sarah1

Tarvisin kovasti neuvoja ja vinkkejä..
Olemme miehen kanssa eroamassa ja meillä on pieni tyttö. Olemme asuneet 3vko nyt erillään ja lapsi on ollut pääsääntöisesti minulla, n. 3pvä viikossa isällään...
Nyt mieheni on päättänyt että haluaa tyttären kokonaan itselleen asumaan. Minulla pian työt alkaisi . 600km päässä.. on asunto ja kaikki, mutta uusi paikkakunta. Tahdon lapseni sinne mukaan ja hoitopaikatkin on järjestyksessä. Mies vain pistää vastaan. Mitä alan tekemään? Voinko ottaa ja lähteä tytön kanssa ja asettua uuteen paikkaan... minkäläisiä seurauksia minulle tulisia asiasta, jos vain lähtisimme? Korkeammalle ei olle huoltajuus kiistaa viel vity, vain sosiaalitoimistossa käyty.

*marjaana*

Minusta jos lapsi on ollut isällään 3pvää viikossa ei ole kohtuullista sanoa, että lapsi olisi ollut pääsääntöisesti sinulla. Eli kumpikin vaikuttaisi kykenevältä lasta hoitamaan, muutenhan lapsi ei teillä noin tasan olisi.

Miksi haluat viedä lapsen yksipuolisesti sanellen pois tälle tutusta ympäristöstä? Miksi lapselle olisi parempi olla kokonaan kanssasi uudella paikkakunnalla, miksei puolet ja puolet tai viikot isällä ja vkl luonasi?

Tahdot lapsen mukaasi, mutta onkose lapsen etu vai vain sinun?

Hei aika soskun perheneuvontaan

Sinulla on oikeus muuttaa työn perässä, mutta lapsen asioista pitäisi päästä jonkinlaisen sopuun.

Kumpi teistä on hoitanut häntä pääsääntöisesti tähän saakka, mikä on kummankin asumisjärjestelyt, turvallisuus ja vakaus, hoito yms., ne käydään läpi ja punnitaan, kun lapsen parasta ajatellaan.

Jos olet hyväksi todettu äiti ja asiasi ovat kunnossa myös uudessa paikassa, ei ole estettä sille, että sinä olet pääasiallinen huoltaja jatkossakin ja sinun luonasi koti. Näistä asioista vain täytyy sopia, myös maksuista, tapaamisista, ym.

Ammattilaisten ohjauksessa saatte ne järkevällä tavalla kuntoon ja nimenomaan lapsen kannalta parhaimmalla tavalla, ei vain aikuisten tarpeita tyydyttämään.

On luonnollista, että isä panaa hanttiin. Ei tietenkään välittävä isä halua lapsestaan niin kauas eroon, sillä väistämättä tapaamiset ja yhteinen elämä jää silloin vähiin. Ei lapsikaan kestä jatkuvaa edestakaisin siirtelemistä, hänellä täytyy olla vakaat olot.

Lähi isä.

Kysykää lapselta kummanko vanhemman kanssa lapsi haluaa asua ja etää eron jälkeen.

Esitin kysymyksen tyttärelleni 11v.

Hän ilmoitti, "!en halua muuttaa pois omasta kodistani, en halua muuttaa toiselle paikkakunnalle, en halua muuttaa toiseen kouluun, haluan asua sisarusteni kanssa, en halua eroon isovanhemmistani, en halua menettää hyviä ystäviäni, kavareitani.

Jos ero tulee muutan mieluimmin yksin lastenkotiin. Jos minut yritetään viedä väkisin pois omasta kodistani, niin naulaan itseni jaloistani kiinni lattiaan, ettei minua voida viedä pois kodistani.
Hänen kaveripiirissään oli ollut erotapauksia ja oli nähnyt mitä siitä voi seurata.

Isänä olin huolestunut lapseni hyvinvoinniata löydettyäni hänen pöydältä lappusia,
-Mikähän mua vaivaa olen taas oksentanut koko viikonlopun, mä en kestä, jos meidän iskä ja äiskä eroo jne.

Isänä lupasin, että tulen tekemään kaikkeni, että toiveesi toteutuu.
Varasin hänelle ajan sossusta, jotta hän voi itse kertoa, mitä hän haluaa.
Soitin koulun terkkarille, joka lupasi keskustella tyttäreni kanssa. He sopivat myös, että asia ilmoitetaan myös luokanvalvojalle.

Ei tarvinnut riidellä, kun päätökset tehtiin lapsen toiveiden mukaan, sosialiviranomaisten kanssa, siten kuin lapsi tahtoo.

Kysykää mitä lapsi haluaa ja ottakaa yhteyttä koulun terkkariin, sossuunn jne, joilleka lapsi voi kertoa ahdistus- ja pelkotiloistaan, toivomuksistaan. Tällöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi, kun hänellä on joitakin "tervejärkisiä" aikuisia tukenaan.

Tässä tapauksessa lapsi jäi jatkamaan "tylsää arkista elämäänsä omassa kodissaan ("juopon retun isänsä kanssa"), niinkuin hänen äitinsä väitti, sekä ystävien ja kavereiden kanssa.

Tänä päivänä kysinen "lapsi" on suuressa yrityksessä sihteerinä.
Hän ja hänen poikakaverinsa ostivat hiljattain asunnon.

"Antakaa kaikkien kukkien kukkia". Quo vadis? - Carpe diem!

Allaolevassa linkissä aiheina -lapsella kiristäminen yhteishuoltajuus. -huoltajuusriidat ahdistavat lasta luultua enemmän. -huoltajuusriidat tulevat maksamaan, -huoltajuusriidat lapsen masennus, etc.

Jos linkki ei aukea Googlaa > huoltajuusriidat<, >lapsen vieraannuttaminen pas<.

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=huoltajuusriidat&meta=

Tree

Ymmärsin ap:n tekstistä, että tyttö voi olla todella pieni, siis 2-3v. Ei sellaiselta paljon kysellä eikä lähetetä 600 km matkaa viikonlopuksi toiselle vanhemmalleen.

Quo vadis? -Carpe diem!

Otsake "Vauvana elämä alkaa" liittyy Ensi- ja turvakotien projektiin 2005-2008.
Allaolevassa linkissä löytyy sekä kyseisen projektin, että runsaasti keskusteluita.

Ymmärsin, että tyttö voi olla pieni, siis 2-3v".
Ehkä noin nuorella ei ole ystävä ja tuttavapiiri vielä rakentunut.
Kaikesta huolimatta lapsen "keskusmuistiin", eli aivoihin tallentuu kaikki hänen näkemänsä ja kuulemansa, jotka jättävät "muistijäljen", joka seuraa lasta läpi hänen elämänsä.

Psykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) julkaisi kirjan nimeltä "Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat".
Kirjassaan hän käsitteli laajasti tapauksia, joissa keski-ikäinen aikuinen hakeutui hänen psykiatriselle vastaanotolle lapsuudenkodissaan kokemiansa kaltoinkohtelun vuoksi. Ennen käsitettä "Kotivammaisuus" Paloheimolle syntyi käsite "äitivammaisuus", koska hänen vastaanotolla oli aina enemmän naisia, kuin miehiä.

Kirjasta ilmestyi suppeampi painos 1900- luvun alussa. Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle- "Kiitos kirjastasi, luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".

Hyvä ajatus. Ehkä kirja pitäisi päivittää je tehdä kirja nimeltä "yhteiskuntavammaiset- "yhteiskunnan ja vanhempien vammauttamat lapset ja nuoret".

Käytän mieluummin Googlen hakusanoja, sekä linkkejä, koska niillä löytyy laajemmin käsitetävästä aiheesta. eikä tarvitse tarkastella asiaa jonkun yksittäisen artikkelin tai tutkimuksen perusteella. Lisäksi haku on monipuolisempi ja laajempi.

Hakusanoja:
> lapsen vieraannuttaminen pas<
> suomalaisen lapsuuden haavat<
> tuhoisa äitisuhde<
> vihaan äitiäni<
>vihaan vanhempiani<
> munchausenin oireyhtymä Wikipedia<
> lapsen kaltoinkohtelu wikipedia<

Itseasiassa tällä hetkellä on meneillääm "projekti", joka tulee "seisauttamaan veret".

Linkki "Vauvana elämä alkaa" projektiin.

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=vauvana+el%C3%A4m%C3%A4+alkaa&meta= &aq=0&oq=vauvana

Mikäli ero johtuu perheväkivallasta, niin lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta ero on ehkä ainoa oikea ratkaisu. Mikäli eron syyt ovat "keksittyjä", sekä mikäli jompaa kumpaa vanhempaa aletaan "syyllistämään perustettomasti, kysymyksessä voi olla Munchausenin oireyhtymä.