Asetu

Sovitaan sitten niin, että saat pitää mielipiteesi. Jääköön itse kunkin arvioitavaksi tykönään, ovatko samaa mieltä.
Minulla ei ole ollut näitä ongelmia henkilökohtaisesti lainkaan, mutta elämää pitkään eläneenä ja kaikenmoista läheltä nähneenä joskus kyseenalaistan liian suoria totuuksia.

mielipiteeni

En tietenkään tarvitse lupaasi mielipiteeni pitämiseen, kuten varmaan tiesitkin :)

Etäinen äitee

Kyllä asioista voi tuon ikäisten kanssa puhua. Ei ehkä niitä raaimpia totuuksia "äiti petti ja jätti", koska äitihän ei kai olisi pettänyt jollei isän ja äidin (siis miehen ja vaimon?) välinen suhde olisi ollut jollain tapaa ohi/kuollut/ongelmainen/tms. Näin ollen eron syy ei kyllä suoraan ole tuo pettäminen, vaan syyt sen takana.

Siten lapsillekin on helpompi kertoa äidin ja isän välisen suhteen laadusta. Ettei se ole sitä mitä se oli naimisiin mennessä ja ettei siitä ikinä enää tule sellaista. Isä voisi mielestäni suoraan sanoa lapsilleen, ettei halua elää entisen vaimonsa kanssa, vaan haluaa elää tämän nykyisen kanssa.

Ehkä äiti on antanut lapsille toivon kipinän paluusta isän kanssa, kenties tietäen itsekin, ettei isä siihen lähde. Sellainen on epäreilua lapsia kohtaan. Ehkä äiti on vain haikaillut paremman menneisyyden perään ja lapset tulkinneet toivon pilkahduksen. Ei ole mitenkään tavatonta, että lapset näkisivät vanhempansa yhdessä riippumatta vanhempien todellisista väleistä.

Mutta lapset voi kasvattaa huomioimaan myös vanhempiensa tunteet. Siksi avoimuus ja rehellisyys olisi suotavaa. Salailu ja peittely, asioiden vääristely opettaa lapsetkin vääristelemään totuuksia, salailemaan- Siitä ei hyvää seuraa.

Isän tehtävä on myös kasvattaa lapsilleen käytöstapoja, ettei ihmisiä haukuta, nimitellä tai toivoteta suksimaan kuuseen. Murrosikä tai ei, käytöstapoja voi vaatia.

Aloittaja ei kuitenkaan ole se ihminen joka lapsille kertoo. Vaikka kuinka turhauttavaa on seurata tuollaista showta, tulisi aloittajan vain pitää pää kylmänä ja korkeintaan asiallisesti ja niukasti kertoa mielipiteensä miehelle, sitä kuitenkaan tuputtamatta tai paasaamatta. Mies on aikuinen, joka kasvattaa lapset tavallaan: Aloittaja on miehen tukena - ei äiti.

Laajemmin katsottuna aloittaja näkee nyt miehestä sellaisen puolen, josta ei pidä. Niin, se on se mies johon hän rakastui ja jonka kanssa ilmeisesti haluaa jakaa elämänsä - vikoineen ja puutteineen. Onko luottamus vahva, että aloittaja Tietää ettei mies ikinä aio jakaa elämää exänsä kanssa? Jos se on vahva, ei ole syytä huoleen.

Lohtuna lienee, että menee tämä muutama vuosi miten menee ja jos pysytte yhdessä, niin kyllä lapset siitä toipuvat, aikuistuvat ja rauhoittuvat ja alkavat elää omaa elämäänsä. Raskasta tuo aika voi silti olla. Onko se sen arvoista... sen päättää aloittaja ja hänen miehensä.

teinit on ovelia

Ei kai nyt ihan tosissaan mitkään teinit voi esittää toiveitaan ja näkemyksiään aikuisten parisuhdejärjestelyistä?! Eiköhän kyse ole ennemmin heidän taholtaan aikuisten koettelusta, siitä kuinka paljon heillä on valtaa vanhempiensa asioihin.

Naureskelevat vielä selän takana, kuinka helposti juijattavia nuo hölmöt aikuiset ovatkaan...

aikuisten asioita

voisitko mielummin puhua lasten äidin kanssa suoraan asiasta, tai isän, että he puhuisivat lapsille?
Mielestäni lasten ei tarvitse tietää aikuisten asioita. Turhaa tehdä lisää ongelmia, enkä usko että se sinun oloasi lasten kanssa yhtään helpottaisi...tuon ikäisien kanssa ehkä päinvastoin. He kokevat ehkä sinun pettäneen heidät tms.

Lyyti kirjoittaa

Toki teinit voivat esittää mielipiteensä parisuhdeasioistakin, toinen juttu sitten miten siihen aikuinen reagoi.
Arvostuksen puutetta? Saattaa olla näinkin, ainakin lasten, heidän äitinsä ja vielä isovanhempiensakin taholta. Mieheen ja hänen kiintymykseensä ainakin vielä toistaiseksi luotan. On hän yrittänyt kohteliaasti lapsilleenkin sanoa, että me olemme ja pysymme yhdessä. Ehkä ei sitten kyllin painokkaasti.

Asetu

"Mutta kiukunkin keskellä tiedän, että ovat jääneet, ainakin joskus, ilman äitinsä ehdotonta ja kokoaikaista kiintymystä. Rakkaus mieheen meni edelle."

Tässä pätkässä, jonka kirjoitit, on ydin siihen, miksi nämä lapset ovat äitinsä jalustalle nostaneet. Lapselle on aina hyvin kipeä kokemus tulla hylätyksi. Se vaikuttaa aikuisenakin. He yrittävät korjata näitä kokemuksiaan sillä, että työntävät ne kokonaan ulkopuolelle ja ikäänkuin koristavat äitinsä niillä hyveillä, joita toivoisivat hänellä olevan. - Ymmärrettävää, eikä totta? Usein lapset, joilta puuttuu toinen vanhemmista kokonaan, jopa luovat hänet mielikuvissaan.

Sinulla ei ole mitään hätää tässä parisuhteessa. Sinulla on kunnioittava ja kunnollinen mies. Hänkin on välikädessä, sillä lapsilleen hän ei raski sanoa suoraa totuutta heidän äidistään. Eivät lapset sitä halua kuulla eivätkä uskoa, sitäpaitsi, jos isä sen jyrkästi sanoisi, lisäisi se ennestään juopaa sinun ja lasten väliin. Tämän mies tajuaa, ts. suojelee myös sinua tällä pehmeällä linjalla.

On luonnollista, että lapsilla on huoli äidistään. Heillä ei ole muita kuin isänsä, jolta voivat pyytää huoliinsa apua. Sekin on luonnollista. He eivät vielä tiedän elämästä riittävästi, jotta näkisivät kokonaisuuden ja luulevat, että voivat syrjäyttää sinut, kun vain tarpeeksi yrittävätja luulevat myös, että se ratkaisi heidän äitinsä ongelmat. Niinhän ei kuitenkaan ole.

Elätte ja olette miehen kanssa kuten ennenkin, ehkä voimakkaammin näyttäen, että te olette pari, joka puhaltaa yhteiseen hiileen. Se on vahvin merkki niin lapsillekuin suvulle, puheet eivät voita tekojen voimaa.

Uunotar

Asetu-nimimerkki kirjoitti tuossa viimeisessään ihan oikein. Mutta minä silti keskustelisin myös puolison kanssa ja haluaisin, että asiat sanottaisiin ääneen lapsille. Vaikka kyse olisi 10 vuotiaista, niin kyllä heille saa sanoa miten asiat ovat: me olemme yhdessä, lasten äidin kanssa ei palata yhteen ja sen, että ero ei tule ellei siihen ole syitä. Ihan tarkkaan ei tarvitsisi alkaa selittämään äidin ja isän välisiä asioita, mutta kyllä selväksi tulee tehdä missä raja menee isän ja nykyisen puolison arvostelussa tai paluu-puheissa lasten äidin luo.

Minusta tuon kaiken pitää vielä sanoa sen isän. Uusi puoliso aiheuttaisi murkkuikäisillä vain lisää vastakkainasettelua puuttumalla tähän asiaan. Isän on oltava aikuinen ja sanottava asiasta. Vaikka sitten ollessaan lasten kanssa kolmisin. Olihan hänellekin puhuttu paluusta lasten äidin luo niin, ettei uusi puoliso muka kuullut.

Itse kyllä suuttuisin, jos puolisoni ei tekisi tuota. Ei se silti tarkoita mitään välien poikki laittamista lapsiin vaan tiettyjä rajoja, jotka vain on oltava ja jotka ovat normaalia elämää.

Se tulee kuitenkin vielä mieleeni, että mikä perhe se on, jossa ei saa puhua esim. isän ja äidin aiemmin tapahtuneesta erosta, sen syistä (ilman ikäviä lapsille sopimattomia pikkutarkkuuksia), elämästä ennen eroa ja heti sen jälkeen ja nykyisyydestä? Outoa toimintaa sellainen puhumattomuus on/olisi! Kiellettäisiin tietyt "ikävät" asiat ja kaikki kärsivät sisimmässään? Minun kantani siis on, että asioista puhutaan, mutta tehdään selväksi, että nyt on nyt ja se on pysyvää.

steederska

Tää on tätä että työnnetään pää puskaan ja kaikki on hyvin. Lapsia nämä ongelmat eivät ehkä nuorena vielä häiritse, mutta 30-40 iässä omat ihmissuhteet alkavat olla kriisissä, eikä tiedetä syytä. Nykyään(?) vanhemmat liikaa pyrkivät silottelemaan lastensa elämää ongelmilta. Missä lapset oppivat selviytymiskeinoja, jolleivät lapsena kotoaan saa mallia? Ei se auta, että oppivat sitten jos omassa elämässä on tarve. Ei, silloin he ovat ihmeissään ja toimivat kuten vanhempansa: työntävät pään puskaan ja kieltävät tosiasiat ja syyllistä haetaan ulkopuolelta. Lapset on ihmisiä, kokemattomia ja elämänoppia vailla. Kyllä heidän kanssaan voi asioista puhua, lapsen tasolal ja mielellään asiallisesti eikä puolueellisesti.

silotellun puoliso

Mä olen sitä mieltä, että lapsille ei tule valehdella tai pimittää asioita jotka olennaisesti koskettavat heidän elämäänsä. Ja isän ja äidin suhde ja keskinäiset välit todellakin on lasten elämässä keskeisessä tilassa.

Eri asia sitten on miten asia kerrotaan, totuuden voi kertoa nuorellekin, KUNHAN huomioi iän, kehityksen yms eikä paukauta totuutta "äitis pani toista ja hajotti tämän perheen". Sitä en tarkoita, vaan esim kertomalla, että vaikka vanhempi aina rakastaa lastaan, niin aikuisten välillä rakkaus voi loppua ja tilalle voi löytyä uusia ihmisiä joita rakastaa. Kyllä herra isä sentään teinit tämän jo omastakin elämästään tietävät! Kertoa, että näin kävi äidille.

Ei se ole mustamaalaamista, panettelua tms. Kiertely ja salailu opettaa vain lapset itse valehtelijoiksi. Oma mies hyvä/paha esimerkki tällaisesta salailevan ja suojelevan perheen seurauksesta. Meni vuosia/kymmeniä ennenkuin tajusi ja kasvoi pois sellaisesta epämääräisestä salailevasta elämäntavasta. Surullisinta oli se, että oli oppinut salaamaan myös omia tunteitaan. Ja pahaa oloahan siitä vuosien aikana tuli, vaikka muuten meillä oli asiat hyvin. Tai niin hyvin kuin voi olla tilanteessa, jossa toinen pitää salailua normina....

Siitä selvittiin. Terapeutin avulla.

Ja siinä miehen perheessä oli mm salattu, että kaikki sisarukset eivät olleetkaan ihan täyssisarruksia. Että ex-puoliso oli jossain teillä tietämättömillä. Löytyi vasta kuollessaan....

cccc

En nyt tiedä miksi tarvitsisi mitään pettämisistä lähteä kertomaan. Yksinkertaisesti voisi todeta, että aikaa on kulunut jo niin kauan, haluaa elää nykyisen puolisonsa kanssa ja vanhempien parisuhteessa tapahtui sellaisia heidän välisiä ihmisiään etteivät he ikinä tule palaamaan yhteen. Ja ehkä lisäisin isänä, että älkää lapset huolehtiko asiasta sillä kohta kun äiti on toipunut erosta niin ei tahdo itsekään palata yhteen. Eli se haluttomuus voidaan kyllä ilmaista ihan ilman, että lähdetään yksityiskohtaisesti asioita purkamaan.

Täälläkin tapahtunut exien kanssa kaikenlaista ikävää historiassa, mutta ei musta niitä tarvitse lähteä edes isoillekaan lapsille kertoa. Ehkä voisi vaikka exälle kertoa, että ei nyt kaataisi noita parisuhdehaikailuja lapsien niskaan kun ei kumpikaan varmasti halua lapsien noista pettämisistä tietävän.

Itse uskon, että kunhan ex nyt toipuu nykyisestä erostaan niin unohtaa noi ex-ex-suhteen haikailutkin.

mielipiteeni

Mielestäni lasten olisi ihan hyvä tietää tapahtumien todellinen kulku. Ovat jo niin vanhoja, että mielestäni voisivat ymmärtää. Ja oppia jotain myös omiin, mahdollisesti tuleviin parisuhteisiin. Ei sellaisen kanssa VOI olla rakkaussuhteessa, joka pettää.

Mielestäni on oikein kertoa senkin takia ihan, ettei tarvitse sietää miehen teinien käytöstä ap. kohtaan.Voisivat olla sitten iloisia että heidän isänsä on löytänyt uuden rakkauden petturin tilalle.

growuppeople

Minusta tuo on jo taas vähän turhan kärkevää kommenttia ihmisiltä. Tuntuu, että näillä palstoilla pyörii ihmisiä jotka peilaavat tilannetta jotenkin omaan elämään ja heti tulee hätä jos joku kokee elävänsä tilanteessa, jossa eletään harhaluuloissa ja puhutaan asioista niiden väärillä nimillä. Mitä ilkeämielistä on siinä jos haluaa totuuden käyvän ilmi? Totuus voi olla ilkeä kylläkin, mutta ei sen kertoja. Ainahan se viestintuoja ammutaan.
Ymmärrän ap:n ajatukset ja tunnelmat aivan täysin. Mikäli tilanne todella on tuollainen kuten ap kuvailee, kuka tahansa saisi purra huuliaan jottei lausu totuutta ilmoille kun ärsytyskäyrät hipovat huippulukemissa. Jos asettuu toisen ihmisen asemaan tuossa tilanteessa niin minusta on ihan turhaa pyhimystelyä väittää etteikö itsekutakin söisi tuollainen tilanne. Se on totta, että totuus tulisi tulla isän suusta, lasten on helpompi ottaa se vastaan häneltä ja se on hänen tehtävänsä kertoa lapsille. Toivotan sinulle ap tsemppiä tilanteeseen ja