top-akka

yksinhuoltajia kohtaan. "Yh" = huora (yleisesti yksinhuoltajuus äidin "onni"), juoppo, narkkari, elämänsä epäonnistuja, lapsensa heitteillejättäjä, lähibaarin kaljasieppo...

Käsittämätöntä ja varsin loukkaavaa kategorioida ihmisiä tällä tavalla. Lapsen elatusmaksutkin käsitellään yksinhuoltajan "baariavustuksina", vaikka kyse on lapsen oikeudesta.
Yksinhuoltajiin liittyvät alkukantaiset asenteet näyttävät istuvan kuin liima ronttiäijän persuksissa. Onnellisuuden rajapylkin voi yksinhuoltajakin saavuttaa pääsemällä ylempään, uusperheiden kastiin. Pääsy piireihin on taattu ja turvattu, ainakin taas joksikin aikaa.

Kokeilkaapa kaikki jokunen vuosi yksinhuoltajan arkea (siis ei yhteishuoltajuudesta ole nyt kyse lain) ja kuunnellanpa sitten, kuinka kärkeviä lausuntoja olette valmiit norsunluutornistanne jakamaan.

Eiköhän elämisen ja olemisen tapa ole ihmisestä kii, ei yksinhuoltajuudesta.

sirkku76

entisenä yh:na voin aika pitkälle omasta kokemuksesta sanoa, että monet perheelliset ystäväni jotka kotiäiteinä, olivat minulle kateellisia ja katkeria jos joskus lasten ollessa isällään lähdin ulos ystävien kanssa...sen kun ei tarvitse tarkoittaa yhdenillanjuttuja, huumeita tai kauheita kännejä, samaa hauskan pitoa kuin parisuhteessa olleillakin.
Rahat meni aina lapsiin, ehkä juuri elatusrahat käytin muuhun, mutta toki saman verran + vähintään toinen samamäärä meni lapsiin.

Itse en kyllä kokenut yh:n elämää mitenkään raskaana, lapset tuolloin 5 ja 10 v. mutta toki joku voi kokea kun kaikki vastuut ja työt on yhden ihmisen varassa. Tässä minun elämääni helpotti tukiverkosto.

Mutta tosiaan joka perhe"lajissa" on ihmisiä joka lähtöön, niin yksinhuoltajissa kuin ydinperheissäkin!! ei siis tuomita toisiamme!

Minkalaisissa

piireissä elät ja teet töitä, Top-akka, kun noin negatiiviset ovat tuntemuksesi ja kokemuksesi? En ole ikuna törmännyt moisiin ajattelutapoihin.

Olin avioliitossa 21 vuotta, 2 lasta ja erosimme heidän ollessaan 16-19 v. Minulla on aina ollut ystäväpiirissäni yksinhuoltajia ja lasten kavereissa myös yh-perheitten lapsia. Työkavereinakin on yksinhuoltajia. Ei näissä perheissä ole muuta eroa, kuin että on yksi huoltajavanhempi kotona. Kunnon ihmisiä ja kovin vastuullisia vieläpä.

Mistä nyt oikeasti kiikastaa? Onko sinulla lapsi jonkun pinnarin kanssa, joka haukkuu sinua, kun ei muuhun pysty?

top-akka

[quote="Minkalaisissa"]piireissä elät ja teet töitä, Top-akka, kun noin negatiiviset ovat tuntemuksesi ja kokemuksesi? En ole ikuna törmännyt moisiin ajattelutapoihin.

Nooh, lukasehan aina ajoittain näidenkin palstojen juttuja: yhtä suurta parjausta näyttäis putkahtelevan yleisesti ihmisten ajatusmaailmasta. Tarkoitukseni oli herättää keskustelua käytettävän terminologian sivistymättömyydestä.
Ehkä jonkinasteinen sisäinen pysähtyminen voisi olla itse kullekin paikallaan. Eli mitä mielessäni liikkuu, ennen kuin puen sen kirjoitettuun tai puhuttuun muotoon.
Toivottavasti en laukonut yli maalin...

Minkälaisissa

No jos näiltä palstoilta luetaan ja muodostetaan käsitys sen perusteella asiasta kuin asiosta, niin hullujan ne ovat!!

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kannattaisi vähän ajatella, mitä törkeyksiä suustaan ja näppäimiltään päästelee.

faidra

Tulevana yh:na toivon todella, etten joudu kohtaamaan kovin paljon top-akan kertomaa asennetta. Ystäväpiirini on hyvin "suvaitsevainen" näissä asioissa - meillä ei ole tapana tuomita kenenkään perhesuhteita, seksuaalista suuntautumista tai muitakaan yksityiselämän järjestelyjä (huumeita tai vastaavaa lukuunottamatta, mutta onneksi niitäkään ei tuttavapiirissäni käytetä). Sukuni puolestaan on vanhoillista ja heiltä noottia tulee, mutta onneksi heihin ei tarvitse pitää yhteyttä.

Itse olen tuleva yh siksi, ettei lapseni isä halunnut olla kanssamme tekemisissä, kun kerroin raskaudesta. Suhdetta oli silloin takana reilut 3v, mutta emme seurustelleet erityisen tiiviisti ja välissä oli tauko, jolloin etsimme myös muuta seuraa, vaikka palasimmekin takaisin yhteen myöhemmin. Olen kuitenkin akateemisesti koulutettu, alle kolmekymppinen terve nainen. Käytän alkoholia humalahakuisesti vain pari kertaa vuodessa. Minulla ei ole elämässäni mitään hävettävää ja odotan innolla arkea poikani tai tyttäreni kanssa.

Olisiko täällä muuten muita, jotka ovat olleet aina yksin lapsensa kanssa tai jotka odottavat yksin? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia.

kaljasiepon eksä

Minun exääni kyllä päti jotkut noista kliseistä. Elarit oli tosiaankin baariavustuksia, sillä elarinmaksupäivää seuraavan viikonlopun rouva vietti lähibaarissa. Joskus eksyi jonkun miehen luo yöksi, tai mies hänen luo. Jälkimmäistä tosin silloin kun lapsi oli mun luona. Pieni kaupunki, jutut liikkuu ja jokunen mies jotain omaisuuttaan tullut noutamaan seuraavana maanantaina kun lapsi on yksin kotona kouln jälkeen.

Elämässään rouva kaiketi epäonnistunut jossain määrin, koska avioliiton vastoinkäymisissä muuttui täysin kaistapäiseksi. Siitä sitten oravanpyörä lähti eikä mitään tolkkua tai kontaktia saanut, joten ero oli ainoa vaihtoehto edes jonkinlaisen elämänrauhan saavuttamiseksi. Lapsikin kotoaan karkaili kun rouva heittäytyi rähjätuulelle, siitä sitten olutta naamaan ja rähjääminen eikun jatkui. Kuitenkin sossu kaikessa ymmärtäväisyydessään katsoi, että lapsen oli parempi asua pääsääntöisesti äitinsä luona. Rouvan ongelmat kun kuulemma johtui minusta ja loppuisivat kun pääsisi eroon. Vaan ei loppuneet. Ennen sentään ryyppäsi kotona eikä baarissa, mutta nykyään enemmän baarissa. Eli kalliiksikin se tulee.

Se hyvä puoli kyllä että lapsi on oppinut itsenäisemmäksi, kun enemmän joutuu huolehtimaan itsestään ja joskus kuulema myös äidistään.Toisaaalta myös tulee mun luokse joskus viikolalkin kun äitillä on meno päällä.

Silti mitään stereotypiaa en tekisi mistään tai kestään. Näitä ex-rouvani kaltaisiakin silti on muitakin.