Onnellinen YH

Hei vaan kaikki palstalaiset! Kysyn täältä neuvoa tilanteeseeni, koska tuttavapiirissä ei löydy samankokeneita.
Olen 13 vuotiaan tytön yksinhuoltaja ja olemme yllättäen joutuneet tilanteeseen, jossa lapsen biologinen isä haluaisi tavata lastaan. Hän on tavannut lapsensa viimeksi 12 vuotta sitten. Erosimme silloin hänen erittäin väkivaltaisen käytöksen suhteen. Hän käytti väkivaltaa minua kohtaan rankalla kädellä.
Silloin jouduin vaihtamaan paikkakuntaa, nimeä ja jättäämään entisen elämäni, työni ja ystäväni turvatakseni itseni ja lapseni. Ilmoitin hänelle tuolloin, etten suostu kuin valvottuihin tapaamisiin väkivallan takia, mutta hän ei koskaan niitä lähtenyt anomaan.
Voitte kuvitella kuinka ensimmäiset vuodet väkivaltaisen suhteen jälkeen olivat vaikeita. Vailla koulutusta ja työtä, nuorena naisena, pienen lapsen yksinhuoltajana elämä ei ollut helppoa. Nyt olen 10:ssä vuodessa pystynyt rakentamaan elämäni uudelleen, ja koenkin eläväni elämäni parasta aikaa.
Lapsi voi hyvin, hänellä on omat harrastukset ja ystävät ja koulukin sujuu kohtalaisesti. Olen löytänyt uuden parisuhteen tasapainoisesta ja kunnollisesta miehestä, joka toimii myös jonkinlaisena isähahmona lapselle.
Nyt sitten lapsen biologinen isä on alkanut soitella sukulaisilleni ja välittämään pyyntöjä tavata lastaan. En tiedä hänen tämänhetkisestä elämästä muuta kuin että jonkinlainen sairaus hänellä on, ja että mitään työtä hän ei tee. Hänellä on rikollinen menneisyys ja monet vankilat ovat hänelle tuttuja. En luota häneen kaiken sen jälkeen mitä hän on minulle ja samalla lapselleni tehnyt. Lapsi on sanonut, ettei muista biologista isäänsä ja ettei halua tavata häntä. Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?

Lapsen toive ja mielipide TÄRKEIN!

Kun lapsi ei halua tavata - niin lapsen toivetta on kunnioitettava ehdottomasti.
Siis ei mitään tapaamista - eikä edes puhetta enää tästä biologisesta isästä - niin SITEN lapsesta tulee tasapainoinen nuori ja aikuinen.

Ajatellaanpa

Jos lapsi ei halua, syödä. Onko sen mielipidettä kuunneltava? Tai, jos lapsi haluaa työntää kätensä kuumaan veteen, onko sen annettava tapahtua.

En nyt tässä tapauksessa osaa sanoa mikä on oikein, mutta liian usein esiin tulee naisen ja sosiaalitätien itsekkyys, joka vain verhotaan siihen, että lapsi ei halua.

Vaikka todelliset syyt tähän haluttomuuteen voivat olla aivan toiset, kuin virallisesti esitetään. Kuten esimerkiksi se, että lapsi vaistoaa äitinsä mielipiteen asiasta ja alkaa vaistonvaraisesti myötäillä tätä, ettei asetu sitä vastaan, kenestä ajattelee riippuvainen olevansa.

Ja tätä sosiaalitätien ajamaa hössötystä kutsutaan sitten valheellisesti nimikkeellä "lapsen etu".

Mutta todellisuudessa yhteiskunta on aivan kädetön ja haluton turvaamaan tai tekemään mitään niiden olosuhteiden eteen, että lapsella voisi olla toimivat suhteet molempiin vanhempiinsa.

Joten kyllä, jokaisen tulisi ratkaisuja tehdessään tiedostaa niiden lopulliset seurakset (Huom. naiset!). Ja vasta sitten tehdä itse lopulliset päätökset ja seisoa niiden takana. Liian helppoa on mennä itkemään yhteiskunnan tukea sosiaalitädin taakse ja jättää vastuu asioista muille.

Perustellusta syystä

Mitä takeita on siitä, että mies olisi muuttunut? Tuskin mitään. Ei koskaan tiedä, mitä noin sairaassa päässä liikkuu, joten oli tilanne hänellä nyt mikä hyvänsä, ei ole velvollisuutta tavata tai paljastaa olinpaikkaasi tai muita olosuhteita.

Kerro suvullesi, että eivät vahingossakaan anna vinkkiä, missä olette tai mikä nimi on käytössä. Iso karju kerjää nyt sääliä ja yrittää sairauden - takaistun tai todellisen - varjolla päästä elämäänne. Älä anna hänen sotkea sitä uudestaan. Tyttö on viisas, kunnioita hänen mielipidettään.