jakoon vain

Miten suhtaudutte suunnitelmiin, että lapsilisät jaettaisiin yhteishuoltajille hoidon suhteessa? Nythän koko lapsilisän saa se vanhempi, jonka luona lapsi on kirjoilla. Molempien luonahan hän ei voi olla, vaikka asuisikin vuoroviikoin tasan molempien luona.

Minusta asia on ok. Me olemme eksän kanssa asiasta joskus keskustelleet, mutta hän ei ole halunnut osaansa paremman ansionsa vuoksi. Minä olisin valmis antamaan puolet hänelle, koska hän lapsesta huolehtii myös puolet ajasta.

Miten jakoon?

Kela ei käsittääkseni maksa lapsilisät kuin yhdelle vanhemmalle ja muistaakseni vielä perheen kaikista lapsista ne maksetaan samalle tilille, eli sille kenen luona lapset on kirjoilla tai yleensä äidin tilille, jos perhe asuu saman katon alle.

Jos lapsilisien saaja haluaa jakaa lapsilisät saatuaan ne tilille, niin mitä se kenellekään kuuluu, jokaisen oma asia kai.
Mä en henk.koht ymmärrä miksi lapsilisät pitäis jakaa, onhan olemassa myös elarit....

jakoon vain

Se oli Kelan pääjohtajan jutussa tänään Hesarissa. Lapsilisät on tarkoitettu lapsen elatukseen ja jos molemmat vanhemmat tasan huoltaa lasta, kai ne lisätkin pitäisi mennä tasan.

Paitse että..

Laki sanoo elatusvelvollisuudesta niin, että kumpikin kykynsä mukaan.

Kerrot, että mies tienaa paremmin. Silloinhan puoliksi huoltaessa sinä kustannat prosentuaalisesti enemmän tuloistasi kuin mies. Tilanteenne tasoittunee lapsilisillä?

On muuten mukava lukea, että jotkut ajattelevat asioista näin, eikä aina sitä ruikutusta riittämättömistä elareista.

Jx

Idea hyvä vain siinä tapauksessa, että molemmilla on saman suuruiset menot ja tulot. Mielestäni yhteishuollossa ne kuuluvat sille, jolla on pienemmät tulot.

jakoon vain

Minä taas ajattelen niin, ettei ole exän vika, että hän on opiskellut pidempään, saanut paremman työpaikan ja palkan. Lapsen menot ovat samat molemmilla (tai mies kuluttaa lapseen paljon enemmän rahaa, ostaa suuremman osan kallista jutuista) ja siksi lapsilisä kuuluisi mielestäni myös jaettavaksi.

Kiitos!!!!

Voi että kuulostaa hienolta että joku ajattelee tuolla tavalla. Niinkuin huomaat, täällä yleinen mielipide tuntuu olevan että (lähi)äiti saa vaatia ihan niin paljon rahaa kuin sielu sietää ja muut samanmieliset säestävät kuorossa että "isä on velvollinen maksamaan", lapsella on oikeus...".

Tuli oikeasti tosi hyvä mieli (:

etävanhempi vastaa

Olen itse etävanhempi. Tulot ex-puolisooni verrattuna ovat suunnilleen samat. Ex-puolisoni saa lähivanhempana lapsilisät sekä minulta elatusapua. Tässä taloudellisessa tilanteessa jos jäisin työttömäksi, en edes saisi korotettua työttömyystukea, koska minä olen etävanhempi. Kuitenkin etävanhempana minullakin on koti hankittu niin isoksi, että lapsilla on omat huoneet jne. Käytännössä lapset ovat puoliksi kummankin luona, mutta olen ajoittain aika katkera siitä, että taloudellisesti me lasten vanhemmat olemme ihan eriarvoisessa asemassa. Ex-puolisoni pystyi eron jälkeen säilyttämään entisen elintasonsa, kun taas minun elintasoni romahti.

Näissä asioissa pitäisi miettiä lapsen etua, mutta on meidänkin kaltaisia perheitä, joissa lapsen etu toteutuu hyvin kummassakin kodissa sekä isän että äidin kodissa. Minusta on aika kohtuutonta, että toinen vanhempi (teoreettinen lähivanhempi) ansaitsee ja hyötyy taloudellisesti erotilanteesta (varsinkin jos hän on ollut se, joka eroa on halunnut) kun taas toinen vanhempi (lain mukaan etävanhempi) kärsii tilanteesta taloudellisesti.

sisua vaatii mieheltä että kestää

Niin tuttua ja koettua.

Nyt lapsistani vanhemmat ovat jo täysi-ikäisiä ja muuttaneet äidin luota pois. Exä on pystynyt jatkamaan villiä elämäänsä ja matkustelua ja shoppailua jne, mutta minä en ole tehnyt 10 vuoden aikana kuin kaksi ulkomaan matkaa. Tuloistani menee leijonanosa lasten äidille joka saa yksinhuoltajakorotukset ja lapsilisät lisäksi. Vaikka palkkani on kohtalaisen hyvä, siitä ei jää elatusmaksujen ja verojen ja asuntolainan jälkeen käteen kovin paljon ja 'kädestä suuhun' olen elänyt nämä viimeiset vuodet. Vaikka aina olen yrittänyt myös osallistua lasten vaatekuluihin ja muiden heidän tarvikkeidensa kuten lukiokirjojen ja kurssien maksuun.

Mikään näistä ei exälle kuitenkaan riittänyt. Hän sai aika ajoin raivareita ja haukkui meikäläisen noin kerran kuukaudessa lasten kuuullen. Lapsille hän on ollut äärimmäisen pihi, ja ovat joutuneet käymään töissä murkkuikäisestä lähtien että edes jotain omaa pystyvät hankkimaan. Jotain kertoo sekin että heti kun ovat täysi-ikäisyyden saavuttaneet ovat muuttaneet äidin luota pois.... yksi lapsistani asui luonani pienessä kaksiossani noin vuoden verran kunnes sai opiskelijasoluasunnon. Ei vaan enää kestänyt äidin ylivaltaa ja ilkeyttä...

Näitä vastaavia juttuja olen kuullut lukemattomia muilta etävanhemmilta jotka ovat käytännössä ollleet 95 prosenttisesti miehiä.

PRKL tätä...

Kyllä tämän maan lainsäädäntö on hienosti laadittu. Vihaksi pistää oikein... Meillä nuo exän elarivaatimukset ovat aiheuttaneet sen, että käytännössä kaikki mahdolliset menot jotka miehen palkasta voidaan vähentää kuukausittain (esim. asuminen) ovat suoraan häneltä pois. Todellisuudessa minä maksan puolet eli oman osani, mutta sillä tavalla että se ei nosta elarien suuruutta. Matkat ja muut ylellisyydet siis jäävät minun kustannettavaksi, mies elää kituuttaa periaatteessa todella vähällä kun kaikki lainat ja muut ovat yksin hänen nimissään... V-mäistä touhua, mutta minkäs teet. Ei tässä huvita vieraiden ihmisten juhlimisia, matkoja ja autojakaan maksella..

anitran tanssi

jotka ovat etävanhempina, sinulle "sisua vaatii mieheltä että kestää "sanon, että suht samassa tilanteessa ollen yhteishuoltajana ollut, aina se ei ole isä joka maksaa. Minä maksoin meillä erossa pitkään isän katkeruudesta, jonka hän naamioi puhuen lasten oikeuksista. Huvittavaa aikanaan oli, että taitavasti manipuloiden mies sai tahon kuin tahon,uskomaan kuinka esimerkillinen kasvattajana on. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt eikä uskonutkaan asian todellista laitaa, kun kerroin tietäväni mistä lähihuoltajuudessa on kyse, puhtaasti kostosta ja rahasta. No minä ajattelin mielestäni lasten parasta, lopetin laihalla sovulla lihavan riidan ja sain yhteishuollon, sekä puolet kuukaudesta lapsia tuvan täyteen. Mikäpä siinä ollessa, kun on oitkät kynnet joita pureskella nälkäänsä aina kun kakarat olivat isällään :)
Probleemaksi vaan muodostui monien isien tuntema seikka, rahat jotka olivat tarkoitettu lasten elämiseen(elarit ja lapsilisät yms, hiukan alta tonnin, euroa kuussa) ei tainneet päätyä lapsille. Joten tilannehan oli se, että puolet kuusta viulut maksoin minä, puolet mies sillä tuella tms. Ja tokhan minun luonanikin oli huoneet yms oltava. Tämä systeemi olisi mielestäni hyvä muuttaa siten, että elarit ja lisät jakaantuisivat sen mukaan, miten lapset todellisesti ovat kummankin vanhempansa luona. meillä esimerkiksi minä maksan puhelin-ja matkakuluja, kaikki terveydenhoitoon, lääkäreihin, hyvgieniaan, kamppamoihin yms liittyvät kulut, vaatteita jne. sitä nk. kulutusta. Eikä ole raha kasvanut puissa, josta poimia sitä vasuun.
Mutta mikä parasta, eivät ne lapset sokeita ole, osaavat muodostaa näköjään aikuistuttuaan asioista oman mielipiteensä.

tilanteeseen pettynyt

Etä-äiti kirjoittelee täälläkin. Meillä myös yhteishuoltajuus ja lapset ovat 50/50 suhteessa kummankin vanhemman luona. Lain mukaan kuitenkin lapsella voi olla vain yksi osoite ja vain yksi, joka on lähivanhempi. Riitaisan ex-mieheni vuoksi yritin saada laihan sovun, koska taloudellinen tilanteeni ei olisi kestänyt oikeudenkäyntiä huoltajuusasioissa.

Nyt ajan myötä tilanne on mennyt siihen suuntaan, että lapset haluavat olla minun luonani mahdollisimman paljon. Minä myös huolehdin lasten kuskaamisista harrastuksiin silloinkin, kun olisi vapaaviikkoni. Hoidan myös lasten hiustenleikkaukset, allergialääkitykset ja ylipäätään minun rahoilla käydään Puuhamaat ja Linnanmäet kerran vuodessa. Teoriassa jaamme lapsista aiheutuvat kulut puoliksi, käytännössä minä maksan reippaasti yli puolet kuluista. Toki jos ottaisin sen linjan, että hiuksia ei tarvitse leikata ollenkaan eikä missään tarvitse ikinä käydä, niin sillä tavallahan rahaa säästyisi...

Ainoa hyvä puoli tässä on se, että lapset selkeästi ovat minun puolellani. En ole sanallakaan haukkunut lasteni isää, mutta lapset kyllä huomaavat selvästi, kumpi on vanhemmuudessa sydämellään mukana ja kenelle se on vain välttämätön paha. Toisaalta pelkään sitä, että kun uusi huoltajuussopimus alkaa tulla valmisteltavaksi, niin ex tsemppaa niin paljon, että toivottavasti ei lasten silmät häikäisty tilapäisesti, sillä olisi exälle tyypillistä ostaa hienot joululahjat ja kustantaa etelän lomareissut juuri ennen uutta huoltajuussopimusta, jotta hän varmistelisi lasten jäämisen itselleen.

Minuakin ärsyttää lainsäädännössä epätasa-arvoisuus. Jos lasten kulut jaetaan puoliksi, niin hyöty menee vain yhdelle.

Zin zin

Veljeni ja vaimonsa erossa vaimo vaati niin juhlalliset elatusmaksut, että tehtiin koko meidän puoleisen suvun kanssa sitten päätös, että mitään ei meidän puolelta sitten tule näille lapsille sellaista mikä voidaan laskea rahalliseksi eduksi. Jumankauta minkä summan se nainen sai ajetuksi läpi, veljelle jäi kauhea velka vielä niskoilleen kun olivat juuri rakentaneet omakotitalon. Vaimo löysi netistä kivemman kaverin kuulemma ja lähti tämän matkaan ja vei lapset mukanaan, uusi kaveri tosin tunnustettiin olemassaolevaksi vasta eroprosessin jälkeen.

Eli senttiäkään ei heru elatusmaksun lisäksi. Veli sanoi tämän lastenvalvojan läsnäollessa, että ei sitten ostele polkupyöriä eikä harrastevälineitä, ei anna rahaa ulkomaanmatkoihin eikä maksa älyttömän kalliita ratsastustunteja ja -leirejä. Elatusmaksun pitää kattaa kaikki sellainen. Ollaan tähän sovittu myös suvun kanssa, emme osta lapsille mitään vaate- emmekä harrastusmenolahjoja, vain leluja ja sen sellaista.

Toistaiseksi on pystytty tämä pitämään. Naisen ahneus on järkyttävää, oli tyhjentänyt talonkin perusteellisesti veljeni töissäollessa. Lakimiehen kanssa piti mennä hakemaan puolet tavaroista takaisin. Oikein nauratti kun olin ostanut veljelle lahjaksi kahvinkeittimen siinä vaiheessa kun vaimo oli muuttanut pois ja vienyt jo suurimman osan tavaroista mennessään. Se kahvinkeitinkin oli sitten viety samalla kun koko talo oli käyty tyhjentämässä, veljen vaatteet ja henk.koht. tavarat oli vaan lattialla, komeroista oli näet viety hyllyt, eli kaikki mikä irti lähti oli viety. Takasinhan se keitinkin oli sitten annettava, niin kuin muutenkin puolet kamoista, mutta siis kuinka naurettavaksi voi ihminen itsensä tehdä?

Mies on vaihtunut nyt monta kertaa ja lapsia työnnettäisiin isälleen joka viikonlopuksi. Elatusmaksut ei kuulemma riitä mihinkään, vaikka ne on suurimmat mitä olen kenenkään kuullut maksavan. Veli oli niin ahdistettu ja pyörällä päästään että suostui silloin niihin, luuli että saa ne pienemmäksi kun paremmin ajan kanssa selvitellään asiaa, mutta totuushan on se, että elatusmaksuja ei ikinä saa vähemmäksi, isommaksi kyllä mutta ei toisinpäin. Minkä on kirjoittanut sen on kirjoittanut ja sillä siisti.

Lapset on kyllä ihania ja ihmettelee vaan sitä, että miksi äiti laittaa heille aina niin huonot vaatteet kun mennään isälle, hyvät vaatteet on aina siellä kotona. Ja varsinkin jos tietää että mennään mummolaan, silloin on varmasti ne kaikkein rikkinäisimmät tennarit jalassa ja lyhkäsiksi jääneet housut ja puserot. No, vähän aikaa pystyy näin menettelemään, mutta kun lapset tulee isommiksi, niin itsehän ne vaatteensa valitsee eikä mihin tahansa suostu.

n49**

Yhteishuoltajuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, missä ja miten kauan lapset asuu kenenkin luona.

jyjtrrt

Jos on hyvät välit ex-puolisoilla, niin voisi vaikka pitää säännöllisesti kirjaa lasten elämiseen menevistä kuukausittaisista menoista, asumismenot yms huomioiden ja hoitaa niin, että kumpikin maksaa yhtä paljon, ja saa yhtä paljon tukia.

Mikä muuten on se ylisuuri elatusmaksu, josta tuo yksi kirjoitti? Kiinnostaisi vain tietää. Sukulaiset vaikuttavat mielestäni todella epäkypsiltä joka tapauksessa. Ymmärrän katkeruuden naista kohtaan, mutta se, ettei 100% viattomille lapsille voi jonkin kostoretken takia koskaan ostaa mitään, on kyllä käsittämätöntä eikä ihan aikuismaista puuhaa. (jos minulla on vaikka ystävä, jolla on 5000 euron tulot ja itselläni 2000 euron, niin kyllä minä ihan ystävyydestäkin voin hänelle lahjoja ostaa - saati sitten jollekin rakkaalle lapselle, vaikka hänen vanhempansa olisivatkin hyvätuloisia. Tuota en todellakaan voi käsittää, ja toivon että kirjoittaja menisi sukunsa kanssa vähän itseensä asiassa.)

Zin Zin

Heippa! Täällä lauantaiyönä vielä valvotaan!

Ehkä sait kirjoituksestani sellaisen kuvan, että olisimme jotenkin epäkypsiä sukulaisia, mutta ei siitä ole kyse. Emme vain halua tukea enää rahallisesti ihmistä, joka saa jo enemmän kuin tarpeeksi. Hän on näistä ex-puolisoista vielä reippaasti hyvätuloisempi kuin siis veljeni. En kirjoittele tänne mitään summia. Veljeäni jouduimme alussa taloudellisesti avustamaan, että sai asiansa kuntoon.

Emme todellakaan osta lapsille vaatteita lahjaksi, koska katsomme, että äidillään on siihen varaa ja hänen ne kuuluu hankkia. Leluja olemme ostaneet, ja muuta hauskaa tehneet yhdessä. Olemme mieheni kanssa toisen lapsen kummi, ja olemme vieneet lapsia lastentapahtumiin ja huvipuistoihin ja ollaan pidetty lapsia meillä kesäloman aikana "serkkulassa." Siis ei ole kyse siitä, ettemme ostaisi koskaan MITÄÄN heille, vaan siitä, ettemme osta mitään sellaista, mikä meidän mielestämme kuuluu äidin ostaa. Eli emme sillä tavalla enää avita äitiä taloudellisesti. Lahjoja lapset saavat meiltä kyllä, eli meidän ei tarvitse mennä mihinkään itseemme. Tykkään näistä lapsista aivan valtavasti ja itse asiassa sellainen lahja, joka tarkoittaa lapsen kanssa yhdessäoloa, hänen huomioimistaan ja hänen kuuntelemistaan, on mielestäni paljon antoisampi lapsellekin kuin jokin kallis tavara. Esimerkiksi viime jouluna annoimme lahjaksi lapsille piparkakkutalkoot serkkujen kanssa ja kotiin meni sitten mukana hienot piparitalot. Toki vähän pientä muutakin. Kummipojalle kerään myös arvokasta pöytähopeasarjaa, jonka hän saa sitten aikanaan kokonaisena omakseen.

Emme ole katkeria tätä lasten äitiä kohtaan, vaan yksinkertaisesti jouduimme toteamaan, että tässä ei ihan tasapuolisesti ole menetelty. Ja lapset on todella, niin kuin mainitsitkin, 100 % viattomia.