Pojan äiti

Meillä ex-miniä lähti etsimään itseään kävi vieraissa ja hajotti perheen. Poika muutti pois ja lapsista tehtiin tarkat tapaamissopimukset joista ei jousteta ei sitten yhtään. Kerran viikossa yksi ilta ja joka toinen viikonloppu ja joka toinen joulu, joka toinen talviloma puolet kesälomasta jne. Näihin tapaamisiin täytyy meidän isovanhempienkin tyytyä, eli kun on lapset ovat isällään on meilläkin mahdollisuus tavata. Ex-miniä löysi etsimänsä eronneesta miehestä jolla on myös pari lasta. Koska meidän pojalla (lasten isällä) on työ joka vaatii reissaamista ja tapaamisissa ei yhtään jousteta voidaan olla onnellisia kun saadaan lapsukaiset välillä ihan mummolaan viikonlopuksi. Koska meillä on siihen mahdollisuus niin ollaan joskus tällaisina viikonloppuina otettu äkkiä matka johonkin kaupunkiin euroopassa Lontooseen, Berliiniin tms. samoin meillä on loma-asunto myös Espaniassa jossa lapset ovat olleet meidän kanssa tai sitten isänsä kanssa lomailemassa. Nyt onkin alkanut kuulua ilmeisesti ex-miniän uudelta puolisolta ja tämän ex:ltä että heidän lapset ovat perheessä eriarvoisessa asemassa kun eivät pääse ulkomaanreissuille samalla tavalla kun nämä perheen toiset lapset. Nämä "omien" lastenlasten matkat ja reissut tehdään aina ja vain ns "isävuorolla" eli ne ei millään tavalla muuta uusioperheen tavallista arkea. Matkoja ei tehdä joka viikonloppu ehkä pari kertaa vuodessa ja isä tietysti itse matkustelee lasten kanssa jos haluaa. Toki lapset voivat ostaa itselleen reissusta jotain, omilla rahoillaan ja joskus vaarin kanssa vähän sponsoroidaan. Kyllä kumminkin tuntui erikoiselle kun terveiset tulivat, eli pojan lapsetkaan eivät siis saisi reissata paria euroopan reissua vuodessa isovanhempien kanssa koska muut eivät pääse. Eikä me sitäpaitsi edes tunneta kun hätäisesti ulkonäöltä nämä ex-miniän uusiolapset, ei olla oltu missään tekemisissä kun näitä "omia" lapsukaisia tapaa vaan isävuorolla tai isän kanssa.

miehensä vaimo

Niin, nämäkin matkat omien lastenlasten kanssa on sitten isovanhemmilta kielletty, koska poikansa entinen on suhteessa miehen kanssa jolla myös lapsia tai poikansa entinen on lisääntynyt uuden kumppaninsa kanssa? Joku tässä kuvassa ei vaan täsmää....

Tottahan naisen uuden onnen lapset ja omat uudet lapset tietävät, että naisen entinsen miehen isovanhemmat eivät ole heidän omia isovanhempiaan? Ystävällinen voi silti olla, odottamatta ihan "samoja oikeuksia"?

Kun nämä matkat ym. tapahtuvat vielä näinä isäviikonloppuina muutenkin, minä en näe tässä mitään ongelmaa? Ainoastaan ahneutta, kun aletaan vaatia, että koko konkkaronkka pitäisi matkoille kustantaa ja viedä.

Pojan äiti

En usko että vaativat kustantamaan koko joukkuetta matkaan tai edes antaisivat meille ihan ventovieraille näitä toisia lapsia mukaan. Viesti oli enemmänkin niin että nämä "meidän lapset" eivät saisi matkustella kun muutkaan eivät pääse. Uusioperheen toisilla lapsilla on tällainen vuoroviikko systeemi eli ovat viikon omalla äidillään ja viikon isällään, sunnuntaisin aina muutetaan. Tässä taannoin kävi niin että lähdettiin viikonloppuna Berliinin ihmettelemään paikallisten joulun valmisteluja ja joulutoria ja takaisin tultiin sunnuntaina illalla samaan aikaan kun toinen porukka vaihtoi kotia isän luo. Ilmeisesti tästä reissusta johtuen asia jotenkin nousi esiin.

Ajatttelimme kuitenkin toimia kuten ennenkin jos se vaan lasten isälle eli meidän pojalle sopii, sillä muutenhan nämä lapsukaiset sitten joutuisivat eriarvoiseen asemaan serkkujensa kanssa eikä sekään ole hyvä.

Mummeli minäkin

Olen tasa-arvon kannattaja, kun puhutaan lasten asemasta minkä muotoisessa perheessä tahansa.

Tässä ap:n tapauksessa pidän kyllä oikeana sitä tapaa, jota olette noudattaneet tähänkin saakka. Minusta voitte puhtaalla omallatunnolla jatkaa.

Lapset ovat ilmeisesti jo niin isoja, että heille voi selittää asioita, koska osaavat olla kateellisiakin? Vai onko todella niin, että lapset ovat kateellisia, vaiko se uusi puoliso? Usein me aikuiset sotkemme tunnepuolella asioita, kun olemme niin omiemme puolesta.

Aikuisten asia on kuitenkin siinä perheessä selittää, että mummot ja vaarit eivät ole yhteisiä, vaan molemmilla omansa ja niillä mummoloilla omat tavat. Eri asia olisi, jos nämä mummolat olisi ikäänkuin yhdistetty kaikille lapsille ja sehän ei teillä kuitenkaan ole luontevaa, koska lapsilla on eri kodit ja eri aikataulutkin.

Sen sijaan pieniä tuliaisia esim. namuja tms. minusta on oikein tuoda myös muille perhekuvion piirissä oleville lapsille tasapuolisesti, jos niitä yleensä jollekin heistä tuodaan. Ne on helppo jakaa ja kasvatusmielessäkin se on hyvä, että oppii jakamaan.

ekonomi66

omalle lapsenlapselleen, niin fiksu tapa on avata lapselle tili minne laittaa silloin tällöin rahaa. Vaikkapa sen rahan, minkä olisi laittanut tuliaisiin. Tätä tiliä lapsen ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa, vaan hän saa siihen sitten käyttöoikeuden 18v. täytettyään. Mukava yllätys!

:) _

Eipä juuri tämän fiksummin ap: n aiheeseen voisi vastata.

lapsuudesta muistan

Muistan omasta lapsuudesta jotain kärhämää meidän äidin, ja isäpuolemme äidin kesken. Meillä on pikkusisko, siis isäpuolen ja äidin yhteinen lapsi, jolle isäpuolen äiti (isoäiti) toi tuliaisia mutta ei meille (minä ja veljeni). Äidin äiti (mummo) oi tasapuolisempi silloin harvoin kun tuliaisia toi.
En koskaan pitänyt siitä isoäidistä. Hän oli jotenkin tyly ja kylmä meille. Hän kuoli kun olin jotain 15 ja muistan etten todellakaan edes surrut. Ihmettelin miksi piti mennä hautajaisiinkaan. Ehkä se siis oli jotain näitä meidän-lapset teidän-lapset juttuja. Typrää käytöstä aikuiselta joka tapauksessa.

sen98

minun anoppi ja miehen isoäiti ovat fiksuja. He muistavat kaikki lapsemme eli minun 1 miehen 2 ja yhteinen. En ymmärrä jos tuliainen on esim. karkkipussi niin kyllä sen voi jakaa.

yks mummu

Juuri näin. Isovanhempien fiksuus mitataan näissä tilanteissa. Olette onnekkaita!

Mutta uskon että isovanhempia voi vielä "kasvattaakin" näissä asioissa. Heille voi kertoa myös pelisäännöt mitkä perheessä on sovittu. Jos eivät näitä halua noudattaa, voi sopia että ei sitten tuoda mitään. Merkkipäivät on eri juttu, silloin jokaisella isovanhemmalla on oikeus muistaa sitä omaa lapsenlastaan tavalla tai toisella.

niinpä..

aivan!
Uusperheessä lapset ja aikuisetkin sopeutuvat pikkuhiljaa tilanteisiin, samalla lailla myös isovanhemmat tarvitsevat aikaa ja ehkä neuvoja miten sopeutua. Ja toki pitää muistaa että jokainen on oma yksilönsä, kaikki eivät tule koskaan suhtaumaan asioihin samallatavalla.

Pojan äiti

Toki täytyy muistaa että niin ihmisiä kuin avioerojakin on erilaisia. Näin kun on ns. etäisovanhempi eikä tavallaan tunne siitä lastenlasten uudesta perheestä kun ne "omat" lapset ja sen ex-miniän, tuntuu oudolle alkaa kantamaan tuliasia ihan vieraille ihmisille. Minä kyllä yleensä annan nämä tuliaiset silloin kun lapset ovat isällään.

Aikaisemmin syksyllä oli tuolla vanhempana- vai oliko se kasvatuspalstalla juttua kun mummonpenteleet kohtelevat lapsenlapsiaan eriarvoisesti. Serkuksia kun ei kohdella samanarvoisesti mummon toimesta. Mietin tätä ketjua lukiessani että kyllähän se aina joskus on todella vaikeaa. Varsinkin silloin toiset asuvat ns ydinperheissä toiset taas uudessa kokoonpanossa jossa meidän, teidän ja heidän sääntöjä.

Hyväksyitkö miniääsi alunperinkään?

Ymmärrän, että poikasi erosta on tarve avautua vaikka näilläkin foorumeilla, mutta lievästi sanottuna ärsyttää tuo asenteellisuus ja oman pojan puolustelu.
Anoppina tai edes poikasi äitinä et voi tietää kaikkia niitä syitä, jotka johtivat poikasi ja miniäsi eroon. Väsyikö miniäsi mahdollisesti pyörittämään yksin arkea, jos poikasi reissasi/reissaa paljon? Ja jos töitä ja tienestiä on paljon, niin se raha ja elintasokaan kun ei kaikkea merkitse.

Ja kun itse, et edes vieraile ex-miniäsi luona, niin mikä pakottaa sinua hankkimaan syötäviä tuliaisia( niistähän alkuperäisessä viestissä oli kyse) uusperheeseen. Omat lapsenlapsesi voivat syödä herkut jo teillä ollessaan. Ulkomaanmatkat ja syntymäpäivälahjat nyt ovat ilman muuta sellaista aineellista hyvää, joka sitten osuu vain jollekin uusioperheen jäsenistä.

Surullista, että vanhempien eroa aina yritetään paikata maallisella mammonalla, tavaroilla tai vaikka ulkomaanmatkoilla...

Pojan äiti

Tottakai hyväksyin miniän. Ei nyt sydänystäviä oltu, mutta mukavasti tultiin toimeen. Lapset olivat meillä silloin useammin yökylässä kuin nyt. Ei se poika nyt alvariinsa reissaa, pari reissua kuukaudessa, matkavuorokausia saattaa tulla ehkä 6-10 ja ei se miniälle mikään uusi asia ollut. Ottaessaan tiesi että mies matkustaa. Kaikkia syitä en tosiaan tiedä, mutta seuraukset näin.

Alkuperäisessä viestissä oli puhe ulkomaan tuliaisista tai herkuista ja niiden jakamisesta ja nimenomaan oli vielä niin että perheen toisten lasten olisi pitänyt jakaa omistaan kun ap:n puolella ei niitä tuliaisten tuojia ollut, eli jakaminen tapahtuu useimmiten toisten lasten saamista tuliaisista.

tää on ok

Tämä onkin aika luonnollista. Ei se silloin ole epäreilua olla kantamatta tuliaisia koko perheen lapsille jos ovat vielä noin vieraita, ja kun omat lapsenlapset ovat erikseen mummun ja vaarin tai oman vanhempansa luona ilman sisarpuoliaan.

En usko että siitä mitään kateutta syntyisikään. Ellei perheen sisällä ole sellaisia mekanismeja että lapset sitten leuhkivat toisille lapsille mitä ovat saaneet. Mutta se taas on perheen sisäinen asia selvittää eikä mummojen ja vaarien vastuulla.

kahden pojan täti

Matkustelen paljon ja olen kahden pojan täti. Pojat asuvat äidillään, jolla on lapsia myös uudessa liitossaan. Ostan tuliaisia vain näille veljenpojille, en ole tätä uutta lasta koskaan edes nähnyt enkä heidän äitiään eron jälkeen. Mutta annan tuliaiset aina veljeni kautta, jolloin tämä uusi lapsi ei ole läsnä kun tuliaisia annetaan. Hulluahan se olisi että veisin tuliaisia lapselle jota en ole nähnyt, ja jonka vanhemmista toista en moneen vuoteen ja toista en myöskään koskaan! Tuliaisten antamisen kun pystyy helposti järjestämään niin ettei muita lapsia ole siinä läsnä.

aikuiset...

mielestäni toimit oikein!
Eihän ole tarkoitus tuoda tuntemattomille lapsille, mutta juuri tuo että isä antaa silloin tuliaiset kun on keskenään lastensa kanssa!!! Eikä muut lapset tunne jäävänsä mistään paitsi kun eivät mitään tiedä asiasta.

Ei minunkaan mielestäni tarvitse muille lapsille välttämättä tuoda, mutta aikuisen pitäisi miettiä juuri se antamisen ajankohta. Välillä kyllä tuntuu, että aikuiset haluavatkin luoda hieman kateutta /erimielisyyttä uusperheen keskelle, jos välit kaikilla ei ihan ok.

ptarmigan

Meillä mies syyllistyy eriarvoistamiseen. Ostaa silloin tällöin herkkuja, kuten jätskipaketin, munkkeja tms. Istahtaa sitten omien lastensa kanssa suureen ääneen mussuttamaan niitä keittiön pöydän ääreen, samaan aikaan omani saavat katsella, mutta muruakaan ei heru. Tasapuolisuuden vuoksi yritän pitää aina varastossa jotain hyvää omilleni, jotta voin antaa myös heille silloin, kun mies hemmottelee omiaan.

Miksi ihmeessä

annat tapahtua noin kodissanne, ptarmigan? Jos on ällisytttävän tollo mies, niin ihmeen säyseästi sinäkin asian annat tapahtua. Ei onnistuisi meillä!!!

Äijä puhutteluun justiinsa.

minun, sinun ja meidän. Samalla viivalla!

Meillä oli lapset minun ja hänen tasa-arvoisessa asemassa. Ukko osti herkkuja vain itselleen!
Noh, nyt ollaan eri osoitteissa niin ei voi kun sääliä niitä "hänen", jotka joutuvat sivusta katsomaan kun isi mässää :(

APlle:
Olet minusta oikeassa, syötävät herkut olisi aikuisenkin opittava jakamaan ja ehottomasti tärkeintä lasten sopeutumisen kannalta uusperheelle on, että ollaan tasapuolisia. Mutta isomille voi jo esim ulkomaanmatkat ja -tuliaiset minusta kyllä selittää, jos "isovanhemmat" eivät viitsi edes pientä karkkipussia ostaa.

Pojan äidille: minusta EI ole oikein, että sinä et voisi enää matkustaa lastenlastesi kanssa jos sinulla on siihen varaa ja mahdollisuus. Ymmärrän sen toisenkin kannan, mutta siitä(kin) asiasta pitäisi aikuisten keskustella ja selittää lapsille. Meillä isi vei omansa etelään ja ihan siitä puhumalla selvittiin, eivät kokeneet miehen- tai yhteinen lapsemme sitä epäreiluksi.

Haloja! lle:
Tuskimpa uudellakaan miniälläsi on vastuullaan koko kylän "penskat". Karkkipussi maksaan noin 1€, lasten äiti varmaan maksaisi sen sinulle, että voisit sitten "tuoda" tuliaisia niille "penskoillekkin". Ahdasmielisiä olivat minunkin ex (onneksi) appivanhempani, mutta eivät tuommoisia kuitenkaan.

eron syy parin asia

Joo tää pitää paikkansa ylipäätään eroissa. Muut ihmiset luulee tietävänsä kaiken, mutta ei ne tiedä. AINA pari antaa ulospäin jollain tapaa eri kuvan suhteesta ja eron syistä kuin mitä kaikkea siihen todellisuudessa liittyy. Eikä se sitäpaitsi ole kenenkään velvollisuus edes selitellä.

Meidän erottua alko vasta reilun kahden vuoden kuluttua ilmaantumaan aivan käsittämättömiä näkemyksiä eron syistä. Ihmiset luuli tietävänsä vaikka mitä. Asioita, jotka ei edes liittyneet meidän elämään, mutta tietoviisaina piti olettamuksia laittaa eteenpäin.

Yksi eron syy mukamas oli mieheni väkivaltaisuus. Mikä siis ei edes ollut. Miehelläni oli ollut yli 10 vuotta sitten vaikeaa elämässään ja se purkautui mm. kahdesti fyysisenä "väkivaltana" minua kohtaan, mutta lähinnä tavaroiden rikkomisena. Ongelmat selvitettiin yhdessä ja väkivaltaisuus loppui. Olimme itsekin unohtaneet sen ikävän ajan. Joku oli kuitenkin silloin nähnyt jotain sen tapaista, mistä oli tehnyt omat päätelmänsä, ja nyt kun erosimme laittoi juorut liikkeelle. Emme ole kumpikaan saaneet selville kuka se oli. Ystäväpiirissä kuitenkin tapahtui pieni remontti. Väkivaltaisuudesta lähti muitakin puroja liikkeelle. Ketään ei kiinnostanut ne "todelliset" syyt eroomme: emme halunneet sitä yhteiselämää, jonka takia joskus mentiin naimisiin. Ei, ihmisiä ei kiinnosta arkipäivä, ihmiset hakee dramatiikkaa. Ilmeisesti tv-sarjojen vaikutuksesta tai omassa elämässä ei taphdu mitään?

Jos pari ei halua paljoakaan puhua erostaan, se on hyvä niin eikä silloin kuulu muille. Silti saa muodostaa mielipiteensä esim. miniästään, kunhan ei tyhmyyksissään perusta mielipidettään omaan kuvitelmaan hänestä aviopuolisona.