Tuusan nuuskana

Olen ollut kaksi vuotta naimisissa elämäni rakkauden kanssa, ja meille syntyi 6kk sitten ihana, terve vauva. Tänään vein avioeropaperit postiin. Mieheni petti vauvan ollessa pieni, ja kun sain tämän selville vähän ennen joulua kaikki muuttui. Olisin ollut valmis antamaan hairahduksen anteeksi ja tekemään työtä että pääsemme asiasta yli, mutta hänpä ei olekaan valmis. Häntä ei voi kukaan neuvoa, hän ei halua terapiaan yms. Tuntuu että hän on pistänyt koko jutun mun piikkiin, petti kun olin niin vaikea kotona (rahahuolet, raskaus, työpaikan menetys, miehen työttömyys... oli paljon huolia, joskaan en ole koskaan ollut tyytymätön mieheeni vaan ollut onnellinen hänen kanssaan). Hän on nämä kuukaudet bilettänyt enemmän kuin koskaan ennen, alkanut pummaamaan multa rahaa, käyttänyt vauvan rahoja omiin juttuihinsa, ja ennenkaikkea tekstaillut, soitellut ja meilaillut kolmen eri naispuolisen koulukaverinsa kanssa todella aktiivisesti (yhdellekin kymmenen puhelua JA tekstaria päivässä, joskus keskellä yötäkin). Mua on kusetettu todella hyvin. Ja nyt jään yksin, kaikki tulevaisuuden suunnitelmat vessasta alas, ja olen todella katkera koska hän on ollut mulle niin jumalattoman tärkeä.

Kun mietin uuden miehen etsintää, se tuntuu naurettavalta ajatukselta. Miten koskaan tulisin ees löytämään ketään!? En pääse mihinkään, olen persaukinen eikä mua ennenkaikkea kiinnosta. Unelmoin siitä utopiasta että heräisin ja saisin mun vanhan elämäni takaisin, sen oman onnellisen perheeni joka mulla oli. Vaan eipä tuo tule koskaan toteutumaan. Me suunniteltiin kirkkohäitä kun mentiin maistraatissa naimisiin. Niitä ei koskaan tule. Kangas hääpukuun oli ostettuna, menee myyntiin.

IKINÄ en enää usko miesten sanoihin, lupauksiin enkä uskalla sitoutua. Näin se elämä murenee, mutta tästä se vaan eteenpäin päästävä ja uusi elämä aloitettava.

Tuusannuuskalle

Aika haavoittaa, mutta myös parantaa ja jättää arpia. Elämäsi on nyt täysin sekaisin ja kaaoksessa. Näet tulevaisuuden toivottomana, tai ettei se ainakaan näyttäydy lohdullisessa valossa.

On toki hyvä varautua elämään yksin, tai ainakin riippumattomana toisesta ihmisestä kuten miehestä rinnallaan. Kyyniseksi ei silti kannata heittäytyä.

Elämä on täynnä mahdollisuuksia. Niihin voi lähteä mukaan varautuneestikin, jottei haavoitu. Mutta onnen saavuttaaksesi tarvitset aikaa ja sitä kautta asennetta uskoon hyvästä huomisesta. Hyvä huominen voi myös tarkoittaa elämää toisen ihmisen rinnalla.

Kaikki miehet eivät ole sikoja, paskoja, hyväksikäyttäjiä. Aikasi kärsittyäsi huomaat ajattelevasi elämästä toisin. Elämä pienen lapsen kanssa myös antaa paljon onnea ja iloa. Se myös muuttaa sinua, toivottavasti iloisemmaksi ja optimistisemmaksi. Tapaat uusia ihmisiä, kenties tuoreita isiä ilman puolisoa. Kun elämässä kohtaa ihmisiä, joiden kanssa elämänarvot ovat samantapaiset, saa elämästä paljon enemmän nautintoa.

Kolmen, viiden vuoden kuluttua saatat olla täysin eri mieltä kuin nyt. Ehkä myös tiedät sen. Ainakin minä toivon, että tämän hetkinen katastrofisi jää pian taakse ja voit nauttia elämästä ilman ennakkoluuloja. Voima :)