vaikea

Juu, kyllä niitä riittää, vaikka suurimmalla osalla ihmisiä riittää myös tervettä jäkeä. Se tosin ei pahemmin lohduta vanhempaa, joka joutuu exänsä sairaan toiminnan kohteeksi.

Mennee off topiciksi, mutta menköön. Edellinen kirjoittaja - ihan aiheesta (!) - ihmettelee, miksei vanhemman lapseen suuntaamaa manipulatiivista toimintaa käännetä manipuloijaa vastaan huoltokiistassa. Kyllä näin tehdään, ja on tehty, mutta kyseisen toiminnan toteen näyttäminen on vaan niin mielettömän vaikeaa. Sellaisiakin tapauksia on, joissa tällainen toiminta on lapsipsykologian ja -psykiatrian ammattilaisen toimesta näytetty toteen. On siis todistettu, etteivät lapsen puheet perustu lapsen omaan ajatteluun, vaan toisen vanhemman suorittamaan "preppaukseen". Ja tämä on siis kaatunut käräjillä nimenomaan "preppaajan" niskaan. Tällainen toimintahan ei tietenkään voi olla ainoa huoltajuuden määräävä tekijä, mutta kyllä sillä ilmi tullessaan iso merkitys oikeudessa on.

ex-mies vm-65

Naisissa ja miehissä on yksi merkittävä ero. Se ei näy kaikissa naisissa ja miehissä kuitenkaan - onneksi.

Nimittäin, erotilanteessa naisilla on hirveä tarve tehdä muulle maailmalle selväksi olevansa kärsinyt osapuoli. Nainen hakee sympatiaa ihan millä keinoin tahansa. En tiedä onko nainen onnellinen saadessaan tahtonsa läpi, että esimerkiks ex-mies lakkaa seurustelemasta uuden kumppaninsa kanssa. Tai eroaa jopa jos on jo naimisissa.

Mies on tyytyväinen kun riitaisa huono liitto loppuu. Mies jopa toivoo ex-vaimon löytävän pian jonkun miehen että jättää ex-miehen rauhaan ahdistelultaan.

Mutta on totta että vain pieni osa eronneista on näin ikävissä tilanteissa. En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi nainen ei voi hakea apua henkiseen ahdistukseensa vaan kieriskelee paskassa ja syytää sitä paskaa ympäri lähipiiriään. En myöskään voi ymmärtää mitä nainen haluaa? Että vanha liitto jatkuisi, ja mies huolisi sekopään naisen takaisin? Joo.

ex-vaimo

Erotessamme mies halusi lihavan huoltajuuskiistan, minä päätin säästää lapsen siltä. Otin siis maksajan ja etävanhemman osan, mikä monen lähipiirinkin ihmisen oli vaikea hyväksyä. Mutta lapsi voi hyvin ja meillä on hyvät ja läheiset välit nyt hänen ollessa jo aikuinen. Tuota etävanhemman osaa elin 10 vuotta. Mutta koulut ja terveydenhuolto kohtelivat minua yhteishuollosta huolimatta todella töykeästi ja huonosti. Informaatio ei kulkenut ja sitä oli vaikea saada. Olisikohan siinä näkynyt heidän henkilökohtainen 'tuomionsa' etä-äitiydestäni. Onneksi lapsella koulu sujui hyvin ja terveys asioissa opin aika pian käyttämään yksityistä lääkäriä.

vanha nainen

Vaadi ihmeessä yksinhuotajuutta jos se on mielestäsi oikeudenmukaista. Muistathat samalla tasapuolisuuden vuoksi luopua myös elatusmaksuista...

n49**

Tässä ketjussa on oletuksena, että lasten biologinen äiti on se katkera jätetty nainen, joka hinnalla millä hyvänsä haluaa sen exänsä takaisin vaikka tilastot osoittavat vallan toista. Useimmiten nainen on se, joka eroa hakee.

Todella pieni piiri on siis ne katkerat exät, jotka haluavat aiheuttaa harmia exän uuteen perheeseen. Itse olisi ollut ikionnellinen, jos mies olisi löytänyt uuden suhteen ja jättänyt minut rauhaan (minulla ei siis uutta miestä ollut eikä ole vieläkään).

ex1234

Minä pyysin yksinhuoltajuutta mm koska ex-mieheni on paljon työn takia myös ulkomailla ja koulun kautta tulee mitä milloinkin mitä pitää allekirjoittaa ja olen myös lastemme lähettyvillä päivittäin.

Yhteishuoltajuudessa ei saa Kelasta korotettua lapsilisää, joka voi monelle olla eron jälkeen myös rahallinen, pieni mutta tarpeellinen lisä.

nuorempi nainen

Miksi ihmeessä pitäisi luopua elatusmaksuista, vaikka hakisi ja saisi yksinhuoltajuuden? Eihän se, että isä ei ole yhteishuoltajana lapsen virallinen huoltaja poista sitä tosiseikkaa, että hän on lapsen isä, jolloinka Suomen lain mukaan hänellä on velvollisuus osallistua lapsen elättämiseen. Jokaisella lapsella on oikeus saada elatusta molemmilta vanhemmiltaan. Kyse on siis nimenomaan lapsen oikeudesta, eikä siihen vaikuta onko yhteis- vai yksinhuoltajuus, vaan se, että asuuko vanhemmat saman katon alla vai eivät. Jos asutaan saman katon alla, vanhemmat luonnollisesti osallistuvat molemmat elatukseen, toinen ostaa ruokaa, toinen vaatteita, toinen maksaa asumiskulut, toinen muut laskut, jne... jne... Jos vanhemmat ovat eronneet tai eivät koskaan ole asuneetkaan yhdessä, ja jos lapsi on pääosin vain toisen vanhemman luona (lähivanhempi) ja vain tapailee silloin tällöin toista vanhempaansa (etävanhempi), niin silloin etävanhemman tulee elatusmaksujen kautta osallistua lapsensa elättämiseen. Elatusmaksut voidaan tietenkin sopia tapauskohtaisesti monilla eri tavoin, jotkut vanhemmat sopivat ne sulassa sovussa keskenään, sovitaan tietty summa/kuukausi, tai sovitaan että toinen ostaa sitä ja toinen tätä, jotkut sopivat lastensa asumisen viikko toisen luona - viikko toisen luona -periaatteella ja sopivat, että kumpikaan ei tällöin, kun lapset tasapuolisesti asuvat kummankin vanhemman luona, ei kumpikaan maksa elatusmaksua toiselle, jotkut tekevät niistä lastenvalvojalla kirjallisen sopimuksen, jotkut lähivanhemmat joutuvat laittamaan elatusmaksut etävanhemmalta perintään, kun etä ei niitä muuten suostu maksamaan. Aina ne joutuu joka tapauksessa maksamaan, jos vain on tuloja, mistä ne voidaan ulosmitata. Laki on tässä asiassa ihan ehdoton. Ap:n tapauksessa isä on velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen jollain tavoin, oli huoltajuusmuoto ihan sitten kumpi tahansa. Ja AP:n tilanteessa kyllä suosittelisin - kun kerran välit lapsen isään ovat huonot - että haet yksinhuoltajuutta, ja teet lastenvalvojan luona huoltajuuden ja lapsen asumispaikan lisäksi kirjalliset sopimukset elatusmaksuista sekä lapsen ja isän tapaamisajoista, isän pitää tietenkin sopimukset myös hyväksyä ja allekirjoittaa.

n49**

No, niin. Tässä taas jotain kumminsiskonnaapurinkaimalta kuultua. Ei kannata perustaa näin isoja päätöksiä olettamuksiin ja kuulopuheisiin vaan ottaa asioista selvää.

Ensinnäkin, yhteishuolto ei vaikuta millään tavalla korotettuun lapsilisään tai muutenkaan elatusmaksuihin. Korotettu lapsilisä maksetaan sille huoltajalle, jonka luona lapsi virallisesti asuu. Jomman kumman luona on kuitenkin oltava lapsen virallinen osoite.

Koulu ei vaadi molempien huoltajien nimeä yhtään mihinkään paperiin, kyllä yhden riittää. Voin kertoa kokemuksesta kun molemmat lapseni ovat ylioppilaaksi asti käyneet ja meillä oli yhteishuoltajuus. Kertaakaan ei kouluun tarvittu molempien huoltajien nimeä.

Isän nimi haettiin poikien ollessa alaikäisiä tasan kolmessa tapauksessa; kun hankittiin pojille passeja, kun he ajoivat mopokortit ja kun avattiin pankkiin tiliä. Se ei liene kovin suuri ongelma kenellekään, nämä asiat eivät yleensä tule yllättäen. Ja vaikka isä asuisi Australiassa, posti kulkee, nykyisin jopa sähköposti; on skannaukset ja muut. No problem.

Ainakin minä sain

Ja kyllä muutes saa.

Jx

Nimimerkillä 1234 on väärää tietoa.

Kaikilla...

Samanlaista kohtelua miehet saavat etävanhempana, jopa pahempaa. Eihän heitä vanhemmaksi ja huoltajaksi noteerata lainkaan.

ystävän tilannetta seurannut

Juuri näin. Etävanhempi on todella heikoilla, vaikka miten paljon haluaisi viettää aikaa lastensa kanssa. Valta on yleensä äidillä joka jää lasten yksinhuoltajaksi. Yhteishuoltajuus edes jollain tasolla antaa isällekin päätösvaltaa lastensa elämässä.

Lähipiirissäni on eräs äiti joka oikuttelee ex-miehelleen ja on katkera ja antaa aina välillä kovilla panoksilla kuulua miten vihaa lasten isää. Nyt kun miehellä on uusi naisystävä, tämä äiti on aivan raivoissaan. On kieltänyt naista tapaamasta lapsiaan ja vaatii että kun miehellä on hoitovuoro niin nainen ei silloin ole samassa huushollissa jne. Mies kuitenkin on hoitanut hyvin isän velvollisuudet ja kantaa vastuuta lapsistaan, ei nyt ole kyse taas jostain lyhytaikaisesta suhteesta vaan mies on vihdoin ja viimein alkanut seurustella kun ero otti todella koville aikoinaan. Mutta lasten äiti hallitsee edelleen tilannetta!

Ei kai lasten äiti voi vaatia että ex-mies pysyttelee loppuelmänsä sinkkuna ja viettää vain ja ainoastaan lasten kanssa viikonloppuja? Onhan se selvääkiin että nuoren puoleiset ihmisten pariutuvat ennen pitkää, myöskin eronneet ja etävanhemmat.

Nähnyt sivusta

Jos tietää, että mies ei käytä kiusaamis tarkoituksiin yhteishuoltajuutta se on hyvä juttu.
Kuitenkin on naiivia olettaa kaikkien yhteisihuoltajuutta tavoittelevien miesten olevan ihania isiä ja sun muuta.Joka moista väittää ei ole nähnyt elämää. Oikeasti joskus se menee niin, että mies vain hankaloittaa elämääsi ja ei kuitenkaan kanna isän vastuuta lapsen näkökulmasta.
Mieluummin ensin yksinhuoltajuus ja sitten jos mies osoittautuu lapsestaan välittäväksi niin yhteishuoltajuus.

juristi:

Nyt näyttää siltä että kirjoittajalla ei ole tarvittavaa tietoa huoltajuusasioista.

Lapsella on sekä isä että äiti. Kun sovitaan yhteishuoltajuus siinä tehdään SOPIMUS joka velvoittaa molemmat vanhemmat kantamaan vastuun lapsen hoidosta ja huolenpidosta. Molemmat SITOUTUVAT sopimuksen edellyttämiin ehtoihin.

Lapsen kannalta on aina parasta että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, siten myös vastuut ja velvollisuudet jakaantuvat tasaisemmin. Yhteishuoltajuussopimus tehdään lastenvalvojan luona ja se velvoittaa todellakin vanhempia noudattamaan sitä.

Yhteishuoltajuus voidaan toki purkaa ja sen jälkeen voidaan myöntää lähivanhemmalle yksinhuoltajuus JOS etävanhempi ei noudata yhteishuoltajuussopimusta. Esim. ei ota lasta tai lapsia luokseen sovittuina aikoina ja muutenkin laiminlyö toistuvasti sopimuksen ehdot. Silloin lastenvalvoja voi muuttaa yhteishuoltosopimuksen yhteishuoltajuussopimukseksi, mutta syiden pitää olla erittäin painavat. Helposti ei sopimusta muuteta, varsinkaan toisen yksipuolisen vaatimuksen pohjalta. Joskus näistä joudutaan riitelemään käräjillä ja silloinkaan lähivanhemmalle ei automaattisesti anneta yksinhuoltajuutta ellei etävanhempi ole toistuvasti laiminlyönyt sopimusta.

tahallista ymmärtämättömyyttä?

Meilläkin on exän kanssa yhteishuoltajuus ja vaikka eromme oli hyvin riitaisa, olemme aina ajatelleet ensisijaisesti lapsia. Lapsilla on OIKEUS molempiin vanhempiin ja heillä on oikeus olla molempien elämässä mukana. Ja meillä vanhemillakin on molemmilla oikeus olla lastemme elämässä mukana ja tietää missä mennään.

Ei yhteishuoltajuudesta ole ollut mitään haittaa, päin vastoin. Tuntuu ainakin siltä että exäni olisi hyvinkin sitoutunut sopimukseen ja kantaa vastuun kiitettävästi. Allekirjoituksia on tarvittu meilläkin tasa kaksi kertaa, tilien avaamiseen ja passeihin. Eli aika vähän. Itse lähivanhempana päätän käytännön asioista yksin enkä jokaista pikkujuttua tietenkään kysele lasten isältä. Yhteishuoltosopimus ei sellaista edellytä.

Lapsen kannalta tämä on paras ratkaisu. Ja jos jotain kävisi minulle, lapsilla olisi hyvä isä joka huolehtisi heistä.

Jos olisin yksinhuoltaja, niin todennäköisesti lapseni siinäkin tapauksessa määrättäisiin isälleen jos minulle jotain kävisi. Ne on kuitenkin asioita joista sovitaan tapauskohtaisesti.

öööök

Olen sivusta seurannut kuinka mielivaltaisesti lapsen isä voi käyttäytyä tapaamisten suhteen ja silti meno jatkuu.
Ystäväni toivoi lapselleen hyvää isäsuhdetta ja tämä lapsen isä tietäessään tämän pyrkii tekemään kiusaa tapaamisilla. Ehtoja tulee, että tapaaminen onnistuu vain jos äiti kuskaisi lasta sinne ja tänne tapaamisiin. Lapsen etu on toissijainen koston jälkeen tälle miehelle.
Varmasti on myös naisia jotka tekevät samaa.
Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan, mutta lapsella tulisi olla myös oikeus olla ulkopuolella tällaisen. Nämä on vaikeita asioita ja ei voi yleistää.
Mutta tosiaan sitä saa olla kiusata aika pitkälle toista osapuolta ilman, että laki puuttuu asiaan.

Tässä halusin vain sanoa, että kannattaa taistella yksinhuoltajuuden puolesta jos mies on osoittautunut vastuuntunnottomaksi. Mutta jos mies kykenevä kantamaan vastuuta lapselle todellakin on edullista, että se isä on. ja niin eivät kaikki äiditkään ok;ta ole.
Mutta pienelle lapselle kyllä on tärkeää kiinittyä kunnolla yhteen turvalliseen vanhempaan ja usein se on äiti.

monia tapauksia näinkin päin

Olen taas nähnyt lukemattomia tapauksia joissa lähivanhempi ja yleensä nainen kiusaa ja hankaloittaa etävanhemman eli isän elämää ja sabotoi hänen ja heidän yhteisten lastensa suhdetta. Tämä toteutuu varsinkin silloin kun lasten isällä on uusi suhde tai avioliitto. Se tekee lasten äidistä mustasukkaisen ja katkeran ja hän purkaa vihaansa avoimesti exäänsä ja hänen uuteen kumppaniinsa ja pahimmassa tapauksessa käyttää vieläpä lapsia vihamielisyytensä välikappaleena. Ole siinä sitten yhteishuoltajuudessa ja etävanhempana lapsille!

Kun nainen vihaa exäänsä, siitä ei meinaa loppua tulla. Siinä unohtuvat lasten edut ja lasten henkinen hyvinvointi ja kaikki muu!

Onhan se selvää että jos ei yhteishuoltajuus toimi käytännössä JOS toinen vanhempi on kyvytön kantamaan vastuuta ja olemaan vanhemman roolissa, yhteishuoltajuus kannattaa käräjäoikeuden hakemuksella purkaa. Mutta on sellaisiakin tapauksia joissa lähivanhempi eli äiti on halunnut purkaa yhteishuoltajuuden kiusatakseen ja omiakseen lapset itselleen ja oikeus onkin tuominnut lasten isälle yksinhuoltajuuden.

lökvkv

Niin ihmiset ovat erinlaisia ja tapaukset ovat sitäkautta erinlaisia.
Lapselle olisi edullista, että on rakastavat vanhemmat, mutta kaikki eivät kykene katkeruutta laittamaan sivuun. Joskus se vaikeampi tapaus on äiti joskus isä ja joksu kumpikin. Toiset kykenevät laittamaan riidat sivuun lasten edun takia, hatun nosto heille. Hatun nosto myös heille jotka yrittävät toimia järkevästi vaikka toinen ei siihen kykenisikään.

elämä on lyhyt

Todellakin hatun nosto niille pariskunnille ja vanhemmille jotka kykenevät olemaan järkeviä aikuisia elämän kriisiaikoinakin ja kantamaan vastuuta omista tunteistaan ja reaktioistaan ja HOITAMAAN itsensä tasapainoon.

Päiväkodit ja koulut ovat täynnä rikkinäisiä lapsia joita on taakoitettu vanhempien riidoilla ja ongelmilla. Opettajat ja hoitajat ovat ylivoimaisten haasteiden edessä kun yrittävät tukea ja kasvattaa levottomia ja ahdistuneita lapsia.

Moni haluaa toki ajatella lapsensa etua, mutta ei tunteiltaan kykene siihen täysipainoisesti vaan jumittuu johonkin lapselliseen kosto- ja vihakierteeseen. Näin ei kylläkään löydä sitä elämäniloa aikuinen itsekään eikä sitä ole antaa lapsilleenkaan.

Elämä on lyhyt! Ei sitä kannata hukata vihanpitoon ja katkeruuteen.

kyllästynyt yhteishuoltaja

Yhteishuoltajuus takaa kyllä miehelle mahdollisuuden lusmuilla ja käyttää pelkkiä oikeuksiaan, jotka hänen ehdoillaan pyörivät. Miehestä tulee kumileimasin, jolta pitää hakea nimiä papereihin, mutta kuitenkaan hän ei kanna mitään vastuuta päätetyistä asioista, joissa hänen nimensä on. Joskus tuntuu, että nämä kiemurat on tehty suojelemaan miesten lusmuiluoikeuksia, sillä etähuoltajan lusmuiluun ei mitään instanssi edes puutu. Jos lähi laiminlyö lapsiaan, heidät voidaan sentään ottaa huostaan, mutta jos etä ei kanna kaikkea osuuttaan yhteishuoltajuudesta, sille ei voi mitään tehdä. Miestä ei voi pakottaa olemaan isänä.

jcvnc

Samalla kun on herätty puolustamaan niitä isiä jotka haluavat olla isiä niin tasapuolisuuden nimissä pitäisi laittaa ruotuun nämä lusmuilijat jotka eivät kanna vastuuta vaikka ovat yhteishuoltajia.

On tietoa tästäkin, ja kokemusta

Hei haloo!

Jos ette ole naimisissa kun lapsi syntyy on äiti yksin ja ainoastaan lapsen huoltaja! Ellei sitten tee sopimusta yhteishuollosta. Etsikää tietoa sanoilla avio- ja avoero + lapset. Ja tämä ei pois sulje sitä että lapsella on oikeus sekä isään että äitiin , elatusmaksuihin ja tapaamisiin. Niisät tehdään omat lopimuksensa jotka kuuluvat lakiin lapsen oikeuksista.

Vain avioliitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti avioliittolain nojalla yhteishuollossa eli puolisot ovat molemmat lapsen huoltajia (oli isä sitten oikeasti kuka tahansa). Erotilanteissa tällöin yksinhuoltoa voi joutua perustelemaan ja sitä ei saa ellei toinen ole suorastaan vaaraksi lapselle.

aika liioiteltua?

Mitenköhän moneen paperiin nimensä joutuvat kirjoittamaan?!?!?!

Itse en ole tarvinnut kuin PASSIIN tähän mennessä ja lapset ovat 8v, 10v ja 12v.

Muista asioista sovitaan, eli isä on välillä vienyt lapsia lääkärille jos on ollut tarvis ja kun itsellä auto hajalla ja esim. vanhempainilloissa ollaa vuoronperää.

sossutäti

Nykyään aika moni lapsi syntyy avioliiton ulkopuolisena. Silti sovitaan että molemmat vanhemmat ovat lapsen virallisia huoltajia jos lapsen isä haluaa myös olla mukana lapsen elämässä. Tämä on käytäntö ja asiat sovitaan lastenvalvojan luona samalla kun tehdään isyydentunnustus.

On tietoa tästäkin, ja kokemusta

Näin on, jos äiti suostuu siihen.
Tätä tietenkin suositellaan, mutta jos äiti haluaa pitää huoltajuuden yksin itsellään ei kukaan hänenpuolestaan voi papereihn allekirjoituksell asuostumusta antaa. Oikeudessa tilanne voi muuttua, jos isä asian sinne asti vie.