kiinnostavaa

Älkääs kuulkaa ,puolet avioliitoista päättyy eroon ja se saattaa osua myös arvoisan nimimerkin kohdalle joten tässä on se hyvä puoli, että hän tulee ymmärtämään täysin miehensä nyksää kun tämä ei voi sietää heidän lapsiaan ja nimittelee heitä nurkissä pyörijöiksi joita täytyy vaan sietää.

Ei ymmärrä

So ???
Mä en ymmärrä miks tätä asiaa pitäis sitte kaunistella ? Pitäiskö tosiaankin vetää jotain roolia ja teeskennellä hampaat irvessä että "voi voi kun ihanaa, minä sitten RAKASTAN mieheni ja sen exän lapsia, on niin ihanaa kun ne tulee meille moneksi viikoksi!"
Jos kerran on sellaisia fiiliksiä niin sit on, sit ahistaa.
Vai eikö sais sanoa "ääneen" ? Pitäiskö vaan hymistellä ?

kiinnostavaa

Ei tietenkään tarvi, aikuinen valitsee ihan itse käyttäytyykö hyvin vai huonosti.
Ihmettelen vaan, eikö kukaan osaa asettautua lapsen asemaan, missä empatia, missä aikuisuus, miten perustelette itsellenne asian, onko kyse vain siitä, että lapsi on miehenne ja exän?

Ymmärrättekö myös niitä ihmisiä jotka inhoavat omia lapsianne sillä niitäkin varmasti tulee, jos ei nyksiä niin kavereiden vanhempia, opettajia, valmentajia , koulutovereita ajatellen; niin eihän niiden tarvi hampaat irvessä mitää roolia vetää vaan heillä on oikeus inhota lapsiani ja tuhota heidän itsetuntoaan sillä siitähän siinä on kyse.

Ihme touhua

Itse en ainakaan pidä ylipäätänsä lapsista yleisesti. Omistani kyllä, serkkujeni lapsista joita olen nuorempana hoitanut kyllä jne, mutta EN LAPSISTA YLEISESTI. Mieheni lapsista en pidä myöskään, en inhoa hänta mutta en kyllä erityisesti tykkääkään. Olen tämän miehelleni kertonutkin, jo suhteemme alussa. Huono käytös ei ole sama asia kuin se että ei pidä jostakusta. Käyttäytyä voi hyvin ja kohteliaasti vaikkei jostakusta erityisesti tykkäisikään, myös lapsia kohtaan.

Ei ymmärrä

Nimenomaan. Eihän kukaan ole täällä kai mainostanutkaan käyttäytyvänsä huonosti puolison lapsia kohtaan. Eiköhän se nyt ole itsestäänselvää että asiat hoidetaan (ruoanlaitot, pyykit ym) ja käyttäydytään asiallisesti !!! Mutta kun heti hyökätään kimppuun jos joku tunnustaa huokaisevansa helpotuksesta ja "vapautuvansa omaksi itsekseen" kun lapset lähtevät...
Ei saisi omia tunteitaan kertoa edes täällä !!!

ex yh

So ???
"Mä en ymmärrä miks tätä asiaa pitäis sitte kaunistella ? Pitäiskö tosiaankin vetää jotain roolia ja teeskennellä hampaat irvessä että "voi voi kun ihanaa, minä sitten RAKASTAN mieheni ja sen exän lapsia, on niin ihanaa kun ne tulee meille moneksi viikoksi!"
Jos kerran on sellaisia fiiliksiä niin sit on, sit ahistaa.
Vai eikö sais sanoa "ääneen" ? Pitäiskö vaan hymistellä ?"

Katsoin eilen iltapäivälehdestä Häkkisten perheen kuulumisia. Nyxä ja exä olivat samassa kuvassa, mutta eivät olleet kuulema puhuneet toisilleen sanaakaan.
Symppaan Erjaa täysillä. En minäkään ole halunnut olla missään tekimisissä exän nykyisen naisen kanssa.

Mutta kyllähän lasten kannalta aikuisten ihmisten pitäisi tulla keskenään toimeen.
Sääliksi käy miehiä jotka joutuvat kahden toistaan vihaavan naisen seuraan.

atoma

Niinkuin jo parikin henkilöä on tänne kirjoittanutkin: Eihän sitä tarvitse olla törkeä ja epäkohtelias jos ei jostain ihmisestä pidä. Miehen ex ja lapset voivat aivan hyvin nyt vaan kuulua niihin ei-niin-ihaniin ihmisiin, joiden kanssa on mielummin mahdollisimman vähän tekemisissä. Ainakin itselläni on niin erilainen tausta, kasvatus, koulutus vain muutamia mainitakseni että en edes kuvittelisi että olisin ilman tätä pientä pakkoa tekemisissä mieheni exän ja heidän äitinsä pääosin omalla tavallaan kasvattamien lasten kanssa. En siis erityisemmin pidä mieheni lapsistakaan, mutta ainakin minulle kohteliaisuus ja käytöstavat pitävät sisällään sen että olen "tavallisen ystävällinen" heillekin, siis juttelen, laitan ruuat jne.

Jokainen varmasti kohtaa elämänsä aikana paljon sellaisia ihmisiä joiden kanssa ei nyt vaan tule toimeen, esim. työelämässä. Silloin ollaan (tai ainakin varmaan suurin osa ihmisistä on) peruskohteliaita, käyttäydytään asiallisesti ja hoidetaan työ niinkuin pitää. Noiden vierailijalasten kanssa voi olla aika sama tilanne... Exän kanssa en ainakaan itse edes halua olla tekemisissä kaiken sen perusteella mitä hänestä tiedän. En vietä muutenkaan aikaa hänenlaistensa ihmisten kanssa. Pakolliset kanssakäymiset hoidetaan niiltä osin kun mina niissä tarvitaan (mikä on onneksi vähän). En vihaa mieheni exää, suhtautumiseni on enemmänkin jotain säälin ja halveksunnan sekaista. Ja tämä on ihan hänen omaa ansiotaan sen perusteella mitä olen hänen kanssaan tekemisiin joutunut.

Ohi on

Pakko kirjoittaa, kun itsellekkin niin ajankohtainen asia. Minä siirsin tänä kesänä lomani syksyyn, että mieheni lapset ehtii viettää meillä pakolliset viikkonsa, ennen minun lomani alkua. Olen kaikki edellistä neljä kesää "pyhittänyt" lomastani heille ja nyt ensimmäisen kerran teen näin itsekkään päätöksen ja olen siihen todella tyytyväinen.
Meillä on kahdelle pienelle lapselle taottu päähän, että minun kanssa ei saa "touhuta" mitään, että vain silloin kun isä on mukana, voivat lapset liikahtaa kotoamme johonkin. Olisin vienyt lapset huvipuistoon, kun isällä oli muita menoja, niin nämä pienet sanoi minulle, että emme voi lähteä, kun äiti on kieltänyt. Tämä vain yksi esimerkki näistä kielloista.
Sitä vain mietin, että miksiköhän tämä äiti ei ole kieltänyt syömästä minun laittamaa ruokaa, tai miksi hän itse ei kiellä itseään ottamasta vastaan minun pesemiä ja silittämiä lasten vaatteita. Siihen kyllä kelpaan.
Siksipä tänä kesänä laitoin lapset pyykkipussin kanssa takaisin kotiin. Isä ei ole koskaan ollut ns. lasten kanssa leikkivää sorttia, joten kun lapsilta on kielletty kaikki minun kanssa touhuaminen, istuivat he 99,9% lomaviikoistaan tietokoneiden vieressä ja pelasivat jotain pelejä. Isä antoi ja minä en sanonut mitän.....onneksi kotoamme löytyy kaksi konetta, oli molemmille peliväline.
Nyt odotan elokuun alkua ja lomani alkua. Harmi, että mieheni lomat meni, mutta sittenkin tämä on parempi vaihtoehto. Saan yksin mennä mökille ja kotonakin touhuta niitä näitä.
Näin meillä.

opååå

Eikö vapaita "käyttämättömiä" miehiä ole tarjolla? Ottaa nyt mies joka on tehnyt kaikki temput lapsista lähtien exien kanssa... hyi olkoon.
Ymmärrän toki jos lärvä alkaa roikkua siihen malliin ettei ole mahkuja muihin kuin käytettyihin.

Niin tai sitten...

vaan tietyssä elämänvaiheessa alkaa olla aika harvassa ne miehet ja naisetkin jotka eivät ole uusintakierroksella (siis jos vapaina pyörivät). Joko ollaan edelleen yhdessä tai sitten elettyä elämää on jo takana. IDIOOTTI!

Ajatteles vähän aivoillas

Joo - on tosiaan vähän vaikee löytää 40+ miestä jolla ei olisi lapsia... Tai sitten ehkä joku peräkammarin poika maalta - se on nou tänk juu!!

toinen, jolla on 2 vkon helvetti edessä

Eihän tuollaista tarvitse erikseen toivottaa. AINAHAN kakaroiden seura on helvetillistä. Ei paljon kiinnosta, onko isä vai ei, ei se tee siitä penikasta yhtään miellyttävämpää.

lapsirakas

Minä taas rakastan oikeestikin kaikkia lapsia ja erityisesti miehen tenavia. Ovat kuin omiani. Suren joka kerta kun lähtevät pois, vaikka vievätkin energiaa valtavasti.

Kateellinen panettelija

[quote="toinen, jolla on 2 vkon helvetti edessä"]Juu sitä tämä kyllä on, yhtä helvettiä.
Ja juu, on käynyt mielessä, mitäs luulisit?! Voisipa unohtaa.

Käyttäydyn sitä pentua kohtaan kyllä ihan asiallisesti mutta ihan yx ja sama, kuka sen isä on, kun en siitä ihmisentyngästä pidä, niin en pidä. Vasta puolessavälissä ollaan...

uupuuu

Minulla tämä koettelemus alkoi juuri ja eka riitakin aiheesta heti.
Pidän kyllä mieheni lapsesta, mutta en pysty olemaan kotonani kuten haluaisin kun hän on täällä. En haluaisi osallistua lapsen kasvatukseen, mutta joudun kuuntelemaan kitinää.
Mies ei mielestäni laita selkeitä rajoja lapselle vaan pomppii epäoikeudenmukaisesta kaiken sallivaan. Hän ei osaa olla tasapuolinen yhteiselle lapsellemme ja tälle toiselle.
Joko hän huomioi vain yhteistämme tai sitten tätä toista. Yritän sanoa, että eikös voisi kumpaakin huomioida. Olen uupunut tähän vartijan tehtävääni.
Miehelläni on adhd josta monet tolkuttomat asiat johtuvat.
Väsyn siis tähän lapseen mieheni takia ja siksi koska omat hengähdystauot taaperomme hoidosta häviävät.
Nyt kyllä lähtivät he kauppaan yhdessä ja heti tuntuu paremmalta kun saa olla yksin.
Elikkä kyllä se oma aika olisi tarpeen jotta jaksaa olla edes siedettävä äitipuoli.
Vaikka haluaisin olla aina lasta huomioiva en pysty. Olen niin väsynyt adhd;n että en pysty. Mietin eroa jotta en joutuisi tähän ristiriitaan. Tunnen huonoaomaatuntoa kun lapset kärsivät kun suutun. He eivät ymmärrä kuinka raskasta on kantaa vastuuta kun ei voi täysin luottaa sen toisen aikuisen arvostelukykyyn.
Minä siis ole se "pahis" kun hermostun.