan pienemmäksi. Ja niin mies tekikin. Nainen ei aikonut suostua, mutta ilmeisesti lakimies nro 2 (koska nro 1 sai lemput kun oli naisen kanssa eri mieltä) sai naiselle järkeä päähän. Lopulta sopimusta muutettiin miehelle edullisemmaksi ja lapsetkin alkoivat tavata isäänsä.

Nainen oli hapan, ja suuttui minullekin, koska ei ymmärtänyt että "saavutetut edut" voidaan myös poistaa.

eronneen naisystävä

Viime toukokuusta olen tapaillut eronnutta miestä. Miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta. Lapset käy isän luona joka toinen viikonloppu. Muut viikonloput olen minä ollut siellä tai mies mun luona ja viikoillakin yhdessä. En ole tavannut lapsia, enkä jättänyt henkilökohtaisia tavaroita miehen asuntoon. Miehen tavaroita on kyllä mun luona. Mies ja minä ollaan oltu kahdesti lomamatkalla kaksistaan. Meille on muodostunut yhteisiä ystäviäkin. Mies on ollut matkalla myös lastensa kanssa yksin.

Miehen exä näki meidät kaupungilla toissa viikonloppuna. Oltiin illalla syömässä. Exä pölähti kyselemään kuka olen jne. ikään kuin mies olisi mieron teillä. Mies esitteli meidät. Jolloin exä alkoi tivaamaan epämiellyttävään tyyliin käynkö miehen luona, olenko tavannut lapset ym. Mies kehotti exäänsä poistumaan eikä vastannut tälle. Exä uhosi kuulet minusta vielä ja poistui. Emme nähneet oliko hän yksin vai seurassa. Kyse oli melko tasokkaasta seurusteluravintolasta, joten voisi kuvitella ettei ollut yksin.

Viime viikonloppuna exä ei päästänyt lapsia miehen luo vaikka oli heidän oikeutensa olla isän luona. Exä kertoi miehelle perustelleensa sen lapsilleen niin, että on nähnyt isän viettävän säädytöntä elämää, olevansa vastuussa lapsista ja lasten parasta ajatellen ei anna heidän mennä isän luo. Lapset muuta voinut kuin totella.

Miehelle exä teki selväksi että niin kauan kuin hänellä on suhde minun kanssa ei hän saa lapsia. Olisi pitänyt exää tiedottaa uudesta suhteesta. Exä oli myös vaatinut lisää elatusmaksuja koska hoitaa lapsia nyt yksin. Tässä on nyt kyse yhdestä viikonlopusta jolloin lapset ei saaneet olla isällä...

Olen tietysti ihmeissäni mitä nyt tapahtuu. Mies on vannonut ettei me sen takia erota jos exä vaatii, koska hänellä ei ole oikeuksia vaatia mitään. Eikä oikeuksia kieltää lasten tapaamista. Lapset on iältään 7 ja 10. Erosta on puolitoista vuotta.

Mitä tässä oikeastaan voi tehdä? Emme todellakaan halua erota vaan päinvastoin. Oli ollut puhetta miten ja missä vaiheessa mies kertoisi lapsille minusta. Onko exällä pitkän päälle mahdollisuus kiristää miestä lapsilla ja mitä oikeuksia lapsilla on?

Asiallisia kommentteja ja kokemuksia, kiitos.

eronneen naisystävä

Sen verran vielä, että tunnen joitain eronneita perheitä ja uusioperheitä. Tällaiseen en ole koskaan törmännyt. Uudet kumppanit on hyväksytty ja elämä jatkunut. Uusi kumppani ja exä on jopa keskenään sopineet lasten viemisistä harrastuksiin ja otteluihin. Henkilökohtaisia mielipiteitä en tietenkään ole juurikaan kuullut, mutta käytännön elämässä asiat näyttää hoituvan. Tällaiseen en ole törmännyt.

Kyselin parilta eronneelta onko normaalia tuollainen exän käytös ja kyllä he piti sitä hiukan outona. Epäilys oli ettei exä ole oikein selvinnyt erosta. Selviämiseen on kai käytettävissä ihan muita keinoja kuin estää lapsia tapaamasta isäänsä?

Outoa se olikin

eikä hän todellakaan saa mitään uhittelemistaan muutoksista läpi ilmoittamillaan perusteilla.

Jos äiti estää lasten tapaamiset noilla perusteilla, hänelle voidaan asettaa uhkasakko, jollei noudata tapaamissopimusta ja isä vaatii sen noudattamista. Näin päin se minun oikeudentajuni mukaan tässä luviossa olisi.

Onhan noissa exän sanomisissa sellaistakin, josta voisi syyttää perättömästä ja kunniaa loukkaavasta lausumasta.

Katkera entinen vaimo, joka ei ole hyväksynyt eroa. Oli sen hakijana kumpi tahansa tai molemmat yhdessäkin, hänen mielessään mies on yhä hänen.

Nyt pitää olla teidän harkitsevaisia, ajatella järjellä eikä tunteella ja käyttäytyä asiallisesti. Miehen kannattaa ottaa yhteyttä perheasiain neuvontaan, jotta tapaamiset saadaan oikealle tolalle. Siellä pitää kertoa mm. tämä ravintolatapaaminen, sen oikea kulku ja tapahtumat, jotta näille sosiaali-ihmisille tulee oikea kuva asioista. Siellä voit olla mukana sinäkin, jos mies hyväksyy sen.

Hankalat exät tekevät kaikenmoista, mutta olemalla itse asiallinen ja hoitamalla näitä kiristyksiä virkakautta, niitä saadaan hillittyä paljon. Hankalinkin asettuu, kun huomaa, että hänen pompoittamisyrityksensä kääntyvät itseä vastaan.

Jos meinaatte jatkaa yhdessä miehen kanssa, toki sinut esitellään lapsille. Siinäkin mielessä minusta tuntuisi viisaalta ennakoinnilta, jos käyt miehen mukana vaikkakin vain esittäytymässä ja vahvistamassa ko. illan tapahtumat siellä sos.toimistossa.

Malttia, asiallisuutta, mutta kuitenkin jämäkkyyttä. Tietysti mies pitää kiinni oikeudestaan olla lastensa elämässä ja lapsilla on oikeus tavata isää. Ei äiti sitä saa kiletää, kun kyseessä on kunnollinen isä.

hurjakon julda

Näinkin. Voipi myös olla niin pahasti erosta katkera että löysi tästä keinon kostaa miehelle. Ei vaan ymmärrä kostavansa eniten lapsille.

Äiti tässä

Puollustan äidin oikeutta varmistua lasten isän ystävän kunnollisuudesta. Kyse on lasten turvallisuudesta.

elämän kevät

Juuri tätä "äidin oikeutta" ne äidit perusteluinaan käyttää, kuka määrittelee kunnollisen? Ettei vain olisi se äiti... Taitaa isukin olla paree mennä lastenvalvojan tm. instannsin juttusille oikeuksistaan. Mustaa valkoiselle ja sakot käyttöön.

myös äiti

En minä ainakaan ole hetkeäkään epäillyt ex-mieheni kykyä huolehtia lasteni turvallisuudesta. Hänellä oli uusi nainen melko pian eromme jälkeen. Kyllä se otti päähän ja myönnän olleeni hänestä mustasukkainen pitkään mutta ei olisi tullut mieleenkään estää häntä tapaamasta lapsia! Eikä ex olisi siihen ikinä suostunutkaan. Koskaan en ole hänen naistaan tavannut edes sattumalta ja exän tapaan ehkä kerran vuodessa (lapset kulkevat nykyään matkan kahdestaan).

Kyllä sietäisi hävetä teidän jotka moista kiristystä harrastatte, enkä ymmärrä miehiäkään jotka antavat exien määrätä heidän elämästään vielä eron jälkeen.

Minun lapset pitävät isänsä uudesta vaimosta ja palaavat kotiin hyvinsyöneinä ja puhtaissa vaatteissa ja ennenkaikkea hyväntuulisina... mitään pahaa ei isän uusi vaimo ole aikaa saanut vaikka en häntä edes tunne.

isättä kasvanut

Mitäs on enää tehtävissä kun lapset tulee täysi-ikäisiksi jatkaen elämäänsä kuten "äiti opetti" - ilman isää? Äiti on tyytyväinen koska tärkeintä on kosto lasten isälle. Äiti ymmärtää ainoastaan että täysi-ikäiset lapset tekee "itsenäisen" päätöksen olla tapaamatta isäänsä, tai ainakin osoittaa mieltä isän naista kohtaan vaikka isää tapaisi äidin ehdoilla. Lastensuojelu ei enää tässä vaiheessa voi mitään.

Mutta ne lapset ei tiedä mitä elämästään menettää. Se tulee vastaan myöhemmin tilanteissa joihin eivät osaa varautua. Tiedän miltä tuntuu kun äiti opettaa isästä ikäviä asioita. Lapselle oikeasti muodostuu vääristynyt käsitys isän kelvottomuudesta. Silti se jää pysyväksi asenteeksi. Asenne estää aikuisenakaan selvittämästä onko isä mitä äiti sanoi. Isän kuoltua jää paljon epäselviä ja ristiriitaisia asioita. Sen päälle jää oma asenne miehiä ja isiä kohtaan. Kun omasta miehestä tulee isä. Siihen asti oma mies on oma kulta, mutta isänä häneltä vaadin huomaamattani asioita joita en haluaisi. Joihin luulin varautuneeni. Ja pian ollaan siinä tilanteessa kun eroa puuhataan. Huomaan ajattelevani: äiti oli oikeassa, tällänen paska minunkin isäni oli. Vai oliko sittenkään? Olen nyt eronnut ja asioita ajateltuani haluaisin monia asioita muuttaa mutta en osaa. Kiitos, Äiti.

isättä kasvanut

Isän naisystävästäkin jää paska maku suuhun. Häntä ei tunne, mutta lapsi uskoo mitä äiti hänestä sanoo. Sitä on vihainen isälle joka sellasen ämmän kanssa elää. Tiedän monia joiden vanhemmilla on uusia puolisoita joiden kanssa ovat tekemisissä. Pidin pitkään omituisina näitä laupiaita samarialaisia jotka mukamas hyväksyi äiti- tai isäpuolensa taisteuitta. Ymmärrän nyt, se on normaalia elämää, hyväksyä uudet ihmiset. Minä olen kasvanut Äidin ahtaiden asenteiden mukaan ja minusta on tullut ahdasmielinen. Se on pilannut varmaan monta suhteen alkua ja lopulta avioliitonkin. Olen katkera. En miehelleni enkä isälleni vaan Äidilleni, joka oli olevinaan ystäväni, tukeni ja turvani. Hän teki minusta tällaisen.

Isomummi

"Äiti tässä (vierailija)
Puollustan äidin oikeutta varmistua lasten isän ystävän kunnollisuudesta. Kyse on lasten turvallisuudesta."

Millähän tapaa tässä tapauksessa on kyse tuosta? Ei mitenkään. Ei tuolla tapaa varmisteta mitään, ainoastaan tehdään omia perusteettomia johtopäätöksiä ja niiden pohjalta viedään asiaa eteenpäin perättömin lausumin! Tuo on suorastaan rikollista toimintaa niin isää kuin lapsiakin kohtaan.

Oli oma mieli miten katkera ja musta tahansa, lapsiin sitä ei saa siirtää. Sellainen vanhempi, tässä tapauksessa äiti, on vastuuton, pahansuopa ihminen. Sellaiset myrkyttävät ympäristönsä ja lapsensa.

Edellä oli hyvä puheenvuoro lapselta, joka kertoi itse, mitä se on saanut aikaan. Meillä on suvussa myös nyt jo itsekin äiti, joka kantaa samaa taakkaa. Ymmärtää nyt liki nelikymppisenä vasta, miten äiti on kertonut valheita ja muunnellut totuuksia. Hänkin toivoo, että joskus saisi sen myrkyn vaikutukset sisimmästään pois elämäänsä pilaamasta, sekä sen lämpimän ja rakastavan tunteen isään, jonka tämä ansaitsisi. Kunnollinen, lämmin mies, jolle ero lapsesta oli hirveä.

Kuulehan "äiti tässä". Kyllä niitä äidin uusia sulhasia pitää päästä tarkkailemaan. Ties mitä luusereita haalaa lasten kotiin. Kyllä kunnon isän pitää päästä varmistamaan, mitä siellä puuhataan, säädyttömiäkin? Mitä tykkäisit, jos isi kyselee lapsilta, nukkuuko ne äidin sängyssä ja jos vastaus on myönteinen, isi kertoo, että äiti on säädytön h?

niin täälläkin

Kunnollisuudesta? Ei varmaan ole kunnollinen ihminen jos on sinua, kauniimpi, hoikempi tai muuten vaan menestyvä josta muut ihmiset (ennen kaikkea lapsesi) puhuvat pelkkää hyvää.
Millähän sinä tuon arvioit?

jauhomato

"eronneen naisystävä"

Voisin kirjoittaa saman jutun kuin Sinä!

Meillä ex-vaimo on yhteen muuttomme jälkeen estänyt miehen yhteydenpidon lapsensa kanssa, ei vastaa puhelimeen jos mies soittaa puhuakseen lapsen kanssa, muutaman viikonlopun on päästänyt meille jolloin kaikki on sujunut hyvin. Toisin päin yhteydenpito onkin ihan sallittua, törkypuheluja ja -viestejä miehelle saattaa ex-vaimolta tulla milloin tahansa. Eronneet ovat vuosi sitten miehen aloitteesta eikä exän käytös osoita laantumisen merkkejä.

Vasta talvella oli kuukausi tapaamisissa väliä, ja nyt taas taukoa tulee ainakin kuukausi kun viime viikonloppuna ei päästänyt lasta. Tapaamissopimusta ei tosin ole edes tehty, sillä mies ei ole halunnut allekirjoittaa mitään, sillä ei halua "automaattisesti" etävanhemmaksi. Tapaamisista joka toinen viikonloppu on sovittu suullisesti ja mies maksaa erittäin runsaita elatusmaksuja vapaaehtoisesti.

Täälläkin ex-vaimon perusteena on ainoastaan miehen talvella aloittama yhteiselämä allekirjoittaneen kanssa. Lastaan hän ei kuulemma sinne "huoraluolaan" päästä, vaan haluaa lapselleen "fiksumpaa seuraa". Olosuhteet meillä eivät ole kuulemma 7v. lapselle sopivat. Puhuu kuulemma aivan totena ihmisille, että minä olen ainakin 24/7 juova alkoholisti, luultavasti myös joku huumeveikko ja sutenööri. Meillä on kuulemma epäilyttävää elämää, viinaa, juoppoja ja huoria talo täysi jne, en onneksi kaikkea hänen totena sepittämiään juttuja edes tiedä! Ex-vaimokin on ihan aikuinen, keski-ikäinen nainen.

Totuus on, ettei ex-vaimo ole koskaan minua edes tavannut. Alkoholisti en ole, en edes tupakoi. Yöelämässäkin kävin kokonaista kaksi (2) kertaa viime vuonna, eikä niillekään kerroille ole silminnäkijöitä ja mitä sitten, vaikka olisikin. Vieraitakaan ei juuri käy eikä meteliä ole, nurkissa makoilee raukeana vain kissa, joka tuskin lienee kännissä. Vakituinen, "kunniallinen" päivätyökin on (en ole eroottinen tanssija, prostituoitu, huumekauppias tms), ex-vaimo on sen sijaan työtön.

Nyt ex-vaimo hakeekin käräjiltä yksinhuoltajuutta, ainoastaan edellämainituin perustein, elatusmaksuvaatimuskin on lähempänä tuhatta kuin yhtä euroa. Anna mun kaikki kestää... Sitä olen ihmetellyt, että missä määrin tällainen uuden kumppanin ja isän mustamaalaaminen on edes laillista? Ja eiköhän naisen luulisi kaivavan itselleen kuoppaa tällä tapaamisten estämisellä? On jopa kirjallisesti ilmoittanut miehelle, ettei mies enää tule vaikuttamaan lapsen elämässä millään tavalla, siitä ex-vaimo aikoo pitää huolen.

Näkötorni

voi teitä jauhomato. Lapsillasi on oikeus tavata isäänsä, sitä ei äitinsä pysty estämään. Mars lastenvalvojan pakeille ja isä tekemään KIRJALLISEN sopimuksen tapaamisista lasten äidin kanssa. Äitiä voidaan sakoilla rokottaa päästämään lapsi isänsä luokse. Tätä menoa lapsi vieraantuu isästään, niinkuin äidin tavoitteena onkin. Pitää vähän taistella jos aikoo jotain saavuttaa. Ehkä mies ei "oikeasti oikeasti" niin lastaan useammin haluakaan tavata? Tai on vielä liian exänsä pompoteltavissa (erosta vasta vuosi). Lasta käy sääliksi, heikko isä ja typerä äiti.

Pyhä lehmä

Alkajaisiksi, käykää lastenvalvojan luona miehen kanssa yhdessä esittäytymässä ja kertomassa, että elätte yhdessä, kaiksi kunnollista ihmistä. Kertokaa myös siitä, että ex-vaimo on alkanut sabotoida elämäänne ja isän + lapsen suhdetta täysin perättömin jutuin. Tokihan työpaikkanne, ystävät ja tutut voivat sen vahvistaa. Silloin ex-vaimon tarinat asettuvat oikeaan mittakaavaan siellä.

Kirjaa ylös keneltä olette kuulleet ja koska kyseisiä exän väittämia! Nehän ovat kunnianloukkauksia pahimmasta päästä! Niistä voi vaikka haastaa käräjille ja toteennäytettyinä johtavat tuomioon. Ne ovat asianomistajarikoksia, joten loukattu voi viedä jutun oikeuteen, mutta myös keskeyttää sen, jos katsoo aiheelliseksi.

Jos minulle tapahtuisi noin, antaisin viedä haasteen kunnianloukkauksesta ja perättömistä puheista. Veikkaan, että jos tällä vastapuolella on hiukankaan järkeä päässään, jutut loppuvat heti.

Asettaisin jutun takaisinvetäsmisen ehdoksi sen, että on kerrottava valehdelleensa tahallaan, lopetettava ne tyystin ja käyttäydyttävä asiallisesti jatkossa myös isän ja lapsen tapaamisten suhteen. Lipsahduskin, niin käräjille pääsee ja kaikki viedään myös sosiaalipuone tietoon hänen törkyilyistään.

Joskus on ammuttava yhtä kovilla kuin toinenkin, sillä he eivät muuta kuule eivätkä ymmärrä. Uskomatonta, mihin ihminen on valmis menemään kostonhalussaan.

Jauhomato

Kiitos mielipiteistänne, Näkötorni ja Pyhä Lehmä!

Mies on jo käynyt lastenvalvojalla, mutta hänkin on jo asiasta "ulkona", sillä asia on jo ex-vaimon haasteesta menossa käräjille. Asianajajakseen ex-vaimo on ottanut oikein huippujuristin joka on julkisuudessakin nyt paljon tässä eräässä viime perjantaina alkaneessa jutussa, en nyt tässä nimeltä mainitse. Aikoo siis voittaa varmasti, koska tottakai aikoo miehellä maksattaa tämän huippujuristin kymmenien tuhansien laskun.

Lastensuojeluviranomaiset (yksi nainen) ei halua ottaa meitä vastaan, sillä on kuulemma "kuullut meistä jo kaiken tarvittavan" lapsen äidiltä, siis ex-vaimolta. Mies on ko. viranomaisen juttusilla yrittänyt käydä, mutta hän kuulemma hokee vain että käräjille, menkää käräjille. Harmi vain, että käräjät kai pyytävät lausunnon tältä viranomaiselta, joka on jo asettunut ex-vaimon puolelle. Olenkin ehdottanut, että viranomaiset voisivat tulla käymään meillä vaikka ennalta ilmoittamatta (ettei ehditä siivota huumeruiskuja pois, niin kuin vastapuoli varmasti väittäisi) ja todeta nämä lukuisat juopot, viinapullot, tupakantumpit ja huumeviljelmät, prostituoitujen asiakasvastaanottosängyistä ja ruoskista yms. tarvikkeista puhumattakaan. En tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa!

Kyllä olen tässä nyt ihmeissäni. Eniten ihmettelen tätä ex-vaimon palkkaamaa huippujuristia, joka lähtee tällaista juttua ajamaan, yksinhuoltajuus ex-vaimolle kai edellä kertomieni perusteiden nojalla. Ex-vaimon juristi on tietoinen myös näistä tapaamisten estämisistä, siunaa kai nekin koska eihän lasta tällaiseen luolaan voi päästää. Täytyy olla ammatillisesti kunnianhimoinen, tai sitten aika sinisilmäinen. Siellä kai sitten käräjillä istuu silmät selällään Jauhomato, jota syytetään alkoholismista, narkomaniasta, prostituutiosta ja ties mistä. Ai niin, fakta on kuulemma sekin, että meillä ei osata laittaa mitään ruokaa. Todellisuudessa olen aivan hyvä kotikokki ja niin on mieskin (lapsikin on kylässä ollessaan tykännyt) enkä itsekään pärjäisi ilman kahta lämmintä ruokaa päivässä. Missä lienee näyttö? Joku vanha valokuva ystävän häistä jossa olen tuopin kanssa tms. ei riittäne, varsinkaan kun ex-vaimokaan ei käsittääkseni sylje lasiin vaikka ei mikään pubiruusukaan ole. Mutta en kyllä ole minäkään. Joudunkohan kokkaamaan oikeussalissa. Olenkin miehelle sanonut jo, että vielä insestisyytöstä odotellessa...

Ihmettelen sitä näyttöä (tai siis sen puutetta kun en mitään itsekään millään keksi), jolla ex-vaimo huippujuristeineen tulee hyökkäämään. Ei kai minun auta kuin pyytää ihmisiä esim. töistä todistamaan, että olen ihan tavistäti. Noloa minulle, mutta sitä ex-vaimo taitaa yrittääkin.

Juttu on jo niin absurdi, että yrittääköhän ex-vaimo savustaa minua pois miehen elämästä; keittää niin uskomattoman vyyhdin, ettei tätä kukaan järkevä ihminen jolla on tippaakaan itsesuojeluvaistoa, kauaa katsele.

hyvin yksinkertaista

Näin on ideologisesti hyvä ajatella. Eräs naapurustossamme toimi aikoinaan noin. Olihan hänellä toki perusteita ja todistajiakin. Hänen entinen vaimo oli nainen kahjoimmasta päästä mitä tiedän. Jo heidän avioliiton aikaan.

Na kuinka kävi? Lapsille kahjokin nainen oli äiti. Lapset ei halunneet äitiä käräjille. Se kuulosti niin pelottavalta. Lapset sanoi isälle katkaisevansa välit lopullisesti jos isä tekee äidille pahaa, kertoivat myös joutuvansa koulussa pilkan kohteeksi jos vanhemmat tappelee oikeudessa.

Niin isä veti jutun pois (jo alkuvaiheessa) ja tyytyi osaansa. Hän teki kaikki tehtävissä olevat keinot välttyä entisen vaimonsa tyrannisoinnilta eli ei paljon, mutta lopullisesti pääsi eroon vasta kun elatusvelvollisuus mieheltä loppui.

Mies säilytti suhteet lapsiinsa. Toissa vuonna tapasin miehen joka kertoi tuolloin että lapset on vasta nyt ymmärtäneet mistä on ollut kyse, mutta silti eivät olisi sitä häpeää halunneet perheeelleen, että oikeudessa haetaan tuomioita toisille.

Että kannattaa harkita tarkkaan kenen eduista viime kädessä onkaan kyse.