ccccccccccccccccccccccc

Kiitos kaikille vastauksista. Tässä sen näkee kun pienituloinen, ainoana omaisuutena vanhat huonekalut ja lapset nai itseään "paremman". Miten lie sujunut tuhkimolla linnassa elämä..nopeasti huomasin siis psykologiset vaikutukset. Ei siis ole meidän tavarat vaan hamaan loppuun asti erotellut, laminoidut kuittipinot muistuttamassa sinun, minun tavaroista, siis ei voida ostaa mitään yhteistä asuntoa lukuunottamatta, joka minun tuloilla pääkaupungissa on mahdotonta. Edelleen avioehto on ok, mutta täydellistä ohittamista perinnönjaossa en vaan ymmärrä. Edes televisiota en saa, kysyin ihan piruuttani. Ajatelkaa jos olemme yhdessä jopa timanttihäihin..

Mietipä uudestaan

naitko tuollaisen miehen. Vaikuttaa saidalta. Avioehdossahan määritellään kuka mitäkin omistaa, että kuitteja vain säästämään.

Älä ole moksiskaan, ccc

Kyllä vaan sinä sen telkkarin kotonasi saat pitää, sillä aviopuolisolla on kaikista testamenteista ja avioehdoista huolimatta oikeus PITÄÄ HALLINNASSAAN PUOLISOIDEN YHTEINEN ASUNTO IRTAIMISTOINEEN, jollei sinulla itselläsi ole kodikssesii sopivaa asuntoa omistuksessasi puolison kuollessa.

Ne romut ja kapineet omistaa kyllä perikunta, jotka tapauksessasi ovat ne testamentin saajat, mutta eivät he voi sinua häätää kodistanne mihinkään eikä viedä kodin tavaroita pois. Lainsäätätjä on näin suojannut lesken ahneilta perillisiltä, olivatpa he omia lapsia tai ventovieraita.

Vasta sinun muuttaessa toisiin svääreihin tuonne henkimaaliman puolelle tai luopuessa kodista, he pääsevät siihen käsiksi. Vaikka muuttaisit jossain vaiheessa vaikkapa palvelukotiin, saat ottaa mukaasi kodista ne tavarat, jotka haluat. Käyttää niitä kuin omiasi. Se, mitä niistä on jäljellä, menee sitten perikunnan tapeltavaksi.

Tämä sulhasesi ei taida olla oikein perillä näistä lain kiemuroista, jos toista väittää. Siinä tapauksessa, että eroatte, avioehto toimii siten, että sinä voit ottaa mukaasi vain omat tavarat ja ne, jotka olet avioliiton aikana maksanut. Pidä siis kuitit tallessa!

viisotr

Tuota noin... tuli vielä mieleen että meillä kun minä maksan tätä taloa joka on siis avioehtojen ja testamentinkin mukaan yksin minun niin ollaan sovittu että mies laittaa joka kuukausi lyhennyserää (määrän jonka laina lyhenee kuussa eli ei koron osuutta) vastaavan summan itselleen korkeakorkoiselle. Näin ollen käytännössä molemmat kartutamme saman verran omaisuuttamme. Eli jos miehesi maksaa asuntonne yksin (mikä lienee järkevää kun kerran tahtoo omistaa kaiken yksin) niin laita sinä sama summa joka kuukausi sivuun vain itsellesi.

Mieti tarkasti

Noinhan se menee, mutta perikunta voi kyllä halutessaan tehdä lesken elämän helvetiksi. Meillä naapurissa oli juuri tälläinen tapaus. Miehen kuoltua leski jäi asumaan asuntoon, joka siis oli miehen lasten omistuksessa. Riitaa tuli AIVAN kaikesta. Välit lesken ja miehen lasten välillä olivat jo vanhaltaan huonot eikä se tietenkään auttanut asiaa. Lakimiesten kanssa puitiin mm talon korjauksia. Korjaukset olivat tarpeen, mutta leski ei tietenkään halunnut tehdä kalliita uudistuksia toisten omistamaan taloon. Perikunta puolestaan yritti savustaa leskeä pois. Sivullisena alkoi välillä tuntua, että kumpikin osapuoli sai jotain kieroutuneita kicksejä tilanteesta.

Ap:tä neuvoisin miettimään tilannetta tarkasti. Suostuisiko mies esim henkivakuutukseen, joka toisi sinulle edes vähän turvaa?

Älä ole moksiskaan

Juu, helvetiksi voivat kyllä elämän tehdä, puolin ja toisin.

Sitä voi kuitenkin ennakoida ja tehdä siitäkin asiasta jälkisäädöksen, jossa sovitaan selkeästi, kuka päättää korjaustarpeista. Ihan varmasti perikunta yrittää savustaa leskeä pois, estäähän tämä heitä myymästä omaisuutta ja saamasta sitä käyttöönsä ja ongelmakiinteistön kunossa pitäminen voi tulla kalliiksi.

Käyttökulut = muut kuin kiinteistön kunnossa pitämiseksi tehdyt korjauskulut, maksaa käyttäjä. Omistajat näitä kiinteistön arvon säilyttämiskuluja. Näin sen kuuluu mennä.

Mietityttää tässä ap:n tapauksessa kyllä, mitkä ovat miehen mietteet vaimon roolista yhteiselämässä ja kohtalosta, jos tämä jää leskeksi. Jotenkin tulee tunne, että asioita kannattaisi käydä läpi asiantuntijan kanssa, jotta kumpikin tietää varmasti, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia laki heille tuo.

On paha olla vaimona, jos mies muistaa joka käänteessä, että hän omistaa ja vaimo on ikäänkuin armosta ja siivellä. Puolisoiden kuuluu olla yhteiselämässään tasavertaisia niin oikeuksien kuin elintason ja molempia koskevien asioiden päättämisestä. Omistussuhteista huolimatta koti on molempien ja siellä täytyy tuntea itsensä turvalliseksi ja "omaksi".

Jännä kuulla nykyaikana vielä käytettävän ilmaisua "naiminen itseään peremman kanssa". Sen pitäisi olla historiaa, mutta ei näköjään ole, sillä ihan perusteetta en usko ap:n tätä ilmaisua käyttäneen. Joka tapauksessa, kilinän se takaraivoon tuo.

Omasta puolestani voin sanoa, että puolisoni on ihminen, joka osaa ajatella meidät tasavertaisena kaikesta, joka yhteiselämää koskee, vaikka hän on meistä se varakas ja minä varaton, keski-iässä yhteen menneet. Päätämme ja teemme asiat yhdessä myös niiltä osin, kuin ne koskevat omaisuutta. Silti en koskaan tule omistamaan hänen ennestään omistamiaan. Puolisoni on turvannut tulevaisuuteni siinä tapauksessa, että hän lähtisi täältä ensin. Minulla on hyvä ja turvallinen olo, tapahtui mitä tahansa.

cccccccccccccccccccccc

Henkivakuutus menee myös äidille, ei tule muuttumaan avion myötä siis mikään

mieti tarkasti

Kuulostaa kuin mies haluaisi jatkaa itsenäistä elämäänsä ilman muutoksia. Hänellä toki on siihen oikeus ilman kenekään kritiikkiä, mutta mitä hän ajattelee liitostanne muuten. Aviopuolisot ovat mielestäni toinen toistensa tukena myös rahallisesti. Tilastollisesti useimmat riidat suhteessa (ja riitojahan on kaikissa avioliitoissa) tulevat rahasta. Käyttääkö mies heikompaa asemaasi aseena? Minusta miehen joustamattomuus ja haluttomuus kuunella huoltasi ei lupaa hyvää.

Tuossa naapuriemme tapauksessa leskikin kyllä oli pikkumainen. Toki hänkin oikeutta sai lakimiesten puututtua asiaan, mutta on kallista, rasittavaa ja aikaa vievää hoitaa kaikki raastuvan kautta.

Hyvä ap,

mieti nyt vielä tarkkaan kannattaako noin laskelmoivan miehen kanssa mennä naimisiin. Kirjoitustesi perusteella hänlle on sinua tärkeämpää materia, jos ei halua mitenkään turvata elämääsi. Älä anna rakkauden olla sokeaa, vaan mieti mikä on sinulle ja lapsillesi parasta. Onko se elämä ilman tuota miestä vai miehen saituuden ja laskelmoivan elämäntyylin kanssa eläminen.

Avoliitossa sskk

Aloittaja: Miksi sitten menette naimisiin? Kun tilanne on tuollainen, en menisi vihille.

Pitääkö tosiaan paikkansa, että myös avoliitossa eläneistä asunnon yksin omistaneen puolison kuoltua avopuoliso saa asumisoikeuden, vaikka omistus siirtyy ilman testamenttiäkin omistajan lapsille? Vai ymmärsinkö väärin, onko näin kyse vain AVIOliitossa?

Meilläkin on kinkkinen tilanne. Olemme avoliitossa, yksi yhteinen lapsi ja minulla kaksi edellisesta avioliitosta. Omistan talomme. Emme ole tehneet kumpikaan testamentteja. Haluaisin turvata miehelleni ja yhteiselle lapsellemme, joka on siis paljon nuorempi kuin kaksi aikaisempaani, mahdollisuuden jäädä halutessaan asumaan talooni, jos vaikka sattuisin kuolemaan ensin, ja olisimme silloin vielä avoliitossa ja niin että nuorin on vielä alaikäinen. Kuitenkaan en halua avomieheni perivän taloani. Hän nimittäin on sen verran holtiton rahankäytössä, että ei ole saanut esim. asuntoa itselleen maksettua, vaan tulot ovat menneet autoihin, veneisiin ja kaikenlaiseen irtaimeen tavaraan, jota kyllä riittää liiaksikin. Aikanaan isänsä tuli aina hätiin tarvittaessa, ja häneltä perityt rahatkin menivät nopeasti ilman mitään näkyvämpää jättämättä. Hän ei ymmärrä säästämisestä tai sijoittamisesta yhtään mitään, vaan ostaa aina mitä mieli tekee. Ei auta minua silloinkaan, kun itselläni on rahallisesti tiukkaa asuntolainan kanssa, vaan laittaa mieluummin rahansa kaikkeen krääsään, esim. musiikkiin ja vaatteisiin. Osan asumiskuluista maksaa, siitäkin summasta olemme eri mieltä. Haluan että lapseni perivät minut. Näistä erimielisyyksistä raha-asioissa ja eräistä muistakin asioista johtuen en halua vihille, koska en ole ollenkaan varma, että tämä liitto kestää jomman kumman kuolemaan saakka. Mutta olen ajatellut niin, että jos kuolemani hetkellä olisimme yhdessä, kai hän silloin olisi vielä "rakkaani".

liitossa

Oikeus pätee vain avioliittoon. Sinuna marssisin lakimiehen juttusille. Hallintaoikeustestamentti antaa avokillesi oikeuden esim asumiseen ilman perimistä. Lapset voivat kai kuitenkin vaatia lakiosansa?????

Älä ole moksiskaan

AVOpuolisolla ei ole tätä asumisoikeutta, jollet testamentissa sitä anna. Kotisi perivät lapsesi. Koska kuopus tarvitsee turvallisen kodin, jättäisin sijassasi jälkisäädöksen, jossa määrään, että nuorimmainen saa asua kodissa täysi-ikäiseksi saakka tai niin kauan, kuin hän kotipaikkakunnalla opiskelee. Sehän tarkoittaisi käytännössä sitä, että jos avokkisi lapsen isänä on hänen huoltajansa, hänkin asuisi siinä. Lisäksi mainitsisin, että käyttökulut tulevat sen maksettavaksi, joka lapsen huoltajana asuu yhdessä hänen kanssaan talossa.

En siis määräisi, että avokille annetaan asumisoikeus, vaan että perillisistäsi nuorin lapsi saa oikeuden asua kodissanne ja että se voidaan realisoida ja jakaa vasta sen jälkeen, kun nuorimmainen pystyy vastaamaan omasta toimeentulostaan tai muutta esim. opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja tämä asunto jää hänelle tarpeettomaksi.

Näin menetellen avokki ei voi hävittää mitään eikä asustella ilmaiseksi, mahdollisesti ottaa siihen mielivaltansa mukaan muita asumaan. Ehkä tästäkin olisi aiheellista laittaa haluamasi lauselma selvyyden vuoksi. Myös remppakuluista ja kunnossapidosta kannattaisi laittaa, kuka ne hoitaa ja päättää. Jos muut lapset ovat aikuisia, he voisivat olla mukana päättämässä niistä ja kulut maksettaisiin sitten sen mukaan, kenelle niistä on etua ja hyötyä.

Lapset voivat todella vaatia lakiosansa, vaikka testamentti olisikin olemassa. Tällä järjestelyllä he kaikki olisivat tasavertaisia omistajia ja luulen, että ei heistä kukaan perusteetta nuorimmaiselta kotia veisi vastoin äidin testamenttia. Toki nuorimmaiselle olisi ihan turvallista asua myös esim. halvemmassa osakehuoneistossa, jonka saisi lunastettua sillä talon kauppahinnan osalla (1/2), joka jäisi jäljelle. Jos vanhemmat lapset vaatisivat lakiosan, nuorin tulisi saamaan lopullisestikin puolet perinnöstäsi.

mutta...

Ymmärsin, että kaikia lapsia halutaan kohdella samanarvoisesti eli kaikille 1/3. Nuorimmalle haluttiin vain erikseen turvata asuminen aikuistumiseen asti.

asiantuntijaa suosittelen

Yleensä testamenteissä ei anneta asumisoikeutta vaan hallintaoikeus. Aika erikoista määrätä, missä toisen tulee asua oman kuoleman jälkeen. Hallintaoikeus on paljon selvempi eikä pakota jäljelle jäänyttä alaikäisen lapsen vanhempaa asumaan siinä asunnossa, jos hän esim. työn takia haluaisi muuttaa toiselle paikkakunnalle. Toki on kiva. että lapsi saa asua tutussa kodissa, mutta toisaalta lapset muuttavat asunnosta toiseen ilman eroja ja kuolemiakin ja molempien vanhempien kanssa.
Hallintaoikeuden haltija vastaa asunnon käyttökuluista ts. vastike, vesi sähkö vakuutukset jne. Kiinteistössä eli ok-talossa lisäksi lämmitys ja kiinteistövero. Omistusoikeus menee perillisille eli lapsille. Hallintaoikeus on määrättävä testamentilla. Pitää myös ilmoittaa, kuinka kauan hallintaoikeus on voimassa.
Perintökaaressa on pykälät testamentilla saadusta hallintoikeudesta, katso sieltä.
Hallintaoikeuden haltija saa esim. vuokrata hallitsemansa asunnon ja pitää vuokratulot, toki maksaa myös kulut.

Jos avokki saa hallintaoikeuden kuoleman jälkeen, menee asunnon omistus perillisille eli lapsille, joten eivät nämä mitään lakiosaa voi vaatia, hehän saavat täyden perintöosan. Ts. saavat asunnon omistukseensa ja maksavat siitä perintöveron, mutta eivät voi hallita sitä tai myydä sitä niin kauan kunnes hallintaoikeus on voimassa. Avokin hallintaoikeus pienentää perintöveroa.
kannattais mennä lakimiehen juttusille, ettei tule tehdyksi typeriä jälkisäädöksiä. Kun koskaan ei tiedä, miten elämässä käy. ja nimenomaan muiden elämässä sen jälkeen kun olet kuollut.

avovaimo hoomoilasena

Olemme olleet avoliitossa kymmenkunta vuotta. Yhteen muuttaessamme mies puhui, että päivittää testamenttinsa. Lapsettomana hän halusi varmistaa, ettei hänen omaisuudestaan lanttiakaan rapsahda tietylle sukulaiselle, mutta sitten oli niitä, joita hän halusi suosia.

Nyt meillä on kaksi lasta ja tuli sitten saunassa puheeksi tulevaisuus (hänellä on taas joku synkkä kausi menossa). Kävi ilmi, että testamentin muutokset on jääneet puhumisen asteelle.

Jos vaikka tänä iltana rekka ajaisi mieheni liiskaksi, niin miten paljon tuo testamentti vaikuttaisi? Tiedän, että rintaperilliset perivät (en minä) mutta saako testamentissa mainitut vedota siihen? Entä voinko minä vedota siihen, että tilanne on testamentin tekemisen jälkeen muuttunut?

Entä, jos menisimme naimisiin? Mitätöityisikö tehty testamentti sillä ja miltä osin?

Nämä testamentissa mainitut perijät ovat minullekin nykyään rakkaita sukulaisia ja osa on elämänsä alussa olevia nuoria, joita kyllä haluaisin tukea. Mutta tämmöistä tervettä itsekkyyttä...

Ehkä tämä vähän tönii, että saadaan testamentti päivitettyä.

asiantuntijaa suosittelen

Avokkisi lienee määrännyt testamentissaan omaisuutensa jaettavaksi sille ja tälle. Koska hänellä on kuollessaan lapsia eli rintapieillisiä, näillä on testamantista huolimatta oikeus lakiosaansa, joka on puolet perintöosasta. Toisin sanoen kumpikin lapsi perii 1/4 isänsä omaisuudesta. Loppu mene sitten testamentinsaajille.

..."saako testamentissa mainitut vedota siihen? " Mihin? Testamenttiinko? Tottakai. Jos heille on testamentilla jotain jätetty, niin luultavasti he halunnevat sen perinnön, lasten lakiosista huolimatta.

Voit toki vedota siihen, että tilanne on testamentin tekemisen jälkeen muuttunut. So what? Avokillasi on lapsia, mutta hän ei ole halunnut muuttaa testamenttiaan lastensa hyväksi. Kyllä hänen tarkoituksensa on varmaan ollut jättää omaisuutensa testamentissa mainituille. Jos ei olisi, niin hän olisi tehnyt uuden testamentin tai ainakin hävittänyt vanhan.
Ehkä avokkisi ei ole ajatellut jäädä tänään rekan alle ja ei ole sen takia päivittänyt testamenttiaan. Kysynpä vaan, koskas hän sitten on ajatellut kuolla?

[/quote="avovaimo hoomoilasena"]
Entä, jos menisimme naimisiin? Mitätöityisikö tehty testamentti sillä ja miltä osin?.[/quote]

Ei mitätöidy. Testamentti lakkaa olemasta voimassa vain, jos sen hävittää tai tekee uuden erisisältöisen testamentin. Kyllä avioliitossa olevakin saa määrätä testamentilla omaisuudestaan. Ositus tehdään tietty ensin puolisoiden välillä.

Kun testamenttia ruvetaan soveltamaan ja tulkitsemaan, päällimmäisenä on toteuttaa testaattorin tahto. Kuitenkaan ei voi olla kysymys sinun tahdostasi.
Pyydä avokkia edes repimään testamentti, niin lapset perivät kaiken.

avovaimo hoomoilasena

Kiitos sinulle, "asiantuntijaa suosittelen".

Kuten viestissä mainitsin, niin miehen on ollut tarkoitus jo vuosia sitten muuttaa testamenttiaan, mutta se on jäänyt. Hänellä on oma lakimies-ystävä, jonka kanssa asia olisi pitänyt hoitaa - ja luulin että se on hoidossa.

Tapaturmainen äkkilähtö on meille kaikille mahdollinen. Siinä surussa ei olisi hirveesti tahtoa lähteä vielä muuttamaan kodistaan. Oma kuolema ei niinkään huoleta, mulla ei ole paljoa, mistä tapella ;) eikä se enää ole mun ongelma miten ne jaetaan.

Ei vaan, pitäisi (pitäisi ja pitäisi, nyt niskasta kiinni!) mennä yhdessä sinne lakimiehelle ja laittaa omatkin asiat paperille.

cccccccccccccccccccc

Hääpäivä lähenee, ikävää kun mieltä painaa edelleen tämä asia. Miehen mielestä meidän ei tarvitse mennä naimisiin jos en hyväksy hänen ehtojaan, voidaan elää avossakin. Enpäs arvannut raha-asian nousevan näin tärkeäksi tai ajatukset piittaamattomuudesta sattuu eniten jos jotain sattuu ja joudun pihalle. Tuntuu että viiminen niitti oli kuulla henkivakuutuksenkin menevän äidille. Kyllä tämän täytyy olla nyt suurta puhdasta rakkautta että yhteen mennään maallisesta piittaamatta. Mielenkiinnolla odotan sitten tulevan suvun reaktiota naimisiimme menosta ja siitä hädästä vienkö koko potin...Yhden riitaisan perinnönjaon olen jo läheltä seurannut, suurin murhe tuntui olevan huoli meneekö suvun rahat puolison taskuun, joten en nyt ihan aihetta murehdi. Edellisiin kirjoituksiin vielä, mistä te voitte olla varmoja mitä mies on testamientissaan määrännyt, saunanlauteilla on helppo myöntää että juu kulta kaikki on kunnossa, tulevaisuuden lupauksista huolimatta harvoin toinen oikein asiakseen menee testamenttia vaihtamaan, niitähän voi kyllä tehtailla vaikka joka päivä keittiön pöydällä löylyjen jälkeen. Miten voi luottaa mihinkään?

avovaimo, ja hyvä niin

Kyllä minun nähdäkseni avioliitto on sitova sopimus, joka pitää sisällään paljon lakisääteisiä vastuita ja oikeuksia. Jos nämä kaikki sivuutetaan tai mitätöidään muilla sopimuksilla, niin mitä syytä koko avioliittoa on solmia? Kyllä se puhdas, vilpitön rakkausliitto on ja pysyy ilman häitäkin.

mietin viellä

***************

Ehkä miehesi isä rakasti tuon naisen lapsia monta vuotta varauksetta. Oli elämässä mukana ja tukena, jos lapsilla vaikka ei oikeaa isää olekkaan. Tuskin hän tyhmä oli, halusi tehdä näin. Onko biologiset lapset muistaneet isäänsä muutoin kuin synttärinä ja jouluna?

Suurin synti ja pahanolon tuoja- Kateus.

liian pitkä ketju

Ketju on liian pitkä ja monipolvinen kommentoitavaksi muuten kuin että MENKÄÄ JURISTIN PUHEILLE!

Semmosta soopaa täällä tulee "tietävinä" vastauksina, että toivottavasti kukaan ei ota niitä vakavasti. Jo pelkästään ositus ja perintö ovat keskustelijoilta menneet suloisesti sekaisin. Jos kysymyksessä on peruscase, niin kirjallisuudesta ja erilaisilta asiallisilta nettisivuilta löytyy tietoa (ei keskustelusivuilta!), mutta jos tilanteenne on yhtään kimurantimpi, tarkistakaa oma tilanteenne juristin kanssa yhdessä. Tilanne muuttuu kimurantimmaksi jo sillä, että perheessä on muita kuin yhteisiä lapsia.