etäisä

"Olen muuten huomannut, että jos lähivanhempi omii lapsia, niin hän tekee sillä vain hallaa itselleen. Hän väsyy enemmän hoitamisesta ja hän ei voi vaikuttaa siihen, että lapsi kaipaa sitä poissaolevaa vanhempaa. Päinvastoin voi käydä jopa niin, että se etävanhempi muuttuu rakkaammaksi kuin se koko ajan paikalla oleva nalkuttava vanhempi."


Meillä kävi näin. Äiti OMI lapset ja teki minun elämästäni vaikeaa kaikin puolin. Minä joustin ja maksoin elatusmaksut ja kustansin lasten harrastukset ja hoidin tapaamiset asiallisesti, mutta minulla ei enää ollut lasten elämässä muuta sananvaltaa.

Sain jatkuvasti kuulla kuinkä exä lasten äitinä on niin erinomainen ja uuttera kun jaksaa yksinhuoltajan arkea ja minä "vaan huvittelen ja nautin elämästä"! Oliskin ollut niin, mutta olen raatanut kahta duunia että pystyn maksamaan elatusmaksut ja ettei lapsilta puuttuisi mitään, olen järjestänyt elämääni ja asuntoani siten että lapsilla olisi tilaa olla luonani. Olen autonkin ostanut lapsia ajatellen. Lomat mietin aina siten että ensisijaisesti olisi lasten kannalta organisoitu järkevimmin. Olen exän suhteen mm. tapaamisasioissa venynyt ja venynyt, ja aina kuitenkin saanut naamalleni syyttelyt ja haukut tein asiat miten päin tahansa. Ja exä ei jousta mistään, ei mistään.

Onneksi lapset ovat jo isompia, osaavat muodostaa ikiomat mielpiteensä asioista. Ja tuntuu että viihtyvät entistä enemmän kanssani. Varsinkin tyttärellä on kova ikävä iskää, hän on sanonut joskus että haluaisi asua minun kanssani. Tämä tietenkin lämmittää sydäntäni, mutta käytäntö ja lapsen äiti eivät ainakaan tässä vaiheessa sitä salli. Ehkä sitten kun tyttö on murkkuikäinen hänen sanansa painaa enemmän. Niin, en ehkä olekaan niin epäonnistunut isänä ja miehenä kuin mitä exä on aina väittänyt-

domdom

Kuulostaa oikein sopivalta "noin pienelle". Vielä sopivampaa olisi jos näkisi isäänsä useammin. Kovin montaa perättäistä yötä en suosittele, mutta isukki voisi ihan hienosti nykyisen sopimuksenne lisäksi nähdä lastaan vaikka tunnin parin patkissä viikolla. Siitä ei olisi mitään haittaa lapselle, päin vastoin isäsuhde lujittuisi paremmin,ja isä olisi ihan yhtä todellinen osa hänen elämäänsä kuin äiti.

Joka tapauksessa tekemäsi sopimus on muodoltaa yleisin Suomessa tehtävä. Ruotsissa taas yleisin on 50/50. Käsittääkseni ruotsalaiset erolapset voivat tätä huolimatta, tai ehkä juuri tämän vuoksi, erittäin hyvin. Menee jaaritteluksi; isän tapaamisia ei ole liikaa, lopeta asian miettiminen.

sama vene -54

Jatkuvaa mustamaalausta sai kuulla: isäs menee nyt vähän hurvittelemaan, isäs varmaan jaksaa pitää sua muutaman tunnin, isäs menee nyt kallonkutistajalle...

Mieli teki iskeä takaisin, ja kovempaa. Pidin kuitenkin pään kylmänä. Pilkkakirveet lenteli ilmassa, mutta minä lähinnä viheltelin ja jonglöörasin (ja siinä sivussa kävin töissä, hoidin tapaamiset, järjestin lomat, maksoin reilut elatusmaksut, maksoin harrastukset, anelin lisätapaamisia kuin asuntolainaa...). Vanhempana toinen tyttäristäni sanoi, että hänellä kävi niin isä sääliksi kun äiti aina mollasi. Sanoi tosin samalla oppineensa kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Kunnioituskin minua kohtaan kuulemma koko ajan kasvoi. Tunsin voitonriemua, en taistelussa ex-vaimoani vastaan (tätä tasitelua pyrin olemaan käymättä), vaan taistelussa itseäni vastaan. En lähtenyt paskan heittoon mukaan! Nyt lapset ovat jo lentäneet pesästään/pesistään, ja ovat hyvin menestyviä ja ennen kaikkea tasapainoisia. Minulla oli osani tässä ja olen siitä aina ylpeä.

Lapsen paras aina 1

Asun kahdestaan 1v 3 kk lapsen kanssa. Lapsi isällään yhden vuorokauden viikossa ja lisäksi 3:na päivänä 6 tuntia kerrallaan. Kunhan lapsi kasvaa tehdään uusi sopimus ja vaihdetaan päivätunnit toiseen vuorokauteen. Tuon sopimuksen lisäksi isä käy silloin tällöin puistossa lapsen kanssa tunnin pari, koska haluaa nähdä lasta ja toki haluan että näkevät.

Lapsen kannalta on parempi että tapaamisia on usein eikä niin pitkiä kerralla. Mitä pienempi lapsi, sitä parempi että tapaamisia on usein ja ovat lyhytkestoisempia. Tietenkin tämä on vanhempien vaikeampi järjestää ja säätöä tulee enemmmän, mutta tarkoitushan on ajatella lapsen parasta.

Usein äiti on ensisijainen kiintymyskohde ja pitkä ero (lue: useita päiviä kuten koko viikonloppu) on liian pitkä aika. Tämä on myös psykologien neuvo. Koulikäinen ymmärtää jo ja pystyy tietenkin pitempään eroon.

Isä on alusta asti ollut paljon lapsen kanssa, enkä halua missään nimessä että heidän suhde kärsii erostamme. Tai että kärsisi mahdollisimman vähän.

On muuten todella itsekästä, lapsellista ja vahingollista puhua lapselle pahaa toisesta vanhemmasta! En tajua miten jotkut voivat olla tyhmiä.

StiinA

Nämä tarinat ovat kuin suoraan veljeni elämästä. Hänelle jäi eron jälkeen 'luu käteen' mitä tulee lasten tapaamisiin ja hoitoon. EX vaimo teki niin paljon pahaa henkisessä mielessä että ihan säälitti miten veljeni kestää kaiken. Eikä aina kestänytkään. Onneksi osasi hoitaa henkistä terveyttään eikä esim. ratkennut ryyppäämmään. Hän urheili ja kävi eroseminaarissa ja ryhmäterapiassa ja jaksoi kaiken keskellä.

Se mikä on ollut mielenkiiintoista nähdä on hänen lastensa muuttuminen mitä isommiksi tulevat. lapset eivät ole tyhmiä! Vaikka äiti miten mollaa ja haukkuu ja kiusaa ja kiristää lasten isää, lapset eivät ole ihan mitä tahansa uskoneet. Jo murrosikäisenä alkoivat sanoa äidilleen suoraan että voisitko jo lopettaa kun erostakin on niin monta vuotta. Ja yhä enemmän ovat olleet viime vuossina isän kanssa mm. lomat ja viikonloput ja yksi lapsi on nyt muuttamassa isän luokse asumaan. Ja ovat jo monet joulut viettäneet iskän ja hänen sukunsa luona, äiti on ollut monesti yksin joulun pyhät. Eiköhän tämäkin kerro jotain?

Lapset ovat oikeudenmukaisia vaikka miten asioita vääristellään ja toista mustamaalataan! Eikös se sanota että ' lasten ja imeväisten suusta kuulee totuuden´?

StiinA

Eräs amerikkalainen lastenpsykiatri, jonka nimeä en nyt tässä heti muista, oli sitä mieltä että voi laukaista lapsessa jopa psykoosin. Siis se että on jatkuva ristiriita vanhempien välillä ja että erovanhemmat haukkuvat toisiaan. Lapsen maailmankuva hajoaa tällaisesta ja se voi rikkoa lapsen herkän minuuden.

Yasmini

Meillä samanikäinen tyttö ja sama systeemi, isä asuu n.4km.päässä, ei muita lapsia, (eikä parisuhdetta).
Tyttö on itseasiassa ollut jo 0,5vuotiaasta lähtien jokatoinen vloppu hänellä ja viikolla kävi meillä vauvana hoitamassa, sitten leikkimässä.
Mutta 3vuotiaasta asti myös 1krt/vkolla yötä.
Toimii. Hyvät välit tietysti auttaa.