näin meillä..

Hei! Minä olen viisivuotiaan pojan äippäpuoli, poika asuu isänsä ja minun kanssa. Äiti on kuollut. Poika käy usein isovanhemmillaan, mammalla ja papalla. Nämä siis äidin puolelta. Minua on jo pitempään askarruttanut muutama seikka. Esim. se,että pojalla on isovanhempien luona täysin eri vaatekerta, joka vaihdetaan aina kun poika menee sinne(siis kengistä ja ulkovaatteista lähtien) Näitä vaatteita ei koskaan tuoda meille, vaan ne vaihdetaan taas takaisin kun tulemme hakemaan. On minusta ihan ok, että on vaihtovaatteita mutta että kaikki? Ja toinen juttu, josta juuri vasta kuulin: he ovat käyttäneet poikaa hammaslääkärillä meiltä kysymättä, tai meille sanomatta. Tämä on minusta todella käsittämätöntä ja suorastaan loukkaavaa, kuin epäluottamuslause meitä kohtaan! Itse käytimme ensimmäistä kertaa ja hampaat ovat kuulemma todella hyvässä kunnossa. Poika kertoi jälkikäteen, ettei pelottanut yhtään, kun hän on jo mamman ja papan kanssa käynyt!!
Mitä olette mieltä tästä? Olen yrittänyt patistaa miestä puhumaan heidän kanssaan, mutta hänen mielestä ei ole syytä (toisin sanoen ei halua/viitsi) kuittaa vaan että tehkööt nyt kuin tykkäävät.
Enkö jo tässä vaiheessa voi vaatia keskustelua mamman ja papan kanssa, siis ihan rakentavassa hengessä, että mitkä asiat kuuluvat heille, mitkä meille!?
Ja kai tuo "kaksoiselämä" alkaa jo jossakin vaiheessa vaikuttamaan poikaankin.. Muuten ovat kyllä oikein loistoisovanhemmat! (poika viihtyy, ovat valmiita ottamaan hänet tarvittaessa hoitoon)

mm-vierailija

Melkein sanoisin, että antakaa olla, noin pienten asioiden takia ei kannata rikkoa hyviä välejä isovanhempiin, jotka ottavat lapsen mielellään hoitoon ja joista poikakin tykkää. Surutyötähän hekin tekevät, jos oma tytär on kuollut ja lapsenlapsella "uusi" äiti...

joku raja

Vaatetus tuntuu oudolta. Ehkä se saa pojan tuntumaan enemmän omalta lapsenlapselta isovanhemmilleen, jos teillä on tyystin erilainen maku.

Minkä ikäinen poika on? Ilmeisesti aika nuori.

Tuosta hammashoidosta olen kyllä sitä mieltä, että se on vanhempien asia eli pojan isän ja sinun. Yleensä pienille on säännölliset hammastarkastukset ja jos ei särkyjä ole, niin ei ole syytä välillä mennä hammaslääkärille. Mitä isovanhemmat olisivat tehneet, jos siellä hampaistossa olisi ollut jotain korjattavaa? Miten isovanhemmat ovat saaneet pojan vaikenemaan noin isosta jutusta?

Mielestäni teidän kannattaisi jutella heidän kanssaan. He ovat tärkeitä pojalle samoin kuin koko sen puolen suku. Pitäkää heidät mukana, kun pojalla on synttäreitä ja muita juhlia. Toivottavasti myös perheenä vierailette isovanhempien luona. Silloinhan pojalla olisi ne samat vaatteet yllään, missä on kylään tullutkin.

mm-vierailija

Puhua tietysti kannattaa, mutta kannattaa myös miettiä miten sen aloittaa. Fiksu ihminen ei ala vääntää riitaa ja ilmoita jyrkkiä omia kantojaan asiaan. Voisi lähestyä vaikka esittämällä kiitoksen, poika kertoi, että oli käynyt teidän kanssanne hammaslääkärissä. Sen jälkeen isovanhemmat voisivat kertoa ihan omasta aloitteestaan, miksi he olivat lapsen sinne vieneet ilman, että siitä syntyy syyttelyä puolin ja toisin. Ylimääräisestä hammaslääkärikäynnistähän ei ole lapselle mitään vahinkoa. Lapsen suhtautumiseen asiaan taas vaikuttaa eniten se, miten hänen isänsä ja äitipuolensa asiaan suhtautuvat.

Edellisen vastaajan mielestä lapsen vanhemmat ovat isä ja tämän uusi naisystävä? Mielestäni te unohdatte täysin, että jos lapsi on vasta 5, isovanhemmat eivät ole toipuneet vielä oman lapsensa menettämisestä eikä heistä ajatus uudesta äitipuolesta pojalle tunnu siinä mielessä unelmaratkaisulta.

joku raja

Luin huolimattomasti. Olihan tuolla pojan ikä.
En silti tiedä, koska pojan äiti on kuollut ja koska äitipuoli on astunut kuvioihin.

Se, mikä yhdelle on riittävästi aikaa surra, ei aina riitä toiselle. Pojan isä ei kuitenkaan voi lakata elämästä siksi, että hän pitäisi vaimovainaansa vanhemmat tyytyväisinä.

Asiat ovat kuitenkin pohjimmiltaan helppoja, koska kukaan ei ole pettänyt toista eikä jättänyt toista. Toivottavasti isovanhemmat vierailevat myös nyt pojan kodissa.

Tree

Eihän ap tästä sanonut mitään. Siis milloin lapsen äiti on kuollut. Onko ollut naimisissakaan lapsen isän kanssa tai onko tullut ero.

näin meillä vielä

Hei! Pojan äiti kuoli 4 vuotta sitten, ja itse olen ollut kuvioissa 3 vuotta. Sen ymmärrän ettei lapsen kuolemasta koskaan pääse yli, mutta sen ei saisi antaa vaikuttaa poikaan. Kyllä ovat meillä vierailleet, ja ovat paljon pojan kanssa tekemisissä. Ovat kyllä oikein mukavia ihmisiä, siksi onkin itsellä hieman "syyllinen" olo tästä, mutta minä en mahda sille mitään, että tämä tilanne on vähintäänkin outo. Ja tuo hammaslääkärikäynti oli kuin epäluottamuslause, varsinkaan kun siitä ei ole meille mitään mainittu. Ja muutenkin pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, kuin lapsi eläisi kahta erillistä elämää.. alkuun sen kuittasinkin pojan iällä ja tuolla äidin kuolemalla, mutta poika on jo viisi (kohta täyttää kuusi) Minusta näistä olisi ihan hyvä puhua. Eikä minulla ole missään vaiheessa ollut meininkinä lähteä rähisemään, ei todellakaan! Mutta on näihin asioihin mielestäni jo puututtava jotenkin..

niiiiiiin

Niin, mitä mieltä lapsen isä näistä asioista on? Ilmeisesti pojan isovanhemmat eivät ole mieltäneet että "osaisitte" pitää pojasta huolta ja käyttäytyvät tökerösti, tuskin tarkoituksella, mutta ajattelematta asioita kannaltanne.

Oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa? Kiihkottomasti ja syyttelemättä. Oletteko isovanhempien toiminnasta samaa mieltä? Mitä aiotte YHDESSÄ asialle tehdä?

niiiiiin vielä

Sinun ei yksin kannata ryhtyä "soitellen sotaan", saat vain isovanhemmat syyttämään kaikesta, mikä jatkossakin tulee hiertämään, vain ja ainoastaan sinua. Ja se on raskas paikka elää ja olla. Ei kannata ryhtyä maalitauluksi tieten tahtoen...

Mummo täällä, hei!

Pohdiskellaan vähän. Olen samaa mieltä edelisten kanssa, että isovanhemmilla on vielä suruvaihe, poika on heidän tyttärensä ainokainen ja siksi erityisen tärkeä. He todennäköisesti yrittävät jotenkin korvata sitä, että omaa äitiä ei enää ole.

Se ei ole loukkaus teille eikä epäluottamuskaan. Ei mikään, mitä he tekevät, ole tarkoitettu muuta kuin hyvässä mielessä, antaa sitä rakkautta ja huolenpåitoa, jonka äiti antaisi, jos eläisi. Kyse on surusta ja tunteesta, surun kanavoimisesta.

Käsittääkseni tuosta mitä kerrot, ei ole pojalle mitään haittaa, päin vastoin. Hänellä ja teillä on rakastavat ja luotettavat isovanhemmat, jotka halusta hoitavat ja huolehtivat pojasta. Ihan liian usein lapsi erotetaan niistä isovanhemmista, jonka oma lapsi ei ole enää läsnä. Teidän kannattaa antaa tilaa sille yhteydelle, sillä se on lepsellenne rikkaus ja voimavara elämässä.

Minullakin oli ihanat mummit, joiden luona olin paljon, vaikka oma koti oli lähellä ja siellä omat vanhempani. Muistan, kun äiti motkotti joskus isälle, että täytyykö siellä mummin luona olla jatkuvasti. Minä lapsi en ymmärtänyt yhtään, miksi en olisi saanut, kun siellä oli niin ihanaa. Mummi ompeli minulle välillä vaatteita, käytin niitä mummilassa, koska äiti ei tykännyt niistä. Miksi? - Nyt aikuisena ymmärrän, että taustalla oli jokin tunneperäinen valtajuttu tai mustasukkaisuus, eikä suinkaan se, että niistä vaatteista olisi ollut minulle jotenkion haittaa. - Koti ja vanhemmat olivat rakkaita, ei se ollut heiltä mitenkään pois. Koti oli koti ja mummila mummila, niillä oli minulle selkeä ero. Olin saman ikäinen kuin teidän poikanne nyt, jolta ajalta muistoni tulevat.

Todellakin, voitte kiittää siitä hammaslääkärireissusta ja kertoa, että lapsi kuuluu hammashuollon piiriin jota kautta te huolehditte säännöllisistä tarkastuksista ja hoidoista. Se kertoo ihan riittävästi isovanhemmille, ettei heidän tarvitse huolehtia. Voitte kertoa myös muusta terveydenhuollosta, jota käytätte tarvittaessa, kuten neuvolat. Kaikki ihan ystävälliseen keskustelutyyliin, jotta isovanhempien epätietoisuus haihtuu. Luulen, että he alkavat omaehtoisesti kertoa sen jälkeen, jos heidän mielestään on jotain huolenaihetta.

Miehesi menettelee viisaasti, kun ei moiti lapsen isovanhempia. Hänellä on ymmärtämistä myös sinussa, koska hän näkee asiat selvemmin kuin sinä itse, eikä hänellä ole näitä valta- tai mustasukkaisuusrasitteita. Sinusta kuuluu läpi kiukku ja mustasukkaisuus, mihin ei todella ole aihetta. Jos lapsi olisi omasi, etä näkisi mitään ihmeellistä, jos omat vanhempasi vähän hössöttäisivät. Tässä on kyse ihan samasta.

Sinun täytyy hyväksyä, että tällä lapsella on ollut äiti, jota ei enää ole ja nämä isovanhemmat, joiden rakkauteen lapsella on oikeus. Teidän perhettänne ja sinun asemaasi he eivät uhkaa yhtään mitenkään.

Äiti itsekin

Minä kyllä vetäisin herneet nenääni, jos kukaan (edes oma äitini) veisi lapseni minulta kysymättä hammaslääkäriin. Tässä kohti pitää mielestäni mennä raja. Kyllä minäkin olisi ap:n tilanteessa loukkaantunut.

näin meillä taas

Kiitos kaikista kommenteistanne! Sovimme mieheni kanssa, että jutellaan isovanhempien kanssa yleisesti pojan asioista. Onhan se kaikille hyvä, että tiedetään missä mennään. Sen verran vielä haluaisin tuoda esille, että mustasukkaisuudesta ei ole kyse. Tottakai olen hämilläni tästä, mutta en minä silti koe, että minua mikään uhkaisi. Ihan olen pojan kannalta yrittänyt ajatella, ja minusta olisi ihan hyvä jutella asioista ennen kuin poika alkaa jo itse ihmetellä. Ja todellakaan en halua tapella! Ei, vaan haluan vain selvyyttä ja selkeitä rajoja, ihania isovanhempia ovat eikä minulla ole mitään halua heidän ja pojan väliin puuttua, mutta kyllä minusta jotakin rajoja tulee olla, he eivät voi käyttäytyä kuin poika olisi heidän. Pojalla on jo vanhemmat, ja isovanhempia hän tarvitsee, ei toisia vanhempia.

mm-vierailija

Eikös joskus ennen ollut olemassa "koko kylä kasvattaa" menetelmä? Ja taisi toimia paremmin kuin tämä nykyinen ihmisten eristäytyminen omiin koteihinsa...

kasvattaja paikalla

Kasvattaminen on eri juttu kuin hammaslääkäriin vienti. Siitä hammaslääkäriin viennistä voi jutella lapsen vanhempien kanssa ihan tyyliin: Kun kaikessa nykyään säästetään, niin pääsevätkö lapset enää kunnalliseen hammaslääkäriinkään...

mm-vierailija

Ihan samalla tavalla voi sanoa, että "Kiitos kun veitte lapsen hammaslääkäriin. Haluaisitteko viedä hänet jatkossakin?" Ei se ole vanhemmilta pois, jos mummu ja pappa käyttää lasta hammaslääkärissä. Ovat onnellisia, jos saavat osallistua ja päteä jollakin saralla lapsen elämässä.

Oma äitini on eläkkeellä oleva hammaslääkäri ja olen jättänyt nämä hommat hänelle aivan tyystin, kun tuntee olevansa tarpeellinen sillä tavalla. :)

eräs yh-äiti

Minusta nämä ovat asioita joista kannattaa rauhallisesti keskustella isovanhempien kanssa kun siihen tulee sopiva hetki. Jos isovanhemmat ovat noin ymmärtäväisiä ja mukavia, he varmasti osaavat asiasta kanssanne keskustella rakentavalla tavalla.

Suru tuskin koskaan lakkaa! Se kyllä vuosien saatossa hieman hellittää otettaan..... Oman lapsen menetys on se kaikista suurin suru. Lapsenlapsi on varmasti todellakin tärkeä näille isovanhemmille, entistäkin tärkeämpi kun lapsen äiti, heidän tyttärensä, on kuollut. Jokainen äiti ja isä voi varmasti ymmärtää miten suuri on tuska ja suru tässä tilanteessa.

Mitä tulee hammaslääkäriin viemisestä, siitä kannattaa rauhallisesti sopia isovanhempien kanssa. Itse olisin ollut aikoinaan yh-äitinä ikionnellinen jos lapsiani olisi jonkun toisen toimesta viety yksityiselle HYVÄLLE hammaslääkärille, mutta tietenkin sovitusti. Maksoin itseni kipeäksi aikoinaan. Molempien lasteni hammashoidot oli tehty ala-arvoisesti kunnallisessa hammashoidossa ja tämä paljastui kun menivät yläasteelle. Pojalleni tuli äkäisestä hammaslääkäristä ja hänen kovakouraisesta käsittelystään todelllinen kammo, joka saatiin kyllä purettua hyvässä yksityisessä hammaslääkärihoidossa myöhemmin. Tyttäreni hammashoidot tulivat sitten kalliimmiksi kun kunnallisessa pilattiin häneltä hyviä hampaita juurineen!

Mutta yleensäkin, nämä ovat keskustelemisen arvoisia asioita. Sopimuksia kannattaa aina tehdä ja pitää niistä sitten myöskin kiinni puolin ja toisin. Tärkeää on että kaikki noudattavat niitä ettei pieni lapsi joudu turhiin ristiriitoihin.

eräs yh-äiti

Voisihan sitä varovasti kysyä isovanhemmilta onko heillä joku hyvä perhehammaslääkäri(usein on) jonne haluavat lapsenlapsensa hammashoitoon ja haluavatko he jatkossakin toimia näin? Tämän tyylinen lähestyminen ei ole mielestäni loukkaavaa.

Vaatteista sen verran että ehkä se on joku psykologinen juttu. Kun on hankittu pojalle vaatteet itse ja niitä huoltaa ja vaihtaa, lapsi ehkä tuntuu enemmän 'omalta' lapsenlapselta. Ja kun lapsen vaatteet ja tavarat ovat siellä odottamassa niin tulee olo että hän ainakin tulee meille. . . tytär kun ei enää tule.

En usko että vaatteiden vaihtamisesta on mitään haittaa ellei vaatteet sitten ole jotenkin omituisia ja lapsi ei itse niistä pidä.

Jotain samaa kokenut

Hyvä ystävä!Anna isovanhempien ottaa iso rooli lapsen elämässä.Tue osaltasi hei-
dän yhteenkuuluvuuttaan.Lapsen on helpompi myöhemmin käsitellä äidin kuo-
lemaa,kun on rakastavat isovanhemmat olleet elämässä.Biologinen side on voima-
kas.Tue myös isovanhempia.Anna mummin laittaa lapsenlapselleen "mummilan-
vaatteet",niistä jää kivat muistot,olen itse sen kokenut,jollemyöhemmin joskus
naureskellutkin,mutta "hyvässä mielessä."Hammaslääkäri-juttu osoittaa miten
HEKIN haluavat osallistua huolenpitoon.Anna myös näille pikku"kummallisuuk-
sille"ymmärrystä,emme ole ketkään vailla torumisia jos haluamme tehdä hyvää.
Älä mene lapsen ja isovanhempien väliin,olet hänen isänsä vaimo,tärkeä rooli-
malli,mutta jos lapsi kyselee omasta äidistään on mummilla tyttärestään paljon
kerrottavaa.Samoja asioita kokeneena,ONNELLISTA ELÄMÄÄ PERHEELLENNE!

mummo myös

Isovanhemmat eivät ole pojan vanhemmat eikä huoltajiakaan. He voivat viedä pojan hammaslääkäriin huoltajan (lapsen isä siis nykyisin) luvalla ja sovittuaan siitä etukäteen. Vaatteiden vaihdot ym. eivät kuullosta normaalitouhulta.

Puhu lapsen isän kanssa ja selvittäkää keskenänne mikä on normaalia ja ok. Jos isän mielestä kaikki tuo on ok, silloin et voi asialle mitään. Mutta jollei ole, puhukaa näiden isovanhempien kanssa "pelisäännöistä". Se ei tarkoita välien rikkomista, koska aikuisina täysipäisinä (??) ihmisinä he ymmärtävät kyllä. Mutta jos välit siihen katkeaa niin sitten se on ikävää lähinnä lapsen kannalta. Heillä ihan oikeasti ei ole oikeutta viedä lasta ilman erityistä syytä hammaslääkäriinkään sopimatta asiaa huoltajan kanssa. Äkilliset tapaturmat on eri asia, mutta niissäkin heillä on ilmoitusvelvollisuus.

ihan normaali

Normaalia ja normaalia. Se mikä on "normaalia" sinulle ei ehkä ole minulle. Näin kuvannollisesti sanoen.

Minusta tuossa vaatteiden vaihdossa ei ole mitään niin epänormaalia että siitä pitäisi edes keskustella.

Todennäköisesti isovanhemmilla on jo sen verran rahaakin ja heistäkin on varmaan kiva ostella lapselle vaatteita että soisin kyllä tuon ilon heille.

Jos isovanhemmat pukevat pojan mekkoihin niin siinä vaiheessa se ei minunkaan mielestäni enää ole normaalia.

Nyt kun emme asioita tarkemmin ulkopuolisina tunne niin on hyvin vaikeaa mennä sanomaan millaisia tapoja ihmisillä yleensäkään on elämässään. Ei tuo hammaslääkäriasia mikään kauhea ole. Keskustella niistä mielestäni pitää kuitenkin ja SOPIA.

Mummo täällä, hei

Yksi mieleeni juolahtanut selitys niille mummulan vaatteidenvaihdoille on, että siellä ajattelevat ihan helpottaa vanhempien työtä.

Heillä on sekä aikaa, rahaa ja halua huolehtia lapsesta ja muistavat ajan, jolloin heistäkin olisi ollut mukavaa, jos olisi ollut mummula helpottamassa arkea. He pukevat lapsen toisiin vaatteisiin, pesevät ja huoltavat ne, jotta teille ei tule niistä vaivaa. Sitäpaitsi heistä on ihanaa tehdä se ja nauttivat, kun voivat ostaa lapselle tarvikkeita ja vaatteita. Tuntea myös itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi, on yksi merkittävä tekijä.

Hyvässä mielessä ja tarkoituksessa se kaikki tapahtuu, ei suinkaan siksi, ettei luottaisu ja arvostaisi kodin ja tässä tapauksessa "äitipuolen" asemaa. - Vaikka minusta ap on äiti eikä äitipuoli, koska toista äitiä ei ole ja kovin pienestä hän on lasta hoitanut. Äitiys tulee siitä, että on lapsen elämässä rakastaen ja hoivaten.

Niin me kaikki rakastavat mummut teemme kukkaromme ja voimiemme mukaan.

äiti---

Jos nyt lähdetään lain tarkoittamista velvollisuuksista ja vastuista, ei isovanhemmilla ap. kertomuksen mukaan ole oikeutta pantata lapsen vaatteita, eikä kyllä myöskään viedä lääkäriin kuin kiireellisissä ja akuuteissa tapauksissa, ja tällöinkin on velvollisuus ensitilassa ilmoittaa asiasta huoltajalle. Kyse ei siis ole siitä kuka viulut vaatteet ja lääkärit maksaa. Vaatteitahan voivat ostaa ja sellaisia voivat kotiinsakin jättää lasten lähdettyä.

Mutta nykyäänhän lapset tuntuu olevan jopa omille vanhemmilleen enemmänkin taloudellinen käsite niin hyvässä kuin pahassa.

Ap. ei ilmeisesti ole lapsen huoltaja, joten tätä palstaa ennemmin suosittelen keskustelemaan siastalapsen huoltajan kanssa.

Kelpo näkökulma

Tämä vaikutti mielenkiintoiselta näkökulmalta. Jos syy isovanhempien käyttäytymiseen olisikin tämä, niin keskustelu heidän kanssaan on varmasti helppo. Tällainen ei vain tule mieleen ensimmäisenä. Siinähän se onkin, kun asioita pähkitään yksinään, eikä ymmärretä keskustella.

R.I.P.

Hei, minusta tuntuu, että harva pystyy oikeasti käsittämään sitä surua, mikä vanhemmille tulee lapsensa menetyksestä. Minusta on täysin luonnollista, että nämä isovanhemmat haluavat nyt pitää erikoisen hyvää huolta lapsen lapsestaan, sillä se on heidän ainoa yhteytensä tyttäreensä. He myös varmasti haluavat pitää kiinni niistä asioista, jotka ajattelivat olevan tyttärensä mieleen. Minun mielestä on erittäin hieno ja tärkeä asia, että isovanhemmat haluavat olla näin voimakkaasti osana lapsen elämässä, jotta lapsi tosiaan tietää, että hänellä on ihan oikeasti ollut toinenkin äiti, joka on osannut rakastaa häntä paljon enemmänkin kuin nämä isovanhemmatkaan. Kyllä se asia konkretisoituu näin paremmin.

Tuo hammaslääkäri juttu nyt saattoi olla vähän ajattelematonta, mutta ei siinä nyt mitään vaaraa ole. Antaa heidän viedä lasta sinne jos haluavat. Voihan sitä tietysti pyytää isovanhempia informoimaan tällaisista ja vastaavista tilanteista teillekin, jotta tiedätte, ettei teidän tarvitse kyseisestä toimituksesta huolehtia. Hyvähän se on jos haluavat viedä ja maksaakin siitä, sillä eihän kunnallinen hoito nyt ole kaikista paras vaihtoehto...

Tuosta vaate jutusta ei nyt kannata ollenkaan huolehtia. Antakaa isovanhempien pukea lasta kuten tykkäävät, jos ei se lapsi nyt joudu kärsimään kylmyydestä tai muustakaan. Isovanhemmat haluavat varmasti "kiinnittää" tälläkin tavoin jotain heiltä lapsen lapseensa. He eivät siis halua, että lapsi oppii vain teidän vieraiden ihmisten toimintatapoja ja tyylejä, vaan he haluavat siirtää jotain sitä omaansakin lapseen, kuten lapsen oma äitikin olisi tehnyt. Nyt ei edes tarvitse olla kyse pelkästä pukeutumisesta, mutta tämä on kytköksissä tähän. Meillä kaikilla on kotoa perittyjä asioita ja toimintatyylejä, joita jatkamme omassa kodissamme ja isovanhemmat haluavat varmasti siirtää heidän persoonaansa myös lapseen.

Äitipuoli ja lapsen isä ovat oikeasti näille isovanhemmille aivan vieraita ihmisia, joten he tuntevat, että lapsi on ainoastaan heidän omaansa, kuten on. Tietenkin lapsi on isän, mutta he haluavat korvata lapsen oikean äidin osuuden edes osittain.

Minä siis ainakin toivon, että annatte lapsen isovanhempien olla rauhassa, jos ei oikeastaan mitään vakavampaa ole. Kuten kuitenkin sanoin, niin heitä voi tietysti pyytää keskustelemaan kanssanne tärkeämmät asiat läpi, kuten hammaslääkäri asiat sun muut, ettei tarvitse toimia ristiin rastiin.

äiti yhdelle

Lapsi ei ole mikään nukke, jolla leikitään ja jota puetaan oman mielen mukaan. Vanhempien oikeus ja velvollisuus on pitää huolta lapsestaan ja he päättävät esim. hammaslääkärikäynneistä. Itse asiassa, en usko, että tuo hammaslääkärikään olisi ottanut edes vastaan lapsipotilasta, jos olisi tiennyt, ettei käynnistä ollut vanhempien kanssa sovittu. Isovanhemmilla on oma, tärkeä paikkansa, mutta heidän on syytä muistaa, ketkä lapsen asioista päättävät.