voi mooses ja maria

Hei kaikki uusperheelliset.

Täällä uusperhevanhempi, en voi sanoa äitipuoli, koska sellaiseksi en itseäni koe.
Palstalla on kirjoitettu varmasti näistä samoista asioista, mutta kyllä kaipaisin kuulla muiden kokemuksia sekä mahdollisia ratkaisuja. Ongelmana on varmaan viiraava päänuppini.
Avaan hiukan taustaa, eli viitisen vuotta yhdessä nykyisen miehen kanssa, hällä kohta 14 vuotias tytär, minulla jo pojat lukiossa :)

Olen miettinyt, että onkohan minulla puurot ja vellit sekaisin, kun en mitenkään pääse jyvälle tämän eksäni lapsesta. On siis käynyt meillä joka toinen v.loppu ja lomat ja välillä viikollakin= ekstraa.

Kuvio tuntuu olevan aina sama, toistuu ja toistuu ja vaikka olemme puhuneet ja puntaroineet käytöstä ja suhtautumista miehen kanssa, mikään ei ole oleellisesti muuttunut.

Tytöllä on "hieman" omituinen tapa, jolla hän lähestyy isäänsä noin kerran, pari tunnissa.
Jos mietitte kissaa, miltä se näyttää juuri ennen äänetöntä loikkaansa mahd. lelun tai saaliin kimppuun, saatte käsityksen siitä, miten tyttö vaanii isäänsä. Välillä se nauratta minua, mutta toisinaan ajattelen, että ei ehkä ole ok. Vai onko minulla tosiaan suhtautumisongelma, kun en pidä sitä tavallisena käytöksenä.

Tämä vaaniminen ja hyökkäily (ihan oikeasti aikuisen kokoinen tyttö hyökkää kuin eläin) voi tapahtua missä vain ja milloin vain, sohvalla, tavaratalon liukuportaissa ta hississä, sukulaisissa jne...
Viimeisin"isku" tapahtui juuri ennenkuin isänsä lähti viemään tyttöä takaisin äitinsä luokse. Mies kävi suihkussa ja tyttö väijyi suihkuverhon takana (remppa hieman kesken, eikä pieneen kylppäriin ole vielä ovea, joten edes oven kolahdusta ei kuulu) odottaen. Kun mies sitten astui suihkusta, tyttö hyppäsi nakusen miehen eteen ja paineli etusormellaan rintaan ja kaulaan piipittäen samanaikaan viisivuotiaan äänellä, iskä märkä, iskä ihan märkä.
Minulla oli pokassa pitelemistä ja pojilla silmät revähtivät takaraivolle. Nämä tilanteet ovat niin kummallisia, että en tiedä, osaanko niiden tunnelmaa edes tuoda ymmärrettäväksi.
No mies tietenkin sanoi, että menehän nyt ,että voin kuivata rauhassa, mutta eipä päässyt vaatteihin asti, kun tyttö toistaa saman takaapäin.
En tiedä, mikä on taustalla, en todellakaan ymmärrä. Ymmärtääkö joku muu?

Tytär on paljon isänsä perään, sen ovat kyllä huomanneet kaikki lähipiirissämme, ja joskus mietinkin, missä menee normaaliuden raja.
Kyllä minäkin halaan lapsia ihan reilusti ja puhumme asiosta niiden nimillä, mutta tähän ihmisen taimeen en oikeen saa minkäänlaista kontaktia.
Hän ei vastaa, tai vastaa joskus, mutta niin tekee myös isälleen, ei katso silmiin puhuessa, mutta vilkuillee kyllä tiheästi minuakin, luullen etten huomaa, istuu välittömästi minun tuoliini (koska meitä on monta, sohville ja tuoleille ovat muotoutuneet kullekin lempipaikat), jos nousen siitä ylös vaikkapa keittämään teetä, saunoo mieluusti isänsä kanssa kaksin, ja luonnollisesti istuu isänsä sylissä paljon tai makaa hänen päällään (tai ainakin yrittäää, jos siihen on pienikin tilaisuus), ja joka on kaikkien mielestä noloa.
Mies usein taputtaa tai halaa tyttöä, yrittää muuttaa näitä aika "kiihkeitäkin" huomionosoituksia normaalimpaan suuntaan, mutta nou tulos.
Arvaan, että tyttö itse ei huomaa käytöksessään mitään kummaa tai outoa, joten hänelle ei voi sanoa, että alahan nyt käyttäytyä normaalisti, koska se on hänen normaalinsa. Jos sanomme, että tuontyyppisen käytöksen saisi jo lopettaa, todennäköisesti ei ymmärtäisi lainkaan mitä ja miksi.
Siinäpä se, mitä sitten sanoa?Vai pitäiskö minun ja poikieni järjestää vastaava tilanne, niin ehkä sen absurdius näkyisi?En totta mooses tiedä, mitä tehdä.
Sanokaapa joku, jolla ees samansuuntaista kokemusta.
Mukavaa, hyökkäysvapaata joulunodotusta kaikille.

Kappas waan

Kokeilisin sinuna ihan ensin yhteyttä perheneuvolaan,
ja sitäkautta psykologiin.
Tuo kuulostaa siltä, että tyttö hakee huomiota,
mutta jotenkin ei osaa
"oikeaa" tapaa siihen.
Ehkä tyttö myös kokee, ettei ole saanut tai ei saa vanhemmiltaan
(myös äidiltänsä siis ) huomiota tarpeeksi.

Myös hormonit hyrää tuon ikäisellä ,
ja ehkä käytökseensä sekoittuu sitäkin puolta.
Mutta lähtisin liikkeellee tuosta perheneuvolasta ihan ekana.

ed.lisää

Niin siis nuo perheneuvola-ajat saa omasta
terveyskeskuksesta tai sosiaalitoimistosta.

nounounou

Vaikuttaa siltä, että tyttö on, ehkä vanhempiensa erosta johtuen, jäänyt tunne-elämältään lapsen tasolle ja jatkaa käytöstä joka pienelle lapselle sopii mutta ei enää tuon ikäiselle.

Miten tytön elämä muuten; onko ikäisiään ystäviä joiden kanssa hengailee, onko kiinnostunut pojista , miten koulussa menee ym.

Suoraan sanoen minusta tuntuu tuon kirjoituksen perusteella, että isä ei oikein jämäkästi anna tytön ymmärtää, että tuollainen käytös on outoa, onko se perua syyllisyydestä kun on eronnut. Sanooko isä tytölle koskaan todella tiukasti, että nyt lopetat esim. kun tyttö hyökkää kimppuun vai ajatteleeko hän, että ei voi kun näkee tyttöä vain silloin tälllöin?

Onko isä puhunut käytöksestä tytön äidille? Millainen tyttö on äidin luona?

Minusta isän pitää lopettaa tytön kanssa kahden saunominen, ei anna tytön tulla päälleen makaamaan, torjua kaikki yllättävät kimppuun hyökkäämiset, reviiri se pitää olla aikuisellakin.

Käytös ei ole normaalia ja aikuisten pitää puuttua siihen koska ei ole tytön etu antaa hänen jatkaa tuota, eli keskustelkaa tytön kanssa ja ohjatkaa hänet ammatti-ihmisen pakeille tai ainakin kysykää neuvoa mitä tehdä.

ap, voi mooses ja maria

olette varmaan oikeassa jokainen, ja monellakin tapaa.
En ole ottanut yhteyttä perheneuvolaan, vaikka se on käynyt mielessäni (se olisi kyllä myös isän asia), koska tytön äidin mielestä minulla ei ole oikeutta puuttua mihinkään tyttöä kosekviin asioihin, siinä hän tietysti on väärässä, kyllä nyt sanon et kotini on kotini.
Mutta tosiasia, jota en ole tullut ajatelleeksi on isän suhtautuminen, kärsii varmaan tyypilliseen tapaan tasaisen huonoa omaatuntoa erostaan ja siitä, ettei voi olla lapsensa kanssa kokoajan, arkea, joten ei varmasti haluakaan - väärin niin väärin lasta kohtaan- olla riittävän jämäkkä.
Isillä tuntuu toisinaan olevan outoja peikkoja riesanaan, ikään kuin kunnon komento olisi pahasta, päinvastoin, minun aikuiset lapseni ovat siitä monesti sanoneet, että se on ollut hyvä asia. Nuorin oikein kiitteli sitä, että oli aika turvallista elämää.
Eli jälleen kerran kissa pöydälle ja miehen kanssa keskustelu.
Tytöllä on muutama ihan hyvä ystävä, mutta ei mitään "menoja" vielä. Hänen kotonaan on jäleen isäpuoliehdokas vaihtunut(siis tosi harvoin sitä tapahtuu)mutta sekin aika tuore juttu ja äidin kiinnostus on nyt luonnollisesti tässä miehessä.
Tyttö on aika paljon yksinään äidin iltavuorojen takia, mutta olen ymmärtänyt, ettei äiti ole koskaan ollut mitenkään hirveän kiinnostunut lasten hoidosta ja on sen sanonutkin. Se on nimittäin kuuleman mukaan epäsiistiä. Mitä ikinä tarkoittakaan.
Ei siis muuta kuin selkeää stoppia peliin.

Hiljaa hyvä tulee

Minusta joku perheneuvola on liian järeä ase tässä tapauksessa ja sitäpaitsi et ole tytön huoltaja. Tuskin se edes onnistuu. Uskon vakaasti, että kyse on ajanjaksosta joka menee pikapuoliin ohi kun pojat alkaa kiinnostaa. Muutama vuosi korkeintaan ja asia on ohi tekemättä sille mitään.

Itselläni on kaksi poikaa 23 ja 19, miehelläni 19 vuotias poika ja 18 vuotias tyttö ja mies kertoi että hänen aikaisemmat suhteensa ovat kaikki loppuneet tytön mustasukkaisuuteen. Nyt tyttö oli 15 kun me tutustuimme eikä meillä enää ollut sitä ongelmaa eli hän oli kasvanut yli siitä, ongelman loppuminen ei varmasti johtunut millään lailla minun persoonastani.

Tyttö kaipaa selvästi huomiota. Sinä tunnut ehkä vieraalta, samoin vanhemmat "velipuolet" (entä jos häntä ujostuttaa poikasi ja sinäkin ja se saa hänet käyttäytymään hölmösti...) ja ainoa kohde on sitten isä. Vaikkakin olette olleet yhdessä viitisen vuotta, tyttö asuu äitinsä luona ja käy harvemmin eli ette ole oikein tutustuneet. Mieleeni tulee pari vinkkiä.

1. Tehkää yhdessä koko porukka jotain silloin kun tyttö on teillä (tai ainakin sinä ja isä+ tyttö). Hommatkaa joku kiva uusi lautapeli tai pelatkaa korttia, voisitte siinä tutustua ja tyttö voisi rentoutua.

2. Entä jos tekisit hänen kanssaan jotain naisten juttuja?? Lähtisitte yhdessä shoppailemaan kaupungille tai menkää yhdessä kampaajalle tms. tai leffaan, johonkin sellaiseen että "kun tämä nyt ei noita miehiä kiinnosta..." -juttuun.

3. Jos yleensä käyt miehesi kanssa saunassa, mene nytkin. Katso tuleeko tyttö mukaan.


Minusta kyseessä on nyt vähän käytöksensä kanssa hukassa oleva murrosikäinen, hän tuskin haluaa mitään pahaa mutta hän ei tiedä teillä paikkaansa. Missään nimessä en huomauttaisi "typerästä" tai "lapsellisesta" käytöksestä, se saa hänet entistä enemmän lukkoon.

smurfmama

Perheneuvola ei ole milläänlailla " järeä" ase,
sieltähän saa neuvoja ja keskusteluapua, psykologinkin tarvittaessa.
Ja oikein hyvin sinä voit sinne ottaa yhteyttä, vaikka et huoltaja olisikaan.
Osaavat sitten ainakin antaa oikean osoitteen, mihin ottaa yhteyttä,
jos eivät itse osaa neuvoa.

Aivan turhaan jotkut asiaa tuntemattomat pelkää tuota perheneuvolaa,
sehän on meitä jokaista varten ja siksi me verojakin maksetaan.

Tuo tytön kanssa jonkin ns "naisten juttujen" tekeminen on kyllä hyvä vinkki.
Mutta : jollain tapaa tyttökin pitäisi saada käsittämään,
ettei tuonkaltainen käytös ole suvaittavaa.
Tytöllä on tod.näköisesti pian poikaystävä tai pari,
eikä silloin ehkä kannata tyrkyttää itseään heti ... tai
mennä makaamaan poikien päälle . Tai tyttöjen, kuinka sitten suuntautuukaan.

Samaan suuntaan

läksi minunkin ajatukseni juoksemaan, kuin "smurfmama"lla. Epäilemättä hommaan alkaa liittyä jo hormonien vaikutusta, eli seksuaalista. Voi olla, että tyttö ei siteä itsekään käsitä, mutta pian käsittää.

Hän todella kyseenalaisin keinoin kalastaa isän huomiota. Sitä hän todennäköisesti tulee käyttämään poikaystäviinkin, kun ei tiedä, miten ollaan normaalisti. Siinä käy tosi kehnosti, sillä eivät ne pojat torju kuten isä, vaan käyttävät säälimättä hyväksi ja laittavat tytön kiertopalkinnoksi.

Vinkki hommata ammattiapua ja aikaa perheneuvolaan on hyvä. Siitä aloitetaan, tilanteen kartoituksesta. Isäkin huomaa, että hänen täytyy paneutua asiaan ja lakata sallimasta tuota käytöstä, mutta antaa silti terveesti huomiota ja tunteita, joita tytär kaipaa. Eihän hänelläkään ole muuta kokemusta siitä, miten lapset kehittyessään muuttavat käytöstapojaan ja alkavat käyttäytyä toisin kuin pikkulapset.

Tarmoa, ap, olet oikealla asialla tytön parhaaksi.

apua hakemaan

Perheneuvolaan suosittelen.
Tuo ei ole normaalia käytöstä. tyttö on liikaa kiinni isäsään. Ihan turha luullakaan, että hän mitään poikaystävää etsisi. Hänelle on olemassa vain isä.

Miten tyttö käyttäytyy, jos hänen kavereitaan on teillä käymässä. Hyppiikö hän silloinkin isänsä päälle?

Samaan suuntaan

Kertomastasi tule mieleeni myös, että tytöllä ei muutoinkaan taida olla ihan kaikki kohdallaan? Katseen väistäminen, valikoiva kuulo yms?

Hänellä on ollut puutteita kasvunsa aikana, joihin hän itse ei ole voinut vaikuttaa. Puute on ollut ehkä tunne turvallisuudesta ja rakkaudesta, jos hän arkioloissaan on joutunut olemaan noinkin vähällä huomiolla. Hän on oppinut ottamaan osansa vääristynein tavoin. Ehkäpä malli on arkikodista, jossa äiti käyttäytyy miesten kanssa vastaavalla tavalla?

Oli miten oli, syytä kartoitukseen on ja tilanteen korjaamiseen. Siihen eivät ehkä teidän omat tietonne ja taitonne riitä, vaan tarvitaan ammattilaisia avuksenne. Tytön äidin pitää ehdottomasti myös olla mukana tässä, sillä kysymys on lapsen koko tulevaisuudesta.

nella.

Minäkin uskon, että tyttö saattaa pahemman kerran pelästyä, jos nyt otetaan "kovemmat" avut peliin. Hän on muutenkin "pahimmassa" murrosiässä. Minäkin tulkitsen tuon eniten niin, että hän hakea huomiota. Vaikuttaa siltä, että ei tosiaan ole saanut tarpeeksi läheisyyttä nuorena. Pelkään, että hänelle saattaa kehittyä jokin vastenmielinen suhde seksiin ja suuri häpeän tunne, jos hänelle valkenee, että epäilette hänen hakevan seksuaalista kontaktia isäänsä.

Minä, joka en tosiaan ole ammatti-ihminen, lähtisin nyt alkuun kokeilemaan hieman lempeämpää lähestymistapaa asiaan. Tytölle tulisi siis juuri mielestäni antaa oikeanlaista huomiota. Jotain sellaista täällä onkin ehdoteltu. Isä voisi viikonloppuisin yrittää keksiä hänen kanssaan juuri jotain erilaista tekemistä, jokin harrastus vaikka... Tennis, keilailu yms. Hänelle tekisi myös minusta hyvää sinun kanssasi puuhaminen. Kuten sanoit, hän on varmaan jäänyt paitsi läheisestä äiti suhteesta, joten voisit ottaa hänet mukaan sinunkin juttuihisi. Minäkin kyllä uskallan toivoa, että parin/muutaman vuoden päästä, on uusi ääni kellossa.

Samaan suuntaan

Ei tässä nyt kyllä puhuttu siitä, että hän hakee seksuaalista kontaktia isäänsä. Kyllä kyse on huomion hakemisesta, mutta murrosiässä alkavat hormonit vaikuttaa myös, varsinkin, kun lapsi ei elä isän kanssa jatkuvasti. Ei se ole pois suljettu tunne.

Tottakai asiaa lähestytään siten, että ohjataan käyttäytymismallia hienovaraisesti. Ammattilaiset osaavat kyllä neuvoa vanhempia käsittelemään asiaa oikein. Kyse on mielestäni siitä, että ihan kaikki asiat eivät tytön elämässä yleensäkään ole balanssissa. Hän todennäköisesti on yksinäinenkin, kokee rakkauden ja turvallisuuden puutetta, on liikaa yksin omassa mielikuvitusmaailmassaan. Lisäksi vaikuttaa siltä, että hän tämän vuoksi on isästään myös hyvin mustasukkainen, siitähän nuo kuvatut tilanteet kertovat. Hän kilpailee koko ajan isänsä huomiosta, vaikka ei tarvitsisi.

Minulla on lähipiirissäni parikin nuorta naista (jo), jotka ovat joutuneet rakkaudennälässään poikien hyväksikäyttämiksi. Ihan siitä syystä, että eivät tienneet, miten heidän kanssaa ollaan terveesti. Suhde isään on ollut samankaltainen jatkuvan valtavan ikävän sävyttämä, äidit ihan kunnollisia naisia, jotka ovat avioituneet uudelleen, mutta uusi mies huushollissa ei ole ollut lapsen kannalta lämmin ja hyväksyvä ihminen, isän uudet puolisot torjuvia ja mustasukkaisia. Se on lapselle ja nuorelle hirveän rankkaa. Se ohjaa kalastelemaan ja hyväksymään pojilta kyseenalaista huomiota, kun nuoret tytöt eivät osaa suojella itseään. Pojat puolestaan tulkitsevat käytöksen omalla tavallaan ja käyttävät toisen puolustuskyvyttömyyttä hyväkseen. Kuten toinen näistä nuorista naisista aikuistuttuaan sanoi "Minulle kelpasi mikä vain, mitä luulin rakkaudeksi, sen nälkä oli niin hirvittävän suuri".

Tältä tässä ketjussa puheena olevaa tyttöä pitää yrittää suojella.

ap, voi mooses

Hei,
ilahduttavaa, että noin moni on laitanut tänne mielipiteensä, ja kiitos asiallisuudesta :)
Juuri viikonlopun mentyä ja tytön myös, on hyvä tarkistaa tilannetta.

Tuo hyväksynnän haku oli ja on teemana. Eli monia hyviä ehdotuksia, joita täällä tulikin, "tehdään yhdessä naisten juttuja" olen yrittänyt kokeilla, tyttö ei halua tehdä mitään sellaista, sanomansa mukaan ei kiinnosta, ja toiseksi, hän ei tietäsi, mitä iskä tekee sillä aikaa.
Yritin yst. selittää, että ei se iskä tunnin aikana katoa mihinään, laittaa vaikka ruokaa, mutta ei käy.
No, olemme porukalla toisinaan keilanneet, joka päättyy aina samoin krokettikin, jos peli ei mene tytön tahtiin tai mielen mukaan, saa itkuraivarit, ja sen seurauksena peli pitää joko keskyttää, koska hän murjottaa tai vaihtoehtoisesti jatkamme, ja hän vain murjottaa. Näin kyllä useimmin.Muttamutta,
tuo miespuolisilta hyväksynnän haun kyllä allekirjoitan, hän nimittäin tykkää kovasti pojistani, olisi heidän kanssaan hyvin mielellään vaikka paljon, ja toisinaan vanhin, lähes parikymppinen poikani hänen kanssaan saattaa jotakin pelatakin. Pojille tuon ikäisen tytön kanssa touhuaminen ei vain ehkä ole niin hirveän kiinnostavaa.
Tekeminen tytön kanssa on vaikeaa, olen yrittänyt houkutella häntä käsitöihn, yksinkertaisiin virkkauksiin, hankin helmisarjan metallilankoineen ja pihteineen korujen valmistusta varten, liudan hyviä (miun mielestäni) kirjoja, mutta kun mikään ei kiinnosta. SE mitä iskä tekee, kiinnostaa, tai mikäli me puhumme jotakin, niin välittömästi hän jälleen seisoo välissämme.
Viikonlopun saldoksi jäi hämmennys, kävimme kolmistaan kaupungilla, ja koko ajan tyttö oli isänsä hihassa kiinni, rutisteli häntä kesken kävelyn, hankasi itseään kylkeen,tarttui alvariinsa kädestä kiinni, niin että lopulta aloimme todenteolla väsyä. YMinä näen miestäni niin paljon , että jätän auliisti tilanteen isälle ja tyttärelleen, ja voin ihan hyvillä mielin kävellä mukana, mutta mies on sitten toinen juttu. Ymmärrän väsymisensä, koska jopa ruokailu oli sitä, että tyttö halusi syödä osin isänsä lautaseltä ja jättää sitten omat ruuan rippeet isälleen ja myös puoliväkisin leikisti syöttää isää. Siinä se piste olikin jo paikallaan. Eli miten kertoisin, ei meillä ole viikonloppuina tytön luonaollessamme mitään normaalielämää, koska jokaisessa asiassa, ihan pienessäkin, hän on paikalla häärimässä. Miten te suhtautuisitte, jos olisitte miehen tilanteessa puhdistamassa silmälaseja ja kun saa ne päähänsä, tyttö seisoo kädet ojossa edessä ja sökeltää, minäkin haluan katsoa niistä läpi?
Nyt olen vuodattanut tähän monta hetkeä, ja nyt on kyllä aika vakavasti miettiä, mitä apuja voimme nuorelle tarjota. Keskustelu on aina hyväksi, mutta kuten sanottu, hän ei osaa, ainakaan vielä, keskustella. Perheneuvola saattaa olla hvyäksi, mutta itsekin koen sen "turhan tuhtina".
Ehkä minua säälittää tämä ihmispolo, koska tunnen olen aika neuvoton hänen kanssaan, ja huomaan, että isänsä ei ole niin hirveän määrätietoinen, toisena päivänä toista, toisena toista.
valitettvasti pelkään että jää pää vetävän käteen, huomiota ehkä tulee saamaan pojilta, mutta millä keinoin, ei paljon naurata.

nella.

Mitä enemmän luen asioita tuosta tyttösestä, niin sitä huolestuttavammalta tilanne ehkä vaikuttaa... En nyt vieläkään heti suosittelisi sitä perheneuvontaa, mutta jotenkin tilanteeseen pitäisi puuttua.

Omasta mielestäni tätä kannattaisi ensin yrittää ratkoa perheen keskuudessa... Tyttö näköjään vähän arastelee seuraasi, koska se isä on se ykkönen. Haluaa näköjään näyttää sinullekin, että kun hän on paikalla, tulee isän elää enemmän hänelle. Ajattelin, että jospa isä voisi nyt alkuun viedä tyttären vaikka jonnekin kahdenkesken, ehkä ruokailemaan tai muuta sellaista. Hän voisi hienotunteisesti adressoida tyttöä juuri näistä asioista mitä olet täällä maininnut. Hän voisi kysellä tytöltä ensi alkuun, että onko tyttö jäänyt vaille jotain, vai miksi hänen käyttäytymisensä antaa ymmärtää niin. Isän olisi varmasti hyvä selittää tytölle, ettei tyttö jää ikinä yksin ja voi aina tulla keskustelemaan mistä vaan kun siltä tuntuu. Tytön pitäisi saada tuntea, että kyllä se isä hänestä välittää vaikka ei jatkuvasti hänen kanssaan asukaan. Kertooko isä tyttärelle yleensäkään, kuinka paljon tästä välittää...? (Ymmärrän kyllä, että tätä ei kovasti maassamme harrasteta...)

n48

Oijoi, tuollainen viikonloppu kuulostaa pahalta... ja kun kerroit ettei mikään käy ja tuo syömisjuttukin.

Kai se on isän hoidettava tilanne tytön kanssa, onko tyttö tuollainen kun he ovat isän kanssa kaksin ja sinä olet jossain muualla vai onko "esitys" vain sinulle?

Kuvittelen, että jos olisin aikoinaan tuon ikäisenä käyttäytynyt noin, olisi isä tuupannut minut pois ja sanonut että "iso likka, menes nyt muualle siitä".

Samaan suuntaan

" Perheneuvola saattaa olla hvyäksi, mutta itsekin koen sen "turhan tuhtina".
Ehkä minua säälittää tämä ihmispolo, koska tunnen olen aika neuvoton hänen kanssaan, ja huomaan, että isänsä ei ole niin hirveän määrätietoinen, toisena päivänä toista, toisena toista.
valitettvasti pelkään että jää pää vetävän käteen, huomiota ehkä tulee saamaan pojilta, mutta millä keinoin, ei paljon naurata. "

Jään miettimään, miksi koette perheneuvolan liian tuhdiksi keinoksi? Sinnehän voitte mennä myös ilman tyttöä aluksi ja tyttö yksinään vuorostaan. Tärkeintä kai olisi, että tyttö saa avun ja te neuvoa ja opastusta tilanteitten hallinnassa?

Pahempi minusta on, jos kokeilette kaikenmoista omin päin ilman johdonmukaisuutta. Tyttö on korkeintaan esimuurrosiässä, nyt on vielä mahdollista vaikuttaa häneen paremmin. Minä asemassanne tekisin välittömästi ajanvarauksen.

Ei perheneuvolan väki syökse kimppuun, vaan kuuntelee ja havainnoi, antaa toisen kertoa ja puhua huoliaan. Auttavat kysymyksin eteenpäin. Siitä se lähtee. Ei se ole mitään pakkohoitoa ja syyllisten hakemista tai vikojen osoittelemista, vaan ohjausta parempaan suuntaan sekä apukeinoja hoitaa asiaa tytön parhaaksi.

Voisin ottaa nimimerkikseni "luotsin avulla", sillä siitä tässä on kysymys, kuin laivan luotsaamisesta kapeikossa. Luotsia avukseni pyysin.

olin minäkin 14 kerran

olin minäkin 14 kerran...ja nykyään teini-ikäisten äiti ja äitipuoli.

Jotenkin ketjun kirjoituksista saa sellaisen vaikutelman, että 14 vuotiasta pidetään ihan lapsena. Mitä tietysti onkin, mutta kyllä tuohon ikään mennessä jo pikkasen välkympiä ollaan, ellei sitten kyseessä ole oikeasti henkinen tasapainottomuus.

Minun arvaus on että tyttö on löytänyt keinon jolla saa häirittyä sinua, isäänsä sekä poikiasi ja saanut sinut hermostumaan. Ylipäätään sekottaa pakkaa. Mitä enemmän tähän outoon käyttäytymiseen kiinnitätte huomiota, sen enempi tyttö siitä saa henkistä tyydytystä. Veikkaan että kyllästyy ennenpitkää.

olin minäkin 14 kerran

Edelliselle kirjoittajalle piti sanoa vielä, että tänä päivänä esimurrosikä on todennäköisemmin 10 kuin 14 vuotiailla.

XXXXXXXXXXXXXXXX

Samaa mieltä edellisen kanssa, kyllä 14 vuotias on jo murrosikäinen, eikä mikään pieni lapsi, joten ongelmiinkin kannattaa tarttua siitä näkökulmasta. Johan tuon ikäiset nykyään harrastavat jo seksiäkin (valitettavasti!). Vaikuttaa siltä, että isän huomionhaku on karannut käsistä ja koska seksuaalisuus on niin tuore asia ja tuntemus tuon ikäisellä, se on ainoa tapa hakea huomiota isältään. Täytyy muistaa, että vaikka 14 vuotias on teini ja ruumiillisesti monesti kehittynyt, on hän henkisesti vielä hyvin haavoittuva ja lapsellinen. Perheneuvolaa minäkin suosittelisin, sekä isän ja tyttären yhteistä harrastusta, jonka aikana tytär saisi nauttia vain isänsä seurasta, jolloin tuo läheisyyden tarve tulisi täytettyä?

ap, voi mooses ja maria

Hei jälleen kaikki ketjuun osallistuneet.Kiitos vastauksistanne.
Meillä tilannetta tutkailleena olen tullut itsekin, vielä ilman perheneuvolaa johtopäätökseen, jossa;
tytöllä meneillään pohjaton huomion haku, sitä ei hillitse nyt mikään, kokeiltu on isän ja tytön kahdenkeskistä aikaa, tulos pakkasella, siitä seurasi vain kasvavat vaatimukset, kuin Bondista, kun mikään ei riitä!
Tytöllä nyt uusia tuulia käydessään, supattelee muun perheen läsnäollessa isänsä korvaan asioita, joille sitten tirskuu kuin kuusivuotias ja jankuttaa perään, eiks niin iskä, eiks niin. No mitäpä siitä, mutta on muuttanut käydessään viikonloppuisin metrin päähän sängystämme nukkumaan muka tilan puutteen vuoksi, näin välissämme on vain näköeste ei edes seinä.
Jokaiseen keskustelemaamme asiaan, koskee se sitten lehtiartikkelia tai vanhoja lapasia, neiti tulee kommentoimaan murrosikäisen tyyliin...
Nyt kyllä paloi pinna niin että raikui. On vaikeaa olla se viisas aikuinen, mutta lasten lähdettyä ilmaisin kyllästymiseni yksityisyydeen puutteeseen ja siihen että tyttö tarvitsee nyt tosiaan apua, niin sainkin mieheltä kuulla olevani epänormaali ja mustasukkainen, kun tuollaisista pienistä asioista väsyn. Suohon suksikohon kaikki kimurantit kakarat! Jos löytyisi tarmoa tytön aikana olla edes mustasukkainen, mutta ei löydy kuin väsymistä vahtimisen kohteena oloon. Arvaattekin loput? Ehdotukseni perheneuvolasta päättyi siihen, ettei tytön päässä ole mitään vikaa, minä vain luulottelen. Että sillä lailla! Ensi tapaamiskerraksi olenkin varannut mukavan viikonlopun lasteni kanssa maalle, sitä seuraavalla kerralla lähetän miehen ja tytön maalle, ja hiihtolomasta aion nauttia täysin ja vain omien lasteni parissa. Nyt on iskälle tarjolla paljon laatuaikaa tytön kanssa tulevaisuudessa, pudotan pallon jalastani toistaiseksi.

ikikukka

Erinomaisen hyvä päätös ap. Ota tosiaan elämä omiin käsiisi ja jätä mies taistelemaan itse tyttärensä kanssa. Minulla on kokemusta kaikenlaisesta lasten mustasukkaisuudesta, mutta onneksi mieheni on ollut rinnallani ja nyt lapset ovat aikuistuneina ymmärtäneet asiat ja ovat ihan hyviä ystäviä kanssani.

Samaan suuntaan

Vahinko tytön kannalta, että isänsä näkee asian noin. Todella iso vahinko. Neljätoistavuotias haluaa nukkua kanssanne samassa huoneessa metrin päässä - kertoo paljon ja jo tosi vaikeasti vikaantuneesta tilanteesta.

Eipä sinun auta muu, kuin järjestellä elämä omalla tavallasi. Lykkyä tykö! En hämmästyisi, jos tekisit vielä radikaalimpaa.

Samaan suuntaan

Olen vältellyt kertomasta mielipidettäni asiassa, joka tuli melkein ensimmäisenä mieleeni. - Kyllä tämä on seksuaalista mielenkiintoa tyttären taholta. Kaikki mitä lisää olet kertonut, vahvistaa sitä. Kuvaamasi käytös kuvaa kovin selkeästi lapsekkaasti toteutettua viettelemistä. Siinä on peittelyä, koska tyttö itsekin tietää, ettei se ole hyväksyttyä. Sen peittämiseksi tulkitsen nuo katseen välttelyt, supinat, fyysisen kontaktin sekä kaiken kruununa mahdollisimman lähelle nukkumaan muuttamisen. Sekä hirmuisen vartiontisi ja mustasukkaisuuden.

Ihme, ettei miehesi oivalla tätä. Eikö hän todellakaan halua tajuta, että tyttö kasvaa naiseksi, mutta hänen henkinen kehityksensä ei kulje samassa tahdissa? Himo on hirveä voima, kun se valtaa ajatukset ja ruumiin. Se jyllää jo täysillä tuossa iässä.

Tyttö on todella vaarassa ja isälläkin vielä naama punaisena sekä katumuksesta että noloudesta, kunhan tuo räjähdys tapahtuu. Katumuksesta siksi, että hän ei tehnyt asian hyväksi mitään silloin, kun sinä aloit puhua siitä, vaan hänen tyttärensä pilaa elämänsä poikien käsittelyssä ja noloudesta siksi, että käytös herättää outoja kysymyksiä ympäristössä.

Toistaiseksi tilanne senkuin pahenee, jos sen annetaan jatkua. Sinun suhtautumisesi ja huomiot ovat oikeita. Isän ja tyttären ei.

n56

Olen samassa tilanteessa, tyttö on vain nuorempi ja asuu meidän kanssamme.
Isässä "roikkuminen" on jatkuvaa ja huomion vaatiminen myös. Kuvittelin, että tilanne helpottuu, kun tyttö muuttaa meille ja näkee isänsä päivittäin, mutta ei.
Joskus mustasukkaisuus tuntuu tosi rasittavalta, joskus huvittaa. Tyttöpuhuu minulle ja muille ihmisille ihan normaalista, mutta isälle "vauvankielellä" ja muutenkin isälle pitää esittää avutonta, että saa isän huomion kokonaan. Kaikki ap:n kuvaamat vilkuilut ym ovat niin tuttuja, myös neuvottomuus. Se on sanomattakin selvää, että lapsi tarvitsisi apua, mutta jos oma vanhempi on haluton tai kyvytön näkemään sitä, on tässä roolissa vähän vaikea olla kovin aktiivinen avunhakija.
Haluaisin kuitenkin että lapsella olisi helpompaa, sillä omien vaikeiden tunteidensa kanssa hän kipuilee.

hermot menossa..

täällä meillä on melkolailla sama tilanne.Melkein 15 vee mieheni tytär on täysin "vauva" tarpeen vaatiessa. Lässyttämistä,kiukuttelua ja vahtaamista meitä aikuisia kohtaan jatkuvasti. En vaan jotenkaan pysty käsittämään miten tyttö voi käyttäytyä näin. Itselläni on ex liitosta 16 vee poika ja 7 vee tyttö ja voin jopa sanoa että tämä seitsemän vuotias on vanhemman oloinen kuin tämä lässyttäjä. Hävettää useimmiten tämä tilanne. Kun poikani kaverit tulevat meille niin tämä viisitoistavuotias pomppii kuin marakatti huoneestaan ja kikattaa sekä kommentoi joka asiaan mitkä eivät hänelle kuulu. Omalle äidilleen hän kantelee isästään ja minusta sekä lapsistani kuinka hän ei saa jatkuvaa huomioita vain itselleen. Ollessaan äitinsä luona niin hänelle pitää soitta joka ilta klo 21.00 ja toivottaa hyvää yötä ...kulta tai muutoin on kettumaisten tekstiviestien saapuminen häneltä että et rakasta minua enään ja ei sitten tarvitse olla kuin ... ja ... sen kanssa en halua enään tulla luoksesi. Tämä tyttö istuu kaikki illat kotona ja kommentoi jokaiseen asiaan mitä me aikuiset juttelemme. Kun hänen isänsä pyytää häntä olemaan kommentoimatta niin rupeaa itkemään ja sanoo että isä ei rakasta häntä. Ole siinä sitten äitinä näille kahdelle muulle kun heillä on silmät kuin lautasantennit että miksi taas yksi halusi isänsä huomion vain itseensä.