cccccccccccccccc

Olemme menossa naimisiin, minulla lapsia, miehellä ei ja asumme miehen omistamassa asunnossa.
Mies tekee nyt ennen häitä testamentin jättäen kaiken sukulaislapsilleen ohittaen siis minut täysin. Asia minulle nyt ok pienen hämmennyksen jälkeen. Mutta jääkö tässä tapauksessa minulle edes leskenoikeus asuntoon jos mies kuolee ensiksi ja pitäisikö minun huomioida jotain..Luonnollisesti avioehtokin on olemassa.

yllättävää

Kuulostaa hieman erikoiselta. Olisin itse luullut, että puoliso saa puolet, mutta onko täällä oikeusoppineita, jotka tietäisivät paremmin? Vai oliko se niin, että lapset saavat puolet? Asunnossa nyt ainakin saa asua.

Avioehto ei muuten ole 100% pitävä, nykykäytäntö on, että puolisolle sovitellaan perintöä, jos hän on esim. ollut kotiäitinä ja on selvästi köyhempi kuin miehensä. Tähän on tulossa jotain säännöstä ihan lakitasollakin tietääkseni, mutta joka tapauksessa se on käytäntö nykyään.

Adoptoiko mies sinun lapsesi? Luulisin, että jos adoptoi, niin sitten heillä on oikeus perintöön tietääkseni.

Kannattaisiko tuosta kaikesta nyt neuvotella ja käydä jossain ulkopuolisen asiantuntijan pakeilla keskustelemassa. Oletko sinä sitten myös hinnoitellut esim. kotityöt, joita teet miehesi puolesta ilman palkkaa ja eläkekertymää? Jos tarkoiksi ruvetaan, niin otetaan sitten kaikki huomioon. Älä alistu huonoon sopimukseen!

Lesken oikeus

asuntoon ja sen irtaimistoon jää. Se tarkoittaa sitä, että saat pitää niitä hallinnassasi, mutta et omista ja jälkeesi ne menevät testamentin mukaan. Ilman avioehtoa sinulla olsi puolisona ollut oikeus puoleen jäämistöstä, mutta ehto rajaa sen ilmeisesti pois?

Kyllä sinun täytyy huomioida myös jotain, joten käy siellä lakimiehen juttusilla ja näytä asiakirjojen sisältä hänelle. Niiden pohjalta hän pystyy antamaan sinulle oikeat neuvot ja kertomaan tarkasti, mitä ne merkitsevät.

legalaid

Jos lapset adoptoidaan niin näillä on yhtäläinen oikeus rintaperillisten lailla vähintäänkin lakiosaa. Silti ihmetyttää miksi adoptoisi? On aika harvinaista uusperheessä että uusi puoliso adoptoisi toisen lapsia. Näillä on useimmiten ihan bio-isäkin.
Ihmetyttää myös miksi uo:n pitäisi jättää perintöä toisen lapsille?

Testamentilla jaetaan omaisuutta kuoleman jälkeen. Jos A:lla ja B:llä on kaiken poissulkeva avioehto ja B yllättäen kuolee tehdään omaisuudenjako normaalisti tai testamentin mukaan. Sitten kun A:kin lopulta kuolee aletaan tulkitsemaan aikaa sitten tehtyä avioehtoa omaisuutta jaettaessa.

Minä olen lapseton ja mieheni ei. Meillä on ns kaiken poissulkeva avioehto ja testamentit. Avioehto on tarkoituksenmukainen sopimus avioeron varalle ei kuoleman.

Minä en ole jättämässä mitään mieheni lapsille. Mies on jättämässä heille kaiken omaisuutensa eikä minulle mitää. Tämä on selvää pässinlihaa. Minä omistan talon jossa asumme ja myös maksan sitä kuukausittain yksin. Mies osallistuu asumisen muihin kuluihin puolittain paitsi lainanlyhennykseen. Samoin muut elämisen kulut puolitamme.

Suosittelen visiittiä asianajajalle. Tarpeeksi varaton saa maksutonta neuvontaa ja apua oikeusaputoimistosta

Siiri2

Me taas elämme vielä avoliitossa, toivottavasti joskus tulevaisuudessa avioliitossa. Minä olen tehnyt testamentin, missä olen määrännyt kaiken meneväksi miehelleni, mutta hänen jälkeensä minulta peritty omaisuus (mikäli sitä on vielä jäljellä) menee sisarelleni tai hänen jälkeläisilleen. Minulta peritty ei siis siirry miehen kuoltua hänen sukuunsa.

Siiri2

Minulla siis ei ole lapsia, miehelläni on. Perimysjärjestyksen mukaan omaisuuteni menisi vanhemmilleni, mitä en pidä tarpeellisena.

kummallista

Minustakin tuntuu oudolle, että mies sivuuttaa sinut eli vaimonsa sukulaislasten (ei siis omiensa) hyväksi. Ymmärrän kyllä, että hän ei sinun lapsillesi jätä mitään, mutta aviopuolison sivuuttaminen minusta on outoa.

Meillä ei ole uusperheen kiemuroita ja me perimme toinen toisemme. Omaisuutta on suurin piirtein yhtä paljon. Asumme ulkomailla ja täällä ei ole rintaperillisten lakiosaa. Mies perii minut kokonaan ja miehen kuoltua lapsemme perivät hänet. Mikäli kuitenkin leskeksi jäänyt puoliso menee uusiin naimisiin tai saa lapsia, niin hänen kuoltuaan aikaisemmin kuolleen puolison osuus (jos sitä on jäljellä) menee meidän yhteisille lapsillemme.

Ap:lle vastausta

Minusta ap:n miehen ratkaisu on täsmälleen oikea. Näin minäkin tekisin omassa tilanteessa jos naimisiin mieheni kanssa menisin.
Meillä miehellä on lapsia ja minulla ei. Ilman testamenttia mies perisi minut kuoltuani ja hänen kuoltuaan hänen lapsensa perisivät myös minun omaisuuteni, koska minulla ei olisi välttämättä ketään perimässä (isää, äitiä tai sisaruksia tai sisarusten lapsia).

Tällä ratkaisulla ap:n mies varmistaa, että hänen omaisuutensa pysyy hänen sukunsa hallussa, eikä siirry sinun sukuusi.

edell. kirj.

Minusta ei yhtään outoa, koska jos hän ei sivuuttaisi aviopuolisoaan, voisi käydä niin, että aviopuolison kuoltua omaisuus ei siirtyisikään enää miehen sukuun, vaan vaimon lapsille.
Minä ajattelen ainakin maaomaisuudesta niin, että haluan mieluummin kaukaisempienkin omien sukulaisten sen perivän kuin aivan vieraan suvun.

kummallista

No minulle taas ei ole väliä minne rahallinen omaisuuteni päätyy kuoltuani, mutta haluan kaikin mahdollisin tavoin helpottaa rakkaitteni elämää. Rakkaisiin kuuluu ensimmäisenä aviopuolisoni (ja tietysti lapsemme, mutta aviopuolisoni laitan 1. sijalle). En missään tapauksessa halua, että puolisoni joutuisi mahdollisesti riitelemään leskenoikeudesta sukulaisteni kanssa. Jos perittävänä on esim vuosisatoja suvussa kulkenut kartano, asia on eri, mutta meillä on "vain" rahaa.

realm

Huomaa että uusperheellisyys koukeroineen on sinulle jäänyt vieraaksi.

kummallista

Uusperheen koukerot ovat vieraita, mutta en voi ymmärtää, että uusperheessä aviopari välittäisi jotenkin vähemmän toisistaan kuin "tavallisessa perheessä". Kuuluuko noihin uusperheen koukeroihin se, että annetaan mieluummin siskon kummin kaimalle kuin omalle puolisolle vain sen takia, että puolison lapset eivät saisi hamassa tulevaisuudessa senttiäkään. Siis ajattelen puolison etua ja haluaisin rakkaalleni mahdollisimman turvatun loppuelämän. Sen jälkeen minulle ei todellakaan ole väliä minne rahat päätyvät. Toki jos on omia biologisia lapsia, asia on eri, mutta niitähän ei ap:n tapauksessa ollut.

realm

Kyse ei ole siitä kuka on rakkain. Kyse on siitä että haluaa jättää omien vanhempiensa ja oman työn kautta saatua omaisuutta ja varallisuutta omaan sukuun. Uuden puolison olemassaolevat lapset eivät missään nimessä korvaa omia saamatta jääneitä lapsia. Myös minä en aio jättää puolisoni lapsille mitään. En myöskään puolisolleni. Minulle rakkaat suvun esineet siirtyvät kuolemani jälkeen serkkuni lapsille. Haluan niiden pysyvän suvussa. Valokuvien, taulujen ja esineiden. Mahdollisen rahan jätän sisarilleni. Puolisoni on vapaa yhdessä eläessämme keräämään ja kartuttamaan omaa omaisuuttaan. Talooni hänelle jää testamentissa turvattu hallintaoikeus (minun kuolemani jälkeen siis) niin pitkäksi aikaa kun hän haluaa. Taloa hän ei peri mutta ei hän sitä eläessämme maksakaan.

Minulla on omat syyni toimia näin. Osa syytä on se että jos sattuisi semmoinen ihmeellisyys että minä ja puolisoni kuolisimme yhtäaikaa ennenaikaisesti, perisivät hänen lapsensa kaiken ja käytännössä hänen eksästä tulisi perinnön valvoja ja hoitaja. Kauhuskenaario jota en halua kuvitella. Mikäli avioliittomme kestää onnellisena vuosia, voin mahdollisesti vanhuudenpäivinä haluta testamenttiani muuttaa mutta nyt mennään näin.


Minusta kuoleman jälkeisen perinnön jakaminen ei ole mikään rakkauden mittari. Ei sekään ole mikään rakkauden mittari miten omaisuuden eläessämme jaamme.

Sinulla ei ihan oikeasti ole käsitystä uusperheellisyydesta joten voisi olla parempi ettet kauheasti tällä puolella palstaa besserwisseröisi ;)

Kummallista

Omaa kokemusta ei tosiaankaan ole muuta kuin mutkan kautta enkä tosiaankaan ole besserwissereemassa. En sanonut, että perintö olisi rakkauden mittari, mutta omien vanhempieni kautta olen karvaasti joutunut kokemaan kuinka kallista esim kotiavun saanti on vanhuksille ja haluan siis turvata mahdollisimman paljon aineellista hyvää puolisolleni. Puhun nyt siis perinnön suurimmasta osasta rahassa mitaten (asunto, kesämökki, auto jne). Valokuvat ja muistoesineet varmasti jäävät "oikeaan sukuun".

Mutkan kautta oleva kokemukseni on mieheni kautta. Hänen isänsä jäi leskeksi melko nuorena ja meni uusiin naimisiin. Uudella vaimolla on edellistä liitosta kaksi lasta. Yhteisiä lapsia heillä ei ole. He tulevat perimään toinen toisensa ja leskeksi jäävä tietysti käyttää omaisuuden haluamallaan tavalla. Lesken kuoleman jälkeen omaisuus jaetaan lasten kesken (mieheni + hänen kaksi veljeään ja uudenvaimon kaksi lasta). Eipä ole mietitty häviäjiä ja voittajia.

urpsu

Jos miehesi kuolee ennen sinua, sinulla on leskenä oikeus pitää hallinassasi yhteisenä kotina käyttämänne miehen kuolinpesään kuuluva asunto. Asunnon omistus menee miehen testamentin mukaan. Hallintaoikeuden haltija maksaa asunnosta johtuvat kulut, asunto-osakkeessa niitä ovat mm. hoitovastike, vesi- ja sähkömaksut, lämmitys.
Hallintaoikeutta ei ole, jos sinulla on omassa omistuksessasi kodiksesi sopiva asunto.
Yhteisen kotinne normaalin irtaimiston saat pitää jakamattomana hallinnassasi joka tapauksessa.
En käsitä, mitä tarkoitat kysymykselläsi pitäisikö sinun huomioida jotain.

Miehelläsi ei ole rintaperillisiä, joilla olisi oikeus lakiosaan. Hän on vapaa testamanttaamaan omaisuutensa, miten haluaa.
Miehesi voi muuten ihan koska tahansa muuttaa testamenttinsa eikä hänellä ole mitään velvollisuutta kertoa siitä kenellekään. Jos olet kiltisti, voit saada jotain......

Vaimovaimo

Meillä tehdään nyt näin. Olemme menneet naimisiin ilman avioehtoa. Meillä on 1 yhteinen lapsi. Ollaan koko ajan luultu, että jos toinen puoliso kuolee, nii toinen puoliso perisi koko toisen omaisuuden. Me ei tosiaan olla tietty, että se menisikin osittain lapsille. Aiomme nyt sitten käydä tekemässä niin, että testamenttaamme kaiken omaisuutemme toinen toiselle. Me emme halua, että jos nyt kävisi niin, että toinen kuolee, niin lapset saisivatkin omaisuutta, johon ei saadakaan enää ihan vapaasti koskea. Me luotamme toisiimme sen verran hyvin, että tiedämme käyttävämme omaisuutemme hyvin, emmekä pelkää, että toinen ryhtyisi yhtäkkiä itsekkääksi. Yhdessä ollaan nyt tässä samassa sopassa ja nyttenkin kaikki omaisuutemme on yhteistä. Olemme voineet vapaasti käyttää yhteisiä varojamme, eikä sen tarvitse muuttua siinä tapauksessa, että toinen meistä kuolee. Kyllä luotan, että mieheni tulee olemaan oikeudenmukainen siinä tapauksessa että minä kuolen ja hän kuin myös.

relam

Juu muuten hyvä mutta se ei onnistu. Lapsille kuluu vanhemman perinnöstä lakiosa perintökaaren mukaan. Näin ollen lapset (rintaperilliset) vain kiistää testamenttinne ja pum! perinnönjaossa puolet edesmenneen omaisuudesta jaetaan lastensa kesken. Sitä lapsen oikeutta lakiosaa ei voi kumota millään valtakunnan testamentilla.

vaimoke1

Kyllä puolisolle tai kenelle tahansa voi testamentata koko omaisuutensa. Lapsella on oikeus vaatia lakiosaa, mutta jos lapsi ei näin tee puoliso perii. Vanhempani ovat tehneet juuri näin. Sisareni kanssa voisimme kumpikin vaatia omaa neljännestämme, mutta odotamme omaa vuoroamme.

kumma mies

Jos ap:ta askarruttaa miehen testamentti ja avioehto, niin käsitykseni mukaan avioehto allekirjoitetaan kummankin toimesta. Siis jos se sinua epäillyttää, niin älä ihmeessä pane siihen nimeäsi, ennen kuin lakimies on sen tarkistanut. Onpa kumma mies, kun ei halua vaimollensa mitään antaa.

Meillä on ns. uusioperhe, mutta ei olla tehty testametteja tai avioehtoja. Ei ne mahdolliset perinnöt mene ns. vieraille. Ollaan tunnettu vuosikymmenet. Miksi pitäisi olla aina verisukulainen omaisuuden perijänä, sillä perihään adoptuidutkin lapset adoptiovanhempansa. Eikös se perintö mene silloinkin vieraisiin käsiin?

realm

No tuo se vasta hullunpuuhaa on!!!!!
Tai mikäs siinä jos haluaa maksella perintöveroja ihan joka välissä!
Ja entas jos se oma rakkauten hetelmä päättääkin vaatia sitä omaa lakiosaansa kun se hetki on käsillä. Jos muksu on nyt 1v niin turha mennä sen puolesta tekemään lupauksia :)

ratina1

Puolison lapsia ei voi rinnastaa adoptioon. Meillä esim en voi sietää koko lasten äitiä tai tämä sukua enkä missään nimessä halua rahoja sinne. Jos niitä siis edes jää. Sitäpaitsi lasten äidin puolen suku suht varakasta jotenka eikähän sitä perintöä tule ahneille sieltä ihan riittämiin.
Sitä paitsi kummallinen tuo elämäntyyli että jotenkin oletetaan olevan oikeutettuja perimään yhtään ketään. Minulla ainakin puolisoni kanssa ensisijainen tavoite "syödä" mahdollinen perintö ennenkuin kuolo korjaa!

vaimoke1

No katsos perheiden tilanteet ovat erilaisia. Kuolema voi korjata koska vain, mutta koska äitini on isääni huomattavasti nuorempi, hän voi olettaa elävänsä leskenpäiviä lähes 30 vuotta! En kutsuisi tuota verojen yhtenään maksamiseksi. Olen täysi-ikäinen, joten minulla lienee oikeus omaan tahtooni. Tässä tapuksessa se on, että leskeksi jäänyt vanhempani (siis todennäköisesti äitini) voi nauttia vanhempieni yhdessä hankkimasta omaisuudesta mahdollisimman kauan. Sisareni puolesta en voi luvata, mutta olemme asiasta samoilla linjoilla.

kumma mies

ratina1, etkö anna edes miehesi lasten periä isäänsäänsä, vaan vaadit miestä tuhlaamaan kaiken? Oletpa katkera elämälle ja ihmisille.

kumma mies

ratina1, etkö anna edes miehesi lasten periä isäänsäänsä, vaan vaadit miestä tuhlaamaan kaiken? Oletpa katkera elämälle ja ihmisille.

ratna1

En vaadi miestä tuhlaamaan kaikkea :) Mistä sä sen kekseit (ettet vaan olisi itse katkera). Minulla on mies eikä matoa. Ei sitä voi määräillä yhtään missään. Se tekee niinkuin lystää. Ja itseasiassa minun ehdotukseni mukaan säästää joka kuukausi lapsilleen rahastoa omasta palkastaan. Minä kannustin miestäni tähän että lapset saisi sitten ajokorttia sun muuta. Ei meillä anneta kuollessa vaan eläessä.

Mutta ei miehen kuulu kituuttaa vanhuudenpäiviään vaan sen vuoksi että lapset saisit tårta på tårta. Miehen ehdotus on että eläkepäivät eletään leveästi talvehtien etelän lämmössä. Minulle se sopii.

Meillä ei ole yhteistä kukkaroa eikä tahtoa. Kumpikin tekee niinkuin parhaaksi uskoo omilla rahoillaan. Me jaetaan sänky ja rakkaus! Ja onneksi molemmat uskotaan siihen että miehen on hyvä antaa lapsille asioita eläessään. Perintöjä ei tarvita.