HannaH77

Odotan yllätyksenä tulostaan ilmoittanutta lasta yksin, miehen jänistettyä. (Minun ei pitänyt voida tulla raskaaksi.) Olen väsynyt, maassa, pahoinvoiva ja kaikki energiani kuluu tällä hetkellä töissä jaksamiseen. En ole vielä osannut iloita edes sisälläni kasvavasta elämästä (3kk). Olen vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä, ja kuukaudessa vuokran jälkeen käteen jää noin 350e. Lapsen synnyttyä tätä lainajärjestelyä (Takuu Säätiö) on jäljellä vielä 4kk. Asun pikkuruisessa yksiössä, josta täytyy ennen lapsen tuloa muuttaa isompaan, todennäköisesti kaupungin vuokrakaksioon.

Miten ihmeessä tulen toimeen, etenkin nuo viimeiset lainajärjestelyn kuukaudet? Olen ollut töissäkin vasta kaksi vuotta tässä vakipaikassani, enkä usko saavani huiman isoa äitiyspäivärahaa. Lapsen isä tulee maksamaan elatustuen, eikä muuta. Millä ihmeellä ostan lastenvaunut, pinnasängyt?
Tämä elämä sisälläni on kuitenkin lahja, vaikka siitä en vielä olekaan jaksanut iloita. Onko jotain tahoa jonka puoleen kääntyä -joka auttaisi suunnittelemaan arkea tästä eteenpäin? Paperisota ja lomakkeet kauhistuttavat jo etukäteen. Kiitos mahdollisista vastauksista.

XXXXXXXXXXXXXXXX

Kysy apua sosiaalivirastosta, sieltä saatat saada ainakin harkinnanvaraista avustusta hankintoihin, samoin voisit koittaa saatko sovittua takuu säätiön kanssa pienemmistä kuukausieristä ja pidemmästä maksuajasta. Kun lapsi on syntynyt, niin varaa aika lastenvalvojalle mahdollisimman pian, jotta saat isyyden vahvistettua ja siellä myös lasketaan tuo elatustuki oikein. Eli älä suostu mihinkään isän ehdottamaan summaan, vaan hoida asia tuota kautta, silloin elarit on ulosottokelpoisia ja saat rahasi.

En tiedä missä asut, mutta useimmissa isommissa kaupungeissa on perheneuvola, jonka sosiaalihoitajilta saat apua papereiden täyttöön, sekä myös mahdollisesti vauvan hoitoon hänen synnyttyään.

XXXXXXXXXXXXXXXX

Ja täältäkin löytyy apua ja neuvoja tilanteeseesi: http://www.yyl.fi/

Izabella

Ole iloinen vakityöstäsi! Mikä pakko sinun on muuttaa isompaan asuntoon kun vauva syntyy? Kyllä vauva mahtuu yksiöön, ennen mahtui koko perhe. Vauva nukkuu ekat kuukaudet äitiyspakkauksen laatikossa ja sen jälkeen pinnasänkyjä saa esimerkiksi kirppareilta tai huuto.netistä, kaverilta lainaan jne. Vaunujakaan ei tarvitse ostaa uutena. Kun kaikki muut ostaa uutta, niin sitä enemmän on tarjolla hyvää vähän käytettyä tavaraa.

Onneksi on tukea

yhteiskunnassamme, taloudellista ja henkistä ihan viran puolesta. Sinne soskuun vain neuvoja hakemaan. Etköhän sinä lapsinesi saa useammankinlaisia tukia, ei teitä heitteille ja nälkään jätetä. ILmeisesti olet saamassa kunnan/kaupungin vuokrakaksion? Saanet myös vuokratukea.

Kirppareilla on todellakin runsaasti vauvan- ja lastentarvikkeita, katselemaan ja tutustumaan vain. Pikkurahalla voit ostaa vähitellen hyviä tarvikkeita ja alkuunhan saat äityisavustuspakkauksen, jonka tarvikeluettelon saat neuvolasta. Siinä on paljon perustarvikkeita peitosta lähtien. Luettelon taitaa löytää netistäkin, kokeile. Ystävät ja sukulaiset ovat mieluusti myös anteliaita, kun masusi kasvaa. Ota vastaan hyvillä mielin, antajalle se on ilo.

Huolesi on ymmärrettävä, mutta huomaat kyllä, että elämä kantaa ja asioilla on tapana järjestyä! Tämä alkuraskaus on joillekin kenkkua aikaa pahoinvointeineen ja väsymyksineen ilman noita huoliakin, mutta sekin helpottaa ihan kohta. Sitten kirkastuu mielesikin.

Juan Jesus Angel Garcia

Miksi ihmeessä pidät tuon lapsen, jos ei ole edellytyksiä siitä taloudellisesti huolehtia ja kirjoitat:
"Olen väsynyt, maassa, pahoinvoiva ja kaikki energiani kuluu tällä hetkellä töissä jaksamiseen. En ole vielä osannut iloita edes sisälläni kasvavasta elämästä (3kk)."
Ei tunnu tulokas kovin tervetulleelta.

vieras1234

""Miksi ihmeessä pidät tuon lapsen, jos ei ole edellytyksiä siitä taloudellisesti huolehtia ja kirjoitat:
"Olen väsynyt, maassa, pahoinvoiva ja kaikki energiani kuluu tällä hetkellä töissä jaksamiseen. En ole vielä osannut iloita edes sisälläni kasvavasta elämästä (3kk)."
Ei tunnu tulokas kovin tervetulleelta.""

Ihan selkeästi miehen miehinen kommentti. Ei ole edes vaivauduttu lukemaan alkuperäistä tekstiä. Näistä turha välittää.

XXXXXXXXXXXXXX

AARGH! Tällaiset idiootit voisivat mennä provosoimaan ja aiheuttamaan pahaa mieltä ihan jonnekin muualle, jos elämä veetuttaa, niin mene vaikka narun jatkeeksi ennemmin kuin esität typeriä kommenttejasi täällä!

Voimia sinulle

Tsemppiä sinulle! Olen itse melko samanlaisessa tilanteessa, joskin taloudellinen tilanne on minulla ilmeisesti hitusen parempi - joskin kovin leveätä leipää tämänkään tulevan yh:n pöydässä tule näkymään.

Myös kaikki tunteesi ja pelkosi kuulostavat tosi tutuilta. Mutta olen ihan varma, että pärjäämme kyllä (vaikka päällään seisten) :-)

Oletko kysynyt mahdollisuutta jutella psykologin kanssa? Minua on lohduttanut ja tukenut saada jutella asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Ei kaikki tietysti sellaista tukea halua tai tarvitse, mutta ajattelin mainita kuitenkin, sillä itse sain tietää tällaisesta mahdollisuudesta vasta melko vähän aikaa sitten - ja tukea olisin kaivannut jo aiemmin.

Voimia!

voimahalittaja

Asioilla on tapana järjestyä, joten keskity vain elämään ja iloitsemaan tulevasta ihmeestä. Kyllä sinä pärjäät vaikka voimia tarvitset taatusti. Tässä yhteiskunnassa on apua tarvitseville, rahallista ja muutakin. Sinne sossuun vaan puhumaan. Itselläni kävi sossutyypit jo synnärillä juttelemassa kun synnytin ilman isää. Siis ihan myönteisellä tavalla katsomassa miten voin ja kertomassa miten isyys tunnustetaan ja missä jne.
Puhu neuvolassa, siellä tiedetään mihin ottaa yhteyttä ja ole rehellinen peloista. Saat taatusti apua ja ammattilaisille olisikin hyvä puhua niin pelot hälvenee. Lapsen kanssa ei jätetä yksin, usko pois, tämä yhteiskunta pitää lapsista ja äideistä hyvää huolta joten luotat siihen kun vaan kysyt apua ja neuvoa!!
Mitä tulee hankintoihin, aina löytyy tuttuja ja tutuntuttuja joilta saa vaatteita ja kamaa. Itse sain sukulaisilta kierrätyksenä ja lainaan vaatteita, sitterin, lelukaaren, toppapukua jne. Vaunut osi isovanhemmat ja itse hankin jotain kyllä mitä halusin mutta perustarpeet järkkääntyi vain jostain kuin ihmeen kaupalla. Oikesti älä huoli vaan reippaasti puhumaan ääneen ja apua on saatavilla! Eikä sitä tarvii edes hävetä, meitä yksinodottajia/odottaneita on paljon. Ja isommilla paikkakunnilla on yksinodottajille ryhmiä joissa kokoontua, sieltä saat vertaistukea ja tietoja taatusti. kannattaa osallistua. Helsingissä ainakin on löytynyt useita, esim leikkipuistot sivuilta moni puisto järkkää raskausvalmennusta yksinäisille, kirkkojen tiloissa kokoontuu porukkaa ja sitten on se tuike ryhmä jonka voit googlettaa. Reippaasti vaan elämään kiinni. Kyllä pärjäät. Täällä minäkin menen yksin 3kk pojan kanssa ja hienosti pärjätään.