....k

Kyl se niin on, et jos on yhteishuoltajuus ei lapsen kanssa saa muuttaa ulkomaille ilman etä-vanhemman lupaa. Edes ulkomaan matkaa ei saa tehdä ilman etän lupaa. Näin lastenvalvoja meille selvitti ko erosimme puoli vuotta sitten. Tosin Suomessa saa muuttaa kauemmaksi ilman etän lupaa, koska Suomi kuitenkin niin pieni maa ja tapaamiset helppo järkätä.

vihreetä

Lapsen asuinkuntaa voi vaihtaa Suomessa, mutta ei muuttaa ulkomaille ilman toisen suostumusta.

Käytännössä jos lähivanhempi päättää muuttaa lapsen kanssa Helsingistä Ivaloon niin on sanomattakin selvää että joka toinen viikonloppu toteutuville tapaamiselle saa normaalituloinen etävanhempi sanoa hyvästit. Ongelmia lyhyemmilläkin etäisyyksillä voi aiheutua huonoista julkisista yhteyksistä ja esim toisen vanhemman autottomuudesta. Myös lapsen ikä pitää ottaa huomioon jos välimatkaa on useamman tunnin matkan verran.

Tämä siis kommettina jonkun edellisen kirjoittajan huomioon jonka mukaan Suomi on pieni maa ja tapaamiset helppo järjestää.

rytökärppä

nosto

lakikirjassa lukee

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta:

...
"huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista"

Eli etävanhempi voi riitauttaa asian. Lapsen äidin muuttoa hän ei voi estää, mutta lapsen muuttoa voi estää, pitkittää tai hakea väliaikaista lähihuotajuutta jne.
Huomatkaa myös, että samoin on esim. hoitopaikan kanssa. Lähivanhempi ei saa yksin päättää lapsen hoitopaikasta tai sen siirrosta.

kylässä

Hoitopaikkajuttukin tuntuu täysin käsittämättömältä. Jos etävanhempi ei koskaan vie lastaan hoitoon, ei koskaan hae häntä sieltä, ei koskaan käy vanhempainilloissa eikä osallistu edes isänpäiväkahville, niin miten hänellä voisi minkään oikeudenmukaisuuden toteutumisen nimessä olla mitään oikeutta sanella hoitopaikkaa??!!!

riitatilanne

miten toimia jos etäisä ei suostu muuttoon ihan periaatteesta?
Aloittaa ottamalla yhteys lastenvalvojaan vai miten?

Äppy =)

Aloitat ottamalla yhteyttä oman kaupunkisi / kuntasi
lastenvalvojaan
- tai asianajajaasi, jos lastenvalvojaa kiinnostaa lasten asiain hoito
yhtä paljon kuin minun kohdalleni osunutta "lastenvalvojaa".

Tsemppiä matkaan !

Nicaha

Ulkomaille muutto? Ei kai voi? Mistä tieto että voi? Omat suunnitelmat ovat romuttuneet aikanaan.

lähiäiti maksaa

matkakuluista sen verran, että meille ainakin lastenvalvoja sanoi että se maksaa, joka itse muuttaa kaemmas ja tekee itse sen ratkaisun muutostaan!
ehkä oikeuden kautta saisi eri vastauksen mutta valvojalta näin...

perheoikeuden juristi

Yksinhuoltotilanteissa on lapsen huoltajalla oikeus yksin määrätä, missä lapsi asuu, vaikkapa sitten siellä Timbuktussa. Yhteishuoltotilanteissa on yhteishuoltajien PÄÄSÄÄNTÖISESTI päätettävä yhdessä lapsen asuinpaikan muutoksesta. Lapsen edun poikkeuksellisesti niin vaatiessa on huoltajalla oikeus muuttaa lapsen asuinpaikka ilman toisen huoltajan suostumusta. Käytännössä paikkakunnan muutto Suomen sisällä siis mahdollista. Riitaisissa tapauksissa tuomioistuin joko ratkaisee asian tai muuttaa yhteishuollon yksinhuolloksi. Mutta lähivanhempi ei siis tuosta vain voi tehdä muuttoratkaisuja, ei periaatteessa edes kotimaassa eikä etenkään ulkomaille. Kotimaassa muutto on kyllä yleensä mahdollinen vaikka toinen vastustaisikin.

Lähiäiti maksaa: Älä usko lastenvalvojaa näissä asioissa. Kokemuksesta voin kertoa, että heillä on _erittäin_ huono juridiikan tuntemus ja runsaasti täysin virheellisiä neuvoja. Kysy asiaa perheoikeuteen perehtyneeltä juristilta, joka tietää miten asia käytännössä toteutuu ja miten tuomioistuin asiassa päättäisi jos siihen pisteeseen ajaudutaan. lastenvalvoja on tässäkin väärässä. Lähtökohta on, että lapsen tapaajavanhempi vastaa kustannuksista, mutta lähivanhemmalla on velvollisuus myötävaikuttaa taloudellisestikin tapaamisoikeuden toteuttamiseen. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä mitä lastenvalvoja on sinulle sanonut! Lapsen kanssa asuva vanhempi voidaan velvoittaa vastaamaan tapaamisoikeuden kustannuksista osaksi tai jopa kokonaan, jos lapsen tapaajavanhemmalla ei ole kykyä suoriutua tapaamismatkojen kustannuksista. Lähtökohta siis edelleen tapaajavanhemman maksaminen.

"ns kahdenvälisellä sopimuksella, vaikka olisi paperillekin laitettuna, EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ JOS ASIA MYÖHEMMIN SYYSTÄ TAI TOISESTÄ RIITAUTUU jos sitä ei ole vahvistettu missään." Tähän lainaukseen korjaus: tietenki sillä paperilla on merkitystä. Sopimukset on pidettävä vaikkei niitä olisi vahvistettukaan. Se mikä ero on vahvistetulla ja ei-vahvistetulla sopimuksella on se, että vahvistettu (sosiaalitoimessa tai käräjäoikeudessa) sopimus on heti täytäntöönpanokelpoinen. Vahvistamaton sopimus ei ole mitenkään mitätön, mutta vie runsaasti enemmän aikaa sen täytäntöönpanoon, koska ensin pitää hakea sen vahvistamista erikseen ja sitten vasta tuota täytäntöönpanoa.

Toivottavasti virheellisten käsitysten oikominen auttoi edes jotakuta!

nainentosgio4t6

Hei, Itselläni tietoa ja kokemusta asiasta. Älkää toki uskoko lastenvalvojien ohjeita. Eräs nainen menetti vuoden sisään lähihuoltajuuden muuttaessaaan vaikka sossut erityisesti niin käskivät. Käräjillä äidin eli lähivanhemman olisi pitänyt toimia juridisesti oikein. Siinä tapauksessa käräjät oli erityisesti kieltäneet tuomiossaan väliaikaiseti äidin muuton, jota äiti sossujen käskyn perusteella ei totellut. Aina siis ensin toimikaan kuten/jos käräjät jotain määränneet, sitten toki sossujen tuki on tärkeää. Muuttaa saa vaikka Australiaan, mutta se täytyy tehdä harkitusti juristien kanssa. Loppupeleissä etä ei voi asialle mitään, mutta jos lähi ei ole tarkkana, etä voi aiheuttaa paljon ongelmia. Pysyvästi saa aina muuttaa ulkomaille, etä ei voi viime kädessä mitään, vaikka mitä tekisi. Matkakustannukset joutuu lähikin maksamaan toisinaan jos lähi on hyvötuloinen. Toisaalta jos lähin vanhemmat ei asu etän lähellä, ei käräjät vaadi, että lähi enää kuskaa. KYllä se jää sitten parempituloisen etän varaan maksut ja matkat. Sellaista elämä voi olla.

mmmxxx

Lähivanhempi voi muuttaa minne tahansa ilman ex:n lupaa, se on selvä. Jos etä on sitä mieltä, ettei muutto ole lapselle hyväksi, hän voi oikeudessa vaatia lapsen muuttoa luokseen. Jos ei ole valmis ottamaan lasta itselleen, ei ole mitään mieltä kieltää lapsen muuttoa.

asdgad gim4069iw34

Lähi saa muuttaa fiksusti juristin apujen kanssa minne vain. Etä voi riitauttaa, mutta ei voi loppupepeleissä mitään. 'Jos etä ihan kauhea, muuttakaa ihmeessä pois, jos ei osaa käyttäytyä lapsen edun mukaisesti. Lähinvanhemmallakin on oikeus elämään eron jälkeen ja lapsilla pitää olla yksi koti pääasiassa eikä leirielämää, jotta voi kasvaa aikuiseksi.

ihmettelen asiaa

Hah, mä muutin saman kaupungin sisällä vajaan kilometrin ja johan tuli lappusia että exältä pitää saada suostumus lapsen muuttoon(meillä on yhteishuoltajuus, lapsi asuu kanssani). Sitten ex muutti itse 500 km päähän ihan tosta vaan. Tuntuu aika hassulta ettei kukaan puuttunut siihen mitenkään.

Ok, tiedän että hän saa muuttaa kun ei asu lapsen kanssa, mutta jos lapsen parasta ajatellaan, niin miksi toinen huoltaja voi muuttaa vaikka hornan tuuttiin?

dsgmioer90

Elämään kuuluu muutot, erot, uuden suhteen perustaminen, uudet lapset, työpaikan vaihto yms. Nämä voivat vaikuttaa siten, että muutto tulee vastaan vaikka pidemmällekin. Jos lapsen vanhemmasta on erottu, ei aina elämässä ole vain mahdollista asua loppuelämää toisen vieressä. Muuton tulee aina olla perusteltua, ja toki ikävää, jos muutto vaikuttaa lapsen tapaamisiin. Lapsen on kuitenkin asuttava yhdessä paikkaa jomman kumman luona eikä muuton takia voi aina oletuksena muutta lasta ei-muuttavan luokse. Sellaista elämä on.

Edelleen isä

Minusta on oma häpeä, tuska ja menetys etäisälle, jos muuttaa ilman kunnollista syytä kauas lapsistaan siinä tapauksessa, että lasten asuinpaikka ei muutu alinomaa. Perässä muuttaminenhan on aika mahdotonta hommaa pitemmän päälle. Itse olen etäisä ja näen lapsiani pitkän matkan (230 km) päästä 8 vrk/kk. Lapsia on kolme, olen opiskelija ja saan tukea matkoihin. Vaikka yritän haalia rahaa myös vähän muualta, olen kahdessa vuodessa jäänyt velkaa n. 3000 eur. Lapset ovat toisinaan luonani jopa viikon. En todellakaan asuisi näin kaukana jos ei olisi opiskelun takia vielä vähän aikaa pakko.

Exän kanssa välit ovat hyvät, mutta asenteellisuus isyteeni eron jälkeen näkyy toisinaan hänessäkin. Minullahan ei siis saisi olla kotia lapsilleni "koska lapsella ei saa olla kahta kotia." Olen sen omistani laittanut. Lelut ja kilut, sängyt, vaatteet, kaikki. Itse nukun keittiössä. Millä saisin viikoksi kolmen lapsen vaatteet ja lelut ja kaikki junassa tuotua tänne? Miltä lapsesta tuntuisi, jos sen lisäksi että isä muuttaa pois, hänellä ei selvästikään ole tavaroita lapselle (=halua nähdä) luonaan?

Asumme 43 m2 asunnossa, koska minulle tulee asumistuet yhden hengen mukaan. Viranomaisilta olen saanut kommentteja mm. "sehän on ihan sun oma valinta.", "ei lapsella saa olla kuin yksi koti", "nyt tuli ihan väärä ihminen hakemaan (lapsen kuullen päiväkodissa)" ym... Tämä on pientä verrattuna mitä olen toisilta kuullut.

Etäisänä (suurin osa meistä etävanhemmista on isiä, tilanteesta riippumatta) ei saa tukea asumiseen sen mukaan mitä lapset tarvitsevat hänen kodissaan tilaa. Mielestäni on selvää että kun halutaan lapsella olevan molemmat vanhemmat, ei voi olettaa että etävanhempi asuu exänsä luona, koska sinne vain on perustettu ja huomioitu lasten koti. Lasten siis täytyy asua etävanhemman luona tapaamisten aikana, eikö? Tämä pitäisi huomioida nykyistä paremmin lainsäädännössä.

Etävanhempi ei ole oikeutettu esim. päivähoitoon, eli miten ihmiset käyvät töissä ja tapaavat lapsiaan useampia päiviä viikossa, jos pienet asuvat toisella paikkakunnalla, koululaisista puhumattakaan?

Lähivanhempihan voi muuttaa oman tahtonsa mukaan itsensä JA lapset mihin haluaa. Mitä oikeusturvaa on etäisällä tässä tilanteessa? Ei mitään. Muuttamiseen sisältyy asunnot, työpaikat, ihmissuhteet, kaikki muu. Nämäkin ovat tärkeitä asioita ja ennen kaikkea vaikeita muuttaa yhtäkkiä. Pitäisikö etäisää velvoittaa siis muuttamaan lasten lähelle ja näin lainsäädännölla vielä pompottaa väkisin jonnekin? Ihmisoikeuksista on kai olemassa kansainvälistäkin lainsäädäntöä.

Olen itse muuttamassa lasteni lähelle ja työelämään, mutta tilanne tulee edelleen olemaan hankala silti. Korostan, että meillä on hyvät välit exän kanssa ja olemme sopineet asioista keskenään ja homma toimii hyvin. Silti loukkaa ja masentaa kaikki asiattomat ja syyttävät kommentit ja lannistaminen joita olen saanut osakseni. Jos exäni haluaisi estää minua tapaamasta lapsiani ja rahastaa, olen huomannut muiden kirjoituksista, viranomaisten käytöksestä ja lainsäädäntöä tutkiessani, että tämä onnistuisi vallan helposti. Näin monet tekevät. Silti, kuinka monessa eroperheessä ero on yksin miehen vika? Siis YKSIN! Siis aivan mahtavan mukava ja reilu nainen on ollut ja seesteinen yhteinen koti lasten kanssa, mutta viina ja väkivalta vaan houkuttivat niin että piti lähteä? Näinkö se aina menee? Vaikka nainen lähtisi toisen miehen kanssa niin tilanne on sama. Mies on paha.

Hyvästä tilanteesta huolimatta koen olevani aikamoisessa umpikujassa ja ahdistunut. Lapset pitävät minua vielä isänään, sen olen yksin saanut aikaan yrittämällä ja vääntämällä. Toinen on korkeintaan "ollut estämättä tätä," joskus vähän tukenutkin. Miksi? Olisi kiva ajatella, että koska hän pitää lastensa suhdetta isään yhtä tärkeänä kuin itseensä, ei siksi että tarvitsee "lomaa lapsista." Jos tilanne tehtäisiin hankalaksi, olisi sama vetää itsensä naruun, niinkuin monet tekevätkin. Jotkut vaan huomaavat turhaksi yrittää luulla olevansa edelleen isä lapsilleen ja muuttavat kauaksi kestääkseen kasassa.

Toisten lannistava käytös ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti ikävöi lapsiaan, on tehokas tapa hoitaa mies hiljaiseksi ja eroon lapsistaan, pahimmassa tapauksessa viinaan tai naruun. Ei sitä jaksa. Näen tätä jatkuvasti ympärilläni muiden kohdalla.

Sen sijaan että kyselette, mikä on etäisän velvollisuus, tutkikaa vähän mihin tilanteeseen hän erossa joutuu ja kuinka hänen vanhemmuutensa tapetaan. Saattaisi tulla mieleen tukea hänen vanhemmuuttaan ja kertoa, että kaikkien mielestä mies ei eroa lapsistaan vaikka eroaa vaimostaan. Harva mies haluaan lapsistaan erota.
Kuulen jatkuvasti syytöksiä miehiä kohtaan, kun eivät hoida velvollisuuksiaan nähdä lapsia. Ehkä heillä on kiire tienata elatusmaksuja tai yrittää selvitä sillä rahalla joka jää. Monilla on tapettu halu yrittää ja yhtä monilla on viety mahdollisuudet vaikka halua olisi vielä jäljellä.

seikku

Minun tietääkseni voi.
Jos muutat lasten kanssa vieraalle paikkakunnalle jossa teillä ei ole sukulaisia ja tuttuja, jolloin koko kaveripiiri muuttuu.
Exällä on mahdollisuus anoa lasten huoltajuutta vedoten lasten olinpaikan muutokseen sekä siihen että turvattomuus lisääntyy, eikä äidillä ole tukiverkostoa. Näissä otetaan ennenkaikkea huomioon se että lapsella olisi turvallinen kasvuympäristö ja muutto vaikuttaisi mahdollisimman vähän.
Jos muutat esim. entiselle synnyinseudulle, jossa sukulaisia asuu asia on eri juttu.

noup

sama kävi itselläni..muutin lapsen kanssa saman kaupungin sisällä,niin johan tuli maistraatista exälle ilmoitusta ja lippu lappua perässä että ONKO LUPAA moiseen...ja vieläpä soittivatkin...
itselläni seisoi tuon häslingin takia viikon toimistossa paperit ennenkuin painettiin ´hyväksy´nappia.
Joten KYLLÄ ex pystyy vaikuttamaan muuttaako lapsi vai ei...tai ainakin hidastamaan prosessia..

nainensdgp94t9e

Saa muuttaa vaikka Australiaan, muttei toki esim. Mumbaihin, sillä jokin elintaso ja turvallinen ympäristö on turvattava. Etä voi riitauttaa asian, mutta jos lähivanhempi hoitaa muuton viisaasti ja toista huomioiden eli ilmoittaa muutosta ajoissa, hoitaa asian perhejursitin kanssa ja sossujen ja muuton syy ei ole pako vaan työ, aviopuoliso, työpaikka tms. elintasoa tai perhesuhteita vahvistava syy niin silloin saa ja pitää muuttaa. Ei eron jälkeen vanhemmilla ole velvollisuutta asua lähellä tai olla muuttamatta sinne, minne vahemmille sopii muuttaa. Ikäväähän se on, jos välimatka kasvaa, mutta sellaista elämä voi olla, jos/kun ero tulee.ÄLkää hyvät lähivanhemmat olko sen takia muuttamatta, että pelkäätte muuttaa. Muuttakaa siten, että juttelette sellaisen perheoikeuksiin erikoistuneen juristin kanssa, ja sitten vasta muutatte. Epämmäräisiä juristituttuja tai muita ohjeita ei kannata kuunnella. Jokainen tilanne on erilainen. Lapsen etu on, että lähivanhemmalla menee hyvin.

ei kyllä todellakaan

ehkä suomen rajojen sisällä voi onnistua, mutta siinäkin on km raja.