äiti-80

Meillä on yhteishuoltajuus pojasta kohta 8v. Kotiemme välillä on matkaa n.250km ja isä ei ole kovin yhteistyökykyinen. Pojalla on AD/HD jota isä ei halua myöntää eikä myöskään muita vaikeuksia. Hänen mukaansa vain kaivan lapsesta esiin turhan takia ns. vikoja. Tosiasiassa yritän tehdä kaikkeni, että poika saisi kaiken mahdollisen tuen jotta hänen koulunsa ja koko elämänsä olisi helpompaa. Isä ei ole innokas allekirjoittelemaan tukiin tarvittavia lappuja, koska hänen mielestään poika ei tartte apua. Muutenkin välimatka ja kaikki on hankalaa hänen kanssaan kun ei pysty normaalisti sopimaan mistään. Olisi niin paljon helpompi päättää asioista yksin. Yksinhuoltajuutta hän ei minulle kuitenkaan vapaaehtoisesti antaisi vaan tulisi oikeuskäsittely. Onko kokemusta näistä käsittelyistä miten rankkoja ovat ja millaisin perustein niihin kannattaa lähteä?

Lääkärintodistus

Kyllä minä taitaisin sinuna yrittää ainakin, koska toinen kieltäytyy tosiasioista. Perusteluna lapsen paras ja tämän tarvitsemat tukitoimet, joita isä ei myönnä eikä ole valmis hyväksymään. Kirjaa ylös kaikki ongelmat ja liitä niihin todisteeksi argumentit, myös ne, joihin isä ei ole suostunut tai mihin hän on vastentahtoisesti nimensä pannut.

Käykää keskustelua lapsen tarpeista vaikka perheneuvolassa tms., jotta saisit todistajia isän mielipiteille. Ehkä hän asiantuntijoiden kanssa puhuttuaan olisi valmis jopa myöntämään tosiasioita, jotka nyt syystä tai toisesta kieltää, lähinnä itseltään.

Kyllä siitä varmaankin oikeuskäsittely tulee ja se on ikävä prosessi, mutta jos lapsen hyvinvointi ja tulevaisuus sitä vaatii, mitäpä yhdestä hankalasta vaiheesta?