Sielua kirvelee

Miten tulisi suhtautua siihen jos uusperheen toisen vanhemman sukulaiset, mummit ja vaarit ym ostavat lapsille esim. tuliaisia ulkomailta tai viikonlopuksi kaupasta ison kassillisen herkkuja joita nämä lapset eivät sitten halua jakaa muiden , ei-biologisten sisarustensa kanssa siksi että se oli "heidän" isovanhempansa joka osti ne? Lasten biologinen vanhempi ei puuttunut tähän ollenkaan, minä puutuin ja tuloksena oli muhkea perheriita jossa kaikki raivosivat sitten. Ilta oli pilalla ja herkkuja ei jaettu edelleenkään tasapuolisesti...
Perheemme ei ole kovin vanha ja vakiintunut mutta olen itse sitä mieltä että sellainen materia minkä voi jakaa , esim isot määrät herkkuja, jaetaan tietysti kaikkien kesken, etenkin kun minun lapsillani ei käytännöllisesti katsoen ole oikein mitään sukulaisia eikä niitä niin tärkeitä isovanhempia :(
Olen yrittänyt vähän kompensoida toisten saamia tavaroita sillä että ostan omista rahoistani sitten omilleni jotain extraa, esim vaatteen tai lelun. Pettynyt olo silti...Miten teillä toimitaan näissä vaikeissa tilanteissa?

pino

Jaa, minulla ei ole lapsia ollenkaan, mutta kyllä minun vanhempani tuovat mieheni lapsille ulkomaan matkalta esim suklaata. Olisiko siis paikallaan kouluttaa niitä puolison vanhempia aiheesta?

koko perhe

Ja vähintään olisi lapsen vanhemman asia opettaa lapsilleen jakamista ja huomioimista, erityisesti perheenne, johon kuuluvat KAIKKI lapset, sisällä.

Vakava keskustelun paikka siippasi kanssa, kuinka yhtenäisenä perheenä näette kokoonpanonne esim. 2 vuoden päästä? Saavatko miehesi lapset aina etuoikeutetusti jotain enemmän, kuin perheenne kaikki lapset?

Nämä tällaiset tasa-arvo-perheen-sisällä keskustelut kannattaa käydä ennenkuin mennään yhteen, ja senkin jälkeen tasaisin väliajoin, jos jompikumpi aikuinen lipeää yhteisestä rintamasta...

Appivanhemmille ei kannata sen enempää urputtaa, näytätte parina, että lapsia kohdellaan perheessänne tasa-arvoisesti. Elleivät ymmärrä, eivät, vanhoja ihmisiä, lapsille voi asiasta jutella ikäkausisopivasti.

teit oikein

meillä onneksi on tilanne hyvä, mutta tuokin on yleistä mitä sinä koet!
Mielestäni asiaan voivat vaikuttaa sekä isovanhemmat antamalla herkut kun ovat kahden lastenlastensa kanssa jos eivät osta myös muille perheen lapsille, lapsen vanhempi joka ei viime kädessä komenna lapsiaan jakamaan herkkuja tai tietysti lasten toivottavasti opitut tavat jakaa herkut.

Minä ainakin näen punaista jos lapset ovat eriarvoisessa asemassa, ja kieltämättä monesti juuri niin päin jos omat jäävät jostain paitsi tms.

Kirvelee vierastakin

sielua sellainen itsekkyyteen opettaminen.

Perheen sisäinen tasa-arvo. Se on avainsana. Sen toteutatte sinä ja miehesi. Tämä on niin tärkeä asia, että sitä ei saa sivuuttaa eikä kumpikaan vanhemmista siitä laistaa.

Laita miehesi miettimään, mitä hän opettaa lapsilleen sillä, että nämä saavat olla itsekkäitä, eivät opi jakamaan, saavat pitää toisia lapsia itseään vähä-arvoisempana. Sellaista ei saa opettaa!

Meillä oli tapana olla suvun lasten kanssa mökillä iso lössi. Niin pientä suklaapatukkaa ei kenenkään vanhempi tuonut, etteikö sitä olisi voinut jakaa viiteen osaan kaikille lapsille. Tavaralahjoja lapset eivät edes olettaneet jaettaviksi, mutta syötävät kyllä.

Perheessänne on todellakin perusteellisen käsittelyn paikka tälle menolle. Miehesi ei taida edes ymmärtää, miten syvällisestä asiasta on kysymys. Pitää laittaa ymmärtämään!! Ja tekemään asia selväksi myös sukulaisille, jotta teidän perheessänne on tasavertaisuuden periaate ja sitä tulee muidenkin kunnioittaa.

Haloja!

Jaa että minä en mummona saisi viedä lahjaa vain minun lapsen lapselleni? Jo on mennyt malliinsa. Jätetään sitten kaikki lahjat tuomatta, kunhan vaan uusi miniä muistaa ilmoittaa, etteivät ne ole tervetulleita! Ei riitä eläke ostamaan kokokylän penskoille lahjoja. Saa kai sitä omaansa muistaa!

Tree

Tämän saman voisi sanoa myös niin, että kun mummon rahat ei riitä lahjoihin kaikille lapsenlapsilleen niin ostaa sitten vaan sille suosikilleen.
Joko alkaa kuulostaa epäreilulta?

tapauskohtaista

En ole isoäiti - vielä - mutta on minusta vähän kohtuutonta, ettei saisi omalle lapsenlapselleen lahjoja antaa, jollei osta koko katraalle. Niitähän voi olla vaikka kolme tai neljä puolituttua muksua, joita ei tapaa kuin satunnaisesti. Kai ne sisaruspuoletkin ymmärtävät kuka on kenenkin mummo tai pappa.

Haloja!

Totta puhut! Tottakai ostan lahjoja kaikille omille lapsenlapsilleni tasapuolisesti, mutta poikani ei ole adoptoinut uuden miniäkokelaan muksuja, joten ne eivät ole lapsenlapsiani.

Ja piste. Joku roti kerjäämiselläkin!

ikikukka

Meillä taas on minun lapsenlapset ja mieheni lapsenlapset ja totisesti kaikkia heitä muistetaan tasapuolisesti.

Myös tytärpuolellani on oma lapsi ja miehen lapset ja me toimme tuliaisia myös hänen miehensä lapsille ennenkuin tytärpuoli kielsi. Hän sanoi, etteivät he ole teidän lapsenlapsianne, joten ei saa tuoda tuliaisia. No he eivät asu isänsä kanssa, ja ovat jo melkein aikuisia, joten eivät tiedä jääneensä tuliaisista paitsi. Mutta silti minä mummopuolena, vaikka en taida olla edes sitä, en voi hyväksyä tuollaista.

Jos on lapsia ja lapsenlaisia monenlaisia, heitä on aikuisen ihmisen muistettava tasapuolisesti tai sitten ei tuoda niitä tuliaisia kenellekään. Osoittaa todella pikkusieluisuutta tuollainen "omien" lastenlasten suosiminen.

Mummeli täälläkin

Tuo oli kyllä mielestäni kaiken huippu, jos haluaa käsittää asian noin! Todella ilkeää ja alhaista.

Lapsi ei osaa tehdä rajaa minun ja sinun lapsille, sen tekevät aikuiset. Jos sitä vielä mummien ja ukkien taholta korostetaan, ei siinä perheessä ole paljon mahdollisuuksia tasapainoiseen elämään kenelläkään. Ei niillä "omillakaan" lapsenlapsilla.

En voi hyväksyä minäkään sitä, että lapsia kohdellaan puoluellisesti. Lahjomiset pitää suhteuttaa omaan kukkaroon, mutta lapsille tasapuolisesti. Jos ei ole varaa tasapuolisuuteen muutoin, jätetään ne lahjukset tuomatta.

Isot lapset tajuavat kyllä sen, että eivät kaikkea tasavertaisesti, varsinkaan, jos yhteen on muutettu vasta silloin. Eivät he silloin odotakaan sellaista ja heille pystyy selittämään, mutta ei pienille.

Kyllä vaan vanhemmilla on oikeus kieltäytyä ottamasta lahjoja vastaan, jos sillä loukataan perheen tasapainoa ja periaatteita. Sellainen sukulainen, joka syyllistyy moiseen, ei ajattele tippaakaan, mitä eripuraa ja pahaa mieltä hän perheelle aiheuttaa. Ilman noita sukulaisia, perhe voisi paljon paremmin.

kääntäkää asiat toisinpäin

tottakai saa, mutta sitä ei ole pakko antaa juuri silloin kun muutkin lapset ovat näkemässä!
Miltä sinusta tuntuisi katsoa jos miniäsi äiti toisi sinun lapsenlapsesi edessä vain miniän omalle lapselle lahjan, muttei antaisi sinun lapsenlapsellesi mitään??

epäitsekkyys kunniaan

jos esim. isän lapset ei asu isänsä luona, niin ei heitä silloin tarvitse muistaa lahjoilla tai tuliaisilla tasapuolisesti, mutta jos lapset asuvat samassa taloudessa tai ovat juuri silloin paikalla kun lahjoja tuodaan, on mielestäni erittäin kohtuullista antaa kaikille, tai tosiaan siirtää antamishetkeä!

Jo aikuisiakin vastaavat tilanteet harmittaa, saati sitten lapsista tuntuisi pahalta.

Voi yhden kerran

Yo kirjoituksesta huokuu selvä halveksiva asenne pojan uutta kumppania kohtaan, joten miten voi olettaakaan, että asenne hänen lapsiaan kohtaan olisi erilainen.

Alkuperäisen tekstissähän oli kyse lähinnä syötävistä l. herkuista, ei tavaralahjoista. Syntymäpäivät yms lapsikin oppii tajuamaan, että lahjan saa vain merkkipäivän viettäjä.

oikeestikko ?

Ittensä nuo typerät ja lapselliset isovanhemmat vaan mokaa. Tuliaisia vaille jääneille lapsille voi lohduksi itse järjestää jotain. Tai puolueellisille isovanhemmilel kertoa, etteivät tuo kenellekään tuliaisia, jolleivät pysty tuomaan jotain minkä voi jakaa kaikille. Ei se nyt varmaan niistä tuliaisia saaneista lapsistakaan ole kivaa kun ymmärtävät että heitä kohdellaan eri tavoin. Lapsetkin voisivat opetella vetämään yhtä köyttä. Jos nämä suosikkilapset sanoisivat isovanhemmilleen, että eivät halua tulla kohdelluksi paremmin kuin muut, ehkä mummukat sitten ymmärtäisi paremmin? Outoa porukkaa... meillä ei tulis kuuloonkaan tollanen diskriminointi.

uusperheenäiti minäkin

Olen sitä mieltä että herkut ja tuollaiset jaettavat tuliaiset todellakin jaetaan. Siinähän lapset oppivat juuri sitä tärkeää jakamista.

Isovanhemmilta ei ehkä voi vaatia että he toisivat kaikille lapsille tuliaisia. Mutta te voitte perheessä etukäteen sopia pelisäännöt. Jos joku saa tuliaisia ne laitetaan jakoon. Uskon että sopu syntyy kun selkeät pelisäännöt on etukäteen sovittu. Kannattaa puhua asioista yhdessä perusteellisesti perhepalaverissa ja luoda yhteiset pelisäännöt ja tuoda esiin se että muille tulee paha mieli jos katselevat vierestä kun toiset herkuttelevat.

lapsirakas mummo

Onpas mummolla nuiva asenne! Jo se että penskottelee toisten lapsia on mielestäni aika rumaa.

Itse olen tuore mummo ja jos lapsillani olisi tulevaisuudessa tuollainen tilanne niin tottakai jälkikasvuni perheen ja lasten hyvinvoinnin vuoksi tekisin ihan mitä tahansa, ja siis matkoiltani ostaisin ihan KAIKILLE tasapuolisesti niitä tuliaisia. Miksi suosisin juuri omaa lapsenlastani jos tiedän että hänellä on sisarpuolia ja perheenjäseniä joille tulee paha mieli siitä että jäävät vierestä katselemaan kun mummo suosii vain yhtä.

Itselleni kaikki lapset ovat rakkaita, vaikka tietenkin oma lapsenlapsi on kaikista rakkain. En silti hyväksy sitä että ollaan itsekkäitä eikä kyetä opettelemaan jakamista.

Miten on

Ap:n kirjoituksesta kävi kyllä ilmi että hänen puoleltaan ei tule mitään, eli ne on sitten miehen vanhemmat jotka kantaa tuliaiset koko katraalle. Minä ymmärrän kyllä tiettyyn rajaan saakka että herkut jaetaan ja jos joku saa lahjaksi vaikka lautapelin sitä saa kaikki pelata mutta jos vaikka tuon tuliaisiksi lapsenlapselleni ratsastustarvikkeita, jotka saattavat olla ulkomailla huomattavasti edullisempia kun täällä täytyykö uusiolapsille tuoda jotakuinkin samalla summalla jotain harrastuskamppeita vai riittääkö karkit?

ikikukka

Jos toisin biologisille lapsenlapsilleni jotakin kallista, niin sitten muut lapsenlapset saisivat pienemmät lahjat. Pääasiahan on, että kaikkia jotenkin muistetaan. Ei isovanhemmat tietenkään voi ostaa vaikkapa viidelle lapselle ratsastustarvikkeiden hintaisia tuliaisia.

ÄITIIII!!

Eikö asiasta voi keskustella isovanhempien kanssa? Hehän tässä ongelmia aiheuttavat. Ei sekään ole oikein, että lapsi pakotetaan jakamaan saamansa tuliaiset tms muiden kanssa. Eikä sekään ole lasten vika, jos toiselta puolen ei sukulaisia ole.

koko perheen lapset

Mielestäni jos vie perheen lapsille tuliaisia, niitä pitää viedä kaikille. Kyllä sitä omaa lapsenlasta voi muistaa erityisesti sitten muulla tavalla, mutta tuliaiset pitäisi viedä kaikille. Tuollainen kuvaamasi toiminta tarkoittaa sitä että sinua ja sinun lapsiasi ei ole hyväksytty heidän sukunsa jäseniksi.

ei kylvetä kateutta lapsille, jooko?

eikö ole helpointa esim. antaa tuliaiset tai lahjat, jotka tarkoitettu vain yhdelle lapselle, silloin kun on ko.lapsen kanssa kahden? Jos ei todellakaan halua antaa muille, tai haluaa muistaa omaa lastenlastaan jollain speciaalijutulla...

Uusioperheessä monesti lapsilla muutenkin välillä asemastaan perheessä epäilyksiä, ja lapset eivät aina itse koe saavansa samaa kohtelua kuin toiset, näkevät monesti vain ne toisen saavat jutut, joten helpottaa jokaisen mummon oman lapsenkin elämää kun sitä kateutta ja katkeruutta sisarpuolta kohtaan ei vartavasten kylvetä, ja tuoda eriarvoisuutta esille.

miehensä vaimo

Toisaalta ymmärrän näitä mummoja ja pappojakin. Omaa lastenlastaan on rakastanut syntymästä saakka, sitten siihen pelmahtaa näitä toisia lapsia, joita myös pitäisi rakastaa ja muistaa samalla tavalla? Käskystä ja koska se on reilua, reilua kenelle? Ei ole helppoa heilläkään...

ei pakkorakastamista, kohtelua

ei mielestäni toisen lapsia pidä rakastaa!! Rakkaus tulee jos on tullakseen, mutta kyllä aikuisten pitää päällisin puolin kohdella lapsia samallalailla...Tai siihen ehkä auttaa ainakin se, kun kääntää asian toisinpäin. Miltä mummosta tuntuisi, jos "se toinen" mummo kohtelisi minun lapsenlastani samallatavalla? Hyvältä, tuskin?

äitiin hermostunut

Isovanhempien suhtautuminen avioeroihin ei aina ole ihan balanssissa. Toisaalta ymmärrän sen, koska heidän sukupolvensa ei ole tottunut että uusioperheet ovat nykyään normiperheitä.

Oma äitini heittäytyi eroni jälkeen aivan mahdottomaksi. Hän pelkäsi puoelstani, että lapset eivät enää välitä minusta kuten ennen ja että heidän ja minukin pitää tehdä paaaljon paljon enemmän "lasten hyväksi" että rakkaus säilyy, etteivät lapset "liiaksi kiinny isäänsä" (mikä hirveä tilanne se olisikaan...). Hän pelkäsi että lasteni rakkaus katoaa kun ovat isällään viikonloppuja.

Lapsuudessani ei tuliaisista koskaan tehty numeroa, eikä niitä juuri tainnut edes olla. Koko porukalle toivat yhteisesti jotain namia matkoilta ja ehkä koko perheelle jonkun koriste-esineen. Näin muistelisin. Ei silloin ollut varaakaan edes.

Eromme jälkeen äiti sen sijaan alkoi vierailla meillä paljon useammin kuin avioliiton aikaan, ja aina oli tuliaisia. Hän myös pyysi lapsiamme useammin luokseen ja joka kerta se oli pelkkää lahjomista. Yritin nätisti toppuutella mutta ei siitä mitään tullut. Pahinta tietysti oli kun äiti kuuli lasten isän hankkineen lapsille uudet polkupyörät. Äiti tulkitsi senkin lahjonnaksi, vaikka oltiin miehen kanssa siitä sovittu! Koska minulla ei ollut varaa, hänellä oli.

Eipä mennyt kauan kun lapset alkoivat pitää mummia raha- ja tavarakoneena. "Rakkaus" oli siis ostettavissa. Kerran varmaankin pms-oireisena minun mitta tuli täys. Äiti tuli käymään, lapset oli vielä koulussa. Kun hän lajitteli "tuliaisiaan" pöydälle mulla pamahti päässä ja lauoin kaiken mahdollisen mikä oli mieltäni kaivanut. Äiti tietysti loukkaantui ja lähti pois. Asia kyllä selvitettiin myöhemmin ja äiti lopetti lahjonnan. Lapsille hän selitti sen eläkkeiden pienentymisenä. En tiedä uskoivatko. Pieni se eläke oli ollutkin, mutta äiti oli käyttänyt sitä turhaan lapsiimme. Sen sijaan että olisi esim. matkustellut.

Miksi tuliaiset pitäisi olla elämässä itsetarkoitus? En minä oppinut lapsena mihinkään lahjavyöryyn, eikä ole lapsemmekaan tottuneet muuten kuin äitini taholta. Pelko aiheuttaa lahjomista rakkauden korvikkeena. Lapset eivät lahjonnan seassa ilahtumaan ihmisestä itsestään, vaan niistä lahjoista.