nextlife

Olemme yhdistymässä uusioperheeksi uuden kodin myötä. Perheessä tulee olemaan yksi ala-ikäinen meillä asuva lapsi, toisen ala-ikäinen asuu toisella vanhemmallaan ja muut jo täysikäisiä, jotka asuvat/opiskelevat muualla suurimman osan ajasta. Olemme pohtimassa kulujen, laskujen ym jakautumista. Tulomme ovat kovin erilaiset ja toinen on suurimman osan päivästä kotona. Pohdinnan keskellä kiinnostaisi kovasti tietää millaisia järjestelyä muut ovat kehittäneet. Maksatteko esim. vuokran puoliksi vaikka vain toisen ala-ikäinen lapsi asuisi kotona tms. Onko ruokakassa esim. erikseen, vai ostaako se kuka sattuu kaupassa käymään.. Monenlaisia asioista tulee eteen, onko joku asia yllättänyt erityisesti.. Onko yhteenmuutto vaikuttanut esim. toisen maksamiin elatusmaksuihin etälapsesta ym.. Monimutkaisen tunteiden ja asioiden vyöryn tällainen elämänmuutos saa aikaan, vaikka asioita jollakin tavalla valmisteltu jo pitkään. Oletteko olleet täysin varmoja yhteenmuutto päätöksestänne, vai onko viimehetken paniikkia/vetäytymistä tapahtunut?

nbvcxz

Meillä oli sikäli helppo homma, että lapset kaikki ovat jo poissa kotoa (viimeisetkin täysi-ikäiset saatiin lähtemään omilleen kun päätettiin muuttaa yhteen ;))

Meillä on vielä molemmilla samansasoinen julkishallinnon työ ja samantasoinen palkka. Omaisuutta miehellä oli enemmän kun hänellä ei enää ollut asuntolainaa, toisaalta hän on leski ja kun asunto myytiin hän antoi lapsille siitä rahaa.

Minäkin myin omani ja maksoin tietysti sen lainan pois. Ostimme siis täysin molemmille uuden asunnon puoliksi ja otimme lainaa niin että molemmat maksoivat sen verran asunnosta kun pystyi ja otti loput lainaa eli omat lainat. Omistus on puoliksi. Molemmat hoitaa oman osuutensa lainasta, se menee suoraan palkasta molemmilla. Omat pankkitilit ehdottomasti, muuhun en olisi suostunut.

Päivittäisiä juoksevia kuluja varten meillä on yksi yhteinen tili, jonne molemmat siirrämme (tai sekin menee suoraan palkasta automaattisesti) saman verran joka kuukausi. Siihen tiliin on molemmilla pankkikortti ja sieltä ostetaan kaikki talouden menot (oli se ruokaa tai uusi hella tai verhot) ja maksetaan laskut. Omat kulunsa molemmat hoitaa itse.

Tämä on mielestäni pelannut loistavasti. Ei tarvitse laskea mitään ja omistusjutut on reilusti tehty lapsiakin ajatellen. Naimisiin emme aio koskaan mennä. MOlemmat saavat lopulla "omalla" rahallaan tehdä mitä haluaa, minä annan aika paljon opiskeleville lapsilleni kun ei minulle oikein ole mitään rahaavieviä harrastuksia tai muuta. Kumpikaan ei kyttää mihin toinen tuhlaa tai säästää eikä ole tilivelvollinen.

Sanoisin vaan että miettikää etukäteen kaikki raha-asiat kuntoon ennen yhteenmuuttoa niin on yksi riidanaihe vähemmän. Jos teillä on nettotulot kovin erilaiset, se pitää ottaa huomioon.

näin päin

Meillä asuu mieheni täysi-ikäinen lapsi ja niin kauan kuin joudumme hänen takiaan asumaan vuokralla (ehkä vielä vuoden), niin mies maksaa 2/3 vuokrasta. Meillä on myös huone miehen toiselle lapselle, joka asuu äitinsä kanssa. Haluaisimme jo ostaa oman asunnon, mutta emme pysty ostamaan kolmen aikuisen kotia vain vuoden tarpeen vuoksi. Kun vanhempi lapsi on muuttanut omilleen, tarpeemme muuttuu niin paljon, että kannattaa asua vielä sen aikaa isossa vuokra-asunnossa. Muut menot maksetaan miten hyvältä tuntuu. Ruokakaupassa vuorotellen, mies hiukan enemmän silloin kun paljon syövä teinipoika on meillä. Auto omistetaan ja kulut maksetaan puoliksi, tankataan suurin piirtein vuorotellen. Hyvin on mennyt ja naimisiin ollaan menossa.

n48

Aika jännä että monet muuttavat pienempään asuntoon kun lapset lähtevät... minä olen juuri ajatellut että kun tuo viimeinenkin lähtee, ostan isomman asunnon, ainäkin neliön. Sittenhän jälkikasvu tulee kylään puolisoineen ja perheineen ja muutenkin on varaa pitää isompaa asuntoa kun menot on muuten pienemmät.

eläkeikäinen

Me ostettiin iso paritalonpuolikas muutama vuosi sitten. Sitä ennen asuttiin ahtaasti rivarissa. Mukavaa kun on tilaa niille yövieraillekin nykyään.

uusioperheen rahat

Meillä on yhteiset lainat, yhteinen tili ja kaikki katsotaan yhteiseksi: niin tulot kuin menotkin. Toimii loistavasti. Lapsia on 6 joista 2 ei asu kanssamme. Myös näiden kahden menoja autetaan meidän yhteisistä rahoistamme. KOSKAAN ei ole tarvinnut tapella rahasta tai sen käytöstä. Rahaa ei ole paljon, mutta sen verran että kaikki saa sen mitä tarvitsee.

Meilläkin kaavaillaan muuttoa isompaan lähivuosina. Lapsenlapsia oletamme saavamme 10 vuoden kuluttua viimeistään ja olisi hienoa että voisimme tarjota yöpaikkaa koko porukalle.

Tree

Me toivotaan, ettei tartte majoittaa lapsia kovin usein kun ovat omilleen muuttaneet (asumme samassa kaupungissa kaikki) eikä varsinkaan ole mitään aikomusta hoitaa tai majoittaa lapsenlapsia. Mieheni on sitä mieltä, että hän on yhdet lapset hoitanut, hoitakoon he omansa. Ja minulla taas ei ole minkäänlaista hoivaviettiä. Vihdoinkin saadaan elää niin kuin haluamme ja toteuttaa suurin haaveemme: muuttaa veneeseen asumaan.

mnkfz-

Me olemme ennenkaikkea perhe joten mitään kuluja emme erittele. Tienaan puolet miestäni vähemmän ja minun lapseni asuu meillä. Miehen lapsi äitinsä kanssa. Yhteisiä lapsia on kaksi. Elatusmaksuihin ei vaikuttanut mitenkään. Meillä on ollut yhteinen pankkitili alusta asti kun yhteen muutimme.

raha ja rakkaus

Raha ja rakkaus on syytä pitää suhteessa erillään, ne eivät liity toisiinsa. En rakasta miestäni yhtään vähempää vaikka ehdottomasti halusin pitää omat rahani myös liitossa. Kulut toki jaetaan oikeudenmukaisesti mutta olisi alentavaa aikuisen, työssäkäyvän ihmisen joutua tekemään tiliä omista rahoistaan.

Meillä niin

että elintasomme on sama. Mies tienaa paljon enemmän ja ottaa myös vastuun kuluista tulojen suhteessa. Tilannetta helpottaa, ettei kotona asu lapsia.

Eiköhän oikeudenmukaista olisi, jotta vanhempi vastaa lapsensa aiheuttamista kuluista, sillä maksaahan toinenkin omasta lapsestaan lähivanhemmalle. Muutoin kulut suhteutetaan.

Meistä on samantekevää, ollaanmo virallisesti aviossa vai avoliitossa, jos kerran yhdessä eletään. Silloin olisi kovin kummalline tilanne, jos toisen pitäisi kituuttaa köyhänä, syödä huonompaa ruokaa ja jäädä kotiin, kun ei itsellä ole varaa lomamatkalle. Asunnon omistus ja lainat sen sijaan ovat juttuja, joissa toimitaan täsmälleen parakraafien mukaan eli jos omistaa puolet, maksaa myös puolet lainasta. Jos ja kun tässä elämässä joskus toinen lähtee, sukukunta ei takuulla anna armoa, jollei osuuttaan ole todistettavasti hoitanut. Antakoon kumppani parempituloisen tasoitusta muussa sen verran enemmän, että köyhempi pystyy lainansa maksamaan.

Kumpi on enemmän kotona, ei ole lainkaan merkityksellistä.

raha ja rakkaus

Tuo nyt olisikin todella kummallista eikä todellisuutta. Taas tätä tahallista kärjistystä kun asiaa ei "muka" ymmärretä.

Me ainakin laitamme yhteiselle tilille molemmat saman verran rahaa (lähes sama palkka), josta kaikki yhteinen maksetaan, molemmilla on tiliin pankkikortti. Aina kun kumpi tahansa maksaa yhteisen laskun tai ostaa kotiin jotain, oli se ruokaa tai uudet verhot tai jääkaappi, ne menee yhteiseltä tililtä.

Omat rahat on kuitenkin kiva olla, sillä maksetaan omat harrastukset (toisen harrastukset voi olla todella paljon kalliimpia, eipähän tule napinaa) ja vaatteet, meikit ja kampaajat + omat huvitukset. Kiva kun voin ostaa hyvällä omalla tunnolla mitä vain kun omillani ostan, ei tarvitse neuvotella puolison kanssa edes oman autoni vaihdosta tai annanko lapsilleni muutaman tonnin rahaa.

neuvotellen

Meillä ei ole yhteistä tiliä, on sovittu mitkä laskut kukin maksaa. Mutta sekään ei ole mikään fakta, jos mies tarvitsee käteistä jonkin eikä hänellä sitä sillä hetkellä ole, minä tietty maksan sen tai sanon, että ota lompakosta rahaa. Samoin toisinpäin. Eikä koskaan karhuta rahoja takaisin. Perhehän me olemme ja menot ovat yhteiset, samasta pussista se loppujen lopuksi menee vaikka kuka maksaa.

Eikä se suinkaan tarkoita, että minun pitäisi pyytää mieheltä lupa ostaa johonkin. Tottakait hankin vaatteet tai mitä tahansa itselleni lupaa kysymättä, samoin mieheni. Auton vaihdosta kyllä pitää neuvotella, se on senverran iso ostos, samoin jos jollekulle lapsista annetaan tonni. Jos yhdelle annetaan avustusta, minun oikeudenmukaisuuskäsitykseni mukaan pitää antaa seuraavaksi samanverran jollekin toiselle. Näin ei tule kateutta eikä riitoja sisaruspuolten kesken.

Meillä niin

Ei se "kummallinen tilanne" ollut tahallinen kärjistys, tiedän ja tunnen perheen, jossa se on todellisuutta. Itsekin aikanaan perheessämme mies oli itsekäs ja eli ihan toisenlaisessa rahataloudessa, kuin minä ja yhteiset lapsemme! Nykypuoliso on avomies, mutta meillä eletään samassa elintasossa huolimatta siitä, että hän tienaa 3 kertaa enemmän kuin minä. Monenlaista todellisuutta täällä eletään.

Kokemuksesta siis kerron, että elämä on mukavinta molemmille, kun raha-asiat on sovittu oikeudenmukaisesti ja yhteiselämä tarkoittaa kummallekin samaa elintasoa. Silloin syntyy yhteenkuuluvuus ja turvallinen olo.

raha ja rakkaus

Juuri näin, nimenomaan. Asiat kannattaa etukäteen sopia, ettei turhista asioista tule riitaa.

En minä tarkoitakkaan, että jokaista rahapussista otettua kymppiä tai viittäkymmpiä lasketaan sulle-mulle. Puhun nyt vähän eri asiasta. Esim. minulla on hevonen, jonka itse ostin omilla rahoillani säästettyäni sitä varten. Ei tarvinnut kysyä mieheltä, voinko ostaa ja mieheni ei osallistu lainkaan sen kuluihin, koska hevonen on minun. Minusta se taas olisi väärin, että hänkin maksaisin siitä ja sekin olisi väärin etten voisi sitä ostaa jos haluan ja minulla on siihen rahat.

Vilijonkka

[QUOTE=raha ja rakkaus;10248071]Juuri näin, nimenomaan. Asiat kannattaa etukäteen sopia, ettei turhista asioista tule riitaa.

Samaa mieltä. Näistä asioista pitää puhua etukäteen jo ennen yhteenmuuttoa.

Yhteinen tili voi toimia joillakin . Pahin vaihtoehto on epämääräinen "pidetään omat rahat mutta maksetaan laskuja ja käydään ruokakaupassa vuorotellen". Tasapuolisuus ei yleensä käytännössä toteudu vaan eron sattuessa mies saa sen auton jonka osamaksut on maksanut ja sinä tyhmyri saat pitää kaiken sen ruuan jota olet rahoittanut vaikka 800€:lla kuukaudessa.

Vanhoista virheistä viisastuneena olen nykyisessä suhteessani vaatinut että koska meillä on erilliset rahat niin kaikki kauppakuitit+ yhteiset laskut lasketaan kerran kuussa ja palkkapäivänä maksetaan hyvitystä sille joka on maksanut enemmän.. Kolmen vuoden aikana olen joka kerta ollut useamman sata euroa saamapuolella. Syy on ihan puhtaasti se että mies kun tuppaavat lähtemään kauppareissulle vasta kun on pakko, ei niin että suunniteltaisiin etukäteen jo tulevienkin päivien aterioita. Kuittien kanssa puljaaminen on tietenkin ärsyttävää mutta niiden laskemiseen menee 15 min/kk ja lisäetuna näet oikeasti mihin se raha katoaa, myöskään rahankäytöstä ei tarvitse riidellä.

luhluil

Kuka on joutunut tekemään tiliä omista menoistaan? En ainakaan minä jonka viestiin vastasit.

meilläpä näin

Miehelläni ei ole lapsia ja minulla on 2. Kun asuimme vuokralla, maksoimme vuokran puoliksi, mutta olisin ollut valmis maksamaan 2/3, koska lasten takia piti olla kolmio (muuten oltaisi mahduttu kaksioon). Sähkö, netti ja ruoat maksettiin puoliksi.

Kun muutimme omistusasuntoon, niin maksoimme edelleenkin kaikki puoliksi, sillä mies ajatteli, että hän kasvattaa siten omaisuuttaan, kun omistaa asunnosta puolet. Mies on suurempituloinen, joten hän maksaa edelleenkin kuluista puolet, jotta minulla ei olisi niin tiukkaa. Periaatteessahan minun pitäisi maksaa enemmän kuin puolet.

Ruoat ostetaan sillä periaatteella, että käymme kaupassa vuorotellen, joten maksut hoidetaan vuorotellen. Jos haluaa jotakin erikoisempaa, niin sitten ostaa ne itse.

Lasten harrastus- ja vaatemaksut hoidan kokonaan itse. Omat kulumme (kännykät, vaatteet, kosmetiikka) hoidamme kumpikin itse.

Nykysysteemillä minä olen tiukoilla ja miehellä on enemmän löysää rahaa. Toisaalta jos asuisin yksin, olisin vielä enemmän tiukoilla. Avoliitto vaikuttaa siten, että miehen tulot otetaan perheen elatuksessa huomioon.

raha ja rakkaus

Useimmat kuitenkin sanoo, että isommista ostoksista pitää "neuvotella". Minusta on älytöntä neuvotella, olkoon ostos kympin tai kymppitonnin, jos kerran itse työssä käyn ja omillani ostan.

Muuten vain 10 % perheistä on vanhemmilla yhteinen pankkitili niin, ettei heillä ole ollenkaan omia yksityisiä tilejä.

Kaikki on suhteellista

Toki asia on näin jos on millä mällätä. Eri asia sitten jos "yksityinen" hankinta aiheuttaa sen ettei ole varaa osallistua esim ruokamenoihin tai muiden yhteisten laskujen maksuun :/

helppoa jakoa

Meidän "uusioperheessä" rahajako on selkeä. Minä elätän itseni ja tarvittaessa mieheni, jos hän sattuu olemaan työtön, kuten nyt. Hänen kakaralleen en anna mitään, enkä maksa mitään häneen liittyviä kuluja. En ollenkaan. Tästä saavat syyttää molemmat itseään.

Joulu on tulossa ja isällä ei ole juuri lantteja taskussa. Tullee mielenkiintoinen joulu, kun poika ei saa oikeastaan mitään ja isänsä saa. Tein aikaisemmin päätöksen, että niin kauan, kun kakara ei osaa kunnolla sanoa "kiitos", ei penikalle tipu yhtään mitään. Pistokokeen teen noin parin kuukauden välein, ja jos ei kiitosta kuulu, väli kasvaa reilusti entisestään.

Mikä ihme saa penikan kuvittelemaan, että minä, vieras ihminen kustantaisin hänen elämisensä, kuten hänen vanhempansa tekevät? Kaupassa on isältään inissyt karkkeja ja leluja ja tuomassa niitä kärryyn minun maksettavakseni. Joo, ei onnistu ja lelut lähtevät takaisin.

vaihdapa maisemaa

Edellisen olisi syytä katsoa peiliin, niin kamala ja katkera hänen kirjoituksensa on. Ei tuollaisen ihmisen kanssa voi elää, jopa lapsikin pelkää niin ettei uskalla edes kiitosta sanoa. Eikä varmaan haluakaan, kun ihminen vihaa häntä sydämensä pohjasta.

Et sovi uusperheeseen, etsipä itsellesi mies, jolla ei ole lapsia.

helppoa jakoa

Kuule, lapsi ei "pelkää" sanoa kiitosta. On vain käytöstapojen puutetta. On se kumma, että heti yritetään etsiä syypäätä jostain muualta kuin vanhempien kasvatuksesta. Hillitöntä vastuunpakoilua.

Aivan kuten isänsä sanoi, että jos lapsi ei kiitä, niin lahja on annettu väärin. Just... eli vika ei ole omassa kasvatuksessa, vaan ihmiset eivät osaa antaa lahjoja hänen pojalleen siten, että hän osaisi siitä kiittää. En kyllä tiedä, mikä on se oikea tapa antaa lahjoja...

raha ja rakkaus

No tottakai sinne yhteiselle tilille laitetaan oma osuus yhteisistä menoista. Loput jää itselle, molemmilla.

Jos perheessä on kaksi tienaavaa, kyllä sitä jää, ei se ole mitään mälläämistä. Kun yhden tilillä on tottunut vuosia pärjäämään ja maksamaan kaikki laskut yksin, on luksusta kun perheeseen tulee kaksi palkkaa ja menot eivät kuitenkaan tuplaannu. Säästöön jää joka kuukausi huomattava summa ja kun nuukasti on tottunut elämään, ei enää edes osaa tuhlata.