??

Tästä aiheesta on keskusteltu aikaisemminkin mutta toivoisin kommentteja asiasta. Näen että viimekädessä hyvä sopimus elämisen kustannusten jaosta on sellainen joka yksinkertaisesti tuntuu hyvältä ja oikeudenmukaiselta molempien kannalta.

Tilanteemme on seuraava: Yhteisesti omistettu koti jossa asuvat minä, puolisoni ja hänen kaksi lastaan. Itselläni on lapsi joka on kodissamme noin 4 vrk kuukaudessa.

Itse näen teoreettisesti että puolisollani on taloudellinen vastuu itsestään ja molemmista lapsistaan (lasten isän kanssa). Minulla vastaavasti itsestäni ja omasta lapsestani. Jos ajattelemme kaikkia juoksevia kuluja, periaatteessa asetelma olisi siis jakona 75% ja 25% minun (+ lapseni osuus 4 vrk kuukaudessa).

Onko mielestäsi oikeudenmukaista jos itse maksan: 50% asuntolainasta, remonttilainasta, kiinteistövakuutuksesta ja muusta jotka kohdistuvat kiinteästi kotiimme mutta 25% kaikista juoksevista kuluista kuten ruoka, sähkö, vesi ja muusta jota kulutamme yhdessä kaikki neljä (+ lapseni). Ajattelen että jos maksan puolet kaikista asumisen kiinteistä kuluista korvaisi se ainakin lapseni kulut asumisen ja ruoan suhteen hänen luonamme oloajaltaan. Lapseni huone on vähäisen meillä olon syystä myös työhuone/vierashuone koko perheelle.

Tulisiko lasten vaate-, matka-, harraste- ym. kuluista vastaa lasten vanhempi itse?

Meillä on omat autot joiden kuluista vastaamme itse. Samoin henkilökohtaisista kuluistamme vastaamme itse.

Millaisen sopimuksen näkisit tilanteessamme reiluna ja oikeudenmukaisena ratkaisuna?

Kiitos avustasi!

-mellikki-

Jos nyt ei lähdetä ihan euron päälle nillittämään niin... joo, aika reilua.

Riippuu tuo vähän tuloistakin. Jos toinen tienaa 4000€ ja toinen 1200€ pär kuukausi ja pienempituloinen vielä joutuu maksamaan enemmän, niin voi olla aika epäreilua. Tai se, että jos toinen maksaa itselleen omaisuutta (vaikka sitä asuntoa) ja toisen harteilla on vain juoksevat menot. Tai miten paljon kodissa tehdään töitä...

Uusperheeseen nyt kuitenkin sisältyy KAIKKI ketkä samaa jääkaappia käyttää, ainakin välillä.

Saako puoliso elatustukea lapsistaan? Onko se lasten tuloa vai puolison tuloa? Minkä ikäiset lapset - nimittäin jos ovat jo isoja, niin voivat hoitaa ns. omat menonsa (vaatteet, koulukirjat) omalla rahallaan...

Keskustelun paikka. Mutta siihen varmaan näitä mielipiteitä haetkin...

??

Tuloissamme ei ole merkittävää eroa. Puoliso saa elatusapua jonka käytöstä päättää itse. Molemmat omistaa ja maksaa yhteistä kotia (yhteistä omaisuutta ja velkaa) puoliksi.

mietiskelijä

Asuntokulujen maksu puoliksi on ihan oikein, kun kysymys on teidän yhteisestä omaisuudestanne, ei vuokra-asunnosta tai vain toisen asunnosta. Mutta sitten nuo muut, josta haluat maksaa vain neljänneksen. Sinuna maksaisin ruokakuluja enemmän niinä viikonloppuina, joina lapsesi on teillä. Tai vaikkapa koko niiden viikonloppujen ruokamenot. Siinä samalla sitten kuitautuisivat sähkö-, vesi- ym. maksut. Tuntuuko liialta? MInusta se olisi oikeudenmukaista.

Mihin muuten haluat käyttää sinulta talousmenoista säästyvät rahat? Omiin ja lapsesi menoihin vai puolisosi ja itsesi menoihin vaikkapa ulkomaanmatkaan? Vai käytätkö ne kaikkien yhteiseksi iloksi vai kartutatko itsellesi pankkitiliä? Kannattaa miettiä, miten puolisosi suhtautuu siihen.

??

[QUOTE Mihin muuten haluat käyttää sinulta talousmenoista säästyvät rahat? Omiin ja lapsesi menoihin vai puolisosi ja itsesi menoihin vaikkapa ulkomaanmatkaan? Vai käytätkö ne kaikkien yhteiseksi iloksi vai kartutatko itsellesi pankkitiliä? Kannattaa miettiä, miten puolisosi suhtautuu siihen.[/QUOTE]

Niin, ruokakustannuksien osalta voi hyvinkin olla oikeudenmukaista ja käytännöllistä jokin muukin jako, vaikka pysyvänä 50/50.

Tarvitsen uusia näkökulmia ja argumentteja koska en saa omaan nykyiseen ajatusmaailmaan mahtumaan sitä että olisin elatusvelvollinen lapsista jotka eivät ole minun ja joilla on työssäkäyvät omat vanhemmat. Ja erityisesti jos tämä tarkoittaa että joudun sanomaan omalle lapselleni "En voi auttaa, en voi osallistua kun ei ole rahaa".

Jot jotain jää jäljelle pakollisten menojen jälkeen (johon lasken mukaan oman lapseni välttämättömien asioiden turvaaminen) käyttäisin sen mieluusti asioihin ja elämyksiin puolisoni kanssa. On ollut asioita ja tulee varmasti asioita joita haluamme kokea koko uusperheenä ja joissa laitetaan sivuun kustannusten jaon miettiminen.

Se mitä haen kysymykselläni oikeudenmukaisesta elinkustannusten jaosta, on jokin ohjeellinen periaate jota noudattaen reiluus puolin ja toisin toteutuisi. Elävässä elämässä on elettävä myös tilanteiden mukaan ja ratkaisut on löydettävä käytettävissä olevista mahdollisuuksista: kukaan kai halua että ihminen kenen kanssa elät ja ketä rakastat kärsii - oli tuo kärsimys sitten vaikka taloudellista alkuperää.

mietiskelijä

Minusta sinä osaat suhtautua asioihin hyvin realistisesti ja oikeudenmukaisesti. Et nipota turhasta, kun uusperheessä ei voi niin tarkkaan menoja kuitenkaan laskea. En usko, että löytyy yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua, sinun ratkaisusi vaikuttaa erittäin hyvältä. Olen itsekin uusperheläinen, mutta lapsemme ovat jo muuttaneet pois kotoa eikä yhteisiä ole.

Tietty omat säästönsä saa käyttää oman lapsensa hyväksi tai sitten vaikkapa puolison kanssa yhteisesti nautittavaksi, mikä on hirmuisen hienosti ajateltu. Onnea uusperheellenne!

??

Kiitos ajatuksistasi ja toivotuksistasi, asiat varmasti järjestyvät parhain päin! Puolisoni on upea ihminen, keskustelutaitoinen ja ymmärtävä. Nämä uusperhekuviot ovat meille molemmille alkuun hämmentäviä ja ne saattavat olla sitä muillekin samassa tilanteessa oleville. Siksi kaikki rakentavat perspektiivit ja ajatukset auttavat varmasti meitä löytämään meille sopivan tavan ratkaista nämä asiat nyt ja säästävät meitä turhilta - ehkä suhdettakin rasittavilta - selvittelyiltä jatkossa.

Mukavaa jatkoa myös sinulle!

Suhteellista

Osuudet voivat kai riippua myös lasten iästä tai muista koordinaateista ?
Itse olen 2 vuotiaan lapseni ainoa huoltaja ja jos joskus päätyisin liittoon ...
Ruokamenoissa tuskin minä ja lapseni kulutamme 66% -
ja usein enemmän syövä mies 33% -
ja toki tässäkin vielä ehkä on huomiotava se, kuuluuko korillinen olutta ruokamenoihin ?
Nykyään siis ei kuulu.
Ottaako toinen eväät töihin (samasta kuormasta, joka yhdessä maksettu), syödäänkö lounaat lounareilla tai työmaaruokalassa erikseen ?

Toki lapsen tiimoilta voi olla ihan lapseen kohdistuvia kuluja , kuten vaipat tai vaikkapa allergian vuoksi erityistuotteet.

Toki mukavinta olisi silti liitto , jossa elo ja olo olisi yhteistä ja sitoumus elinaikainen, ettei tarvitsisi kaikkea jyvittää. Toki tässäkin pitäisi olla se asetelma, että puntit on suht tasan , asuntoon yms kummallakin olisi vara pistää sama raha.

Ja eikös näissä joskus ole vaikea myös se elintason/mukavuustason määrittely - mitä kuuluu päivittäisen elintasoon ja ruokailuun - ruoan laatu ja lajit, vaikkapa ? Siitähän voi olla tarkoilla jyvittäjillä erilaiset näkemykset ?

??

Niin, hyviä ja mielenkiintoisia pointteja. Toisen puolison aktiivinen kasvava nuori voi tarvita energiaa kahden miehen edestä ja toisaalta taas toisen puolison 2 vuotias lapsi erityistarpeineen voi olla rahallisesti samanlainen meno. Ymmärrän näkökulmasi niin, että jos nämä erilaiset tarpeet ja kulutustottumukset ovat ymmärretty niin on helpompi nähdä ja löytää riittävän tasapuolinen ja oikeudenmukainen menettely ilman että ruvetaan pikkutarkaksi. Se että puoliso(ni) näkee vielä vaivan erinomaisen ruoan tekemisen suhteen on myös tekijä jota haluan huomioida. Jos ruokailet ravintolassa tai missä hyvänsä ruokailupaikassa maksat myös sen valmistamisesta. Tietysti tähän näkökulmaan liittyy vastuunjako puolisoiden välillä yleisesti ottaen. Jos molemmat käyvät töissä ja työpäivän jälkeen toinen puoliso (monesti nainen) valmistaa ruoan, mikä on toisen puolison vastuulla vastavuoroisesti?

Kiitos kommenteistasi!

mietiskelijä

Miten olisi ruokailun jälkien siivoaminen, kuten astioiden laittaminen pöydästä tiskikoneeseen ja keittiön siistiminen? Tuohon voisivat sitten ne kotona asuvat lapsetkin osallistua kykyjensä mukaan ja tietysti se viikonloppulapsi myös. Myös ruuanlaittoavusta voisi se ruuanlaittaja ilahtua. Pöydän kattamisesta, salaatin pilkkomisesta jne.

Siivoaminen olisi eräs kohta, jonka toinen voisi hoitaa kyselemättä, ikkunanpesu ja sellaiset isommat hommathan yleensä hoidetaan yhdessä. Niin myös viikkosiivous.

Nostan sinulle hattua, olet todella ajattelevainen ja haluat panostaa tähän suhteeseen. Olisivatpa kaikki uusperheen perustajat samanlaisia. DD)

Minä

Ei siihen mitään kaavaa, vain te itse teette päätökset mitenkä jaatte kustannukset. Minä päättäisin maksujen määrän sen mukaan kumpi tienaa enemmän. Erässä perheessä päätettiin 50/50 ja vähemmän tienaavalle ei jäänyt mitään asumiskulujen jälkeen kun taas toiselle jäi rällättävää ylen määrin. Ei sekään ollut mielestäni ihan oikein. Tehkää se 75%/ 25% tai mikä lie systeemi kunhan kummallekkin jää sopivasti käyttörahaakin asumiskulujen jälkeen. Samoin tehkää ilman muuta testamentti mitä jää kenellekkin sen jälkeen jos kupsahdatte.

APuu

Meillä asuu minä, mieheni ja miehen 18v lapsi + lapsen koira. Lisäksi meillä asuu noin 5 vrk kuussa miehen toinen lapsi (vastaavasti meillä asuva lapsi on noin 5 vrk kuussa poissa meiltä). Asumme toistaiseksi vuokralla ja menot on sovittu hoidettavan seuraavasti:
- vuokra maksetaan 66/33, koska asuisimme paljon pienemmässä kodissa kahdestaan. Näin minä saan säästettyä koko ajan omistusasuntoa varten, jonka ostamme kun lapsi muuttaa pois. Miehellä siihen asuntoon on jo rahat hänen myytyä edellisen asuntonsa.
- minä maksan sähkölaskut (tasatakseni hieman osuutta vuokrassa, koska minulla on siihen varaa).
- ruuat maksetaan suurin piirtein puoliksi, mies hiukan enemmän. Tämä hoituu yleensä niin, että minä hoidan ruokaostokset niinä viikonloppuina kun ollaan kahdestaan ja mies niinä kun meillä on 2 nälkäistä teiniä kotona. Arkisin menee aika tarkkaan puoliksi. Koiranruokaa en suostu rahoittamaan. Joskus ostan herkkuja kaikille tai jotain erityistä jommalle kummalle lapsista ihan huvikseni. Meillä ei niuhoteta.
- mies maksaa tv-luvan ja minä laajakaistan (koska minulla yksin ei olisi tv:tä eikä hänellä nettiä).
- auto omistetaan, sitä käytetään ja kulut maksetaan puoliksi. Mies maksaa lapsensa aiheuttamat kolhut.
- kotivakuutus maksetaan puoliksi, muuten kumpikin hoitaa omansa miten haluaa. Minulla mies on edunsaajana vakuutuksissani ja myös perijänä testamentissani (emme ole vielä naimisissa).
- lomamatkat maksetaan puoliksi paitsi silloin kun lapset on mukana niin mies maksaa tietysti heidän osuutensa.
- lasten synttäri- ja joululahjat hankitaan puoliksi (koska minä haluan osallistua kun on kyse jostain tarpeellisesta), paitsi mies yleensä sitten kuitenkin antaa heille lisäksi rahaa, mihin asiaan minä en puutu.

raiza

Kuulin tänään ihmejutun ja ajattelin kysyä siitä täällä kun täällä on paljon yksinhuoltajia ja siksi myös oikeampaa tietoa.

Siis on avopari, jossa vain naisella on useita lapsia asumassa heillä. Avomiehen pitää kuulemma osallistua avovaimonsa lasten elättämiseen osittain, kun asuu siellä. Näin on lasten biologinen isä todistellut sosiaalilautakunnasta kuulleensa. Siis onko se todella noin?