pino

Mikä olisi mielestänne oikea tai reilu tapa jakaa elinkustannukset uusperheessä, missä vain toisella on lapsia? Minä olen se lapseton enkä periaatteessa haluaisi elättää mieheni lapsia (jos rahaa olisi ylenmäärin, en olisi niin kriittinen, mutta kun ei ole). Meillä asuu yksi täysikäinen lapsi vakituisesti ja toinen vierailee säännöllisesti. Lapsia varten täytyy olla isompi asunto kuin muuten olisi ja mies omistaakin (siis omistussuhde on - pankkihan sen omistaa) siitä suuremman osan kuin minä (nääntyisin muuten lainataakan alle). Mietin, että josko muut kustannukset jakaisimme niin, että maksamme puoliksi ne, mitä meillä olisi ilman lapsiakin (auto, netti, tv, sanomalehti) ja suhteessa 33/67 ne, mitkä menee henkilömäärästä johtuvan kulutuksen mukaan (sähkö, vesi, ruoka, mitä vielä?). Kuulostaako mielestänne reilulta?

Miehensä ainut

Ehdotuksessasi ei mitään vikaa.

Meillä mieheni kanssa yhteinen tili,jonne kummankin palkka tulee ja josta maksamme perheemme menot erittelemättä. Mieheni on etäisä, kolme lasta kahden entisen kanssa (eivät olleet naimisissa). Lapset käyvät joka toinen viikonloppu, koulujen lomilla, kesälomalla jne. Heille meillä on oma yhteinen huone ja "pelit ja vehkeet".

Itse olen lapseton, eikä meillä ole avioehtoa. Meillä tämä toimii hyvin näin, enkä koe tulevani "hyväksikäytetyksi".

suuremminmaksaja

Siis tosiasia on, että vain sinä ja miehesi voitte tuosta sopia. Sinulla on mielipiteesi, mutta miksi haluat tukea niille? Ei me muut voida sanoa mikä teillä olisi paras ratkaisu.

Tosiasia kuitenkin on, että kun löit kamppeet yhteen miehesi kanssa tiesit että pakettiin kuuluu myös lapset joiden takia asunnon on oltava isompi. Tilanne olisi aivan sama, jos sinä olisit se kenellä on lapsia ja miehelläsi ei. Sinun ei tarvitse lapsiin rahojasi laittaa. Miehelläsi pitäisi olla isompi asunto ilman sinuakin. Kysymys on siis pitkälti matematiikasta. Jos ei mies ymmärrä, kysy miten hän eläisi ilman sinua ja mitkä olisivat kulut. Paljon myös riippuu teidän tuloeroistanne. Minä maksan meidän perheen elinkustannuksista suuremman osan, koska minulla on myös lapsi. Asunto on toki puoliksi mieheni ja minun, mutta kustannuksista maksan 2/3 (suunnilleen). lainaa lyhennän vain hieman enemmän. Olen kyllä saanut kuulla että mieheni saisi siivelläni osittain ilmaiseksi puolikasta asuntoa. Asuntomme kuuluu olla yhtä paljon kummankin omaisuutta, mutta miestäni ei tarvitse laittaa maksamaan neliöitä joita ei tarvitse, ja joihin ei olisi varaakaan. Ja tämä oli minun valintani ja ehdotukseni. Lapseni muuttaessa omaan kotiinsa luultavasti hankimme pienemmän asunnonm,puoliksi ja yhtäläisin kustannuksin.

pino

Meillä on samankokoiset tulot, mutta minä jouduin ottamaan isomman lainan pienempään osuuteen asunnosta (miehellä oli laittaa omaa rahaa enemmän). Keskimäärin huveihin jää kuussa molemmille saman verran kun minä maksan enemmän lainaa (näen sen omaisuuden kerryttämisenä - en niin, että maksaisin miehen lasten asumisesta) ja mies elättää lapsiaan miten haluaa. Ilman minua mies eläisi edelleen exänsä kanssa omakotitalossaan, joten tästä häntä ei kannata muistuttaa. :)

Åumaikaad

[quote="pino"]Mahdatko olla tosissasi ????

Kuulostaa

reilulta minusta. Et sinä tuolla taulukolla vedä itseesi päin, vieläkin se lienee hieman miehelle edullinen.

Ymmärrän varsin hyvin, ettei sinulla tai jollakulla muulla ole mielenkiintoa kustantaa toisen aikuisiksi tulevien nuorten kuluja. Eihän ihmissuhde heihin ole vanhempi-asetelmainen tippaakaan, paremminkin se on aikuisen kaverisuhde.

MYH

Minä taas äitinä ja yhden lapsen äitinä uusperhekuviossa ajattelen, että jos yhdessä ollaan meillä on kaikki yhteistä, niin rahat kuin lapset ja koti kuten myös autokin. Miehellä on myös yksi lapsi, joka on jo aikuinen. Mieheni ei koskaan laske mita on maksanut meidän takia tai mitä ostaa lapselleni tai tarjoaa esim. minun sukulaisilleni. Itse myös maksan kyllä varmasti esim. tyttärensä matkat ja ostan myös lahjat molemmille lapsillemme ihan omasta kukkarostani. Meillä maksaa se, jolla rahaa on.

Tree

Minä taas lapsettomana uusperheen äitipuolena ajattelen juurikin niin, että varsinkin niin kauan kuin ei olla aviossa, niin minä todellakin laitan rahani asuntolainani lyhennyksiin mieluummin kuin miehen lasten elättämiseen. Turvaan tällä ainoastaan omaa selustaani. Jos miehestä aika jättää, niin lapset perivät hänet ja minulle ei jää edes asunnon puolikkaan vertaa omaisuutta jos rahani ovat menneet lasten ruokaan lainanlyhennysten sijaan. Jos oltaisiin naimisissa, saisin sentään jäädä leskenä kotiimme asumaan eikä lapset voisi minua häätää.

Tree

Niin ja meillä mieheni lapset eivät todellakaan ole "yhteistä" edes lainausmerkeissä, koska heillä on myös äiti.

two three four

Meillä on minun lapsiani ja yhteisiä lapsia. Olemme arvioineet kohtuulliseksi katsomamme summan talouskuluja/henkilö ja /lapsi. Meillä on yhtienen tili, johon kuukausittain suoritamme jyvitysosuutemme mukaiset summat. Minä maksan itsestäni täyden osuuden, samoin omista lapsistani ja yhteisistä puolikkaan kustakin. Mies taas maksaa puolikkaan osuuden jokaisesta yhteisestä ja kokonaisen itsestään. Hoitomaksut maksamme puoliksi, koska omani eivät enää hoitoa tarvitse. Kaikki ylimääräiset kulut, jotak koskevat omia lapsiani, maksan minä yksin. Yhteisistä maksamme kaiken puoliksi. Meillä on myös avioehto. Se, missä olen tehnyt huonon sopimuksen, on talo. Omistan taloni yksin, mutta mies ei maksa siitä mitään vuokraa, ainoastaan jyvitysosuutensa mukaiset kulut talon ylläpidosta. Olemme kaiken aikaa käyttäneet minun hankkimiani kodinkoneita, astioita, huonekaluja ym. Jos jotain hajoaa, joudun itse kustantamaan uuden, koska mies sanojensa mukaan pärjää ilmankin eikä halua osallistua kustannuksiin. Ainoat hankinnat, joihin olen hänet yli kymmenen yhteisen vuoden aikana saanut osallistumaan ovat pesukone, täkit ja patja. Miehellä on myös oma kämppä, jossa hänellä on kaikki tarvitsemansa eikä puhettakaan, että hän haluaisi jakaa niitä muiden käyttöön. Jos ehdotan hänelle vuokran tapaista pientäkin korvausta asumisesta, hän tuumaa voivansa asua omassa kämpässään.

pistä äijä ruotuun!

Ei hitto! Miehesi sitoutumisaste lienee toooodella korkea... Ymmärrän toki, että toisen lapsia ei halua välttämättä elättää, mutta tuo menee kyllä jo liian pitkälle. Itse olen naimisissa ja meillä on yhteinen tili, jonne tulevat molempien palkat ja josta tietenkin sitten maksetaan kaikki. Ei mitään merkitystä, kumpi tienaa enemmän jne. Yhdessä kun aiomme olla loppuun saakkaa, niin myös maallinen mammona on yhteistä. Lapsia ei vielä ole, mutta yhteiset lapset kyllä rinnastaisin yhtä "vakavaa" sitoutumista vaativaksi asiaksi kuin avioliiton. En MISSÄÄN nimessä hyväksyisi sellaista, että miehellä on oma kämppä (miksi ihmeessä, ellei kyse ole toisella paikkakunnalla olevasta työasunnosta???) jota hän voi käyttää kiristyksen välineenä.

Aikamoinen

suheltaja on minunkin mielestäni tällä two:lla. Käsittäisin tuon jotenkuten, jos yhteisiä lapsia ei olisi.

Kunnon putku persiille mokomalle siipiveikolle. Vie se hoitoon.

eläkemummo

Me olemme eläkeläispari ja molemmilla on aikuiset lapset ja lapsenlapset ja meillä on avioehto.

Asumme miehen omistamassa asunnossa, josta mies maksaa kaikki asumiskulut, auto on hänen ja hän maksaa sen kulut. Minulla on myös oma asunto, joka ei ole vuokralla, ja maksan sen kaikki kulut myös silloin kun olemme siellä.

Minä maksan ruokakulut, ts. kaikki mikä ostetaan supermarketista talouteeen ja lisäksi jos sieltä ostetaan vaikkapa jotain vaatteita. Maksan myös omat vaatteeni ja meikkini, suuren osan miehen vaatteista ja suurimman osan lahjoista lapsille ja lapsenlapsille.

Ostan kotiin kodinkoneita ja huonekaluja, koska ne tulevat myös minua hyödyttämään, vaikka jos mieheni poistuisi tuonpuoleiseen huomenna, minä lähtisin tästä lätkimään ilman korvausta.

Ei aviossa ollessa pitäisi niin pennin päälle laskea jokaista euroa, ollaan yhdessä ja kukin maksaa kykyjensä mukaan talous- ja elämismenoja.

-ui-

Meillä lapseni ovat joka toinen viikko. Silloin minä maksan kaikki ruokakulut (myös miehen syömiset). Kun taas olen miehen kanssa kahdestaan, mies maksaa kaikki ruokakulut.

Asuntolaina meillä on puoliksi, mutta jos/kun asunto myydään, niin mieshän vastaavasti saa asunnon myyntihinnasta puolet, vaikka meillä tämä isompi asunto onkin vain lasten takia (jos olisimme kahdestaan, riittäisi pienempi asunto). Minä maksan joitakin kuluja itse kokonaan (esim. asunnon vakuutus, tv-lupa) ja mies maksaa joitakin kuluja kokonaan itse (esim. laajakaista, autopaikka, saunavuoro). Yhtiövastikkeen ja sähkölaskun jaamme puoliksi. Kalusteet, kodinkoneet jne maksan itse. Remontit maksamme yleensä puoliksi paitsi jos remppa kohdistuu lasten huoneisiin, jolloin maksan ne itse kokonaan). Myös lasten vaatekulut, harrastukset yms. selkeästi lapsiin kohdistuvat kulut maksan kokonaan itse.

Minusta miehen ei tarvitse maksaa lapsistani aiheutuvia kuluja. En halua, että raha-asiat rasittavat suhdettamme. Tulot minulla ja miehelläni ovat suunnilleen yhtä isot, mutta minulla on menoja enemmän lapsien vuoksi.

pitääkö mun maksaa

Entinen mieheni on lähdössä hiihtolomalla matkalle meidän ainoan poikamme, sekä nykyisen vaimonsa ja heidän yhteisen lapsen kanssa. Mies on pyytänyt minua kustantamaan osan poikamme matkasta ,vaikka se tapahtuu sillä viikolla kun sopimus määrittää isän luona oleskeluksi isän kustannuksella!. Mies väittää ettei hänellä yksin ole varaa pojan matkaan. Onko nyt oikein, että mun pitäisi maksaa jostain mikä sopimuksen mukaan ei mulle kuulu? Olisi miettinyt ennen kuin teki lisää lapsia maailmaan, ettei ole varaa.

huonoäiti

Vaihtoehdot on...? Älä maksa eikä lapsesi pääse matkalle. Ajattelisit sitä lastaskin. Meidän tenava oli jo alle kymmenvuotiaana tarkka. Hän on nyt 22 v., ja kerran jutellessamme hän kertoi ettei uskonut minun välittävän hänestä, koska kinusin hänen isältä aina rahaa mihin tahansa. Hän koki sen kinuamisen siten, että käytin häntä vain rahastuskeinona. Pakko myöntää, että osittain kostoa se hänen isälleen silloin olikin. Olin jurppiintunut kun mies löysi toisen naisen ja lähti sen matkaan. Joten kostin rahan avulla. Mutta en olis arvannut että lapsi sen ymmärtää. Se mies kun kiltisti maksoi vaan, sillä oli rahaa.

Tree

Jaa-a, kyllä mun mies maksaa kaikki lasten matkakulut, mitä tulee niistä matkoista mitä me lasten kanssa tehdään. Minä maksan itseni. Toisaalta taas mieheni ei maksa mitään kuluja niistä matkoista, mihin lasten äiti lapset vie. Minusta tämä on ihan selvä peli. Ei pidä maksaa asioista, mistä ei voi itse olla päättämässä.

Isomummi

Sitä mieltä minäkin olen, että se vanhempi, joka lapsen matkalle pyytää, maksaa myös kulut. Onkohan tämä nyt vain kokeilu mieheltä, että jos lohkaisisit vähän? Niin minä epäilen tässä olevan.

MYH

Mina olen sita mielta, etta jos itse en koskaan matkustaisi tai ole matkustamassa minnekaan esim. tana vuonna lapseni kanssa niin voisin jopa maksaa minakin hieman etta lapseni paasisi reissuun isansa ja hanen perheensa kanssa, vaikka toisaalta tuntuukin hieman vaaralta, etta isa kustantaa uuden lapsensa matkan kokonaisuudessaan muttei meidan yhteisen lapsen matkaa maksaisi, mutta tosiasiassa voi olla niin etta heidan uuden yhteisen lapsen matkan kustannuksiin osallistuu myos uuden lapsen aiti. Mutta toisaalta kannattaako sita pilkkua viilata tuossa asiassa, eikohan ole paaasia etta lapsi paasee reissuun hiihtolomallaan. Onhan se kuitenkin niin etta neljan ihmisen matkat maksavat melkoisesti, eli ei se ihan ilmaista eika edes halpaa lystia ole. Mutta toisaalta jos olisin itse lahdossa lapseni kanssa matkalle esim. kesalla ja haluaisin saastaa esim. siihen, en maksaisi matkasta osaa, koska kaytan rahani mieluummin siihen etta saan itse nauttia lapsestani yhdessa lomaillessa. Ja toisaalta monesti se on niin, etta jos toinen on ensin auttavainen niin ehka se toinenkin puoli on sitten toisessa tilanteessa, eli neuvoni olisi, etta maksa sina nyt ja ehka myohemmin voit sina pyytaa matka-avustusta lapsen isalta kun olet lahdossa jonnekkin lapsesi kanssa. Eiko se olisi melko reilua. Mutta joka tapauksessa maksun kohteena on kuitenkin oma lapsesi, eli raha menee hyvaan tarkoitukseen joka tapauksessa.

mie vaan xx

Jaa, a totta se taitaa olla, että riitelyn aiheiden kärkipäässä on raha.

Minä olen sitä mieltä, että jos ollaan sitoutuneita elämään yhdessä niin silloin jaetaan kaikki eikä lasketa kuka syö enemmän tai kuluttaa sähköä enemmän.

Meillä ainakin kaikki perheeseen hankittu raha on yhteistä ja menee yhteiseen arkeen ja elämään, kumpikin saa käyttää rahaa omiin menoihinsa harkintansa mukaan eikä siitä ole kolmessakymmenessä vuodessa tullut ainoatakaan riitaa. Haloo, se on vain rahaa !!

Tree

Mun mielestä taas on ainoastaan järkevää turvata selustansa ainakin niin kauan kuin ei olla naimisissa. Mullehan ei jää mitään, jos käytän omaisuuden kartuttamisen (asuntolaina) sijaan rahani miehen lasten elättämiseen. Kun mies kuolee, lapset perii hänet ja minä jään nuolemaan näppejäni.

puoliksi yhteiset kulut

Meidän kodissamme asuu 2 henkilöä ja mieheni lapset vierailevat 2 krt kuussa.
Meillä on molemmilla omat tilit. Asumiskulut (vuokra-asunto) puoliksi, samoin sähkö, vakuutukset, tv-lupa, netti. Molemmat maksavat omilta tileiltään omat puhelin-, lääkäri-, vaate-, lehti- ym. laskut. Ruoka menee puoliksi silloin kun olemme kahdestaan ja silloin kun miehen lapset meillä maksaa mies ruokalaskusta suurimman osan.
Kaiken lapsiinsa menevän rahan mies maksaa. Osallistuin ennen esim. lomamatkoihin, mutta nykyään en. Se on loputon suo, johon oli pakko tehdä tiukka pesäero. Mieluiten säästän rahojani niin, että niistä on hyötyä meille pariskuntana, esim. jos tulee työttömyyttä, sairautta tvs.

Tree

Meilläkin mies maksaa lastensa osuuden lomamatkoista, joihin kuuluu lentolippuja tai hotellihuoneita. Jos ollaan mökkilomalla samanhintaisessa mökissä minne oltais menty kahdestaankin, niin se ja bensat maksetaan puoliksi (tästä en ala niuhottaa). Mies maksaa sitten lastensa kulut muuten loman ajalta (esim ravintolaruuat, hiihtohissiliput tms). Myöskin jos pitää ottaa isompi ja kalliimpi mökki, niin mies maksaa hiukan isomman osuuden, ennemmin kuitenkin 2/3 kuin 3/4.

näin meillä

Miehellä on lapsi, joka on lähes puolet ajasta meidän luona. Mies maksaa lapsensa kulut, yhdessä lapsen äidin kanssa. Minä en maksa lapsen kuluja. Ei tietenkään tyyliin jokaista karkkipussia lasketa mutta isommat ostokset on sellaisia joihin minä en osallistu eikä kukaan ole sellaista edes ehdottanut. Eikä kenellekään tulisi mieleenkään ehdottaa! Mies sopii lapseen liittyvistä raha-asioista lapsen äidin kanssa, en minä siinä välissä söhellä kun ei se asia minulle kuulu.

lomakulujen jakaminen

Minä maksan joskus lasteni laskettelureissujen lippuja tms, koska minulla ei ole mahdollisuutta eikä rahaa viedä lapsia rinteeseen. Samoin olen etelänreissuille antanut käyttörahaa mukaan, koska sellasiinkaan reissuihin ei ole rahaa minulla. Minä ajattelen, että hyvä LASTEN kannalta, että pääsevät reissuun, vaikkei minulla olekaan varaa viedä heitä Tallinnaa pidemmälle. Olen ihan hyvä äiti siitä huolimatta, vaikkei rahaa niin kauheasti olekaan.

Jos puoliso haluaa exältä rahaa lapsen lomareissuun, niin niistä on kyllä sovittava etukäteen. Eri asia on sitten koulun leirikoulut, rippileirit tms, joissa mielestäni on selvää, että jaetaan matkakulut puoliksi.