tuleeko kirveestä?

Kertokaapa kokemuksianne miten järjestää perhejuhlia, kun mieheni ex-avovaimo on "hiukka" katkera ja hullunsorttinen. Hän ei kestä nähdä miestäni, saati sitten minua (vaimo) tai lapsiamme. Miehelläni ja kilari-ex-avokillaan on kaksi lasta, jotka jo aikuisia. Minulla ok kaverivälit mieheni lapsiin ja lapsilla hyvät välit isäänsä. Miten olette toimineet, kun on tullut perhejuhlia, siis lakkiaisia, häitä yms., joissa sekä äiti että isä olisivat tietty hyvin tervetulleita? Mieheni sukulaisineen joutuvat tavallaan pelkäämään mitä tuleman pitää, sen verran on rankkaa meininki ex-avovaimon ja sukunsa kanssa. Itse en ole mihinkään tuputtautumassa, mutta tiedän, että "pikkusisarukset" meidän avioliitostamme ja ehkä jopa minäkin ollaan ihan jossain asemassa mieheni isompien lasten elämässä. Mutta ex-avokki tulee takuuvarmasti aiheuttamaan ongelmia, jos "joutuu" ex-avomiehensä, tämän suvun (lasten isovanhemmat) tai varsinkaan meidän "toisen" perheen kanssa samaan tilaisuuteen.

höh

Antakaa sen aiheuttaa ongelmia: itsensähän se siinä vaan nolaa.

villijonkka

Käännäppä kakkus toisin päin, ja mieti asiaa ex-puolison kantilta. Vaatii aika roimasti itsetuntoa edes kurkistaa toiselle puolen, helpompi on osoitella ja syytellä. Mahtipontinen on kykysi lähimmäisesi hulluuteen tuomita, mitähän peili kertoo sinusta. Ehkä "hiukka" kyseenalaista?
Ehkäpä siippasi olisi aika selvittää asiat exänsä kanssa?
Ehkäpä "aikuismainen" keskustelu voisi olla ratkaisu?
Ehkä...

Kutsuja

Minusta juhliin kutsujan tulee kertoa tälle exälle, että häneltä toivotaan kunnioitusta tilaisuuteen ja muita vieraita kohtaan. On totaalisen sivistymätöntä pilata toisen juhlat epäasiallisella käytöksellä ketä tahansa juhlissa läsnä olevaa kohtaan.

Miehen jaä exän erosta lienee jo vuosikausia aikaa? KYllä hän todellakin munaa itsensä kerta kaikkisen perusteellisesti, jollei osaa käyttäytyä. Itse tietysti olette kohteliaita niin hänelle kuin muillekin, ettäkä provosoidu yhtä typerään käytökseen, vaan olette korrekteja.

vihainen ex

Järjestäkää omat juhlat ja antakaa exän pitää omansa. Niin meillä tehdään, kun on tämä "hullu" ex. Ei ole, eikä tule tuommoisia ongelmia.

ap.

Jep, jossakin tapauksissa tämä onnistuukin, mutta esim. häät onkin sitten vaikeampi järjestää kahteen kertaan.

Joo, erostaan on tosiaan vuosikausia, mutta isojen lasten kertoman perusteella ex-vaimoke on edelleen sotajalalla. Villijonkan ehdottama "aikuismainen" keskustelu voisi tosiaan olla poikaa, mutta vähän hankalaa järjestää sellaista kun ex käyttäytyy kuin kiukkuinen teini...

pino

Ilmeisesti on kyse perheen ulkopuolisista juhlista? Perheen omat juhlat (lasten lakkiaiset, rippijuhlat yms) on kaksinverroin vaikeampia, sillä se on lapselta pois jos molemmat vanhemmat eivät mahdu samaan tilaan. Eikä näitäkään virallisia tilaisuuksia voi kahdesti järjestää. Näin uuden puolison näkökulmasta toivoisi, että aikuisilla olisi sen verran järkeä päässään, että käyttäytyisivät edes sen lapsen tähden. Ja jos se on minusta kiinni (ex ei kestä nähdä miehen uutta), niin kyllä minä keksin näiden tilaisuuksien ajaksi parempaakin tekemistä jos niitä ei järjestetä meillä. Omasta kodistani en sentään suostu pois häädettäväksi.

minä olen yks

Inhoan exääni yli kaiken ja en ikinä anna hänelle anteeksi mitä teki, MUTTA olen järjestänyt nyt rippi-ja yo-juhlat omassa kodissani, jonne oli tervetullut jopa ex-miehen uusi avokki. Nielin katkeran kalkin ja päätin käyttäytyä sivistyneesti ja siinä onnistuin. Rippijuhliin ei vielä ex:n uusi avo tullut, mutta yo-juhliin tuli. Kiitteli kovasti, että pääsi(kutsuin vielä hänen tyttärensä miehineenkin kun juhlakalu halusi).Siellä oli siis ex:n puolen sukulaiset ja minun puolen sukulaiset+ vanhoja perhetuttuja. Suurin pelkoni oli, että äitini avaa sanaisen miekkansa ex:n uudelle avolle. Ei onneksi tehnyt niin. Kaikki meni oikein hyvin, paremminkin kun odotin. Vieraat kehuivat kuinka avarakatseisia olimme. No onneksi eivät tienneet mitä todellisuudessa ajattelin.

Sinä olet yks

fiksu, "minä olen yks". Näin nämä tilanteet pitää hoitaa.
Nykyään lähes kaikilla on näitä exiä ja nyxiä, myös puolisisaruksia. Jos ei muuta ajattele kaunojensa keskellä, ajatellaan niitä lapsia, joille sisaruustunteet ovat oikeutettuja ja rikkaus. Tietysti he haluavat, että tärkeissä tapahtumissa ovat molemmat vanhemmat sekä sisarukset. Myös nyxät, koska he kuuluvat perheisiin.

Kesällä olimme sukujuhlissa, jossa olivat kaikki isovanhemmat - anopit ja apet puolisoineen, sisarukset ja serkut joka suunnalta, tädit ja sedät + jokunen vieraampikin. Seassa oli sekä exiä että nyxiä ja näitä puolisisaruksia sulassa sovussa.

Meillä oli hauskat juhlat, eikä nämä exät ja nyxät nyrpistelleet toisilleen, vaikka tiedän, että eivät isommin toisistaan tykkää ja yksi entinen aviopuoliso ei halua olla missään tekemisissä exänsä kanssa. Kohteliaasti he kuitenkin toisiaan tervehtivät ja ex-anoppi halasi ex-vävyään tämän nyxän hymyillessä vierellä.

Tilaisuus oli tärkeä juhlakalulle, joka halusi kaikki läheisiksi tuntemansa suvun jäsenet niihin. Koska juhlakalu oli tärkeä ihminen kaikille, kaikki epämieluisat omat tuntemukset haudattiin taka-alalle ja kunnioitettiin tilaisuutta. En usko, että kellään jäi ikävää muistoa, luuen päinvastoin, että se häivytti ikivanhoja mörköjä joidenkin mielistä.

toinen yks

Meillä on molemmilla aikuiset lapset ja mieheni ja exänsä inhoavat toisiaan. Silti häissä ja ristiäisissä me kaikki käyttäydymme aikuisten sivistyneiden ihmisten tapaan. Tosin mieheni ja exänsä eivät edes tervehdi toisiaan eivätkä toistensa uusia puoliskoja, he ovat toisilleen ilmaa vaikka seisovat vierekkäin vieraita vastaanottamassa. Minä ja exän uusi mies sanomme ihan käsipäivää ja sen jälkeen kumpikin häivymme tahollemme. Me emme ole pääosissa puoliskoittemme lasten juhlissa, olemme molemmat taustalla muiden vieraiden joukossa. Ei ole ollut mitään ongelmia, minusta vain on ahdistavaa kun ei voi reilusti jutella ihan kaikkien kanssa. Mutta kyllä sen muutaman tunnin jonkun kerran vuodessa kestää ja nykyään se menee jo rutiinilla

Tree

Meillä on kesällä tulossa miehen lapsen juhlat, jotka on nyt lasten äiti päättänyt järjestää. Mekin olimme ilmoittaneet, että voidaan järjestää meilläkin. Olen 99% varma, että minua ei kutsuta (siis miehelleni ilmoitetaan, että "sitä akkaa et minun kotiini tuo") ja tämä on suurin syy siihen, että meillä asuvan lapsen äiti haluaa järjestää juhlat (ei tarvitse tavata minua kun kieltää minua tulemasta). Tähänhän voisi nyt suhtautua ryhtymällä hankalaksi (mies ilmoittaa, että ME tulemme, muita vaihtoehtoja ei ole), mutta meillä ei ole mitään tarvetta pilata lapsen juhlia tällaisella vänkäämisellä ja turhalla tappelulla. Jos ex haluaa esittää lapsen vanhempia ilman nyxän läsnäoloa, niin se on hänen oma ongelmansa. Aion kyllä osallistua juhlan viralliseen osuuteen (jos lapsi ei ehdottomasti kiellä kun tietää äitinsä saavan raivarin), mutta jätän menemättä exän kotiin, koska se on hänen aluettaan ja hänellä on täysi oikeus kieltää minua sinne tulemasta. Hänhän se tässä lapsellisesti käyttäytyy eikä se ole minun ongelmani.

aviopuoliso

Meillä mies ei halua mennä entisen tyttöystävänsä kotiin lapsensa juhliin, ellen minä ole mukana. Näillä on ollut tapana järjestää kahdet juhlat, toiset lapsen isän kotona ja toiset lapsen äidin kotona, jo ennenkuin minä olin kuvioissa mukana.

Ero lapsen äidin toimesta (pettämstä ym. julmuutta, ei tässä sen tarkemmin) tosi ruma.

Luulenpa että häihin mennään, lapsi tykkää minustakin, niitä tuskin kotona järjestetään, mutta konfirmaatiot taitaa jäädä siihen viralliseen osuuteen....

En ala miehen kättä vääntämään "lapsen edun nimissä", lapsi on nähnyt äitinsä orkestroimana jo yhtä sun toista tässä hässäkässä.

riidaton äiti

Mun miehet exä ja nyxä pystyy kyllä kohtaamaan samoissa juhlissa. Exälläni on uusi vaimo. Ollaan oltu samaan aikaan poikamme rippijuhlissa viime kesänä, sekä serkkuni häissä toissa syksynä. Exä ja serkkuni ovat edelleen hyviä tuttuja. Olisi lapsellista alkaa kitisemään "mä en halua olla ton kaa" vain päättyneen yhteisen menneisyyden takia. Mun on vaikea kuvitella millaista kaikkien teidän elämä on, missä exiä ja/tai nyxiä ei siedetä siinä määrin että lapset kärsivät.

Izabella

Sietäisitkö exäsi uutta vaimoa jos exäsi olisi aloittanut tämän kanssa sivusuhteen jo sinun kanssa naimisissa ollessasi ja eronnut sinusta ja rikkonut perheonnenne tämän uuden takia? Kaikki avioerot eivät ole siistejä, otapa se huomioon. Etköhän sinäkin olisi katkera tällaisesta ja mieluummin koskaan näkemättä tätä exäsi uutta.

ei kannata kiukuta loputtomasti

Perheonni on jo kauan sitten kadonnut parisuhteesta, jos siinä on tilaa sivusuhteelle.

ei se aina noin ole

Joskus se toinen osapuoli on ollut ihan onnellinen ja kuvitellut toisenkin olevan. Sitten vaan on selvinnyt tämä pettämispuoli, jota on jatkunut joskus kauankin. Tilaa sivusuhteelle harvemmin on, kyllä se on kerrasta poikki.

riidaton äiti

Jos haluaa kärvistellä ikävissä tunteissa loppuelämänsä ja pahimmassa tapauksessa sotkea myös lastensa elämän se on täysin jokaisen oma asia. Minä en ole halunnut, enkä kärvistele, ja sillä hyvä.

Elämän tosiast on hyväksyttävä. Puolisoa ei saa rakastamaan, jos se ei rakasta. Harvan puoliso on ihmisenä niin täydellinen, että onnistuu omissa tunteissaan (jotka ei edes ole hallittavissa) sekä eron "asiallisessa" hoidossa sen jälkeen kun tunteet on 1. kylmenneet vaimoa kohtaan ja 2. roihahtaneet jotain toista kohtaan. Parhaansa voi tehdä niillä kyvyillä jotka elämän eväinä on saanut. Sen epätäydellisen ihmisen kanssa ensimmäinenkin vaimo joskus naimisiin meni. Mies ei muuttunut yhtäkkiä huonoksi ja surkeaksi ihmisenä, jos sellaisia piirteitä eron aikoihin ilmenee.

Selvää on ettei kaikki hallitse itseään ja tilanteita ja hyväksy tosiasioita eläen niiden mukaan. Jos nuo aiheuttavat ulkopuolisille haittaa etenkin lapsille, silloin kannattaa hakea ammattilaiselta apua. En haluaisi lapseni oppivan negatiivisia ja hajottavia keinoja selvitä elämän vastoinkäymisistä joihin myös avioerot kuuluvat. IHmisten kanssa on tultava tässä maailmassa toimeen. Jos ei halua, ei ole pakko, ja silloin voi pysytellä kotona. Miten se vaikuttaa lapsiin... miettiköön kukin kohdallaan. Jollei ole lapsia ei kukaan muu kärsi eristäytymisestä kuin itse.

välittäkää edes lapsistanne

Olen niiiin samaa mieltä kanssasi. Kaikesta.

Olen ajatellut,

että onkohan mahdollista pysyä kaiken ulkopuolella? Meillä kaikki juhlat ovat vielä edessäpäin, mutta olen miettinyt että mikäli ei ole kyse minun lapsestani, en juhliin osallistu. Annan miehen mennä sinne yksin. Mielestäni se olisi reilua lasta kohtaan.
Mikäli juhla on meidän järjestettävissä, järjestän ne jossakin 'puolueettomalla maaperällä' ja pysyn itse taka-alalla. Omaa sukuani en miehen lapsien juhliin aiot tuoda mukaan.

jään toki kotiin jos se jotai

Minullakaan (uusi vaimo) ei ole mitään ongelmaa itse jättäytyä miehen lasten tärkeistä päivistä sivuun, mutta kun nuo mieheni ja minun yhteiset "pikkusisarukset" ovat isommille lapsille tärkeitä. Jos pikkuveikka ja -sisko jäävät juhlista pois sen takia, ettei isompien lasten äiti saa kohtausta, niin kyllä ne juhlat vähän vajaaksi jäävät ja homma menee (taas...) ex-eukon hyysäämiseksi.

meidän perhe

Niin, minä en jää kotiin. Vietän lasten kanssa tasan yhtä paljon aikaa kuin mieheni. Ovat kotiimme tervetulleita, käytämme heihin kummatkin aikaa, rahaa ja vaivaa. "Rajoittavat" myös minun elämääni, hankintojani ja ajankäyttöäni ihan yhtä paljon kuin aviomieheni. Myös minun oletetaan ja odotetaan ilman muuta järjestäväni elämäni ja ajankäyttöni mieheni lasten mukaan.

En poistu minnekään takavasemmalle piiloon, vaikka exä erehtyisi esittämään ko. vienon toivomuksen, kun lasten juhlia vietetään. Ja tuskin erehtyy, lasten äidillä kuvioissa myös kanssaan asuva poikaystävä, joka "uhrautuu" lasten eteen ihan yhtä lailla.

samassa tilanteessa

Jos teidät on kutsuttu,niin olettaisin teidän noin lähisukulaisina ottavan kutsun
vastaan.Kutsuja edellyttää fiksua käytöstä eronneilta vanhemmiltaan.Ex-mies
herättää varmasti paljon tunneryöppyjä ja uusi vaimokin "väristyksiä",mutta
juhlien keskipiste on teema esim.Häät jonka vuoksi on kokoonnuttu.Sosiaaliset
taidot on kyllä koetuksella,mutta olemme ihmisiä kaikki tyyni.En toivoisi että
jäät menemättä jo sisaruksienkin vuoksi,heitä nämä ongelmat ei koske.

uusperheen aikuinen lapsi

Kyllä minä ainakin haluan tuleviin häihini ja lasteni ristiäisiin yms. molemmat vanhempani puolisoineen ja myös kaikki sisarukseni huolimatta siittä kuinka suuri prosenttiosuus samaa verta meissä virtaakaan. Ja toivon myös kaikilta asiallista käytöstä toisiaan kohtaan. Tosin tämä ei meillä onneksi ole tähänkään asti ollut ongelma, siitäkään huolimatta, että vanhempien eroon liittyi pettämistä. Onneksi minula on sellaiset vanhemmat ja myös puolivanhemmat, jotka ovat osanneet laittaa meidän lasten edut ja yleiset käytöstavat omien katkeruuksiensa edelle.

ilkeä "äitipuoli"

Mieheni meillä asuva poika ei pidä minusta, se on käynyt jo enemmän ja vähemmän kovaäänisesti selväksi. Minä taas en pidä hänen äidistään, enää. Alkuun olin ennakkoluuloton, kutsuin meille ja vietettiin ripareitakin meillä.

Mutta tilanne riistäytyi käsistä, hän tunki elämäämme ihan liian kanssa, joka asiassa tuli neuvoja ja ohjeistusta ja pojan varjolla äiti alkoi rampata meillä jopa meidän aikuisten poissaollessa. Meitä alkoi olla perheessä kolme aikuista ja vedin herneen nenuun ja otin tietoisesti etäisyyttä. Nyt meillä ei enää juhlita pojan synttäreitä eikä mitään, ne vietetään äidin puolen mummolassa ja vain mies osallistuu niihin. Näin haluavat sekä äiti että poika. Kun olen niin hankala ihminen enkä ymmärrä äidin tarkoittaneen vain lapsen parasta.

Mies kyllä varoitti päästämästä sitä naista elämäämme, mutta en uskonut. Hyväuskoisuuttani pahensin asioita. Tämän naisen tapauksessa ei ole vaihtoehtoja.
Hulluksi en sanoisi, mutta jotain iilimadon tai nahkiaisen risteytystä kenties.

Ka Me

En tiedä, onko tämä nyt ihan samaa juttua, mutta asia liippaa liki,
joten sallittaneen tämä kirjoittamisen ilo minullekin.. ?

Kyseessä on anoppini ja hänen suhtautumisensa erilaisiin perhejuhliin.
Olemme uusioperhe, minulla ennestään 2 lasta ja 1 yhteinen mieheni kanssa.
Kummallakin on tilanne se,
että omat vanhempamme ovat eronneet jo yli 25 vuotta sitten,
ja minun vanhempani ovat uusissa naimisissa tahoillaan,
miehen vanhemmat ovat uusine puoliskoineen avoliitoissa
( tosin anoppini on ollut naimisissa jo 3 kertaa tässä välissä )
joten sikäli asiat heilläkin suht hyvin.

Mutta: joka ikinen juhla, johon pitäisi kokoontua , siis ristiäiset, joulut, syntymäpäivät, yms... on anopille "kauhea" paikka.
Hän ei voi sietää ajatusta, että hänen ex-miehellään on "uusi ämmä",
eli nainen jonka kanssa on avoliitossa nykyisin.
Anoppi soittaa ja vaatii jokaikinen kerta järjestämään monipäiväiset juhlat,
ettei hänen vaan "tarvii nähä sitä ämmää" ....Tämä ei ole vain tämän
nykyisen avokin kanssa tapahtunut asia,
vaan myös appiukkoni edellisen kanssa ( jonka kanssa olivat yhdessä liki 20 v)
oli ihan sama juttu.
Vaikka anoppi ei tunne eikä tiedä näistä naisista mitään, hän ei silti voi olla ihmisiksi edes sitä tuntia jonka juhlissa kenties yhtä aikaa ovat.

Kälyni on suostunut siihen, että järjestää hänelle omat juhlat ihan omana päivänä,
jolloin kutsutaanvain tarkoin valitut ihmiset paikalle.
Oman lapsensa ristiäiset oli ainoa kerta, kun hän ei suostunut erillisiä juhlia järjestämään äitinsä vuoksi.

Nyt kun lapsemme täytti vuosia, ei mummi voinut tulla paikalle,
vaan soitti taas ja vaati näitä erillisjuhlia.
Ja vaikka kuinka selitettiin,
että kun on jo tarhakaverien juhlat ja naapuritkin tulossa
ja sitten sukulaisille erilliset,ja juuri ennen äitienpäivää, niin
ei aleta hänen toiveidensa mukaan järjestämään vielä yksiä juhlia, ei meillä siihen aika eikä resurssit riitä millään, onhan meillä useampi lapsi ja synttäreitä monet vuodessa muutenkin.
Ja kun mieheni kysyi, miksei hän voisi nyt vaan käyttäytyä ihmisiksi hetkenaikaa,
hän ilmoittaa käyttäytyvänsä miten haluaa !....Aikuinen ?
( hän on siis kohta 65 v !)
... ja niinpä hän sitten lähetti lapenlapselleen lahjan postitse, eikä ilmaantunut paikalle. Laittoi ( taas kerran ) välit poikki poikaansa,
ei vastaa puheluihin eikä tekstiviesteihin.

Omat vanhempani ovat aina pystyneet käyttäytymään senaikaa,
jonak juhlat kestää. Tappelevat ja kaivelevat vanhoja riitaisaan eroon
johtaneita juttujaan sitten muulloin,
vaikkakin harvoin enää nykyisin, ja hyvä niin.

Tällaisia kuvioita meillä.