Surun murtama :(

Tänään tipautin avioeropaperin postiin. Mies petti minua, jonka sain marraskuussa selville. Hän oli mennyt painamaan vanhoa panoa tyttäremme ollessa 2kk vanha. Kävimme keskustelemassa tästä terapiassa, turhaan, miestä ei kiinnosta keskustella asiasta eikä kukaan voi häntä neuvoa, hän sanoo. Mä olen ollut hänen kanssaan todella onnellinen, hän on mun elämäni rakkaus (siis, ainakin ollut), pohja on tippunut elämältä. TUntuu käsittämättömältä että jään yksin vauvan kanssa.

Olen elätellyt toivoa että saisimme tilanteen järjestykseen, mutta hän ei ole valmis asiaa läpikäymään, haluaisi vain että jatkaisin elämää normaalisti, antaisin pikaisesti anteeksi ja unohtaisin. Se on mahdotonta koska koko ajan saan selville että hän soittelee, tekstailee ja meilailee opiskelukavereilleen jotka kaikki ovat naisia. Lauantaina oli hänellä mennyt koko yö jollekin naiskaverilleen tekstailuun ja soitteluun vaikka oli kaverinsa varpajaisissa.

Nyt pitää siis lähteä miettimään elatusjuttuja sun muita, eikä mulla ole niistä mitään käsitystä. Olen tietty hakenut infoa netistä mutta tuntuu että vastauspalasten yhteensaanti on hankalaa (tai sitten käyn niin ylikierroksilla etten kykene kaikkea hahmottamaan). Käräjäoikeudesta infon saaminen liittyen avioeroon oli myös todella nihkeää (nainen sieltä oletti että tiedän kaiken harkinta-ajoista yms)...

Ennen kaikkea, miten menee tapaamisoikeuksien, huoltajuuden ja elatusmaksujen kanssa. Voimme varmaankin ne jotenkin keskenämme sopia ja laatia niistä asiakirjankö!? Vai pitääkö meidän mennä johonkin toimistoon nämä sopimaan? Miten kun isä on opiskelija saaden rahaa kelasta, eli tuloja ei juuri lainkaan. Mikä taho maksaa elatuksen jos/kun hän ei kykene?

Iso kiitos vastauksista.

gvgbgb

en valitettavasti osaa sinua neuvoa noissa asioissa kun ei kokemusta, mutta onnea hyvästä päätöksestä kun päätit erota ja suojella itseäsi ja lastasi

XXXXXXXXXXXXXXXX

Varaa aika lastenvalvojalle, siellä lasketaan elatustuet ja mikäli miehesi ei kykene niitä maksamaan, saat kuitenkin sitä kautta minimin (n. 130€). Siellä voitte myös hoitaa nuo huoltajuus- ja tapaamisasiat. Ei kannata alkaa itse tekemään mitään papereita, kun tuolla ammattilaiset hoitavat ne. Tosin yhdessä joudutte kyllä päättämään huoltajuudesta ja tapaamisista, tuolla ei mitään määrätä vaan kirjataan ylös yhteisiä päätöksiänne.

Jos tuntuu ylitsepääsemättömältä muiden asioiden selvittelyn kanssa, niin perheneuvoloissa on sosiaalihoitajia, jotka auttavat papereiden täytöissä ja muissa. Sieltä on mahdollisuus saada myös lastenhoitoapua (maksullista tulojen mukaan) jne. Ota rohkeasti yhteyttä heihin, niin asiat lähtevät kyllä rullaamaan.

Voimia sinulle ja vauvallesi!

Surun murtama :(

Kiitos tästä vastauksesta, siitä sain jeesiä.

voimia sinulle!

En voi muuta sanoa kuin voimia sinulle! Pidä huolta itsestäsi ja lapsestasi. Surullinen juttu, mutta eronneena voin sanoa että kyllä se jossain vaihessa helpottaa se surukin.

au.rinko

Voimia sinulle täältäkin ! Koita lohduttaa ja vahvistaa itseäsi sillä että ajattelet kuinka paska onkaan ihminen joka kohtelee sinua noin! Kuinka vähän hän sinusta oikeasti välittää! Se satuttaa mutta saa ehkä kaipuun katoamaan...

XXXXXXXXXXXXXXXX

Surun murtama: Miten voit, oletko saanut asioita järjestykseen? Tilanteesi surullisuudessaan jäin vaivaamaan mieltäni. Halaus sinulle ja vauvallesi!

Surun Murtama :(

No, kyllä asiat on jotenkin mennyt ihan oudolle tolalle. Miehestä ei kuulunut reiluun kahteen viikkoon mitään, mulla ei hänelle edes uutta puh.nroa, en tiennyt missä asuu eikä ottanut yhteyttä kysyäkseen vauvasta... Tein päätöksen että muutamme lapsen kanssa opiskelupaikkakunnalle, ja muutimme nyt viikonloppuna. Etäisyys tuttuihin paikkoihin ja asioihin tekee hyvää, pystyn jotenkin näkemään nyt tulevaisuutta.

Mutta nyt on mies alkanut sitten tekstaamaan. Syyllistää kun vein lapsen niin kauas hänestä, että jos haluan tapella lapsesta niin hänellä kyllä riittää kuulemma tarinoita joita kertoa lastenvalvojalle (esim.kerran kauan sitten huokaisin ääneen että joskus tuntuu että voisi ravistella vauvaa et se lopettais itkemisen, vaikka todellakaan en ravistelisi... asioita joita sanoo aviomiehelle kun luulee että häneen voi luottaa). Hän ei ole valmis matkustamaan tänne paikkakunnalle jossa asutaan, mutta selittää että haluaa lapsen itselleen. Ei tule tapaamaan mutta voi tulla hakemaan pois. Tilannetta tietty mutkistaa se että mieheni on ulkomaalainen ja jotenkin on alkanut kytee pelko että mitäs jos mies viekin lapsen kotimaahansa josta en häntä sitten enää koskaan tule kotiin saamaan!?

Miehellä on uusi nainenkin, omanmaalainen jolla pieni lapsi. Silti ei ole käynyt kuulemassa haastetta käräjillä vaan haastemies yrittänyt tavoitella. Ei ole irtisanonut vuokrasopparia, ei maksanut vuokria, eikä nyt siis ole myöskään lähettänyt maistraatille suostumusta että olemme vauvan kanssa muuttaneet. On kuulemma mun moka kun en ole häntä pitänyt ajantasalla mitä tytölle kuuluu. Olisin voinut vaikka meilata (jonka teinkin, kun lopulta ilmoitin että olemme muuttamassa ja ilmoitin meidän uuden osoitteen).

Mietin vakavissani yksinhuoltajuutta, koska kyllä tämä mies on itsensä todistanut, että millainen on. Aivan eri mies kun kenet (luulin) naineeni. Tai siis, nyt alkanut ehkä sitten olemaan oma itsensä.

Rahat on tiukilla kun maksan kahta vuokraa, ja niin kauan kun paperit on vanhalla paikkakunnalla en saa mitään avustuksia (esim.asumistuki) tai pääse vauvan kanssa neuvolaan.

Miten nämä tapaamiset ennen huoltajuuspäätöksen tuloa voi järjestellä kun mies ei ole valmis tulemaan tänne? Pitääkö mun sitten lapsi viedä jonnekin hänen luoksensa? KUn ei ole edes varmuutta että missä hän asuu ja kenen kanssa?? Kauhealta tuntuu ajatus.. Oikeusaputoimisto sanoi vaan että jos on uhka kaappauksesta niin ota poliisiin yhteyttä, et et sä ole eka ketä on tässä tilanteessa. TUli siitä vähän outo olo, ett aijaa tässäkö oli neuvot joita sain ku menin kysymään miten yksinhuoltajuusprosessin kanssa toimitaan ja mitä siihen vaaditaan jne.

:( On tää elämä aikamoista... Ja nyt mies sitten myös selittää et eihän hänkään tiedä että missä mä pidän vauvaa ja ketä miehiä täällä ramppaa! Vaikka siis kyllä mä olen NIIN romuna tän takia ettei pahemmin miehet pyöri mielessä. En tiedä että mitä tästä tulee. Maaliskuussa on (perjantaina, 13.pvä) aika ´lastenvalvojalle. Siiheks pitäisi saada ne paperit tänne, muuten he eivät voi mua auttaa.