katjastiina80

Niin, milloin lapsi saa itse päättää meneeko etävanhemman luokse vai ei? Mikä on se ikä?

pompottaahan ne jos annetaan pompottaa

Ei lapsi päätä, vaan vanhemmat. Sitten päättää yksin asioistaan, kun asuu omillaan. Siihen saakka asioista voidaan neuvotella.

Jx

12 -vuotiaan mielipide otetaan jo huomioon.

katjastiina80

Tuota 12-vuotiasta mäkin muistelin ja kyse ei ole pompottelusta, eikä asioista voida tässä tapauksessa neuvotella. Kumpa voisikin...

ÄIti päättää

Ihan minkä vain ikäisenä äiti päättää, ettei lapsi halua mennä.

Jx

Ei sitä äiti päätä vaan lapsi itse.

katjastiina80

Mutta mitäs jos äiti HALUAA, että lapsi pitää yhteyttä isäänsä, mutta isää ei kiinnosta ja toistuvien pettymysten jälkeen lapsi alkaa tajuamaan, että näin on ja todellakin ilman äidin provosointia!Isän luona lapsi viedään heti hoitoon/leikkiin sukulaisille vaikkei ole nähnyt isäänsä kahteen viikkoon, kolmeen viikkoon tai kuukauteen. Aina sama juttu. Periaatteena meillä ollut, että lapsella on vain yksi isä ja siihen oikeus ja isällä velvollisuus.

Selvä ikäraja

Siis haluaako äiti väkisin pistää lapsensa tuonne, vai haluaako äiti vapaata lapsesta?

Kyllä 12-vuotias lapsi saa päättää meneekö toisen vanhemman luo.
Lapsen kannalta voisi toki olla hyvä, että hän saisi käydä isän puolen sukulaisten luona ilman sitä isää välikätenä.

katjastiina80

Lapsi on alle 10v. Ja ei äiti vie väkisin, haluaa vain että lapsi tapaa isäänsä. Mitä se onkin tähän asti halunnut tehdä. Ja isä ottaa aina lapsen vastaan, mutta käytös ja käytäntö siellä päässä "puhuu eri kieltä". Sukulaisten tapaaminen on ok, myös ilman isää, mutta jatkuva hoitoon vieminen on vähän eri asia on kyläily. Ja lain mukaan 12-vuotias lapsi ei PÄÄTÄ, vaan sitä kuunnellaan ja haastatellaan sosiaalitoimen johdosta jos jotakin muutosta tapaamisiin halutaan.

Jussi----

Mitäs sitten kun äiti ei halua tavata lapsiaan? Olen asunut lasteni kanssa noin viisi vuotta erossa heidän äidistään. Tänä aikana hän ei ole ollut kiinnostunut lapsistaan, paitsi siitä joka syntyi vuosi sitten. Olisin tyytyväinen jos hän tapaisi lapsiaan enemmänkin, mutta kuulemma 120 e/kk kattaa sen ettei hänen tarvitse enää vaivata asialla päätään.

käkätin

No eiköhän toi toimi ihan samoin kuin toisinkinpäin,
eihän siinä ole mitään eroa.
Toinen on lähivanhempi, toinen etävanhempi.
On se lähi sitten Äiti TAI Isä.
( Outoa muuten automaattisesti olettaa, että se olisi aina Äiti ! )

JOS etävanhempi ei halua tavata lapsiaan,
se on hänen ongelmansa.
Lähivanhempi voi jatkaa omaa elämäänsä lapsien kanssa normaalisti ,
unohtaen koko toisen vanhemman.
Lapsilla on oikeus tavata etävanhempaansa,
MUTTA etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lapsiaan.
Tämän kertoi asianajajani minulle, kun meillä oli sama ongelma.
Eli millään ei voida velvoittaa etävanhempaa tapaamaan lapsiaan,
jos hän ei halua.
Lähivanhempi sitävastoin velvoitetaan edistämään lasten ja etävanhemman tapaamisia kaikin käytettävissä olevin keinoin,
eli tapaamisia ( jos vaan etävanhempi haluaa tavata )
ei voi kieltää ilman lain määräystä.

Toivottavasti olet saanut lastesi yksinhuoltajuuden,
ettei sinun tarvitse "vaivata" lasten etävanhempaa lastensa asioilla enempää,
jos kerran ei kiinnostusta sieltä suunnalta riitä.

Jos lapset on tarpeeksi isoja, voit heille kertoa,
ettei etävanhempaa kiinnosta tapaamiset, on lapsilelkin selkeämpää kuin epätietoisuus.

aiheeseen tutustunut

12-vuotiasta on pakko kuulla, mutta hänen mielipiteellään voidaan pyyhkiä pöytään, jos se ei miellytä sosiaaliviranomaisia. 15-vuotias saa päättää itse asuinpaikastaan. Silloin ei voida enää poliisin kanssa viedä pois vaikka äitikulta ne hälyttääkin isän oven taakse.

mulle kerrottiin*

Lastenvalvoja sanoi että jos lapsi tietää mitä tahtoo niin iällä ei ole merkitystä, meillä oltaisiin kuultu 6vuotiastakin, tosin entinen perheemme kuului jo sossun piiriin eli... Mitä voimme päätellä? Lapset elävät minulla siis äidillä, isällään käyvät jokatoinen viikonloppu. Ok isällä olisi mahdollisuus tavata viikollakin, ei vain haluja riitä. Joskus tuntuu että se viikonloppu isällä on selviytymiskurssi mikä on suoritettava, että elämässä pärjää..Heh riittää että on yksi aikuinen mihin turvata.. Ja hyvin menee näinkin.

kaikenikäistä kuullaan

mutta on yleinen harhaluulo että 12-vuotias jo päättäisi. Alaikäisen kohdalla päättää vanhemmat! 12 on ikäraja siinä että esimerkiksi tapaamissopimusta ei panna täytäntöön jos 12 vuotta täyttänyt sitä vastustaa. Sen ikäisen mielipiteillä on merkitystä, mutta aikuiset päättävät, ei lapsi.

"lapsen parhaaksi"

12-vuotiaan mielpidettä voidaan kysyä, mutta ei sen ikäinen mitänä päätä. Vanhemmat päättävät ja sopivat kuka maksaa ja kuinka paljon toiselle, jos kumpikaan (jos esim. lapsi 50/50).

Lapsen etu olisi lähtökohtaisesti 50/50, mutta olosuhteet ei aina tue tätä idealistista näkemystä, jolloin vanhempien on sovittava realistiset osuudet. Vaikka lapsi sitten viettäisikin omaehtoisesti enemmän aikaa etän luona, ei se sido etää maksamaan elareita sen enempää. Joskin voidaan miettiä voisiko huoltajuussopimusta muuttaa. Ehkä ei voi , jos etä ei voi taata että on lapsensa seurassa aina kun lapsi haluaa. Murrosiässä saattaa kaveripiirit muutta niin että kaverit asuvat lähempänä etää kuin lähivanhempaa, jolloin huoltopiste etän luona voi olla luonteva.

Kummankin kodin ovet jos on aina lapsille auki, tilanne on hyvä. Meilläkin olisi ollut, mutta exäni ei hyväksynyt uutta puolisoani, eikä hyväksy vieläkään, ja sen vaikutukset kyllä näkyi lapsiinkin. Exä oli yksinkertaisesti katkera ja mustasukkainen, vaikka uusi puolisoni on aivan tervepäinen lainkuuliainen ja lapsista pitävä ihminen.

neuvoa vailla

Olen ollut 7 vuotta yksinhuoltaja kahdelle lapselle,ihanaa aikaa ja oma omistusasunto, ystävät ja kaikki mennyt hyvin, Nyt isä seitsemän vuoden jälkeen, koska menimme vuodeksi hänen luokse toiseen maahan asumaan, ei haluakkaan että lapset menevät äidin kanssa takasin.Kiristää minua että ottaa lapset multa, että minun tulee mennä pois, hän olisi parempi huoltaja.Tilanne on kamala minulle, toinen pienempi lapsi 10 v haluaa ehdottomasti äidin kanssa takaisin, isompi murkkuikäinen, joka alunperin viime vuonna ei millään halunnut muuttaa, on nyt sitä mieltä että haluaa jäädä isälleen, joka aöunperin ei ikinä pyytänyt lapsia asumaan luikseen. manipulonut on poikaa minua vastaan, lupaa hänelle suuria ja ostaa kalliimpia juttuja, joita minä en voi. kiristää, lapset ovat kuitenkin toisistaan riippuvaisia, ja kaipaavat toisiiaan, en anna isän erottaa heitä.Koulu on isälle ihan melkein sama, pääasia että poika pelaa jalista.Treeneistä lapsi on ihan poikki, kun huimautan tästä,suuttuu poika minulle ja käskee minua lähtemään.Olen ihan neuvoton, en missään tapauksessa halua jättää 13 vuotiasta ilman veljeä isälleen, emme voi keskustella mistään järkevästi.EROPAPERIN OLEN ALLEKIRJOITTANUT, olemmehan olleet 7 v eirillään. Lisäksi isä on hirveän ailahtelecva luonne, on särkenyt paikkoja asunnossaan lasten edessä, paljon, ja haukunut minua, äitiä, lasten edessä.Rahaasioista nimenomaan on yrittänyt minua syyttää lasten edessä, ihan sekoa, luulenkin, että kyse on vain elatusmaksusta, nythän hänen ei sitä tarvitse maksaa, ja lapsilisätkin vaati itsellleen, koska olemme hänen kämpässsä. Muuttaa pois halaumme kahden kuukauden päästä, inun tökin sen vaatii, mutta mitä voin tehdä kun isä alkoi erottamaan minua lapsista ja lapsia toisistaan?olen rukoilut häntä, että ei niin teksisi, myöskään en voi antaa toista poikaa hänelle, onhan lapsi vielä. Oli oma ideani tulla lähelle isää, sitä lapset eivät alunperin halunneet, tein virheen. Miten minun tulee menetellä?n luokse vai ei? Mikä on se ikä?[/QUOTE]