väsyttää

Onko kenelläkään kokemusta? Olen eronnut 2005 vuonna ja meillä on liitosta kaksi lasta. Tällä hetkellä tyttö on pian kuusi ja poika yhdeksän. Tapaamissopimusta todella vaikea saada tehdyksi. Tyttö asuu äidillä eli minulla ja poika isällä( ei ole koskaan Suostunut poikaa minulle asumaan).Pojalla hetki sitten diagnoosi masennuskausi, Toki tällä hetkellä ohi. Isä asuu uuden perheen kanssa 70 km. Päätti kuitenkin käydä liisää koulua itse ja muutti vuodeksi 360 km päähän pojan kanssa. Edelleen ei suostu pojasta sopimusta tehdä. Tytöstä tein omalla kunnalla sopimusehdotuksen ja se lähetettiin miehen kotikuntaan hyväksyttäväksi. Nimi tuli mutta valitta siitä toisinaan. Itse sanoo etteikö suullisesti saada sovittua. Muuten kyllä mutta poikaa näen juuri ja juuri joka toinen viikonloppu, kun miehellä aina suunnitelmat muuttuu.

n48

Eihän siinä suostumusta kysellä kun sopimus tehdään, minkälainen sitten tehdäänkin. Toisaalta luki siinä sopimuksessa mitä tahansa, se on vaan paperia. En käsitä näitä "kompromissiratkaisuja", joissa lapset jaetaan asumaan eri huusholleihin. Lapselle kova pala joutua ensinnäkin eroon toisesta vanhemmasta ja sen lisäksi sisaruksesta. Näitä ei kyllä kannata kukaan lapsen parasta ajatteleva, nämä tehdään vain siksi että se on vanhemmille helpompaa kun kumpikin saa lapsen, ei tule riitaa elatusmaksuistakaan.

Onneksi poika voi itse kohta päättää missä haluaa asua. Työkaverini lapset karkasivat junalla isänsä luo (n 500 km matkaa) eikä oikeus heitä koskaan palauttanut äitinsä luo kun olivat molemmat jo yli 10 vuotiaita ja ilmoittivat selkeästi tahtonsa.

ohigpghp

Eikö oikeuden päätöksellä saada sopimus syntymään, jos ei muuten.

On epäreilua lapsia kohtaan, että toisella on sopimus ja toisella ei. Miten tämä voi olla mahdollista Suomessa? Lastenvalvojan tai sosiaalitoimen tulisi puuttua asiaan.