Lainaus:
|
Alkuperäinen kirjoittaja Sannixx Olenko hullu jos kuvittelen, että exäni palaisi luokseni jos vain pyytäisin?
Monenlaista kysymystä risteilee mielessäni ja kiinnostaisi teidän kokemukset. |
No epärealistinen ainakin. Eksäsi on jatkanut elämäänsä ja sinulla on menossa vaihe, jossa muistot ovat kultautuneet. Ehkä on tullut jotain elämänoppiakin, ja muistat eksän ne ominaisuudet joita olet oppinut arvostamaan.
Itsellä oli jokin aika sitten tosi rankka "vanha suola janottaa" -kausi. Herra R tuli uniini, vaikka erosta (siitä viimeisestä, koko suhde oli yhtä on-offia) on kymmenkunta vuotta. Olin aivan vakuuttunut, että hän olisi ollut minulle Se Oikea. Mutta en ollut tajunnut sitä silloin!
Kävin pyörimässä autolla hänen äitinsä ikkunan alla. Googlasin R:n nimeä, tuijotin löytyneitä merkintöjä... Käytin vain ja ainoastaan häneltä saamaani kaulariipusta jne.
Oli kuin olisin ollut kuumeessa hänen suhteensa. Minä, äiti ja vaimo! Joka olin luvannut, etten sorru haihatteluihin ja rakennan tulevaisuuden mieheni kanssa.
Lopulta uskaltauduin kysymään yhteiseltä ystävältämme R:n tilanteesta. Hän oli mennyt jokunen vuosi sitten naimisiin, lapsiakin oli.
Rauhoituin. Olin tehnyt valinnan (silloin kun R:n kanssa erosimme) ja olin tehnyt valinnan, kun menin nykyisen mieheni kanssa yhteen. Se on ollut minun elämääni, minun valintojani. Menneisyydessä ei voi elää. Ehkä joskus, tulevaisuudessa, työntelemme rollaattorejamme vieretysten. Jos rakkautta on ollut, se pysyy.
Toinen tarina: lukioaikainen pariskunta erosi abikeväänä. He viettivät kymmenkunta vuotta erillään, opiskelivat, matkustelivat yms. Sitten luokkakokouksessa he tapasivat ja tajusivat olevansa toisilleen oikea pari.
Vielä lopuksi: jos tuo mies tulee luoksesi saman tien, kun pyydät - millainen mies se sellainen on? Hän on tehnyt valinnan - voit tietenkin kertoa tunteistasi, mutta toisen suhteen rikkominen on paha juttu.