Tree

Mieheni ex on vihdoinkin ottanut oman sukunimensä takaisin, 2v eron jälkeen. Minä olen suoraan sanottuna helpottunut, ettei hän enää roiku edes mieheni nimessä. Tietenkin hän olisi sen voinut minun kiusakseni pitää jos olisi tiennyt sen olevan minulle kiusa (vinkki teille, jotka haluatte kiusata nyxää - tiedän että teitä riittää).

Nykyään niin monet pitää oman nimensä naimisiin mennessään ettei enää ole outoa edes se, että ollaan erinimisiä lasten kanssa. Luulen, että meilläkin monet kuvittelee mieheni lasten olevan myös minun lapsia vaikka meillä on eri nimi. Useimmiten ulkopuolisille puhunkin "meidän tytöstä", kun lapset kuitenkin meillä asuvat. En kuitenkaan käytä ilmaisua "meidän tytär", koska sehän tarkoittaisi, että lapsi olisi todellakin minun.

Sitten on tietysti erikseen nämä vienonen-karpela-saarela-erjolat, jotka vaihtavat koko ajan miestä, nimeä ja mielipidettään siitä, onko tärkeää olla saman niminen lastensa kanssa vai ei.

Mitäs tällä palstalla muut ovat mieltä nimistään? Onko tullut vaihdettua suuntaan tai toiseen?

sama nimi vuosikymmenenstä toiseen

Minä en ole koskaan halunnut tulla määritellyksi kuin yhden miehen kautta - isäni.

Minun sukuni on minun - sinä saat olla kenen tahansa

Se tyttönimen takaisin ottaminen on välillä ihan viitsimiskysymyskin. Ja raha. Eipä nimi naistakaan pahenna. Ehkäpä voisin nimeä vaihtaa samalla kun hakee uuden passin... mutta vanha on vielä voimassa.

Ai niin, nimi on kyllä ollut sama viimeiset 35 vuotta.

_Korhonen_

Oma sukunimeni ja ex-mieheni sukunimi ovat juuri tuota "korhostasoa" yleisyydessää, joten eipä ole tullut mieleen viitsiä vaihtaa entistä sukunimeä takaisin.
Yksi muu syy on se, etä haluan olla samanniminen lasteni kanssa, vaikka mies onkin entinen.

Sukunimeni vaihdan, jos ja kun joskus menen uusiin naimisiin. Kaksoissukunimeä en aio ottaa. Liian pitkä kirjoitella jokapaikkaan.

Hassua, jos exän nyksää vaivaisi, etten ole nimeäni vaihtanut. Tuskimpa vaivaa. Hän kun ei ole "päässyt" edes naimisiin...

-8k

Minusta sukunimi ei ole mikään ansio. Minua ei haittaa tippaakaan, vaikka uuden avioliiton jälkeen ex-mieheni uudella vaimolla on sama sukunimi kuin minun ja ex-mieheni lapsilla. Minä kuitenkin tiedän, kuka on biologinen äiti ja lasten sydämessä se numero ykkönen.

Itse henkilökohtaisesti kyllä vaihdatin nimeni välittömästi eroprosessin aikana takaisin miehen sukunimestä tyttönimeen ihan siksi, että mielestäni oma sukunimeni on kauniimpi. Vaikka menisinkin myöhemmin naimisiin, niin todennäköisesti pitäisin tyttönimeni myös jatkossa.

Ymmärrän ap:ta

Meillä onneksi myös miehen ex ja nyt myös lapset ovat äitinsä sukunimellä, joten voin ottaa mieheni sukunimen kunhan ensi vuonna menemme naimisiin;)

_Blaah_

Odotan itse ensimmäistä lastani (miehellä edellisestä suhteesta yksi, jolla isänsä nimi) Olen miettinyt tuota meidän yhteisen sukunimiasiaa, kun naimisiin on kuitenkin tarkoitus ensi talvena mennä... En haluaisi antaa meidän lapsellemme isänsä sukunimeä koska en halua että hänellä on sama nimi kuin entisestä suhteesta olevalla lapsella. Silloin en tosin voi ottaa itsekään mieheni nimeä...oman nimen tai korkeintaan kaksoisnimen ottaminen on kyllä ollut enimmäinen vaihtoehto joka tapauksessa mutta miten lapsen nimen kanssa? Voiko exän kanssa olevan lapsen sukunimen vaihtaa äitinsä nimeksi ja miten se onnistuu?

oma nimi paras nimi

^Pidä oma nimesi ja suostuttele miehesi hyväksymään se lapsennekin nimeksi. Jos otat kaksoisnimen, on lapsellekin annettava se, jollei isän sukunimi kelpaa. Jollette ole naimisissa lapsen syntyessä, saa lapsi automaattisesti sinun sukunimesi. Jos se ei käy, on nimi erikseen muutettava. Ja ainahan on olemassa sekin lain suoma vaihtoehto, että mies ottaa vaimonsa nimen avioituessaan. Onhan näitä vaihtoehtoja.

Muiden ihmisten nimistä ja niiden muuttamisesta te ette voi päättää.

Automaattisesti tulee

Lapselle tulee automaattisesti sama nimi kuin äidille, olipa aviossa tai ei. Jos lapsi halutaan siirtää jonkun miehen nimiin, niin avioliiton ulkopuolella miehen on ensin tunnustettava lapsi. Jos lapsen nimeksi tulee isän nimi, niin äidin on tähän suostuttava.

voi ei....

No ei voisi vähempää kiinnostaa kenenkään muun sukunimet, ei exän eikä nyxän jos sellainen tilanne tulisi.
Mitä väliä jos exällä on miehen nimi, jos ottaa eronneen niin sillä on menneisyytensä vaimoineen,lapsineen ja sukunimineen, se kuuluu pakettiin ja veikkaampa, että sukunimi on uusperheen ongelmista pienin.

n49*'

Minulla on edelleen, 17 vuotta eron jälkeen, exän mukana aikoinaan tullut sukunimi. Kun menin aikoinaan naimisiin, oli pakko ottaa miehen nimi (tai yhdysnimi). Silloin olisin voinut tyttönimeni pitääkin, se on kuitenkin suojattu sukunimi, joka tällä hetkellä on enää 7 ihmisellä.

Ei tule mieleen yhtään hyvää syytä, miksi vaihtaisin nyt sukunimeni. Jossain vaiheessa mietin sitä kun lapset olivat täysi-ikäisiä, mutta omaa tyttönimeäni en missään nimessä ota takaisin ja harkinnassa oli isän äidin äidin tyttönimi mutta niin se on jäänyt. Tuskin vaihdan enää.

ööhhh...

Mieheni exällä on mieheni sukunimi. Erosta on viisi vuotta. Minulle se on yksi ja sama. Ihan totaalisesti. Jos nyt joku haluaa että löydän jotain järkisyitä, niin ensimmäiseksi tulee lapset. Pitäisikö lasten vaihtaa sukunimensä äidin tyttönimeksi, jos minua jurppisi heidän äitinsä sama nimi kuin minulla? No ei hitossa. Ja se nainenhan on jo kerran vaihtanut nimensä miehen nimeen, eron takia pitäisi vaihtaa takaisin, kaikki paperit ym. hässäkät mitä siitä tulee... Mutta jos hän itse niin haluaisi, kai se olisi sen arvoista.

Mieheni on eronnut vaimostaan, koska heidän yhteiselämä oli helvettiä ja siitä oli rakkaus loppunut aikoja sitten. Sen jälkeen mies on rakastunut minuun ja minä häneen tietysti. Mentiin naimisiin koska haluttiin "virallistaa" suhde. Otin mieheni sukunimen vaikka olin 30 vuotta tyttönimeäni kantanut, mutta minusta pariskunnan yhteinen nimi... no, jos meille vaikka tulisi lapsia, niin oltaisi perhe. Seuraavan kerran vaihtaisin nimeä jos vielä menisin naimisiin jonkun muun kanssa. Mutta pelkän eron takia en sitä rumbaa alkaisi. Riitti kun avion takia kävi läpi;)

Jotkut ystävistäni vastustavat avioliittoa periaatesyistä, vaikka mulle on yksi ja sama jos joku ei halua naimisiin, tai ei halua vaihtaa nimeä, eikä sitä mulle tarvitse selitellä. Itse he nimensä kanssa elävät.

En suoraan sanottuna ymmärrä miksi jotkut kokevat toisen naisen sukunimen uhaksi. Jos itsetunto on heikko, niin kannattaisi varmaan vahvistaa sitä jollain keinoin. En kyllä osaa neuvoa miten, koska omani on ilmeisesti melko vahva.

Apuu

No me ollaan kyllä perhe, vaikka asutaan avoliitossa ilman lapsia eri sukunimillä.

Raxxxc

So ..?!

nimen mytologiaa

Samaa mieltä. Meitä on maailmassa muitakin samansukunimisiä eli jotenkin tuntuu oudolta takertua siihen. Ehkä ärtymisen syy on jossain muualla kuten mainitsemassasi heikossa itsetunnossa.
Ja ei kannata provosoitua jos jonkun exä vaikka pottuilisi samalla sukunimellä. Kuten mun miehen exä... voi huokaus miten tyhmää, mutta se luovutti kun huomasi ettei meitä kiinostanut korvaame lotkauttaa. Ei se nimeään vaihtanut, luultavasti koska oli tottunut siihen jne.

Mitäpä sanotte siihen että siskoni entisen miehen uudella vaimolla on sama ETUNIMI kuin mun siskolla! Rakkaus ei riipu nimestä. Tai ei pitäisi? Paitsi jos nimi on jotain rikasta aatelissukua ;-D

En ole jaksanut vaihtaa

Hui, enpä ole tullut ajatelleeksikaan, että entisen mieheni nykyistä voisi harmittaa se, että en ole ottanut tyttönimeäni takaisin! En ole yksinkertaisesti viitsinyt ja tulisihan se kalliiksikin uusia kaikki pankkikortit, passit, ajokortit sun muut. Lisäksi valtaosa tutkintotodistuksistani ja kaikki työtodistukseni ovat tällä nimellä (paitsi ei yo-todistus, mutta sitähän nyt ei yleensä tarvitsekaan esim. työpaikkahaastatteluissa esittää). Ja vielä lisäksi olenhan koko aikuisikäni käyttänyt tätä nimeä.

Jos menen uudelleen naimisiin, uskoisin, että ottaisin mieheni nimen.

Itse asiassa nykyinen avomieheni on joskus toivonut, että ottaisin tyttönimeni takaisin, mutta ainakaan entinen mieheni eikä hänen nykyinen naisystävänsä ole koskaan minulle sanoneet, että nimeni häiritsisi heitä.

nimen mytologiaa

Todennäköisesti heitä(kään) ei asia kiinnosta. Uusi miehesi taas on varmaan vähän mustis... ;)