Äidin huoli

Menetänkö tyttöni?
Enpä tiedä mistä aloittaisin...
Erosin 4 lapseni isästä muutama vuosi sitten, avioiduin uudelleen miehen kanssa jolla oli myös lapsi entisestä liitostaan.
Mies oli oikea hurmuri, mutta kiinnitin tuolloin jo huomion siihen, miten hän haukkui entisiä naisystäviään, eikä hän myöskään hyväksynyt entistä aviomiestäni ja lasteni isää, vaan kielsi olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan.
Avioiduttamme ja odottaessani yhteistä lastamme lakkasi yhtäkkiä hänen edelisestä liitostaan oleva lapsi käymästä meillä... kysyttyäni asiasta mieheni sanoi, ettei hänen ex-puolisonsa päästä lasta enään meille (lapsi tuli loistavasti toimeen lapsieni kanssa samoin kuin minun kanssani).
Elämä jatkui ja saimme yhteisen lapsemme ja mies oli ihana koko raskausajan, kunnes viikkoa ennen kastajaisia sain selville, että miehelläni oli toinen nainen ja tuota suhdetta kesti yli 6kk selkäni takana, kunnes se loppui siihen, että naisen aviomies sai tietää suhteesta... minä hoidin lastamme ja itkin toivoen mieheni lopettavan suhteen, syy oli kuulemma minussa ja käyttäytymisessäni koska kohtelin häntä kuulemma liian alistavasti.
Saimme liittomme ns. paikattua ja jos yritin puida tuota syrjähyppyä, sain mieheltäni huudot ja hän käski unohtaa koko asian.
Se siitä, kaikista pahimmalta on koko liittomme ajan tuntunut tapa, jolla mieheni kohtelee aikaisemmasta liitosta olevia lapsiani (vanhin poikani muutti isänsä luo, vänän yhteisen lapsemme syntymän jälkeen mieheni kehoituksesta, poika, kun terrorisoi hänen mielestään koko perhettä, surullisena annoin pojan muuttaa). Hän haukkuu lapsilleni heidän isäänsä vähemmän kauniilla sanoilla, eikä hän hyväksy varsinkaan poikiani, sillä he muistuttavat kuulemma liikaa isäänsä. Lapsilla on todella huono olla kotona ja vanhimman pojan käydessä meillä, mieheni käskee hänen yöpyä kaverinsa luona jne. jne...
En jaksa edes kaikesta kirjoittaa, niin paljon on asioita mitkä eivät ole kohdallaan.
Kesäloma oli sitten se viimeinen pisara, mieheni ilmoitti, että minun on valittava joko hänet tai ex-liitostani olevat lapseni... lapset ovat minulle etusijalla aina ja en miettinyt hetkeäkään vastaustani... mies sai sitten eilen illalla raivokohtauksen ja sanoi ottavansa myös yhteisen lapsemme, pienen ihanan 3v tytön josta en missään nimessä haluaisi luopua enkä halua hänen joutuvan mieheni kasvatettavaksi.
Onko kellään kokemusta millä perusteella mieheni voisi huotajuuden saada ja erottaa tytön äidistään, sisaruksistaan,tutusta kasvuympäristöstään sekä päiväkodista?
Mieheni tekee yötyötä ja hän on nähnyt tyttöä lähes poikkeusetta vain viikonloppuisin, minä olen päivätöissä päiväkodissa ja hoidan sekä huolehdin tytöstä viikot.
Itkusta ei tule loppua, sillä pelkään niin kovasti menettäväni hänet:(

Emma51

Isä saa yleensä lapsen/lapset "automaattisesti" ainoastaan silloin, kun on näyttöä äidin kyseenalaisista elämäntavoista. Muussa tapauksessa isä on (valitettavan usein) huoltajuuden saannin suhteen heikommassa asemassa. Näyttää kuitenkin siltä, että nuo ns. kyseenalaiset elämäntavat ovat nyt isän kontolla. Hänen on siis oikeudessa esitettävä todella hyvät perustelut. Et menetä lastasi - ole huoleti!

kjnvf

Ainakin sinulla on näyttöä kuinka huonosti hän on kohdellut muita lapsia.
Yritä pysyä rauhallisena ja edetä niin.
En usko, että pientä lasta sinulta otetaan.

nounounou

[quote="Äidin huoli

Se siitä, kaikista pahimmalta on koko liittomme ajan tuntunut tapa, jolla mieheni kohtelee aikaisemmasta liitosta olevia lapsiani (vanhin poikani muutti isänsä luo, vänän yhteisen lapsemme syntymän jälkeen mieheni kehoituksesta, poika, kun terrorisoi hänen mielestään koko perhettä, surullisena annoin pojan muuttaa). Hän haukkuu lapsilleni heidän isäänsä vähemmän kauniilla sanoilla, eikä hän hyväksy varsinkaan poikiani, sillä he muistuttavat kuulemma liikaa isäänsä. Lapsilla on todella huono olla kotona ja vanhimman pojan käydessä meillä, mieheni käskee hänen yöpyä kaverinsa luona jne. jne...

En jaksa edes kaikesta kirjoittaa, niin paljon on asioita mitkä eivät ole kohdallaan.
Kesäloma oli sitten se viimeinen pisara, mieheni ilmoitti, että minun on valittava joko hänet tai ex-liitostani olevat lapseni... lapset ovat minulle etusijalla aina ja en miettinyt hetkeäkään vastaustani.:([/quote]

Jos lapset ovat sinulle aina etusijalla niin miksi olet antanut miehen kohdella lapsiasi huonosti ja jaa heidät pois kotoaan, sinunhan pitäisi suojella lapsiasi?

myötäsurija

Oliko lastesi isä jotenkin huono kun erositte? Mikä ajoi teidät eroon?
Olen 50 vuotias yhden asumuseron käynyt nainen, jolla on 5 lasta. Ei kukaan voi korvata omaa isää tai äitiä. Kukaan ei voi ruveta edes korvikkeeksi. Toisen lasta on vaikeaa rakastaa vaikka haluaisi. Hyvä jos jaksaa sietää. Komentaakaan ei voi, vain katsoa vierestä ja myötäillä.

Minä sain asiani kuntoon. Asumusero päättyi onnellisesti yhteen. Se oli tarpeellinen aika meidän elämässä. Nyt ymmärtää ettei mikään asia voi mennä lasten edelle. Ei edes oma onnellisuus, koska lasten onnellisuudesta kumpuaa se omakin. Jos itse olisin onnellinen jonkun toisen miehen kanssa ja näkisin kuinka lapset kärsivät, niin oma onni on kuin pisara meressä.

läpikäynyt...

En usko että menetät pienen tyttäresi noin kylmäkiskoiselle isälle vaikka huoltajuuskiistaan joutuisittekin. Lastenvalvojan kanssa sovitaan mahdollisimman tarkkaan sellainen hoito- ja huoltajuuskuvio mikä on LAPSEN EDUN MUKAINEN.

Pysy rauhallisena ja luottavaisena ja ole edelleen ihanalle pikkutytöllesi se maailman paras äiti. Äläkä kanna syyllisyyttä siitä että lapsen isästä ei ollutkaan sellaiseksi kuin hän antoi ensin ymmärtää ja että sinä hänen houkuttamanaan "lankesit hänen pauloihinsa". Kyllä se joskus käy niin että mies(taikka nainen) ei loppupeleissä olekaan sellainen minkälaiselta alkuun vaikutti. Moni meistä on erehtynyt ja pettynyt.... tärkeintä on nyt että sinä huolehdit itsestäsi ja lapsistasi. Elämä voi tuoda monta mukavaa yllätystä taas eteen....

Voimia sinulle!

Äidin huoli

Tänään mies sitten pakkasi laukun ja lähti, avaimia ei vielä suostunut antamaan, vaan kehui hakevansa loput tavaransa, kunhan saa asunnon. Tytölle hän tokaisi, "toivottavsti nähdään joskus", onneksi ei tyttö ymmärrä mitä ympärillään tapahtuu, vaan luuli isin lähtevän töihin.
Itselläni on toisaalta helpottunut olo, mutta itku on silmässä vähän väliä, sillä niin typeräksi tunnen itseni ja tuntuu pahalta pikkuisen puolesta...
Miehen tuntien saattaa olla vain tyyntä myrskyn edellä ja hän saattaa vielä sitä huoltajuutta hakeakkin saatuaan asuntoasiansa järjestettyä sekä tyhjentää yhteisen asuntomme.
Epävarmalta kaikki tuntuu tällähetkellä....., miten voin ottaa yhteyttä lastenvalvojaan huoltajuudesta sopiakseni, kun en tiedä miehen olinpaikkaa enkä puhelinnumeroa (hän hankki prepaid liittymän, sillä hänen käytössä ollut liittymänsä oli minun nimissäni ja vaadin häneltä kortin itselleni).
Vanhimpien lasteni isään olin eilen yhteydessä ja hän on luvannut tukea minua tarvittaessa huoltajuuskiistassa, mikäli joudumme oikeuteen asti menemään. Me olimme naimisissa lähes 15 vuotta, joten hän tuntee minut äitinä. Erosimme aikoinamme, kun huomasimme, ettei välillämme ollut enään kuin ystävyys sekä yhteiset lapset, eromme oli sopuisa eikä lapsista tai omaisuudesta tuolloin riidelty.

Puoli voittoa

Sehän oli hyvä, että lähti vapaaehtoisesti. Nyt sinä olet yksin asunnon haltija, joten alahan koota voimia ja tyhdy hommiin. HETI.

Miehen olinpaikan tuntemattomuus ei ole este laittaa asioita vireille. Kyllä viranomaiset selvittävät puolestasi hänen olinpaikkansa. Tiedoksiantamisen voi viedä vaikka työpaikalle. Ota yhteys myös oikeusaputoimistoon ja varaa aika. Tarvitset oikeudellista neuvoa, koska mieheen ei ole luottamista, vaikka hän sanoisi mitä.

Vaikka kotinne olisikin omistusasunto, ei se muuta sitä, että mies muutti pois ja sinä hallitset asuntoaanne yksin;
sinulla on oikeus vaihdattaa lukitus. Jos asut asuntoyhtiössä, tee sinne ilmoitus, jotta mies on muuttanut pois eikä häntä saa asunton päästää. Silloin yhtön puolestakaan ei hänelle voida ovea avata. Hän voi tulla asuntoonne enää luvallisesti vain, kun sinä olet läsnä ja sinulla on etuoikeus sopia sinulle sopivasta ajankohdasta. Suosittelen, että kutsut jonkun luotettavan ihmisen sinne silloin olemaan todistajana ja turvana.

Omaisuuden osituksen teette kirjallisesti. Sen voi tehdä itse tai pyytää oikeusavustajaa, jos tarpeen. Silloin ei ole pelkoa, että mies ilmestyy vaatimaan itselleen aina sitä, mitä sattuu tarvitsemaan ja riitely jatkuu jatkumistaan.

Mies on onnistunut todella perusteellisesti manipuloimaan sinua ja saamaan pelokkaaksi. Nyt pitäisi koota itsetunnon sirpaleet ja alkaa taas luottamaan itseensä ja omaan järkeen. Tuon sortin ihmiset ovat mestareita puhumaan aina kaiken itselleen parhain päin, katsovat vain omaa etuaan, ovat huippuitsekkäitä ja julmia henkisellä tasolla. Miehesi on ollut erittän julma ja emotionaalinen kyky häneltä näyttää puuttuvan kokonaan.

On onnellista, että entinen miehesi on tukenasi. Hän tietää, mitä sinä olet ja mitä olet läpi käynyt. Hän on varmasti myös luotettavin kumppani puhua ja purkaa pahaa oloa ja pelkojasi.

Nykyinen miehesi uhoaa ja uhkailee sillä, minkä tietää sinuun tehoavan. Ei hän lastaan oikeasti edes halua. Siihen hän on ihan liian itsekäs, lapsihan rajoittasi ihan liikaa hänen elämäänsä. Ei sinulla ole sen suhteen pelättävää. Laita toimeksi ja kerro avoimesti seikat, jotka tännekin. Myös ne, jotka jätit kertomatta, mutta mikä ei ole mielestäsi kohdallaan.

Voimia. Sinä pääset kyllä tasapainoiseen elämään, mutta tuon ikeen alta joudut kasvamaan uudelleen omaksi itseksesi. Onnistuu se sinulle, kun on onnistunut minullekin.

AP HUHUU?!

Edellinen kirjoitus oli todella hyvä, täyttä asiaa! Toivottavasti AP olet kunnossa ja saanut asiat rullaamaan. Vai onko mies tullut takaisin..?

Haluaisin kuulla miten sinulla menee?!?