Frans987

Hei,

Minulla on ongelma jonka parissa koen itseni kovin voimattomaksi. Olen 34 -vuotias mies, omat vanhempani erosivat kun olin nuori, jäin isäni kanssa jonka kanssa asuin ns. murrosiän. Tämä oli vanhempieni yhteinen päätös kun erosivat. Isäni teki kuitenkin pitkää päivää ja olin usein hoidossa koulun jälkeen mummoni luona joka asui lähellä kotiani. Nyt alamme päästä itse ongelmaan. Olen rakastunut naiseen jolla on entisestä liitostaan 5- ja 2-vuotiaat lapset. Mielestäni tulen hyvin lasten kanssa toimeen ja olen usein mm. mieleinen iltasadun lukija niin lapsista kuin omastani puolestanikin.

Nykyinen avopuolisoni on kuitenkin viime aikoina enemmän ja enemmän ollut allapäin ja poissaoleva. Yhtenä iltana kun olimme juonut ehkä lasin viiniä liikaa hän totesi, että suhteemme ei toimi näin ja sen täytyy muuttua tai minun on lähdettävä. Viimein sain syynkin ongittua. Hän ei halua viettää elämää kuten me sitä vietämme nyt, eli käymmä toissä, lapset haetaan päivähoidosta, käydään yhdessä kaupassa, toinen laittaa ruokaa, siivotaan, leikitään lasten kanssa kotosalla tai pihalla välillä (aika harvoin) ja katsellaan telkkaria. Hän on sanonut minulle että lasten biologisen isän kanssa hän veti koko showta eikä jaksa sitä enää uudestaa. Hän siis odottaa, että järjestäisin meille yhteisiä harrastuksia sekä pariskuntana että perheenä. Minulle tämä oli tavallaan aika yllättävääkin koska kun häneen tutustuin vietti hän elämäänsä kuten nytkin ja minä näin siinä turvallisen kotiympäristön jota itselläni ei ehkä lapsuudessa koskaan ollut.

Mutta olen aika voimaton, mitä perheet tekevät lasten kanssa? Asumme kaupungissa ja mahdollisuuksia olisi, mutta minä, ainoastaan eri palloilupelejä harrastanut en kertakaikkiaan tiedä, mitä lapsiperheet yhdessä harrastavat. Olisin enemmänkin kuin kiinnostunut kuulemaan teidän askareistanne ja puuhistanne. Taidan olla todella uusavuton - ja melko surullinen siitä.
Ymmärrän, että ei tämä kaikkia meidän ongelmiamme tule ratkaisemaan, mutta jos pääsi alkuun sillä että saisin koko porukan yhdessä ulos asunnosta tekemään jotain YHDESSÄ.

..........

Yhteisiä harrastuksia,niin pitäs varmaan miettiä mitä 2-ja 5v kanssa voisi harrastaa yhdessä perheenä,ja toisaalta ei sitä joka päivä tarvitse olla illat lentämässä harrastusten parissa..ja mitä teidän keskinäisiin harrastuksiin tulee,mikä teitä kiinnostaisi,kuntosali,sulkapalo,tennis,uinti,hiih to,laskettelu tms..

Naisenpuoli

Hmmmh,

hatunnosto Sulle,
mutta et kyllä ainakan yksin ole vastuullinen mistään ohjelmanjärjestämisestä.
Itse elän yksin kohta 2 v tytön kanssa , ja ajattelen kyllä että ohjelmistopuolikin tulee olla osa molempien perhekulttuuria.
Ja itse nimeäisin seuraavia harrastuksia jo nyt, vaikka tälle meän pienperheellekin (sentään hankalampaa kun on vain yksi aikuinen mukana ):
- leikkipuistot, vauhtipuistot, kävelyt, lenkkeilyt
- kyläilyt ja kahvittelut - suht samoissa elämäntilanteissa olevien luona
- kauppa, kirppari, autnkatsastus sun muut reissut tehdään yhdessä - siis lapsethan voi ottaa mukaan kaikenmoiseen arkiseen, ja monia sia on lapsille elämys. Kysymys taitaa kylläkin kuulua että pitääkö elämyksiä olla naisellesi vai teille perheenä...
- uiminen, pyöräretket , jotkut jumppahommat (perheliikunnasta on omat webbisiutkin ...), pulkkailu, kelkkailu
- asuntovaunuilu, purjehdus (jo näinkin pienten kanssa)

Sitten isompien kanssa (kohta se 5v:kin):
- hiihto,laskelettelu
- ja juuuuuu palloilulajit - itse golfaan, ja olen jo tyttöni kans käyntt rangella (hällä kypärä päässä ja vaunuissa) , varmasti harjoitusalueella voidaan käydä jo 3-4 vuotiaana yhdessä. Sulkapallo, petanque, lentopallo - ihan kai perinteisiä perhelajeinakin. Ja koripallo ...
- kaikenlaiset muut pelit ja leikit, biljardi, corona, lautapelit, keilaus,jousiammunta...
- lastentapahtumat (voi valikoida himpun aikuisiakin viehättäviä) musiikki, teatteri, muut ...
- joidenkin perheiden lapset ovat mukana moottoripyörän sivuvaunussa tms , laskuvarjohyppykentän laidalla jne jne - eikähän rajana ole mielikuvitus ja viitseliäisyys, ja se mistä lähinnä molemmat vanhemmat innostuupi

Ja ei kai aktiivisuus - tekeminen ja harrastaminen ole ristiriidassa turvallisen lapsuuden kanssa ???

Mukavahan se itsellekin olisi , jos joku prinssi tulisi ja järjestäisi elämäni ihanaksi. Vaan taitaa päävastuu olla siitä(kin) itsellä - sama homma myös teillä!
Jos oikeasti haluatte actionia - molemmat hommiin...

Hieman

kummallinen avopuoliso sinulla, täytyy sanoa... Jos hän ei ole itse aiemmin tai nytkään laittanut tikkua ristiin asian eteen, niin kummallista, että hän sinulta sellaista odottaa. Outoa myös, että hän olisi lähtenyt edellisestä suhteestaan tästä syystä, sillä ei se varmasti ainakaan auttanut asiaa, että joutuu sitten koko arjen hoitamaan itse. Ihan kuin hän olisi vain halunnut hakea jonkun, jolle sysätä vastuu lapsista, jotka halusi tehdä, mutta ei sitten jaksanut niin kovin hoitaakaan. Hän ehkä lähti etsimään miestä, joka hoitaisi asiat, ja hänkin saisi vain lasten kanssa kulkea siinä mukana... No joo, enivei...

Ei monet vanhemmat tuon ikäisten kanssa aivan hirveästi harrasta. Muutama paikka on olemassa, jotka voisi tietenkin olla mielenkiintoisia tuon ikäisille vähintäänkin silloin tällöin... Esim. (näin Helsinkiläisenä) Korkeasaari, Linnanmäki, HopLop, uimahallit, ranta (kesäisin), Puuhamaa, Tammisaari, Hanko, Porvoo... yms. Me käymme myös koko perheen voimin aina ostoksilla ja siinä sivussa on kiva vaikka ottaa jätskit tai keksiä jotain muuta pientä kivaa... Joskus käydään syömässäkin jossain lapsiystävällisessä paikassa, jossa siis on lapsille jokin leikkialue.

MItään erikoisia harrastuksia muuten ei varmaan koko perheelle oikein ole. 5 vuotiaalle voisi tietenkin jo kokeilla keksiä jotain. Jos haluat vielä enemmän osallistua tuohon arkeen, niin voisit tietenkin vaikka kuljettaa häntä johonkin haluamaansa harrastukseen oli se sitten urheilua tai vaikka jotain musikaalista.

Toivottavasti tässä jotain apuja, vaikka aloitukseni kuulostikin vähän nihkeältä...

:)

Frans987

Hei kaikille ja kiitoksia vastauksista. Kirjoittelin tuota alkuperäistä juttua kun riidan päätteeksi oli hieman ehkä vielä poissa tolaltani ja nyt kun sen luen uusiksi niin huomaan, että tein avokistani ehkä hieman mielipuolisemman kuin onkaan.

Entisen miehensä kanssa (joka on edelleen kyllä tavalla tai toisella arjessa mukana lasten osalta) he siis kyllä olivat tehneet muutakin kuin maanneet sohvalla, mutta avokkini kertoo, että hänen tuli aina patistaa muu perhe liikkeelle ja ahdistavaksi kävi, että eikö ketään muuta kiinnosta viettää aikaa yhdessä, entistä miestä oli kiinnostanut paljon enenmmän omien kavereidensa tapaaminen ja kotona telkku ja netti.

Minä taas yritin avokilleni kertoa, että ei minua jatkuvasti tarvitse mukanani raahata kunhan vauhtiin pääsen, en vain siinä sitten heti keksinyt mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä ja kun avokilta kysyin niin hän sanoi (ehkä ihan oikeinkin) että koitahan nyt vaan ihan itse miettiä. Ja sitten googletellessani mahdollisuuksia (huonolla menestyksellä) olinkin täällä ellien sivuilla kysymystä kirjoittamassa.

Minusta tuntuu että avokkini ongelma on siinä, että hän ei enää tunne itseään. Nuorena hän on ollut aktiivinen kulttuurin- ja liikunnankin harrastaja. Lasten myötä kaikki on pikkuhiljaa jäänyt eikä hän oikein tunnu enää tietävän mitä haluaa. Oli odottaa kyllä varmaan elämyksiä samalla tavalla itselleenkin kuin perheelle.

Kiitoksia vielä kaikille ja listailtaa vaan muutkin omia tekemisiänne, ehkä niistä on hyötyö ja hyviä ideoita muillekin kuin mulle :)

**-**

Kirjoituksesi oli ehkä vähän sekava ts. se antoi aika vähän kuvaa siitä mistä on kyse. Mutta minullekin tuli mieleen että odottaako lasten äiti että sinä alat vetämään sitä "koko showta" ?? Ylipäätänsä olen sitä mieltä että vanhempien EI ole tarkoitus toimia lasten ohjelmatoimistona, niinkuin valitettavasti nykyisin kuitenkin tuntuu asian laita olevan. Lapsethan ovat HÄNEN lapsiaan ja vaikka olet yhteen muuttanutkin ei se tarkoita sitä että homma sysätään sinun harteillesi.
Tottahan toki on joskus syytä järjestää jotain yhteistä tekemistä koko poppoolle, mutta eihän koko elämä / joka päivä voi pyöriä lasten ympärillä ??!
Tosin tietysti teidän tapauksessanne lapset ovat vielä tosi pieniä, mutta sitten kun kasvavat niin mielestäni heitä tulee kannustaa keksimään itse jotain tekemistä ja löytämään kavereita joiden kanssa touhuta.
Meillä on juuri niin että 8 ja 12-vuotias eivät osaa tehdä yhtään mitään itsekseen, ja ovatkin ihan fyysisesti "puntissa kiinni" suurimman osan ajasta :(

monta asiaa

2-vuotiaan kanssa ei vielä hirveästi tehdä. Hän kulkee mukana tai on jossain hoidossa. 5-vuotiaan kanssa on enemmän tekemistä. Lapset ovat hyvin eri tasolla, joten kovin räväkkää jalkapallo-ottelua ei saa aikaan.

Kannattaa miettiä sitä, että on aikaa yhdessä perheenä, on aikaa kaksin pariskuntana ja on aikaa yksin. Se tasapainoilu voi olla välillä hankalaa, mutta yleensä uusperheessä, kun ei ole yhteisiä lapsia, se pariskunnan kaksin vietettävä aika järjestyy tosi helposti, kun lapset ovat toisen vanhempansa seurassa.

Vaikka kirjoitin, että 2-vuotias ei vielä moneen juttuun sovi, niin on aika vähän asioita, joihin hän ei sopisi mukaan. Lasten kanssa ei tarvitse kuin mennä pihasta metsään ja ollaan jo retkellä. Toisaalta lapsillakin pitää olla omaa aikaa ja aikaa keksiä mitä tehtäisiin. Monet kodinhoitoon liittyvät jutut ovat lapselle mieleisiä, kun saa auttaa ja tehdä samaa kuin muutkin.

Mahdollisesti vaimosi kaipaa jatkuvaa juuri rakastumisen huumaa. Se on loppu, mutta sen ei tarvitse olla koko rakkauden loppu.

mie vaan xx

Parasta lapsille on rauhallinen kotielämä ja yhdessäolo vanhempien kanssa. Tottakai voi olla yhteisiä harrastuksia ja menoja mutta niitä ei saa olla liikaa, kerta viikossa esim. uimaan, kävelyretki, talvella luistelemaan, keilaamaan riittää ja kotona voi touhuta lasten kanssa vaikka mitä, leipoa, piirtää, itse olen istunut lattialla tunteja rakentaen lasten kanssa legokaupunkia.
Eivät lapset niitä menoja kaipaa välttämättä, tulevat vain levottomiksi ja tottuvat siihen, että aina pitää olla jotain hupia järjestämässä eivätkä osaa itse keksiä viihdykettä itselleen.

*siri*

Vaikuttaa siltä, että avokkisi kuitenkin toivoo sinun olevan joku seremoniamestari, joka keksii aina jotain kivaa hänelle ja hänen lapsilleen. Ei tuon ikäiset vielä mitään erikoista kaipaa, normaalia arkea ja siinä mukana olemista.
Vanhempi voisi käydä kerran viikossa jossain jumppa/musiikki tms. kerhossa, mutta muuten ei ulkopuolista ohjausta tarvita.

Miksi ihmeessä hän on lapsensa tehnyt jos on noin avuton niiden kanssa? Älä sinä ota paineita tästä asiasta, sen hoitaminen ei ole sinun asiasi. Sinun osaksesi riittää vallan hyvin satujen lukeminen ja mukana oleminen. Ilmeisesti taas yksi neuvoton yh yrittää pistää miehen vastuuseen omista tekeleistään.

masiss

Oliskohan vaimollasi joku masennus, kun hän vaikuttaa saamattomalta? Hän saattaa odottaa, että sinun pitää osata lukea hänen ajatuksiaan. Fakta on se, että ihan itse pitää löytää itsestään se onnellisuus eikä sinun tehtävänäsi ole olla mikään ohjelmatoimisto, joka järjestää ilta toisensa jälkeen noin 350 erilaista ohjelmanumeroa vuodessa.

Tässä omia ehdotuksiani tuon ikäisten lasten kanssa tehtäväksi:

- uimahalli. Monissa uimahalleissa on lämmin terapia-allas, jossa tarkenee hyvin. Lasten kahluualtaassa pärjää myös hyvin. Jos te kummatkin aikuiset olette mukana, toinen voi välillä vahtia lapsia yksin, jolloin toinen voi uida tai käydä vaikka pesemässä rauhassa itsensä.

- leikkipuistot. Ottakaa tavoitteeksenne kiertää kotikaupunkinne kaikki puistot. Yleensä kunnan nettisivuilta löytyy kunnan ylläpitämät puistot. Lähialueiden puistoihin voi mennä polkupyörillä (2-vuotias turvaistuimessa ja 5-vuotias omalla pyörällään. Huom! 5-vuotias usein jo osaa pyöräillä ilman apupyöriä, kun sitä taitoa vain treenaa säännöllisesti).

- nyt syksyllä on hyvä tilaisuus käydä metsässä poimimassa mustikoita ja puolukoita. Metsästä voi poimia myös käpyjä, oksia, lehtiä yms, joista voi vaikka askarrella

- kotona on hyvä olla jotakin pelejä esim. muistipeli, palapelejä, Kimble, Afrikan tähti jne. Kaupassa näkee ikäsuosituksesta, että millaista peliä minkäkin ikäisille on tarjolla. Se 2-vuotias voi pelata yhden aikuisen joukkueessa. Yksi kiva peli on Arvaa kuka, joka ei kestä turhan kauan ja sitä voi pelata kahdestaankin

- osta muovailuvahaa, värikynät ja paperia sekä vesivärit. Sade- ja talvipäivinä se on mukavaa puuhaa, kun pöytä suojataan esim. vanhalla muoviliinalla ja matto otetaan pois pöydän alta. Alussa vaatii ohjaamista, myöhemmin sujuu vähemmällä sotkulla.

- osta Fröbelin palikat CD, jossa on laululeikkejä alle kouluikäisille

- ota lapset mukaan auton pesetykseen (pikapesu aiheuttaa monta vuotta lapsissa ihmetystä) ja ylipäätään kaikenlaiseen tekemiseen esim. polkupyörän kumin paikkaamiseen tai vaikkapa ruoanlaittoon. Pienin voi repiä salaattia ja isompi jo harjoitella esim. kurkun pilkkomista salaattia varten. Myös tiskausta voi jo 2-vuotiaskin kokeilla!!!

- käykää kirjastossa. Esimerkiksi yhden kirjan voi lukea kirjastossakin ja loput voi lainata kotiin mukaan iltasaduksi luettavaksi. Kirjastossa on joskus myös satujen lukemishetkiä ja jopa nukketeatteria

- selvitä, mikä on kotikaupunkisi lähin alue, jossa tapahtuu esim. ilmaiskonsertteja, myyjäisiä, tivolia, markkinoita yms. Usein syksyllä on Elonkorjuu-juhlia yms, joissa on esim. poniajelua, karusellikyytiä ja ihan vain tavallisuudesta poikkeavaa menoa.

- perheen äidille voi käydä poimimassa vaikkapa kukkia yhdessä lasten kanssa.

- maksullisia paikkoja on vaikka kuinka paljon esim. Hop Lop -sisähuvipuistot, kesän ulkohuvipuistot (esim. Linnanmäki), eläintarhat ja kotieläintilat (esim. Helsingissä ilmaisen sisäänpääsyn Fallkullan kotieläintila), lasten konsertit (esim. Ti-ti nalle) jne.

Näissä menoissa täytyy ottaa huomioon lasten päiväuniajat. Jos nuorempi suostuu nukahtamaan rattaisiin, niin siinä ei ole mitään ongelmaa. Muuten menot ajoitetaan ennen tai jälkeen päiväunien. Nuo edellämainitut ovat sellaisia, jotka ovat max. puolen tunnin mittaisia retkiä, eivätkä kaikki edes maksa yhtään mitään. Kyse todellakin on vain siitä, että opettelet uutta ajattelutapaa, että mitä kaikkea lasten kanssa voikaan tehdä. Periaatteessa lasten kanssa voi tehdä mitä vaan, kunhan muistaa heidän perustarpeensa (ruoka-ajat, uniajat) ja sen, että tehdään lasten kehitystasoa vaativia juttuja (sellaista, jotka ovat turvallisia ja jotka ovat kaikin puolin lapsen ikään ja kehitykseen sopivia).

Työväenopistoon ilmoittautuminen alkaa monilla paikkakunnilla tällä ja ensi viikolla. Myös kunta tarjoaa yleensä esim. liikuntaryhmiä, kuvataideryhmiä yms. lapsille. Samoin on yksityisiä yhdistyksiä, jotka tarjoavat erilaisia harrastuksia lapsille esim. musiikkileikkikoulua. Yksi hyvä tapa on osallistua lapsen kanssa isä-lapsi -jumppaan, joka lähentää teitä toisiinne ja sitä kautta näet, mitä kaikkea lapsen kanssa voi tehdä. Yleensä kaikenlainen kiipeily, hyppiminen, ryömiminen yms. mielikuvitusta kiihottava ja fyysisistä tekemistä vaativa on lapsille mieluista.

Yleensä tuon ikäisillä ei ole vielä valmista kaavaa siitä, mitä tyttö tai poika saa tehdä. Sen ikäiset suhtautuvat yleensä avoimesti kaikenlaisiin aktiviteetteihin, joita on tarjolla. Kannattaa tosin muistaa, että jos lapset lähinnä vain tuijottavat tv:tä, niin liikkeelle saaminen voi tuntua alussa kaikista osapuolista oudolta.

yh-äiti nnn

Hyvä kysymys. Varsinkin kesällä kaikki perheet menevät mökille ja ihmettelen aina, että mitä tekemistä ne siellä keksivät.

Itse käyn 3 v:n kanssa leikkipuistossa, koska siellä on aina varmuudella tekemistä ja yleensä muita ihmisiäkin. Viikonloppuisin on hankalampaa, kun on niin paljon aikaa. käydään usein kahvilassa, mikä tietty ei kestä lapsen kanssa kauan. Kesällä käytiin huvipuistot jne läpi, mutta siitä ei tietysti ole arkiohjelmaksi.

Ilmoitin lapsen kerhoon, joten nyt on ohjelmaa syksylle yksi iltapäivä/viikko. Hankin lemmikkieläimen, jonka hoitamiseen saa myös aikaa kulumaan mukavasti. Väillä kyläillään, mutta sekin on satunnaista.

Tv:n lastenohjelmiin tai videoihin saisi lapselta aikaa uppoamaan kyllä, ikävä kyllä haluan kuitenkin rajoittaa niiden katselua. En kuitenkaan ihmettele, että niin monet lapset on videoiden tai tietokonepelien orjia... Pahinta on, etten jaksaisi millään leikkiä lapsen kanssa, se on niin hirveän tylsää ja hidasta puuhaa. Kuitenkin sitäkin tulee tehtyä, eli istun lattialla milloin minkin leikin osapuolena ja vilkuilen kelloa.

Jotkut käyvät uimahalleissa, 5-v voi jo käydä uimakoulussakin. Lapsille voi lukea kirjoja, jos jaksaa, se on hirveän kehittävää. Voi myös piirtää tai värittää värityskirjoja. Itse siivoan yhdessä lapsen kanssa. Ruuanlaitossa olen antanut hänelle jonkin pienen tehtävän, mutta yleensä kyllä käy niin, että hän on yksin muualla leikeissään ja minä keittiössä laitan ruokaa.

ulkomummo

Seuraan sivusta, mitä lapsenlasteni vanhemmat tekevät lastensa kanssa vapaapäivinään. Joskus menevät lastenteatteriin, usein uimahalliin, tai sitten otetaan eväät ja pyöräretkelle, vietetään päivä shoppaillen, käydään hoplopissa vai mitä nämä lasten jutut on nimeltään, uimarannalla kauniina kesäpäivänä, kotieläintilalla, Linnanmäellä, Korkeasaaressa, Kansallismuseossa ja Eläinmuseossa, Naantalin Muumimaailmassa.

Voisit poimia tuosta jotain vaikkapa jokaiseksi viikonlopuksi ja itse ehdottaisit sitä vaimollesi. Juju on kaiketi siinä, että hän toivoo sinun ehdottavan jotain viikolopputekemistä sen sijaan, että hänen pitää se keksiä. Siis nimenomaan lähteä pois kotoa ja kotipiiristä sitä tekemään.

5-vuotias voi harrastaa luistelua, balettia, uimista. Nämä äskeiset ovat senikäisen lapsenlapseni harrastuksia, hän tykkää liikunnasta. 2-vuotias voisi harrastaa myös näitä, jos sellaista on tarjolla teilläpäin.

Haikea

Minusta pienten lasteni kanssa oli ihana touhuta kaikenlaista. Matkustimme yhdessä aika lailla (ihan ulkomaillakin), teimme kesäisin pyöräretkiä, kävimme laivaristeilyillä ja Tukholmassa, eläintarhoissa, kylpylöissä, ystävien ja sukulaisten luona. Tyttäreni tanhusi vajaa 4-vuotiaasta 12-vuotiaaksi ja siitä oli koko 3-henkiselle perheellemme paljon menoa ja seuraa (harjoitukset ja esiintymiset ja matkat).

Pelasimme tosi paljon UNO-korteilla ja muistipelejä sekä monia muita (lauta)pelejä. Luin myös paljon lapsille (kummastakin on tullut innokkaita lukijoita; poikani mielestä juuri heille lukeminen on auttanua), aika pienestä asti 'ihan kunnon' kirjoja 'jatkokertomuksina' iltaisin. Taiteilimme myös kaikenlaista; onittelukortteja, maalausta vesi-, peite-, puu- ja sakuraväreillä, askartelua,...

Eri vuodenaikojen mukaan harrastimme kaikenlaista liikuntaa (uinti, pyöräily, hyppynaruhyppelyt, hiihto, luistelu, pulkka- ja liukurimäet, lumiukkojen, lohikäärmeenkin ja lumilinnojen rakentamiset. Kuljimme metsässä tutkien, poimien (kukkia, marjoja, keppejä, heiniä, jne), majoja rakentaen ja taskulamppuretkillä pimeässä.

Todella paljon kaikenlaista on ihana tehdä pientenkin lasten kanssa. Intoa siihen koko perheelle! Lapset muistelevat sitä, minkä muistavat sitten isoinakin. Ja, suhteet pysyvät läheisinä ja avoimina, kun touhutaan yhdessä.