apua!!

Olen seurustelllut noin neljä kuukautta maailman ihanimman miehen kanssa, jota rakastan suunnattomasti ja johon luotan. Kyseessä on aikamoinen salamarakkaus, ja olemme jo muuttamassa yhteen.

Miehelläni on 10-vuotias tytär ja minua hieman pelottaa, miten suhteeni tytön kanssa onnistuu. Hän on todella kiintynyt isäänsä, ja kuvittelee minun kai jotenkin ryöstävänä hänen isänsä häneltä. Päällisin puolin tyttö on kohtelias, mutta heti kun jäämme kaksistaan, hän muuttuu töykeäksi. Lisäksi huomaan hänen tuijottavan minua välillä kylmästi, kuin yrittäisin viedä häneltä isän kokonaan pois.

Ymmärrän toki, että asia on hänelle vaikea. Tytön äiti ei vietä paljoakaan aikaa lapsen kanssa, vaan hän on paljon hoitajan kanssa. Tämänkin takia hetket isän kanssa ovat hänelle kultaakin kalliimpia.

Nyt kaipaisinkin neuvoja siihen, miten voisin parantaa välejämme ja saisin hänet huomaamaan, että olen ihan hyvä tyyppi. Yleensä tulen lasten kanssa paremmin kuin hyvin toimeen, ja olisi mukava viettää tytön kanssa aikaa ja tutustua (askarrella, leipoa yms.)

Myös mieheni käytös kummastuttaa, sillä kun tyttö tulee kylään, minua ei ole enää olemassakaan. Jos lähetän esim. puhelimen kautta terveisiä (kun isä ja tytär juttelevat), sanoo vain että "tuo lähettää terveisiä", ikään kuin minulla ei olisi nimeä ollenkaan? Muulloin hän on todella huomioiva, lähettää kukkia kotiin, halailee ja suukottelee koko ajan.

Pelottaa, miten tilanne etenee kun asumme saman katon alla. Tiedän, että AIKA on vastaus, mutta voinko tehdä itse jotain?

Miten manipuloiva exä on?

Voi luoja, ei millään pahalla mutta tiedätköhän nyt mihin olet päätäsi työntämässä?! Toki hienoa että olet valmis yrittämään "kybällä" mutta otathan huomioon että tuo on vasta perhe-helvetin alkusoittoa! Tyttö on vielä varmaan vähän vieraskorea sinua kohtaan, mutta tuo huono käytös tulee varmaankin kasvamaan potenssiin 10 sitten kun hän ei enää ujostele sinua. Samoin on miehesi ehkä myös vielä alkuhuumassa "parempikäytöksinen" sinua kohtaan, mutta kun aikaa kuluu niin varaudu siihen että olet kuin ämpärillinen ilmaa silloin kun tyttö on paikalla.
Kokemuksesta kerron että ei tunnu kivalta kun lapsi ei katso saatikka puhuttele sinua, ja kaikki mitä suusta tulee alkaa sanalla "isä,..."
Kelpaat hyvin siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja pyykkäämään, mutta varaudu siihen että jos yrität fyysisesti lähestyä isää niin lapsi tunkee väliin.
Itselläni on kolmen vuoden kokemus uusperhehelvetistä takana ja voin sanoa että välillä olen todella masentunut ja paha mieli on läsnä aina kun lapsetkin.
OTA AINAKIN SELVÄÄ isän ajatusmaailmasta ja kasvatusperiaatteista ennenkuin luovut omasta asunnostasi!

Ei ole kiva huomata myöhemmin että isä säälistä ei kiellä lapselta mitään, lapsi siis pyörittää koko huushollia mielensä mukaan ja jos sinä yrität tuoda julki eriäviä mielipiteitäsi kasvatuksesta niin et ole mitään muuta kuin paska äitipuoli.

Itse en tälle tielle enää lähtisi.

Vain yksi lapsuus.

Hmmm... ja muistammehan taas, että lapset eivät voi vaikuttaa vanhempiensa eroon, asumiseen eikä uusien mies - ja naisystävien valintaan. Silti heillä on eronkin jälkeen oikeus äitiin ja isään.

miksi puhelimella

"Jos lähetän esim. puhelimen kautta terveisiä (kun isä ja tytär juttelevat), sanoo vain että "tuo lähettää terveisiä", ikään kuin minulla ei olisi nimeä ollenkaan? "

Tämä lause kummastuttaa minua. Miksi lähettelet viestejä puhelimella, jos olet samassa tilassa, samassa huoneessa?

Ota ihmeessä aikalisä ja aikaa tutustua mieheen ja lapseen. Puoli vuotta sinun elämästäsi on paljon lyhyempi aika kuin puoli vuotta 10-vuotiaan elämästä.

Et kerro, milloin mies on eronnut. Onko tyttö ja mies ehtinyt sopeutua uuteen tilanteeseen ennen kuin sinä tulit kuvioihin?

yksäitivaan

"[quote="miksi puhelimella"]"Jos lähetän esim. puhelimen kautta terveisiä (kun isä ja tytär juttelevat), sanoo vain että "tuo lähettää terveisiä", ikään kuin minulla ei olisi nimeä ollenkaan? "

Tämä lause kummastuttaa minua. Miksi lähettelet viestejä puhelimella, jos olet samassa tilassa, samassa huoneessa?"


Siis häh?! Osaatko sä lukea?? Eihän tuossa puhuta mitään samassa paikassa olemisesta.... Vaan että isä ja tytär puhuvat toisilleen puhelimessa ja tuo tuleva äitipuoli on isän kanssa samassa paikassa ja pyytää isää puhelimitse kertomaan terveisiä tytölle. Mistä sä ton viestin revit??

Mulla ei ole kokemusta äitipuolen asemasta, mutta vähän toista kautta kokemusta asiasta löytyy. Nimittäin oma tyttäreni reagoi todella voimakkaasti kun löysin monen vuoden jälkeen miehen rinnalleni ja hän sai isäpuolen. (oma isä hädin tuskin pitää yhteyttä)

Meillä vastareaktio oli todella voimakas ja olimme jo aivan eron partaalla, mutta syy ei siis missään nimessä ollut yksin lapsen. Yhteiseloamme on jatkunut nyt reilun pari vuotta ja asiat ovat viimein mallillaan.
Voin kokemuksesta sanoa (koska itsekin toimin niin, joskus tietoisesti, joskus tiedostamatta) että ristiriitatilanteissa menin aina alussa tyttäreni puolelle, puolisoani vastaan ja näin toimien vähättelin häntä tai hänen auktoriteettiaan. Tämä oli todella suuri rasite, sillä en pitkään aikaan tajunnut tekeväni näin. Joten tod.näk isä tulee teidän tapauksessa toimimaan samoin, jos nyt jo dissaa sinua tyttären läsnäollessa.
Puolisoni oli alusta asti valmis ja halukas jakamaan kasvatuskumppanuuden kanssani ja vaikka se minulle sopi loistavasti, alitajuisesti taistelin aluksi vastaan ja halusin olla se ainoa joka määrää.

Mutta, vähän terapiaa, paljon ymmärrystä ja yritystä ja homma toimii. Mutta helppoa ei tule olemaan, sen lupaan!

yksäitivaan

No kiva, lainausta sit koko teksti. Oikeesti kaksi ekaa kappaletta on lainausta, loput omaa tekstiä :)

yks äitipuoli

Minä muutin asumaan aikuisten lasten isän kanssa ja kyllä ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, vaikka lapset asuivatkin muualla. Hirveää mustasukkaisuutta ja minun ylitseni puhumista. Olin kuin ilmaa vaan, takana haukuttiin tekemisiäni isälle ja minun läsnäollessani oli ainaista valittamista asioista, jotka olin tehnyt väärin.

Isä oli aina minun puolellani ja lopulta sanoi lapsilleen, että jos hänen pitää valita, hän valitsee vaimonsa. Se auttoi vähän, mutta lopuksi otin lapset puhutteluun ja kerroin tuntemuksiani ja sanoin, että olen valmis luovuttamaan, jos niin haluatte. En halua pilata elämääni teidän takianne.

Puhuttiin ja itkettiin ja lopuksi se selvitti tilanteen. Nyt olemme kavereita, ihan hyviä kavereita, mutta silti varmaan meidän kaikkien mielessä ovat nuo vaikeat alkuvuodet.

Jos olisin tiennyt, mitä on tulossa, en ikinä olisi uskaltanut lähteä siihen. Ja minun tapauksessani olivat kyseessa jo aikuiset lapset.

Joten ap, mieti tarkkaan.

toisenlainen näkökulma

Omalla miehelläni (yhdessä 3 vuotta) on kaksi lasta, joista teini-ikäinen poika on minua kohtaan ollut aina välinpitämätön, välillä otamme yhteenkin kun alkaa mussuttaa ettei minua tarvitse totella tms..
Mieheni tyttö taasen on ottanut minut äitipuoleksi todella hyvin ja kutsuu omia lapsiani sisaruksikseen, häneen ei veljen käytös onneksi ole vaikuttanut ja meillä onkin hyvin lämpöiset välit.

Minusta tämä ei ole varsinaisesti mitenkään iso ongelma. Se vaan vaatii minulta hieman pidempää pinnaa kun miehen lapset ovat meillä. Pyrin myös antamaan miehelle ja lapsille omaa tilaa, he tekevät mökkireissuja yhdessä yms.

Lapset kasvavat, suhde mieheen kuitenkin toivottavasti pysyy. Suhteestamme en luopuisi, vaikka tilanne muuttuisi kuinka pahaksi!
Mies onneksi seisoo minun rinnallani kun pojan kanssa on ollut tavallista vaikeampi päivä (pikkutilanteisiin ei puutu, ne hoidan itse), eikä asetu automaattisesti lapsen puolelle niinkuin monelle muulle on käynyt.

Lasten äiti provosoi vielä omalta puoleltaan, miehen tytär kertoo minulle suoraan mitä äiti on kotona sanonut ja pitää sanoa, että aikuiselta ihmiseltä ei ihan heti sellaista käytöstä odottaisi, mutta minkäs teet.

Minusta ap:n miehen välinpitämättömyys tytön läsnäollessa voisi johtua siitäkin, että tyttö on sanonut isälleen ettei halua ap:ta elämäänsä. Mies välttää isommat riidat eikä pahoita tytön mieltä niin kovasti kun esittää ettei ota ap:ta huomioon. Ikäväähän sekin on tottakai. Ap, olethan puhunut miehelle hänen käytöksestään ja siitä, miltä se sinusta tuntuu?

yks äitipuoli

Muuten minua eniten inhonnut tytärpuoleni on nyt mennyt naimisiin eronneen miehen kanssa. Miehen lapset eivät siedä häntä, toinen ei halua olla missään tekemisissä isänsä uuden vaimon kanssa. Nyt tytärpuoleni saa samanlaista tai oikeastaan pahempaa kohtelua kuin minä aikoinaan. Muistaakohan, en ole kysynyt.

japi*

Todella rohkea teko alkuperäisen miesystävältä ottaa avokumppani 4 kk seurustelun jälkeen... kauanko miehen erosta on? Pystyykö hän elämään ilman ruoanlaittajaa, pyykkäriä tai siivoojaa ollenkaan? Tulee vaan mieleen.

4 kuukautta on tosi lyhyt aika muuttaa yhteen, etenkin kun asiaan liittyy kolmas osapuoli. Eri asia jos kysymys on vaan kahden aikuisen tilanteesta. Enta jos huomaatte ettei tästä tulekaan mitään, roikut miehessä kun oma asuntosi on mennyttä ja kaikki kärsitte.

Minä en ikinä muuttaisi kenenkään kotiin, se tulee teilläkin aina olemaan miehen ja tytön koti ja sinä olet siellä vieras. Vaatisin, että molemmat luopuu asunnostaan ja hommataan ihan uusi yhteinen. Silloin se vasta voi tuntua täysin omalta ja tasa-arvoiselta kodilta kaikille osapuolille. Mutta veikkaampa ettei mies ole niin tosissaan kanssasi, että siihen suostuisi. 4 kuukauden jälkeen ollaan ihastumisen huumassa ja tietysti ihanat tunteet mutta sen ei auta antaa hävittää järjen ääntä kun lapsikin on kyseessä. Jos häivyt kohta sieltä ja uusi taas tulee muutaman kuukauden kuluttua niin johan on tytön pää sekaisin.

onko toivoa?

Minusta on lohdullista lukea, että muillakin on karvaita kokemuksia äitipuolen roolista. Hienoa jos joillain on mukaviakin kokemuksia, se luo uskoa siihen että omakin parisuhde on vielä pelastettavissa. Oma vuosien saatossa saatu kokemukseni (sekä kuulemani muut kertomukset) on osoittanut, että mitä vanhempia ovat miehen tyttäret, sitä vaikeampaa heidän on sulattaa isälleen uutta kumppania. Minä (ja omat lapseni) en tullut kuvioon tuoreeltaan eron jälkeen, miehen erosta oli jo vuosia ja omasta erostani 8 vuotta. Miehen tyttäret olivat tavatessamme 17 ja 19 v. ostimme uuden yhteisen asunnon yli vuoden seurusteltuamme, miehen tyttäret eivät halunneet muuttaa mukana, vaikka heille oli tarjolla tilaa yllin kyllin. Olen alusta saakka joutunut kestämään juuri samanlaista nonsoleeraamista, vihamielistä ja tylyä kohtelua, kuin mistä edellisetkin vastaajat ovat kirjoittaneet. Ei ole auttanut mitään, vaikka itse on tehnyt kaikkensa luodakseen sopuisia ja ystävällisiä välejä. En ole yrittänyt leikkiä heille uutta äitiä, enkä ole pyrkinyt kaveriksikaan. Uskon että erosta katkera tytärten oma äiti vaikuttaa taustapiruna. Minua hän välttää kuin ruttoa!

Kaikki tämä olisi siedettävää, jos mieheni olisi tukenani. Päinvastoin, hän ei edes suostu myöntämään tytärten käytöksessä mitään vikaa, eikä kykene puhumaan tyttärilleen siinä pelossa että he katkaisevat välinsä isäänsä kokonaan. Asia hiertää välejämme pahasti. Tyttäret määräävät, isä kääntyy vaikka mille mutkille tytärtensä edessä, minä olen huonolaatuista ilmaa kun tyttäret ovat meillä kylässä.
Viimeaikoina olen ollut väsynyt tilanteeseen, enkä jaksa aina maireasti hymyillä ja joustaa. Olen avoimesti sanonut miehelle, että eniten olen pettynyt hänen käytökseensä. Tästä on seurannut mykkäkoulua ja olen saanut huudot mieheltäni, olen kamala aikuinen, kun "selvästi inhoan hänen tyttäriään". Niinpä niin!

Onneksi omet lapseni ovat hyväksyneet mieheni täysin uusioperheen vanhemmaksi. Ja suhteet omaan exään ovat asialliset. Mennyttä en haikaile ja haluan että tämäkin uusioperhe vielä joskus toimii, kaikilta osin.

ap.

Aikamoisia olettamuksia yhden viestin perusteella ;D

Miehen ja hänen eksänsä erosta on lähes neljä vuotta, ja eksäkin on jo mennyt uusiin naimisiin. Eli en ole hänelle ihan pyykkäriksi ja ruuanlaittajaksi menossa. Lisäksi muutamme siis yhteiseen kotiin, ei niin, että muuttaisin hänen luokseen. Ja tytär asuu äitinsä luona toisessa kaupungissa, eli ei asu luonamme.

Olen ensimmäinen nainen, jonka kanssa hän on eksänsä jälkeen yhteen muuttamassa. 4 kuukautta on lyhyt aika, myönnettäköön, mutta asiat ovat loksahtaneet juuri oikealla tavalla, enkä näe syytä sille, että pitäisi hidastella sen asian kanssa.

Ja kiitokset kaikille vastaajille! Mukavaa, että noin moni on jaksanut kommentoida :).


Olen siis alkuperäinen viestin kirjoittaja.

Tree

Varauduhan siihen, että tyttö voi muuttaa koska tahansa 10 vuodeksi isän luokse (etenkin kun äitinsä ei tunnu huolehtivan kunnolla - sanoit tytön olevan paljon hoitajan kanssa).

hosuen ajaa ojaan

Pari neuvoa halusit tai et:

Yhteenmuuton ajankohta olisi parempi kun olette seurustelleet (vähintään) lähemmäs vuoden, jolloin tyttökin on oppinut tuntemaan sinut paremmin. Ehkä hän sitten paremmin ymmärtää ettei kukaan ole viemässä ketään keltään, ja että useampi ihminen vo pärjätä yhdessä. Voittehan viettää yhteisiä viikonloppuja. Tyttö voisi vierailla joskus sinun luona jne. Mutta ei ihan näin nopeasti.

Antakaa tytölle aikaa sopeutua "isän uuteen naisystävään", ja vähitellen tutustua sinuun. Luottamus syntyy hitaasti. Onhan mahdollista ja aivan oikeutettuakin, että tyttö pelkää kiintyvänsä tai edes tottuvansa sinuun, ja sitten suhteenne loppuu ja poistut hänen elämästään.

Mies ei ole kone. Mies on ihminen. Nykyinen tilanne on hänellekin uusi. Yhteenmuutosta puhumattakaan. Hänenkin on vaikea pitää tilanne hanskassa. Kuten olet huomannut, hän ei vielä osaa edes kutsua sinua luontevasti nimelläsi. Miehenkin täytyy ensin sopeutua sinuun ja teihin. Lisäksi on tuo kuka-huomioi-ketä-ja-kuinka-paljon - leikki, jossa näköjään joku aina pahoittaa mielensä.

Vielä olette rakastuneita ja sokeita. Kun aikaa kuluu alkaa oma-minä nousta esiin, ja opitte toisistanne arkielämää ja tapoja suhtautua erilaisiin tilanteisiin. Aina se ei ole herkkua. Nyt ehkä, mutta entä vuoden, parin kuluttua.

Odottelu on raskasta. Kokemuksesta tiedän, mutta osaan myös arvostaa sitä että aikaa tuli annettua. Elettiin kolme ja puoli vuotta erillämme. Lähdin ekan puolen vuoden tuttavuuden jälkeen ulkomaille 2 vuodeksi, jolloin suhde olisi voinut vaikka katketa. Se ei katkennut, eikä ainakaan minun mielessä ollut muitakaan miehiä. En jaksa uskoa miehenkään muiota naisia havitelleen.

Palattuani elettiin vielä melkein vuosi erillään, mutta alettiin olla tosi paljon yhdessä. Ulkomailla ollessani mies kävi kahdesti lastensa kanssa luonani (eri lapset eri kerroilla). En heitä paljonkaan nähnyt. He liikkuivat turisteina, mutta illat syötiin yhdessä ja tietysti he asuivat minun luona. En yrittänytkään tuppautua heidän matkaansa. Lapset eivät ilmeiseti kokeneet minua uhkana, vaan kivana tyyppinä, ja hitaasti luotiin pohjaa tulevaisuuteen. Olisi yhteiselo voinut loppuakin ja olisi lapsetkin pettyneet.

Minun piti vielä asua se vuosi virallisesti asunnossani ennen kuin pystyin myymään, ja sitten katsottiin yhteinen oma uusi asunto, lapsetkin huomioiden. Nykyään lapset on aikuisia ja saatiin vielä yhteinen iltatähtikin.

onnea matkaan

Ap, olet tullut tytön elämään vaikeassa vaiheessa. Et tosin kaikkein vaikeimmassa, joka olisi murrosikä. Tuonikäisen tytön kanssa voi tehdä ihania naisten juttuja vaikka kuinka. Shoppailua, askartelua, koko perheen leffoja, ruuanlaittoa (joihinkin juttuihin myös iskä mukaan), turvallista ja mukavaa yhdessäoloa. Älä tyrkytä itseäsi "isän puolisona", ole vain kiva aikuinen ystävä tytölle. Kyllä tyttö siitä "lämpenee".

Isän asenne toisaalta on minusta ongelma. Jos hän ei käytä nimeäsi sinusta puhuttaessa, on se sinun aliarvioimista ja mitätöimistä. Isän kanssa parisuhdekeskustelu ja keskustelkaa siitä mitä molemmat haluatte ja mitä toisaalta olette valmiit panostamaan suhteenne eteen. Miesystäväsi täytyy ymärtää että 10-v. tytölle on oma paikkansa hänen sydämessään ja sinulle naisystävänä samoin.

Uskon, että tosta voi tulla ihan hyvä perhe, etenkin kun vaikutat itse fiksulta, positiiviselta ja järkevältä naiselta.

erään exän kiusaama

Aika turhaa sanoa "tiedätkö mihin pääsi olet työntämässä" koska tämä on nykyaikana aika normaalia että edellisistä suhteista on lapsia. Joten eiköhän tärkeintä ole se vahva tahto selviytyä ja kyky sitten ottaa tilanteet viisaasti, ne vaikeatkin.

Tyttöhän reagoi täysin normaalisti! 10 vuotias on vielä sen verran pieni että tunteet näkyvät eri tavoin vaikka käytös olisikin hallittua ja vanhempien toiveiden mukaista. Sinun hommasi on nyt vaan sietää tilannetta ja luoda luottamuksellista suhdetta lapseen. Ja pysyä pois välistä kun tyttö haluaa olla iskän kanssa kahden, heillä on tietenkin aivan ainutlaatuinen ja tärkeä suhde keskenään.

Mitä tulee exään, harva exä suhtautuu laupeasti lapsen isän uusiin naisiin. Yleensä sieltä tulee sontaa naamalle säännöllisin väliajoin ja suhdetta sabotoidaan kaikin tavoin. Pitää pysyä tiukkana ja yrittää olla menemättä niihin mukaan, antaa exän kiukutella ja häiriköidä kunhan pysyy lain määräämissä rajoissa.

erään exän kiusaama

Niin, ja toivotan teidän elämäänne runsaasti onnea ja iloa!!! Rohkeaa on tietenkin mennä lyhyen tuntemisen jälkeen yhteen, mutta jos ei elämässä ota koskaan riskejä ei voi sanoa eläneensäkään. Joskus vaan sitä TIETÄÄ ja tuntee että tässä se on se ihminen jonka kanssa haluan elää, eikä siinä kuukaudet ja vuodet sanele tahtia.

Ihania hetkiä kultasi kanssa AP!

marke

Hei!
Mieti tarkkaan mihin olet päätä laittamassa...
Lisäksi mikä sinun roolisi on tuossa kuviossa? minkä kuvion haluaisit. Tilanne ei tule paranemaan kun tyttö kasvaa.
Aina toisena oleminenkaan ei ole kivaa.... Jos isä ja tyttö ovat hyvissä väleissä, mikä on hieno asia, niin sinun asemasi ei olkaan niin selvää.
Tulette aina menemään tytön mielen mukaan, jolloin jäät kakkoseksi.
Milloin sinä saat mieheltä huomiota?

Oletko niin itsenäinen ja itsevarma persoona ja sinulla on paljon ystäviä, että kakkoseksi jääminen ei haittaa vaan saat enemmän omaa tilaa..

Minä kiertäisin kaukaa uusioperheen elämän jos saisin valita uudestaan....