| |  | | |
04.08.09, 19:11
|
#51 (linkki)
| | (Vierailija) | Lainaus: |
Alkuperäinen kirjoittaja On tietoa tästäkin, ja kokemusta Lainaus: |
Alkuperäinen kirjoittaja sossutäti Lainaus: |
Alkuperäinen kirjoittaja On tietoa tästäkin, ja kokemusta Hei haloo!
Jos ette ole naimisissa kun lapsi syntyy on äiti yksin ja ainoastaan lapsen huoltaja! Ellei sitten tee sopimusta yhteishuollosta. Etsikää tietoa sanoilla avio- ja avoero + lapset. Ja tämä ei pois sulje sitä että lapsella on oikeus sekä isään että äitiin , elatusmaksuihin ja tapaamisiin. Niisät tehdään omat lopimuksensa jotka kuuluvat lakiin lapsen oikeuksista.
Vain avioliitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti avioliittolain nojalla yhteishuollossa eli puolisot ovat molemmat lapsen huoltajia (oli isä sitten oikeasti kuka tahansa). Erotilanteissa tällöin yksinhuoltoa voi joutua perustelemaan ja sitä ei saa ellei toinen ole suorastaan vaaraksi lapselle. | Nykyään aika moni lapsi syntyy avioliiton ulkopuolisena. Silti sovitaan että molemmat vanhemmat ovat lapsen virallisia huoltajia jos lapsen isä haluaa myös olla mukana lapsen elämässä. Tämä on käytäntö ja asiat sovitaan lastenvalvojan luona samalla kun tehdään isyydentunnustus. |
Näin on, jos äiti suostuu siihen.
Tätä tietenkin suositellaan, mutta jos äiti haluaa pitää huoltajuuden yksin itsellään ei kukaan hänenpuolestaan voi papereihn allekirjoituksell asuostumusta antaa. Oikeudessa tilanne voi muuttua, jos isä asian sinne asti vie. |
Totta turiset. Mutta jos tilanne on ok lapsen isän kanssa ja molemmat haluavat toimia lapsen virallisina huoltajina sekä VASTUUN KANTAJINA, yhteishuoltajuus on järkevin vaihtoehto.
Tilanne on jo aivan toinen jos lapsen toinen vanhempi, useimmiten isä, on haluton kantamaan vastuunsa vanhempana. Silloin ei ole järkevää tehdä yhteishuoltajuussopimusta. Vastuu tulee olemaan aina lähivanhemmalla ja hän huolehtii lapseen liittyvistä päätöksistä. Isällä toki on tässäkin tilanteessa elatusvelvollisuus sekä tapaamisoikeudet ja ne sovitaan sitten erikseen.
Kunpa kaikki vanhemmat, oli lapsi sitten avioliitossa syntynyt tai avioliiton ulkopuolinen, osaisivat AINA ajatella lapsen etua ja tulla toinen toisiaan vastaan. | |
| | |
12.11.09, 21:26
|
#52 (linkki)
| | (Vierailija) | tapaamiset
Jos on yhteishuoltajuus niin voiko lähivanhempi vaatia valvottuja toisen vanhemman tapaamisista? ja missä iässä olisi kannattavaa aloittaa "isäviikonloput" tms? itselläni on puoli vuotias lapsi ja nämä asiat mietityttää kun olemme tässä puoli vuotta jahkaroineet huoltajuuden kanssa..emme siis asu yhdessä..
| |
| | |
12.11.09, 23:05
|
#53 (linkki)
| | (Vierailija) | 4 vuotiaan vesselin äiti Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja tällä hetkellä yh Jos on yhteishuoltajuus niin voiko lähivanhempi vaatia valvottuja toisen vanhemman tapaamisista? ja missä iässä olisi kannattavaa aloittaa "isäviikonloput" tms? itselläni on puoli vuotias lapsi ja nämä asiat mietityttää kun olemme tässä puoli vuotta jahkaroineet huoltajuuden kanssa..emme siis asu yhdessä.. | Ei käsittääkseni voi vaatia valvottuja tapaamisia ellei siihen ole todellisia perusteita kuten isän päihdeongelma tai mielenterveysongelma tms. Kai olette sopineet tapaamiset lastenvalvojalla? Lapsihan on jo "noin iso". Olisi todella tärkeää että jo pienestä pitäen lapsi olisi säännöllisesti isän kanssa. Sovittuina aikoina ja sovituilla säännöillä. Isyys rakentuu usein vähitellen kun taas naiselle äitiys on eräällä tavalla sisäsyntyinen kun hän kantaa lasta 9 kk ja imettää ja hoitaa vauvaa yms. Moni isä todellakin kasvaa isyyteen ja vanhemmuuteen jos me naiset vaan annamme mahdollisuuden siihen.
Minun mielestäni isäviikonloput voi aloittaa kun lapsi alkaa olla 1 vuoden ikäinen. Itse aloitimme kun poika oli 10 kk ikäinen, oli ollut usein isän kanssa viikolla eikä isä ollut hänelle vieras henkilö ja hoitaja.
Kun isä hoitaa lasta yksikseen, hän joutuu ottamaan vastuuta sellaisesta mitä yleensä me naiset teemme, syömiset, nukuttamiset, vaipanvaihdot jne. . Tämä oli lapseni isän kohdalla hyvä juttu, olimmehan tosi nuoria ja kokemattomia kun 'vahinko' sattui. Isälle ja lapselle syntyi hyvin pian todella läheinen suhde. Ja se taas on ollut tärkeää pojalleni ja on auttanut minua yksinhuoltajana valtavasti kun on toinen joka voi jakaa vanhemmuutta ja kantaa vastuuta. Ihan ajallisestikin on ollut mukavaa kun lapsi on iskän luona ja saan vapaata arjen pyörittämisestä.
Isillä on isien jutut lasten kanssa ja heillä tuleekin olla omaa yhteistä aikaa keskenään. Meillä äideillä on äitien jutut. Ja homma toimii kun muistaa aina ajatella lasta ja hänen oikeuksiaan molempiin vanhempiin.
| |
| | |
13.11.09, 00:06
|
#54 (linkki)
| | (Vierailija) |
Minkä ikäistä lasta kuunnellaan, jos lapsi itse haluaa määritellä, kumman vanhemman luona asuu?
Minun käsittääkseni lasta ei saa edes muuttaa eri paikkakunnalle ilman, että asiasta sovitaan kummankin vanhemman kanssa, jos näillä on yhteishuoltajuus. Miten asia käytännössä menee? Jos lähivanhempi muuttaa ja vie lapsen mennessään, mitä mahdollisuuksia etävanhemmalla on siihen puuttua? Jossainhan lapsen on kuitenkin asuttava.
Millä tavalla etävanhempi voi asiaan vaikuttaa, jos hän haluaa, että lapsi ei muuta pois paikkakunnalta ja jos lapsi itsekin haluaa jäädä, koulun, ystävien, harrastuksien ja varsinkin rakkaan etävanhempansa vuoksi? Tässä tapauksessa siis lapsi haluaisi muuttaa etävanhemmalleen ja tämä olisi siihen hyvin valmis ja halukas. Lähivanhempi vain ei ota kuuleviin korviinsakaan.
Millä tavalla siis asiasta "sovitaan," jos kerran kuitenkin lähivanhempi saa tehdä mielensä mukaan? Pitääkö toisen riitauttaa asia ja vaatia lähivanhemmuutta itselleen? Onko tämä kuinkakin pitkä prosessi ja missä lapsi sitten käytännössä asuu tämän prosessin ajan?
| |
| | |
13.11.09, 07:32
|
#55 (linkki)
|
Rekisteröitynyt: 07/2006 Sijainti: Pääkaupunkiseutu
Viestejä: 19898
|
Minun muistaakseni jo 12 vuotiasta kuunnellaan siinä asumisasiassa.
| |
| | |
13.11.09, 11:36
|
#56 (linkki)
| | (Vierailija) | Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Jx Minun muistaakseni jo 12 vuotiasta kuunnellaan siinä asumisasiassa. | Totta- 12-vuotiasta kuunnellaan ja hänen mielipiteellään on merkittävä arvo huoltajuuskiistoissa.
| |
| | |
13.11.09, 12:41
|
#57 (linkki)
| | (Vierailija) | Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja yhteishuoltajuuden kannattaja Nämä asiat ovat aina tapauskohtaisia. Minulla ja ex-miehelläni on kirjallisesti tehty määräaikainen sopimus yhteishuoltajuudesta. Homma menee niin, että lapset ovat vuoroviikoin aina toisen luona. Jos lapsilla tulee ikävä, niin voivat vapaasti liikkua vanhemmalta toiselle halutessaan. Meistä vanhemmista kumpikin kokee lapset elämänsä tärkeimmäksi asiaksi ja itselleni oli itsestään selvyys, että hankin asuntoni läheltä exän asuntoa, jotta se olisi lasten koulunkäynnin kannalta helpompaa.
Yhteishuoltajuuteen vaikuttaa hyvin paljon vanhempien välimatka sekä lasten ikä. Yleensä yhteishuoltajuus on ensimmäinen vaihtoehto ja yksinhuoltajuus on poikkeus. Kannattaa myös muistaa näiden termien ero. Esimerkiksi minä olen yksinhuoltaja, koska olen perheen ainoa aikuinen, mutta lapset hoidetaan yhteishuoltajuutena eli lasten isä hoitaa omassa kodissaan vanhemmuutta (ensiksi oli yh:na ja nyt uudelleen naimisissa eikä siis enää yh).
Yhteishuoltajuus on yleensä lapsen etu. Lapselle on hyvä nähdä isäänsä sekä isän puolen sukulaisia. Yleensä myös se on äidille hyväksi, että lapsi saa olla välillä poissa, jotta saa itse levätä ja hoitaa lasten poissaollessa esim. omia ystäväkontakteja, harrastaa tai sitten aikanaan vaikkapa etsiä uutta miessuhdetta.
Yksinhuoltajuus myönnetään yleensä vain silloin, jos miehessä on jotakin "vikaa" esim. vaikea alkoholismi, huumeongelma, mielenterveysongelma jne. Ei siis kannata katsoa tilannetta liian ahtaasti. Vaikka tuttavalla olisi ongelmia ex-miehen kanssa, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä, että sitä on myös sinun suhteessasi.
Jos on pelkona, ettei systeemi toimi, niin ehdottomasti tapaamisoikeudet ja elatusmaksut jne kirjallisina.
Omasta mielestäni ex-miehen allekirjoituksia tarvitaan tosi harvoin. Jos haet passia tai haluat avata lapsen nimellä hänelle ikioman pankkitilin, niin tarvitset miehen allekirjoituksen. Tosin pankkitili voi olla sinun nimissä ja sitä kautta vain sinun hallinnoima tili. Myös päivähoitopaikkaa hakiessa taidetaan pyytää miehen allekirjoitus, mutta en kyllä tiedä, onko se edellytys paikan saamiseksi.
AP:n tapauksessa olisi tietysti hyvä tietää, että millä tavalla mies olisi osana lapsen elämää. Onko välimatka niin suuri, että mies ei esimerkiksi pysty vaikkapa kerran kuukaudessa tulemaan teidän luokse viettääkseen aikaa lapsen kanssa? Jos yhteishuoltajuus sovitaan, niin lapsen edun nimissä sitä isää pitäisi tietysti nähdä useammin kuin 1-2 kertaa vuodessa, jotta hyvä suhde pääsee syntymään. |
Miten tällaisen kirjallisen määräaikasen sopimuksen voi tehdä koska kävin soskusta kysymässä tätä niin ne sanoivat että joko koko yhteihuoltajuus tai yksinhuoltajuus ettei ole mitään välimuotoa?lapsen isä on vähän kyseenalainen tapaus ja hän haluaisi yhteishuoltajuuden,en kuitenkaaan haluaisi heti kerralla suostua lopulliseen yhteishuoltajuuteen koska pelkään että hän alkaa lapsen kautta pompotella myös minua..
| |
| | |
13.11.09, 12:48
|
#58 (linkki)
| | (Vierailija) | Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja yh-äippä Ei käsittääkseni voi vaatia valvottuja tapaamisia ellei siihen ole todellisia perusteita kuten isän päihdeongelma tai mielenterveysongelma tms. Kai olette sopineet tapaamiset lastenvalvojalla? Lapsihan on jo "noin iso". Olisi todella tärkeää että jo pienestä pitäen lapsi olisi säännöllisesti isän kanssa. Sovittuina aikoina ja sovituilla säännöillä. Isyys rakentuu usein vähitellen kun taas naiselle äitiys on eräällä tavalla sisäsyntyinen kun hän kantaa lasta 9 kk ja imettää ja hoitaa vauvaa yms. Moni isä todellakin kasvaa isyyteen ja vanhemmuuteen jos me naiset vaan annamme mahdollisuuden siihen.
Minun mielestäni isäviikonloput voi aloittaa kun lapsi alkaa olla 1 vuoden ikäinen. Itse aloitimme kun poika oli 10 kk ikäinen, oli ollut usein isän kanssa viikolla eikä isä ollut hänelle vieras henkilö ja hoitaja.
Kun isä hoitaa lasta yksikseen, hän joutuu ottamaan vastuuta sellaisesta mitä yleensä me naiset teemme, syömiset, nukuttamiset, vaipanvaihdot jne. . Tämä oli lapseni isän kohdalla hyvä juttu, olimmehan tosi nuoria ja kokemattomia kun 'vahinko' sattui. Isälle ja lapselle syntyi hyvin pian todella läheinen suhde. Ja se taas on ollut tärkeää pojalleni ja on auttanut minua yksinhuoltajana valtavasti kun on toinen joka voi jakaa vanhemmuutta ja kantaa vastuuta. Ihan ajallisestikin on ollut mukavaa kun lapsi on iskän luona ja saan vapaata arjen pyörittämisestä.
Isillä on isien jutut lasten kanssa ja heillä tuleekin olla omaa yhteistä aikaa keskenään. Meillä äideillä on äitien jutut. Ja homma toimii kun muistaa aina ajatella lasta ja hänen oikeuksiaan molempiin vanhempiin. |
isä ei suostunut sopimaan tapaamisia lasten valvojalla koska en ole suostunut vielä yhteishuoltajuuteen..mutta hän on nähnyt lasta silloin tällöin kun hänelle on käynyt..ja mielelläni haluaisin tapaamisista valvottuja koska en luota häneen sillä silloin kun olimme yhdessä niin hän saattoi suuttua ihan pienestäkin asiata ja silloin sai elukat kyytiä joten en oikein luota siihen että hän katsoisi onko siinä pieni lapsi vai eläin kun hän suuttuu..
| |
| | |
13.11.09, 13:01
|
#59 (linkki)
| | (Vierailija) | Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt yh Miten tällaisen kirjallisen määräaikasen sopimuksen voi tehdä koska kävin soskusta kysymässä tätä niin ne sanoivat että joko koko yhteihuoltajuus tai yksinhuoltajuus ettei ole mitään välimuotoa?lapsen isä on vähän kyseenalainen tapaus ja hän haluaisi yhteishuoltajuuden,en kuitenkaaan haluaisi heti kerralla suostua lopulliseen yhteishuoltajuuteen koska pelkään että hän alkaa lapsen kautta pompotella myös minua.. | Lastenvalvojan kanssa näistä asioista sovitaan. "Kyseenalainen tapaus" on ehkä kuitenkin kykenevä vanhemmuuden jakamiseen kanssasi ja ihan hyvä isä lapselleen? Kun antaa isälle mahdollisuuden kasvaa isänä ja vanhempana(mikä on yleensä hidasta ja tapahtuu prosessina) siitä seuraa pelkkää hyvää. Jos isä on kunnollinen mies, eikä mikään sekopäänarkomaani.
Mitä ikinä teetkin ja mikä päätös ikinä teille tehdäänkin, LAPSEN ETU on tärkein. Ja lapselle on tärkeää että saa kasvaa molempien vanhempien kanssa asui hän sitten isän taikka äidin luona säännöllisesti.
| |
| | |
22.07.10, 16:24
|
#60 (linkki)
| | (Vierailija) |
Miten nämä lasten pankkitiliasiat yhteishuoltajustilanteissa ovat onnistuneet? Tuli yllätyksenä pankissa, että en saanut avattua lapselle tiliä ilman toisen huoltajan nimeä. Ja olisin halunnut nimenomaan avata sellaisen pankkitili, johon lapsen toisella huoltajalla ei ole oikeutta. Se ilmeisesti ei sis ole mahdollista, ennen kuin lapsi on 15?
| |
| | |
23.07.10, 11:04
|
#61 (linkki)
| | (Vierailija) | Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Mielenkiinnosta Miten nämä lasten pankkitiliasiat yhteishuoltajustilanteissa ovat onnistuneet? Tuli yllätyksenä pankissa, että en saanut avattua lapselle tiliä ilman toisen huoltajan nimeä. Ja olisin halunnut nimenomaan avata sellaisen pankkitili, johon lapsen toisella huoltajalla ei ole oikeutta. Se ilmeisesti ei sis ole mahdollista, ennen kuin lapsi on 15? | Minäkin olisin halunnut avata tilin lapsille heidän omalla nimellään, johon itse siirrän rahaa, mutta pelkäsin, että ex-mies nostaa rahat ja juo, joten olen avannut kaksi tiliä omalla nimelläni, johon lapsilla on tilinkäyttöoikeus ja Visa Electron -kortti, jotta voi ostaa esim. mopoon bensaa. Kannattaa kuitenkin huomata, että tässä systeemissä rahat ovat virallisesti minun, ei lasten. Jos rahaa kertyisi vuosien varrella huomattavia summia tilille (esim. yli 3000 euroa) ja sitten yhtäkkiä siirtäisinkin rahat virallisesti lasten omistukseen, niin se katsotaan lahjaksi, josta pitäisi maksaa lahjavero.
Ennen miehen alko-ongelmaa meillä oli avattu yhdessä lapsille tili (onnistui siten, että mies antoi valtakirjalla suostumuksen lasten tilien avaamiseen), jonne siirsin joka kuukausi pari kymppiä. Minulla oli lasten tileihin pankkitunnukset, joten pystyin seuraamaan tilien kehittymistä. Miehellä kuitenkin oli yhteishuoltajuuden perusteella käyttöoikeus tileihin eli olisi voinut käydä tyhjentämässä tilit.
Tässä on selkeä ongelma. Katsotaan, että on lapsen edun mukaista, että yhteishuoltajuudessa kummallakin vanhemmalla on oikeus lapsen tiliin, mutta tosiaan siinä tapauksessa, että toisella vanhemmista ei raha pysy hyppysissä (esim. peliriippuvuus), niin voi olla edessä isoja ongelmia. Tietysti jos rahaa ei ole, niin sittenhän ei ole ongelmaa.
Olen selittänyt tilanteen omille vanhemmilleni ja he antavat lapsille rahaa joko pieniä summia kulutettavaksi käteisellä tai sitten he säästävät rahaa erilliselle tilille, jolloin aikovat antaa lasten aikuistuttua rahaa ennakkoperintösysteemillä verottomana kolmen vuoden välein rahaa.
Muutoin yhteishuoltajuus on sujunut meillä hyvin ja haluan ehdottomasti, että lapsilla on hyvät välit myös isäänsä ja isän sukuun. Määräaikaiset huoltajuusneuvottelut ovat kiristäneet tunteita, mutta aina niistäkin on päästy sopuun.
| |
| | |
23.07.10, 11:57
|
#62 (linkki)
|
Rekisteröitynyt: 07/2006 Sijainti: Pääkaupunkiseutu
Viestejä: 19898
| Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja peuhkule Minäkin olisin halunnut avata tilin lapsille heidän omalla nimellään, johon itse siirrän rahaa, mutta pelkäsin, että ex-mies nostaa rahat ja juo, joten olen avannut kaksi tiliä omalla nimelläni, johon lapsilla on tilinkäyttöoikeus ja Visa Electron -kortti, jotta voi ostaa esim. mopoon bensaa. Kannattaa kuitenkin huomata, että tässä systeemissä rahat ovat virallisesti minun, ei lasten. Jos rahaa kertyisi vuosien varrella huomattavia summia tilille (esim. yli 3000 euroa) ja sitten yhtäkkiä siirtäisinkin rahat virallisesti lasten omistukseen, niin se katsotaan lahjaksi, josta pitäisi maksaa lahjavero.
Ennen miehen alko-ongelmaa meillä oli avattu yhdessä lapsille tili (onnistui siten, että mies antoi valtakirjalla suostumuksen lasten tilien avaamiseen), jonne siirsin joka kuukausi pari kymppiä. Minulla oli lasten tileihin pankkitunnukset, joten pystyin seuraamaan tilien kehittymistä. Miehellä kuitenkin oli yhteishuoltajuuden perusteella käyttöoikeus tileihin eli olisi voinut käydä tyhjentämässä tilit.
Tässä on selkeä ongelma. Katsotaan, että on lapsen edun mukaista, että yhteishuoltajuudessa kummallakin vanhemmalla on oikeus lapsen tiliin, mutta tosiaan siinä tapauksessa, että toisella vanhemmista ei raha pysy hyppysissä (esim. peliriippuvuus), niin voi olla edessä isoja ongelmia. Tietysti jos rahaa ei ole, niin sittenhän ei ole ongelmaa.
Olen selittänyt tilanteen omille vanhemmilleni ja he antavat lapsille rahaa joko pieniä summia kulutettavaksi käteisellä tai sitten he säästävät rahaa erilliselle tilille, jolloin aikovat antaa lasten aikuistuttua rahaa ennakkoperintösysteemillä verottomana kolmen vuoden välein rahaa.
Muutoin yhteishuoltajuus on sujunut meillä hyvin ja haluan ehdottomasti, että lapsilla on hyvät välit myös isäänsä ja isän sukuun. Määräaikaiset huoltajuusneuvottelut ovat kiristäneet tunteita, mutta aina niistäkin on päästy sopuun. | Eikö enää lapset voi itse avata tiliä itselleen? Minä olen aikoinaan 11 vuotiaana avannut ensimmäisen tilini pankissa xx. Tosin tuolloin ei vielä tunnettu pankkikortteja vaan se oli pankkikirja aikaa parhaimmillaan.
| |
| | |
24.01.11, 22:24
|
#63 (linkki)
| | (Vierailija) | Lainaus: |
Alkuperäinen kirjoittaja Mielenkiinnosta;
10605324 begin_of_the_skype_highlighting**************10605 324******end_of_the_skype_highlighting Miten nämä lasten pankkitiliasiat yhteishuoltajustilanteissa ovat onnistuneet? Tuli yllätyksenä pankissa, että en saanut avattua lapselle tiliä ilman toisen huoltajan nimeä. Ja olisin halunnut nimenomaan avata sellaisen pankkitili, johon lapsen toisella huoltajalla ei ole oikeutta. Se ilmeisesti ei sis ole mahdollista, ennen kuin lapsi on 15? |
Pankkitilin voi yhdessä hakea lapselle jos on yhteishuoltajuus, mutta pankissa voi sopia että jommalla kummalla on käyttöoikeus tiliin. Eli ei sen vaikeampaa tämäkään.
| |
| | |
25.01.11, 13:35
|
#64 (linkki)
| | (Vierailija) |
Kaverini sai yksinhuoltajuuden autumaattisesti siten, että muutti pois yhteisestä kodista ennen vauvan syntymää. Siihen ei tarvittu silloin mitään syitäkään, mutta he eivät olleet naimisissa, millä voi olla merkitystä.
Isyys on heillä kuitenkin tunnustettu ja nykyään isä osallistuu lapsen elämään ja hoitoon yllättävän paljonkin. Huoltajuus on kuitenkin siis muodollisesti äidillä.
| |
| | |
28.01.11, 14:31
|
#65 (linkki)
| | (Vierailija) | Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt yh Miten tällaisen kirjallisen määräaikasen sopimuksen voi tehdä koska kävin soskusta kysymässä tätä niin ne sanoivat että joko koko yhteihuoltajuus tai yksinhuoltajuus ettei ole mitään välimuotoa?lapsen isä on vähän kyseenalainen tapaus ja hän haluaisi yhteishuoltajuuden,en kuitenkaaan haluaisi heti kerralla suostua lopulliseen yhteishuoltajuuteen koska pelkään että hän alkaa lapsen kautta pompotella myös minua.. | Sopimus tehdään joko toistaiseksi voimassaolevaksi (päättyy siis sitten, kun lapsi täyttää 18-v) tai määräajaksi. Meillä sopimus tehtiin ensiksi 5 vuodeksi ja kun se aika meni, niin sen jälkeen tehtiin siihen saakka, kunnes esikoinen täyttää 17-vuotta (= lapsilisä loppuu).
Eli meillä siis yhteishuoltajuussopimus on solmittu tietyksi ajaksi kerrallaan, jolloin kirjallisessa sopimuksessa on mainittu huoltajuusajat (parilliset ja parittomat viikot ja kellonajat, jonka välisenä aikana isä/äiti tuo/vie lapsen) ja se, että montako euroa etähuoltaja maksaa lähihuoltajalle.
Huomaa, että vaikka olisi yhteishuoltajuus ja lapset olisivat 50/50 isän ja äidin luona, niin lapsella voi olla vain yksi osoite ja sen vuoksi se, jonka asunnossa lapset virallisesti asuvat, on lähihuoltaja. Yleensä lähihuoltaja saa lapsilisän, mutta yhteishuoltajuudessa voidaan esim. kahden lapsen kesken tehdä niin, että toinen saa toisesta lapsesta lapsilisän ja toinen saa toisesta.
Meillä on se tilanne, että olen yksinhuoltaja ja toinen vanhempi on jo naimisissa, joten on järkevämpää, että minä saan lapsilisät, koska saan niihin yksinhuoltajakorotuksen.
| |
| | |
03.05.11, 14:18
|
#66 (linkki)
| | (Vierailija) |
Sen enempää syventämättä aihetta, voin kertoa että lasteni äiti joka on lähivanhempi eromme jälkeen, on omassa katkeruudessaan ja vihanpidossaan tehnyt niin paljon hallaa lapsillemme että on täysi mysteeri miten paha voi ihminen edes olla joillekin toisille. Itse siedän, ja avioliitossamme siedin, paljon ikävää ja mollaamista ja vääristelyä jne. Mutta miksi lasten kuullen ja nähden ja heitä hyväksi käyttäen, kun samaan hengenvetoon jankutetaan vuodesta toiseen että ajattelee äitinä "vain lasten parasta".
Yhteiset lapsemme, nyt jo esimurrosikäiset, ovat joutuneet sellaiselle taisteluareenalle että ollaan tarvittu ammattilaisia ja sosiaaliväkeä jo monta vuotta vaurioiden korjaamiseen. Molemmat lapset kärsivät käsittämättömistä ahdistuksista ja peloista ja terapiassa on teroitettu sitä kymmeniä kertoja että aikuisten väliset ongelmat eivät kuulu lapsille eikä lapset ole niihin syypäitä. Kaikesta huolimatta, lasten äiti jatkaa vihanpitoaan ja haukkumistaan, kiristämistään ja tekee yllätyshyökkäyksiä kotiini kun lapset ovat sovittuina aikoina luonani. En voi kaikkea kertoa, mutta jotain kertoo sekin että minulle on viranomaisten taholta muutaman kerran suoraan sanottu että voisin hakea käräjäoikeuden päätöksellä lasten huoltajuutta itselleni sillä äiti ei ole tasapainoinen henkilö vastaamaan lasten huollosta. Pelkään vaan lasteni puolesta, mitä tällainen prosessi saisi heissä aikaan. Isompi lapseni on jo nykyään alkanut toivoa että saisi muuttaa luokseni pysyvästi, pienempi lähinnä vaan oireilee voimakkaasti ja itkeskelee paljon mutta kyselee myös miksi äiti on niin vihainen ja huutaa aina jne.
En väitä että olen täydellinen ihminen ja mies ja isä. Mutta olen surullinen siitä että puheista huolimatta lasten etu ei ole se tärkein asia lapsen äidille ja kaikki tunnemoska mitä hän tuntee kaatuu lasten päälle tavalla tai toisella. Olen tarkka siitä että kun olen lasteni kanssa, keskityn heihin ja olen heille niin hyvä isä kuin osaan olla. Rakastan lapsiani ja yritän heitä tukea kaikessa, myös taloudellisesti kuten tuleekin tehdä. Mutta mitä ikinä teenkin(siis hyviä asioita), lasten äiti löytää niistä puutteita ja arvosteltavaa ja vaatii jotain muuta ja haukkuu kun en ymmärrä tai osaa tms. On hyvin vaikeaa olla tekemisissä hänen kanssaan kun menee saman tien huutamiseksi hänen puoleltaan.
En oikein muuta voi kuin vetää rajaa ja elää omaa elämääni ja olla lapsilleni niin hyvä isä kuin kykenen. Raskasta vaan on kun näkee lasten kärsimyksen vuodesta toiseen....
Kunpa ihmiset hoitaisivat omat tunneperäiset ongelmansa aikuisten ja ammattilaisten kanssa, vastuullisesti ja aikuismaisesti. Jotta oikeasti se lapsen etu olisi kaiken edellä!
| |
| | | | |