Mies35...

Hei arvon ellit,
mitä sanotte tilanteestani. Erosin exästäni reilut kolme vuotta sitten. Vanhempani hyysäävät yhä exääni ihan täysiä. Hän on kuulemma äidilleni kuin oma tytär ja hänet kutsutaan kaikkiin juhliin ja vanhempani tekevät hänen kanssaan matkoja. No, minulla ja exälläni on kaksi lasta ja minä olin se joka lähti suhteesta pois.

Ongelma on se, että minusta exäni vie multa kaiken tilan ja vanhempani tukevat sitä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että vanhempani ovat exäni kanssa läheisiä, mutta pitääkö tämä kutsua kaikkiin paikkoihin ja pitääkö häntä suosia aina kustannuksellani. Mielestäni vanhempani eivät tue mua yhtään tai ymmärrä.

Kerran kännissä äitini sanoi, että ei voisi valita mua tai exääni. Hän ei osaisi tehdä niin...
Tuli siinä tosi tärkeä olo. Ilman lapsiani teksi kyllä mieli kadota maailman ääriin...

Olen koittanut jutella asiasta, mutta kantaani ei kuunnella yhtään. Olen vain tyhmä ja ymmärtämätön yms. No, mun tunteilla tai muullakaan ei taida olla mitään väliä.

Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?

eräs ajatus

Ei ole itsellä kokemusta vastaavasta, mutta kuulostaa kyllä hankalalta tilanteelta. Ehkä auttaisi, jos sanoisit vanhemmillesi, että ei heidän tarvitse mitään valita, mutta kunnioittaisivat sen verran sinun tilannettasi, etteivät kutsuisi tätä exää suvun yhteisiin juhliin, joissa sinäkin olet paikalla. Muuten voisivat olla tekemisissä. Jos ei tämä auta mitään niin sano tiukasti, että jos vanhempasi eivät kunnioita sinun toiveitasi tässä asiassa niin joudut itse vähentämään yhteydenpitoa heidän suuntaansa.

Mielestäni sinulla on oikeus saada tilaa ja myös läheistesi tuki eropäätöksellesi siinä, ettet heidän kauttaan joudu exäsi kanssa jatkuvasti tekemisiin. Yhteiset lapset ovat tietysti eri asia. Mutta puhu asiasta ja sano suoraan mitä ajattelet. Ei syyttävästi tai vihaisesti vaan kerrot vain että sinusta tuntuu pahalta tämä nykyinen tilanne. Toivottavasti löydätte keinon olla yhteydessä niin, että sinäkin koet saavasi tilaa.

ex on ex

Hanki vaikka palkattu naisystävä ja köijää häntä mukanasi kaikkiin juhliin ja kyläilyihin, niin saa koko suku vähän uutta näkökulmaa asiaan.

*siri*

Voithan toki ottaa etäisyyttä vanhempiisi, mutta kerro heille syy.
Sinun vanhempinasi heidän kuuluisi tukea sinun päätöksiäsi ja olla sinun tukenasi. Exälläsi on kai omat tukijansa? Jos et nyt ihan hakannut exääsi henkihieveriin ja pettänyt mennen tullen, olettaisi vanhempiesi olevan puolellasi.

Olette eronneet jo 3 v. sitten. Mikä syy exälläsi on roikkua vanhemmissasi? Eikö hänellä ole ketään miestä tässä välissä ollut vai odottaako hän saavansa sinut takaisin ikään kuin kyökin kautta?

Mies35...

Juttelin asiasta eilen exälleni, kun näin hänet tyttäreni kevätjuhlissa. Hän kaiketi ymmärtää mua ja ehkä jää sitten jatkossa pois juhlista, mutta pitää sitten muuten yhteyttä.

Tilanne on sinäsä akuutti, kun suvullani on yhdet synttärit nyt viikonloppuna. Exäni kertoi, että isäni oli sanonut, että hän on tervetullut sanoin minä sitten mitä tahansa. Taidan tosiaan vähentää yhteyttäni vanhempiin siksi aikaa kunnes he ymmärtävät, että minäkin tarvitsen tilaa ja munkin näkemyksillä on väliä.

Olen tosiaan koittanut sanoa asiasta vanhemmilleni, mutta viesti ei vain mene perille, ei kiltisti ja rakentavasti enkä tiedä meneekö se muullakaan tavalla. En ole koskaan sanonut, että vanhempani eivät voisi olla yhteydessä exääni, mutta häntä ei vain tarvitsisi kutsua kaikkin tapahtumiin yms.

Kiitos teille ja lisääkin näkemyksiä saa laittaa tulemaan.

Aikuinen Mies - ei pikkupoika

Olin seurustellut exäni kanssa jo lukioaikoina. Hän ja äitini tuli hyvin juttuun keskenään. Ehkä hänkin oli kuin oma tytär, jota heillä ei ollut.

Mentiin naimisiin, saatiin lapsia kaksi. Kaikki oli niin täydellisen sopuisaa ja ihanaa. Paratiisi alkoi säröillä kun ilmeisesti "kasvettiin erillemme". Välimme tulehtuivat ja tuli sanottua ja tehtyä asioita jotka jätti syvät jäljet. Aloin inhota vaimoani. En tiedä inhosiko hän minua. Yhteisellä päätöksellä erosimme 18 aviovuoden, 23 yhteiselämän jälkeen kohta neljä vuotta sitten.

Kuten teillä, exäni on joka kissanristiäisissä mukana. Hänkin on vienyt minun paikkani vanhempieni luona. Hän käy siellä tämän tästä, enkä halua olla samassa tilassa hänen kanssaan. Emme juuri juttele ja osaamme kyllä käyttäytyä eikä osoiteta toisillemme mieltä, mutta kyllä se ahdistaa.

Juttelin äidin kanssa joskus eikä hänkään voinut kuin ehdottaa jotain vuorokäymisiä. Lasten takia se on hieman hankalaa, tosin lapset on jo aika isoja. Tein omat päätelmäni, että käyn siellä sitten vähemmän. Soitan aina ensin. Mutta exäni saattaa tunkea sinne vaikka olisin lasten kanssa käymässä, eikä ymmärrä pysyä poissa. Aivan kuin tekisi sen kiusallaan. Äitini taas ei halua kieltää häntä menemästä, eli vuorojärjestelyt eivät voisi edes onnistua.

Tapaan äitiäni melko harvoin nykyään. Isä käy minun luona joskus. Olen seurustellut kohta vuoden mukavan naisen kanssa. Isä kertoi ettei exäni ottanut asiaa myönteisesti. Vaikka mitäpä se hänelle kuuluu. Siinä mielessä ongelmia voi tulla, jos haluaisin - ja kuten haluankin - viedä tämän naisen vanhemmillani käymään. Äiti ei ole suoraan sanonut, mutta isä on tunnustellut, ettei äiti ole suopea muille kuin exälleni.

Tilanne on ikävä. Mun elämä on mun, eikä edes vanhempani voi tällaisissa asioissa asettaa minulle rajoituksia. Voin itse välttää ongelmia pysyttelemällä poissa äitini kotoa. Kutsun heidät ilmeisesti meille - ilman exääni! Äidilläni on oikeus olla mitä mieltä on, enkä minäkään hänen päätään ala kääntämään. Hän on aikuinen ihminen ja laittanee asiat omaan tärkeysjärjestykseensä. Eroon hänen luulisi jo sopeutuneen. Emme voineet exäni kanssa pysyä namisissakaan vain äitini mieliksi. Ehkäpä tämä on äitini tapa kieltää itseltään se että olen aikuinen mies, enkä hänen huollettava pikkupoika.

Olipa kerran eräs

Erään suvun ex-miniä tuli myös itsestään selvyytenä mukaan kaikkiin tapahtumiin, joita suvussa vietettiin. Jopa yhden sisarussarjan omistamaan kesäpaikkaan hän katsoi olevansa oikeutettu tulemaan virallisen eron jälkeen monena vuonna, koska hänen ex-puolisonsa ja yhteinen lapsikin saivat sinne mennä. Sillä varjolla, että yhteinen lapsi piti hänetkin kiinteästi oikeutettuna etuihin edelleen ja vaikka hän itse oli se osapuoli, joka eron halusi. Hänen luokseen tai siivelle ei kenelläkään ollut asiaa, sehän oli selvää.

Tuo naisimmeinen piti suunnilleen väkisellä työntää ulos. Senkin jälkeen hän kyseli, voiko mennä mökille viikoksi oman ystävänsä kanssa (ei siis lapsen) ja soitteli ex-puolison veljeltä milloin minnekin ilmaista kyyditystä. Homma loppui vasta, kun hänelle sanottiin moneen asiaan useamman kerran ei käy. Ei sovi tulla/mennä. Ex-anoppi oli ihmeissään, koska tämä diiva ei ollut naimisissa ollessaan hänen luonaan käynyt, mutta erottuaan tuli.

On meitä moneen junaan, mun ylpeyteni ei antaisi moiseen periksi.

AAARGH!

En voi sanoa olevani täysin samassa tilanteessa mutta haluaisin kyllä mielelläni neuvoja kuinka ko. tilanteessa pitäisi toimia. Miehelläni on exän kanssa yksi alle kouluikäinen lapsi, ja meille itsellemme minun ensimmäiseni tulossa. Olemme paljon tekemisissä sekä mieheni että minun vanhempieni kanssa, ja vietämme esim. viikonloppuja molemmilla aika usein (välimatkojen takia lyhyemmät vierailut ovat aika hankalia...)

Miehen ex asuu aika lähellä mieheni vanhempia, ja hän käyttää melko törkeästikin heitä hyväkseen esim. vihjailemalla kaikesta tavarasta jota lapselle pitäsi hankkia, omista menoistaan jne, eli lapsi on todella paljon isovanhemmillaan hoidossa (jopa monta viikkoa putkeen). Mieheni tapaamisajat on sossussa sovittuja, hyvin epäsäännöllisen työn takia saattaa tulla kuitenkin useiden viikkojen taukoja (mies on töissä käytännössä 24 h/vrk monta päivää putkeen). Ex on siis paljon tekemisissä miehen vanhempien kanssa ja saattaa ilmestyä paikalle täysin ilmoittamatta kun mekin olemme paikalla. Mieheni vanhemille hän mm. valehtelee olevanssa töissä ja tarvitsevansa siksi hoitopaikkaa, totuus on kuitenkin se, että usein hänet on nähty baarissa tai hän on esim. lähtenyt monen päivän humputtelureissulle. Lomilleen hän ei ota lasta ikinä mukaan, ja esim. kesää koskeva vaatimus oli että hänen kolmen viikon lomansa ajan lapsen pitäisi olla minulla ja miehelläni juuri niihin aikoihin kun itselläni on laskettu aika. Miehelläni ei ole tuolloin lomaa vaan hän on viikot muualla kurssilla, josta ei siis ole mahdollista tullä yöksi kotiin...

Minä, mieheni, mieheni sisarukset ja varmaan koko suku kyllä tietävät kuinka epäluotettava miehen ex oikeasti on. Hän ei pidä koskaan kiinni sovituista ajoista ja soittelee meillekin arkisin jopa yöaikaan esim. siitä että lapsi pitäisi hakea seuraavana päivänä hoidosta. Mieheni ja exän eroon alunperin liittyy paljon pettämistä exän puolelta miehen ulkomaan tehtävän aikana, yhteiselle tilille menevien rahojen käyttöä omiin menoihin ja ulkomaan matkoihin kun lapsi oli isovanhemmillaan jne, mutta siitä huolimatta tuntuu siltä että miehen vanhemmat pitävät hänestä todella.

Tunnen oloni siis välillä hyvin ulkopuoliseksi heidän luonaan. Exän tekoja puolustellaan ja hän saa pompottaa miehen vanhempia ja jopa isovanhempia lapsenhoito ja -hakuvaatimuksillaan. Jos jokin aika on sovittu, hän saattaa soittaa yhtäkkiä ja vaatia esim. hakemaan pojan tunteja aikaisemmin. Muiden menoilla ja työajoilla ei ole merkitystä, sen hän on jopa sanonut miehelleni ihan suoraankin. Ja lapsen parasta ajatellen kaikki tanssivat hänen pillinsä mukaan. Jos niin ei käy, kiristetään sillä että lapsi ei saa enää tulla isovanhemmilleen...

Kuinka siis kannattaa menetellä? En haluaisi loukata miehen vanhempia mutta nykyään tuntuu yhä useammin siltä että olisi helpompaa vaan olla käymättä ollenkaan kun siellä vietettyyn aikaan liittyy aina niin paljon pahaa mieltä. En halua ainakaan saada lastani kokemaan yhden lapsenlapsen suosimista muiden kustannuksella (mieheni lapsi ei siis ole heidän ainoa lapsenlapsensa). Mutta muille vaan ei riitä samalla tavalla huomiota... Lisäksi tämä aiheuttaa aina pientä kinaa miheni ja minun välille: minä pahoitan mieleni ja hän käskee olemaan välittämttä vaikka on kuitenkin yhtä ärtynyt vanhempiensa kiltteydestä ja palvelualttiudesta exää kohtaan. Hän on maininnut asiasta jo montakin kertaa, mutta vastaus on aina samaa: lapsen takia vaan...

onpas naisia

Ymmärrän, että jos on oltu monta vuotta samaa sukua, ei niitä siteitä halua katkaista. Mutta jos se omaa sukua oleva ihminen kiusaantuu läsnäolosta, pitäisi exän osata väistyä.

Tuo lapsiin ja niiden parhaaseen vetoaminen on todella alhaista. Kun oikeasti on aina kysymys omasta halusta ja omista toiveista ja suoranaisesta kiusanteostakin. Kaikki asiat voi hoitaa toisinkin, eikä tunkea itseään sinne anoppilaan.

Isovanhempien pitäisi pitää omiensa puolta, kun sitä on nimenomaan vielä pyydetty.
Lapselle voi kertoa, että heillä ei ole todellakaan mitään häntä vastaan, lähetellä kirjeitä, paketteja, kortteja jos hankalaksi heittäytyvä ex estää tapaamisia.
Jos ex haluaa lapsenvahtia, sen lapsen voi ottaa vastaan ovenraosta, mikä pakko sitä exää on sisälle pyytää ja sallia jäämästä sinne aikaansa viettämään. Kyllä hänelle voi osoittaa paikkansa, joka ei ole enää siinä talossa.

Turhalla kiltteydellä ei saavuteta mitään. Sanotaanhan sitä, että jos kumartaa joka suuntaan, samalla pyllistää joka suuntaan.

ei ongelmia

"Ymmärrän, että jos on oltu monta vuotta samaa sukua, ei niitä siteitä halua katkaista. Mutta jos se omaa sukua oleva ihminen kiusaantuu läsnäolosta, pitäisi exän osata väistyä."

Katkaisin kaikki siteet exän sukuun avioeron yhteydessä. Tein jälkikäteen katsottuna erittäin viisaan päätöksen.

Ihmisen pitää tajuta mihin ryhtyy avioliittoon astuessaan. Kyse ei ole vain parisuhteesta. Avioliitoon kuuluu niin paljon muitakin ihmissuhteita.

AAARGH!(edelleen...)

Tässä meidän tapauksessa ei siis ole kyse siitä että miehen ex olisi heidän yhdessäoloaikanaan ollut mitenkään läheinen miehen vanhempien kanssa, enemmänkin oli sielläkin vaan olla möllöttänyt omissa oloissaan ja katsonut mielummin telkkaria kun ollut muiden kanssa esim. jossain juhlissa (käytöstavoista ei edes kannata puhua tässä tapauksessa...) Nyt kyllä tunkee käymään sitten senkin edestä...

Mies on kyllä sanonut exälleen monesitkin että on kohteliasta soittaa ja ilmoittaa tulostaan ja sopia ylipäätään asiat etukäteen mutta sattumalta tämä vaan aina unohtuu... En näe tuossa mitään muuta tarkoitusta kun kiusanteon, etenkin kun sama ihminen harrastaa kaikkea muutakin mahdollista jolla voi suoraan sanottuna vittuilla miehelleni. Outoa on mielestäni se että nainen itse petti miestäni useasti ja häipyi lopulta yhteisestä kodista suoraan toisen miehen kanssa asumaan. Siitä huolimatta että itse on lähtenyt osapuoli, tuntuu ettei halua päästää irti. Tai siltä siis minusta vaikuttaa, kun edelleen soittelee turhankin takia ja kyselee milloin mieheni voisi jutella hänen kanssaan kunnolla kahden kesken jne...

Pitää varmaan muuttaa pois maasta karkuun...

Yx ex

Olen yksi näistä parjatuista ex-sukuun yhteydenpitäjistä, johtuen pitkälti siitä että avioliiton aikana minä hoidin lähinnä yhteydenpidon ja kävin lasten kanssa "mummilassa" miehen ollessa omilla reissuillaan. Jos miehen sisaruksia oli meillä kylässä perheineen, mies sulkeutui usein omiin oloihinsa.. Ymmärrän kuitenkin kantaanne, ja olenkin yrittänyt pitää välimatkaa minulle kovin rakkaaksi käyneisiin ihmisiin antaakseni tilaa myös ex-mieheni tulevalle vaimolle. Valitettavasti siitä välimatkasta huolimatta eivät ex-anoppini ja ex-appeni välit ole juuri lämmenneet uudelle miniälle, tai edes oppineet kunnolla tuntemaan häntä vuosien aikana. Käyttäytyvät toki asiallisesti mutta ilmeisen viileästi puolin ja toisin. Tämän itse minulle kertoneet. Ex-mieheni ei ikinä ole puuttunut meidän yhteydenpitoomme, olen itse tehnyt johtopäätöksiä tilanteesta ex-appivanhempien ja lasteni puheiden perusteella. Voinee siis todeta että, ilmeisen vaikeaa on uuden ihmisen sukuun tulla puolin ja toisin. Varsinkin jos nuorena solmittu ensimmäinen liitto on kestänyt kauan. Eivät ne syntyneet ihmissuhteet vain häviä eron myötä, ja lasten takia niiden jonkunasteinen säilyttäminen on jopa erityisen tärkeää (rippijuhlat,syntymäpäivät, lasten häät ymym.) Niihin olisi kaikkien oltava tervetulleita! Itsekin koen oloni ulkopuoliseksi nykyisen mieheni sukulaisten parissa, koska hänen ex-vaimonsa on aina muistoissa läsnä, vaikkei paikalla olisikaan. Tästä syystä yritän kovasti ymmärtää myös ex-mieheni tulevan vaimon tilannetta. Enempää en kuitenkaan voi mielestäni tehdä heidän eteensä, aiheuttamatta murhetta myös omille lapsilleni.

Ei aina riidoissa tarvi olla

Kiva että joku edes joskus ymmärtää "ex-mieheni tulevan vaimon tilannetta" - eikä aina vaan yritä aiheuttaa eripuraa ja kateutta.
Olen itsekin aina elänyt niin että "mennyt on mennyttä" ja uudet ihmiset tulee ja heidän kanssa voi elää ja olla asiallisesti ja sovussa silloin kun heitä kohtaa.
Hyvää Juhannusta sinulle :)

eräs eronnut elli

Tähän sanon, että on vanhempiesi ja exäsi välinen asia millaista yhteydenpitoa harjoittavat. Vanhemmillasi on oikeus kutsua juhliinsa ketä haluavat, on sitten juhlijoiden ongelma jos eivät tule keskenään toimeen. Minusta juhlissa kannattaa aina miettiä kenen takia siellä on, eikä sitä kenen takia jää pois. Sillä kumpi suhteestanne "lähti" ei ole merkitystä muihin ihmisiin nähden.

Suosittelen sinulle jonkinlaista terapiaa ihan vaan oman itsetuntosi ja aitsesi avostamisen takia. Nyt ei ole kyse erosta, vaan itsetunnostasi. Kun pääset itsesi kanssa tasapainoon huomaat, ettet oikeastaan välitä exäsi tekemisistä tai läsnäolosta. Löydät sinun ja vanhempiesi välisen suhteen uudestaan ja huomaat, että oikeasti vanhempasi välittävät sinusta vaikka eivät luovukaan jostain sinulle epämiellyttävästä ihmisestä takiasi.

Olen itse jätetty ex-rouva kolkella yhteishuoltolapsella exän kanssa. Exällä on uusi vaimo. Alkuvaiheessa oli kaikilla kiusallinen olo. Kukaan ei tiennyt mitä muut ajattelevat toistensa läsnäoloista jne. Ex-anoppini oli järjestämässä juhlia ja suunnitteli aikatauluttamista niin, etten minä ja exäni puolisoineen (silloin vielä avo-) satuttaisi samaan aikaan. Siitä aukesi keskustelu, josta ilmeni ettei ex-anoppi tiennyt millaiset välimme ovat. Meillä ei ollut mitään välejä, koska ei oltu missään tekemisissä oltu. Luulin sen johtuvan uuden naisen asenteesta. Selvitettyään asioita poikansa kanssa, oli siellä taas luultu etten minä halua olla tekemisissä sen uuden naisen kanssa. Kieltämättä olin alkuun kiukkuinen ollutkin kun mies niin nopeasti uuden löysi. Epäilin toki suhteen alkaneen jo avioliittomme aikana. Lopulta kun eron surutyö oli päässyt pahimman yli ajattelin, ettei sillä väliä ollutkaan, koska toisesta naisesta huolimatta mies ei ilmeisesti minua niin rakastanut että liitto olisi jatkunut muutenkaan. Hyväksyin ex-mieheni sellaisena ihmisenä kuin hän on. Halusin alusta asti myös lasten ja uuden selviävän keskenään. Mentiin sitten juhliin samaan aikaan. Aikamme toisiamme välteltyä esittäydyttiin ja muutama sana vaihdettiin korrektisti, eikä sitten muuta. Myöhemmin tavattiin ohimenne lasten asioissa ja siitä se lähti. Ei olla ystäviä tai kavereita sentään, mutta jos samoihin tilanteisiin joudumme, niin ihan ystävällisesti ja asiallisesti toimimme.

Kolmessa vuodessa kyllä sinunkin jo kuuluisi päästä erosta elämässäsi eteenpäin.