Lainaus:
|
Alkuperäinen kirjoittaja äiti yhdelle Lapsi ei ole mikään nukke, jolla leikitään ja jota puetaan oman mielen mukaan. Vanhempien oikeus ja velvollisuus on pitää huolta lapsestaan ja he päättävät esim. hammaslääkärikäynneistä. Itse asiassa, en usko, että tuo hammaslääkärikään olisi ottanut edes vastaan lapsipotilasta, jos olisi tiennyt, ettei käynnistä ollut vanhempien kanssa sovittu. Isovanhemmilla on oma, tärkeä paikkansa, mutta heidän on syytä muistaa, ketkä lapsen asioista päättävät. |
Olen taistellut ex-appivanhempieni kanssa aiheesta "meidän lapsi", joten ymmärrän miltä tuollainen voi tuntua. Kun lapsi oli ex-miehellä niin isovanhemmat ottivat asiakseen huoltaa häntä kuten haluavat. Joskus tuntui siltä ettei mies itse ole lapsen kanssa lainkaan, sillä isovanhemmat vei hänet kotiinsa ja hoitivat siellä. Minulle mies ruikutti tilannetta. Käskin huolehtimaan lapsesta ja pitämään vaikka omat vanhempansa poissa. Mutta ei, kun heillä oli avain. No tietysti oli mutta silti!
Puhuin asiasta lastenvalvojankin kanssa joka vain tuki lasten ja isovanhempien suhteen tärkeyttä. Enhän minäkään sitä ollut katkaisemassa, vaan ennemminkin huolehtimassa lapsen ja isän suhteesta, mutta nämä ex-apet kärjistivät asioita aivan asiattomasti.
Ongelmia tuli kun meille ajautui vaatteita ja tavaroita jotka isovanhemmat oli ostaneet, ja niitä pitikin sitten silloin tällöin saada keskellä viikkoa heille. Exän vanhemmt kävi meillä tämän tästä milloin mistäkin syystä. Kun olisikin käyneet vain ovella, mutta tulivat oikein kutsumatta kahville. Toivat lapselle herkkuja ym. vaikka olin sanonut että lauantaisin on karkkipäivä.
Kerran pamahtivat sisään kun miesystäväni oli meillä. Häntä he tenttasivat kuin olisimme jotenkin tilivelvollisia heille. Sillä kerralla tuli mittani täyteen. Kerroin heille mielipiteeni ja he inttivät vastaan. Ikään kuin olisin aivan tärähtänyt. He eivät yhtään kuunnelleet eivätkä suostuneet mihinkään keskusteluun. Lopulta pyysin heitä poistumaan.
He aloittivat oman "sotansa" minua vastaan huonona äitinä. Soittelivat minunkin äidilleni. Ja taas mentiin lastenvalvojalle... vaikka en vieläkään ymmärrä miten sinne ajauduttiin. Jotenkin ihmeen kaupalla hän ymmärsi lopulta mistä oli kyse ja otti jo neutraalimman kannan tilanteeseen, mikä ei tietenkään sopinut mieheni vanhemmille. Neutraali tilanne oli etteivät tule minun luokse, mutta voivat tavata lasta kun lapsi on isällään, ja nimenomaan niin että lapsi on isällään eikä häntä viedä joka kerta pois. Lastenvalvojallakin meinasi mennä hermot kun yritti selittää mistä oli kyse. Eli ettei se ole heidän lapsi vaan minun ja mieheni, ja että heidän pitää antaa oman poikansa hoitaa lastaan ilman että ovat siinä höösäämässä. Koska jos ei mies kykenisi huoltamaan lastaan niin pitäisi miettiä sopisiko mies lainkaan huoltajaksi edes osa-aikaisesti. Se lopulta tukki ex-anopin suun.
Mies on ilmeisesti saanut hoitaa lastamme rauhassa vaikka isovanhemmat käyvät siellä kylässä. Siellä, ei onneksi enää meillä. Mutta raskasta se oli, sitä kesti melkein vuoden.
