pahispahis

Miten sanoa miehen lapselle (17v), että voisi vieraiden aikana pitää turpansa kiinni ja lopettaa hauska ihminen-esityksensä ja käyttäytyä normaalisti? Tiedän, että hänen käytöksensä on huomion kerjäämistä, mutta kun se on alkanut tuntua niin rasittavalta, että kohta meille ei tule enää kukaan.

Isänsä ja äitinsä mielestä hän on mukavan reipas, he eivät näe samojen puujalkavitsien kertomisessa sataan kertaan ja tyhmässä kovaäänisessä höröttämisessä mitään väärää. Kukaan muu ei tosin naura, mutta ei haittaa heitä.

Viikonloppuna meillä oli remonttimiehiä korjaamassa saunaa. Tämä kaveri seisoskeli koko ajan tiellä mitään tekemättä, mutta suu kävi. Toinen remppamies sanoi minulle kahden kesken, että jos tuo ei kohta lähde, hän häipyy ja teette rempan itse. Yritin johdatella häntä muihin hommiin, huonolla tuloksella ja saaden nyrpeitä ilmeitä sekä isältä että pojalta.

Onko minun sanottava ihan suoraan, että käytös on rasittavaa ja pidä suusi kiinni vai miten ihmeessä klaaraan tämän tilanteen? Olisko muitakin vaihtoehtoja kuin vaihtaa maisemaa?
Nyt jo vältän kaikkia mahdollisia tilanteita, missä hän on paikalla. En halua häntä reissuillemme, tapaan usein ystäviäni muualla yms.

Voihan sitä ajatella, että kyllä meteliä maailmaan mahtuu, mutta kun se meteli hallitsee koko muutakin seuruetta eikä järkevästä keskustelustakaan tule mitään.

SUPERNAKKE

sano sille suorat sanat ja isälleen myös, jos ei usko niin sitten potku perseelle, idiootti on idiootti aikuisenakin joten toivo on jo menetetty

pahispahis

Mikäs oikeus mulla on puuttua kasvatukseen, jos vanhemmat pitävät sitä mukavana?
Kumma kyllä, heistä ei kumpikaan ole taipuvainen moiseen idioottímaisuuteen, mutta olisivatko sitten sokeita jälkikasvulleen?

arvot ja arvot

Joka perheessä on omat arvostuksensa ja käyttäytymisodotukset.
Teillä ne eivät ole yhtenevät. Joko siedät tai poistut takavasemmalle.

ikikukka

Kyllä isän uudella vaimolla on kotonaan täysi oikeus vaatia miehensä jälkikasvulta kunnollista käyttäytymistä. Käyttäytykööt miehen lapset äitinsä luona ja kylällä miten haluavat, mutta toisen kodissa on opeteltava siellä vallitsevat käyttäytymissäännöt.

Älä ole nynny, vaan puutu asiallisesti suunapäänä kailottavan perheenjäsenen käytökseen. Ihan niinkuin sanoisit omalle lapsellesi, voit sanoa sen myös miehesi jälkikasvulle.

yjhv

Oi kuinka hirveää... Tuollaisia tyyppejä on ehkä tullut vastaan pari.

Luokallanikin oli yksi kouluaikoina ja mielessä kävi, että olisiko hänellä joku lievempi mielenterveydellinen ongelma. No, viime vuonna ilmeni FB:n kautta kun en muuten ole tekemisissä hänen kanssaan, että hänellä tosiaankin on jonkintasoinen käyttäytymishäiriö. Höpöttää siis aika paljon rauhattomasti, eikä jutuissa ole paljoa järkeä ja niitä ei todella valitettavasti jaksa kuunnella.

Ratkaisua minulla ei oikein tuohon tilanteeseen ole ja jos vanhempia pyytäisi tarkistuttamaan lapsensa pää, niin siitähän he varmasti riemastuisivat... :/

Sanot...

vaan reilusti että TURPA KIINNI. Melkein aikuisen ihmisen pitäisi osata käyttäytyä ja olla häiritsemättä etenkin jos kukaan ei pidä häntä edes hauskana. Kerro vaikka suoraan remonntimiehen kommentti...

netntynfdyb

Jos minä olisin ollut remppaa tekemässä olisin sanonut että kaksi vaihtoehto, kuuntelen noita vitsejä ja homma maksaa tuplan tai sitten saan tehdä hommat rauhassa.

pahispahis

Miten sanot mitään, jos isän mielestä kaveri on niin hauska?
Maksun saava kiristelee hampaitaan ja ei varmaan tule enää uudestaan.

Onneksi arjessa tuota käytöstä ei näy, muuten olisivatkin siellä isä ja poika kaksin.

kielo k.

Kun teille on vieraita tulossa, kerro pojalle etukäteen, että kaikki aikuiset eivät ymmärrä nuorison huumoria (siis valkoinen valhe, toki ymmärrämme hauskoja juttuja), ja pyydät häntä välttämään näitä h ä n e n juttuja. Vielä parempi jos keksitte hänelle kivaa tekemistä tai pyydätte kaverin kylään.

hgb76,k9

Valitettavasti kyseessä on todennäkösesti psyykkinen tai neurologinen häiriö, joka ilmenee tollasena kyvyttömyytenä hallita tarvetta pölöttää ja hölöttää, pelkkä äänenkäyttö ja siihen liittyvä tietty rentouden tunne tuottaa 17-vuotiaalle mielihyvää, sen kieltäminen on sama asia ku yrittäis ketjupolttajalle sanoa että nyt tupakointi loppu top tykkänään ja heti! Ei onnistu.

Ko. nuori henkilö varmaan tajuais että hän häiritsee muita akuutisti ja pitkällä aikavälillä omalla käytöksellään jos asiaan asiantuntevasti puututtais.

En halua loukata millään lailla häntä itseään tai hänen vanhempiaan, jotka luonnollisesti rakastavat häntä ja heillä on siihen oikeus.

Mutta uskokaa - ennen kuin hän astuu aikuisuuteen niin kyllä hän jonkinlaista psykiatrista apua tarvitsee. Se, ettei 17-vuotias tajua selkeetä puhetta (Olehan nyt hetken hiljaa) ja haluaa häiritä muita jatkuvalla höpötyksellä eikä lainkaan huomaan tai teeskentelee ettei huomaa eikä välitä jos muut ovat selvästi närkästyneitä, kertoo jostain.

Syvä yksinäisyys? Syvä depressio? Mitä? En osaa sanoa kun en tunne häntä. Aivan selviö että hän on tasapainoton.
Muuten varmaan monessa mielessä kiva ja älykäs kundi mutta älkää jättäkö häntä siihen tunnetilaan missä hän on nyt eläny pitkään tai heittäkö häntä pois kotoa pakonomaisine tekohauskuuttamistarpeineen.
Hänen "hauskuutensa" kun kertoo enemmänkin syvästä surusta tai ahdistuksesta.

pahispahis

Kiitos fiksuista vastauksista.
Olen ihan samaa mieltä, että psykiatrista apua tarvitsee, mutta miten tuonkaan asian sanoisi vanhemmille? He ovat katselleet poikaa koko hänen ikänsä, tottuneet siihen käytökseen ja pitävät sitä normaalina, jopa positiivisesti reippaana.

Traumaattisia tapahtumia on hänellä takana, kuten myös koulukiusaamista. Siinä kiusaamisessa taisi hän itse olla aloitteentekijä ja muut enemmän puolustuskannalla, mutta vanhempien puheissa hänestä on tehty uhri. Luin koulusta tulleita viestejä ja minä tulkitsin ne toisin, opettajat yrittävät vaan sanoa asiat hienovaraisesti ja syyttämättä. Jos hän olisi ollut uhri, miksi vain hän joutui olemaan sisällä välitunteja "rauhan säilyttämiseksi"?

Valitettavasti minulla ei ole niin suurta sydäntä, että jaksaisin alkaa käymään mitään vääntöä hänen puolestaan ja vanhempiaan vastaan. He tekevät minkä parhaaksi näkevät. Voin vältellä hänen seuraansa ja omiin sukulaisiini tai tuttaviine en ota mukaan ja vieraita kutsun vain kun hän on poissa.
Hänellä on oma suku, joka saa pitää huolen omistaan.

hgb76,k9

Ymmärrän kyllä kantasi että sinulla on oma biologinen perheesi, oma itsesi ja silleen, että et jaksa nyt ottaa elämäntehtäväksesi juuri tätä ihmistä kun muitakin läheisiä on olemassa, heilläkin voi olla omat mielenterveydelliset ongelmansa ja vaikka mitä. Kaikilla ihmisillä on mieli ja kaikilla ihmisillä mieli voi murtua, hermot voi brakata, ei ihmisiä voi jaotella aina-super-terveisiin-takuunormaaleihin tai aina-hulluihin. Kuten entisaikain julmissa kyläyhteisöissä.

Kyllä se niin näyttäis olevan että asia on sun kertomas perusteella ennenkaikkea käytösongelma jonka ratkaisijana on tällä hetkellä kolmio = poika itse, vanhemmat ja koulu (ei periaatteessa koulun tartte puuttua tällaseen, mutta kun hän on ilmeisesti jo siellä päässä todettu olevan häiriintyny). Koulu senkin takia että jos hän vielä pari vuotta koulua jatkaa, kiusaaminenkin saattaa lisääntyä.

Olennainen ongelmapointti saattaa olla myös se ettet pysty saamaan hänen isäänsä ja äitään tajuamaan sitä mitä sinä tajuat ja näet. En taaskaan halua loukata, mutta oletko tosiaan mahdollisimman selkeesti, pitkään ja rauhallisesti yrittäny puhua asiasta heidän kanssaan? Muutamat ohimenevät tokaisut ei välttämättä riitä vaan synnyttävät vain puolustusreaktion, esim. jos sanot: Mä en jaksa sitä kundia, tulkaa hakemaan teidän luokse, tai: Ei mulla menee hermot ton kanssa, mä lähden nyt tyttöjen kanssa vähän tuulettumaan; tai jotain vastaavaa.

Kutsu heidät kylään tai mene kylään ja ilmoita ystävällisesti (siis ei uhoavalla äänellä) että haluat keskustella heidän poikansa käytöksestä.
Mikäli hallitset jonkinlaisen diplomatian niin heidän reaktioitaan seuraamalla voit ehkä käyttää keskustelussa myös termejä "mielenterveysongelmat", "häirikköoppilas"ja viitata siihen että hänen käytöksensä ennakoi vakavia ongelmia sosiaalisessa kentässä hänelle ja hänen vanhemmilleen.
Ja vuoden kuluttua kun hän täyttää 18, hän on jo aikuinen, ja jos nyt oikeen ruvetaan tässä synkkäilemään niin siitä sitten voi alkaa tie kohti vaikka minkälaisia päihde- ja muita trabeleita.

Jollain tapaa mulla on myös tunne että hän on hyvin yksinäinen, onko yksinäisyys ollu ensin ja sitte alkanu tollanen muiden kiusaaminen aggressiivisella hauskuudella vai onko ensin ollu levoton käytös ja ihmiset on alkanu karttamaan, ja muodostunu kierre...
Oisko hänellä jonkinlainen ADHD? Sitä on monenlaista sorttia, ja monet (myös aikuiset ADHD-ihmiset) saa suurta apua lääkityksestä, esim Concerta, niitä on muitakin. Monen kohdalla lääkkeet on muuttanu koko elämän.
ADHD-lääkkeet ei oo sellasia psyyken lääkkeitä jotka turruttaa tai latistaa tunteita vaan tasapainottaa ja auttaa keskittymään, rajaa mieltä keskittymään olennaisiin asioihin yleisen ja yhtäläisen jatkuvan pälättämisen, yleislevottomuuden ja muiden häiritsemisen sijaan. Henkilöstä ei yleensä tule mitenkään erityisen rauhallinen mutta jos lääkitys tepsii niin henkilö (lapsi, nuori, aikuinen) ei olekaan sitte enää varsinainen pain in the ass.
Siis JOS hänellä on ADHD.

Kyllä hänen vanhempiensa pitäis ottaa tää juttu vakavasti.

Kaikkea hyvää, ja siunausta!