Minäkin

Mieheni on maksanut 300,- kuussa elaria. Myös puhelinmaksut, silmälasit, lomamatkat, lemmikin tarpeet, tietokoneen, mopon,vaatteita,hienon kameran,antaa taskurahaa ynm. Ei olla mitään huipputuloisia, kumminkin työssä kumpikin ja säännöllisiä palkansaajia. Kyllä minua on välillä harmittanut, mutta se ei ole ollut minulta pois. Kumminkin nyt ku tyttö täytää kahdeksantoista, ajattelin, että ehkä vähän rauhottuisi se rahan kerjääminen. No, hän on opiskelemassa ja pari vuotta vielä jäljellä. Saa tukea 240,-/kk. Mies tietenkin on maksanut edelleen äidelle sen 300,-.
Äiti juuri lainasi taas rahaa laseihin 200,-. Entisiä lainoja ei ole maksettu. Tyttö alkaa ajaan ajokorttia ja pyytelee jo autoa. Isä aikoo maksaa edelleen tytölle ja äidille elatusta, vaikka tyttö täyttää 18v. Ymmärrän, että tytölle pitää maksaa, mutta ei äidille. Äidin pojalle (ei mieheni) on ostettu osake. Kukahan sen on maksanut.
Kyllä exät osaa ja kyllä miehet ovat jokus vietävissä!
Joskus nyppiiii

No mutta

Eihän se sinulle kuulu, jos ei sinun rahoistasi niitä maksele. Anna isän hoitaa oman lapsensa ja ex-puolisonsa asiat ihan niin kuin hän oikeaksi katsoo.

tätä mieltä

Kyllähän se nyppii, jos rahanmeno on "musta tuntuu" menoa. Onhan se pariskunnan elintasosta, lomista, harrastuksista pois. Onkos kysynyt vaimokkeen mielipidettä ja suostumusta asiaan?

Minäkin

Hei!
Ymmärrän kyllä, että lapsesta on huolehdittava eron jälkeen. Mutta kohtuus kaisessa. Kuuluuhan se äidillekkin huolehtia tytön elatuksesta. Äidin rahat tuntuu menevän täysikäiseen poikaan. Meillä on näistä keskusteltu, mutta mieheni on niin kiltti ja myötämieleinen ettei voi sanoa EI. Sieltäpäin itketään ja ollaan surkeita ja sairaita.
Tilanne on, että jos tyttö tarvitsee ihan mitä vaan ylimääräistä (konserttilippuja, reijitystä,valokuvien kehitysmaksuja,lemmikin lääkäin käyntiä ynm. rahat pyydetään mieheltäni.
Me eletään normaalia elämää. Ei kumminkaan tuhlailla. Asutaan minun osakkeesa. (jossa tytöllä oma huone, tv ja tietsikka.)
Tyttö ei käyttäydy minua kohtaan mitenkään kivasti. Usein ei puhunut sanakaan, kun oli pakotettu meille viikonlopuksi. Tämä oli aikaisemmin, nyt äitinsä ei pakota joka toinen viikonloppu.
Tosiaan tänne kun kirjoittaa tosiasioista saa niskaansa arvostelua ja huonoa palautetta.
Tosiasia on, että useat exät ovat katkeria ja hyväksikäyttäjiaä!!!!!
Kokemusta kahdeksasta vuodesta.
Vieläkin nyppiii

toisin päin

Minulla on kaksi tytärtä. Olen ollut heidä yh toistakymmentä vuotta. Elatusmaksut on saatu ulosoton kautta. Mitään muuta eiisänsä ole heille antanut. Uuden vaimonsa tyttärelle kyllä on ostellut kaikenlaista.
Kun tyttäreni täyttivät 18 elatusmaksut loppuivat. Molemmat opiskelevat, asuvat vuokra-yksiöissään. Heile jää käteen kukaudessa vuokrien jälkeen elämiseen noin 50e.
Sillä ei elä. Siitä maksetaan vielä sähköt ja puhelin.
Minä maksan pienestä palkastani tytöilleni kaiken minkä pystyn. Käyn heille ruoka-kaupassakin silloin kun voin.
Mitäs isänsä. Ei yhtään mitään. Koskaan ei ole antanut kuin ulosoton kautta elatusmaksut, ei mitään muuta. nyt kun niitä ei enää ole, ei mitään saakaan. Ei se lastenisä edes tajua kuinka paljon nuoren itsenäisesti asuvan opiskelijan elämä maksaa. Kesäisin, ei saa edes asumistukea, eikä kesätöitä riitä kaikille. Vuokrista on silti jotenkin selviydyttävä. Olen itse jo korviani myöten velkaanutnut, kun haluan auttaa heitä enemmän kuin pystyn.


Kollä korpee, kun heidän isänsä lähtee uuden vaimonsa ja hänen tyttärensä kanssa taas kolmeksi viikoksi afrikkaan lomailemaan. ja tytöillä on nälkä.

Siksi en tunne yhtään sympaitaa näitä uusiopuolisoita kohtaan, kun he valittavat miehensä elättävän omaa lastaan. Ehkäpä tämänkin lapsen äiti tarvitsee sen rahan maksaakseen sillä lapsen kuluja, ehkä. Nuori aikuinen ainakin tarvitsee vanhempiensa taloudellista apua vielä ueamman vuoden, ennen kuin on itse päässyt työelämään. Opiskelu ei ole ilmaista.

Minäkin

Hei!
Minähän kirjoitin, että ymmärrän vielä opiskelevan lapsen tarpeet. Kumminkin minusta olisi oikein jos isä maksaisi tytön tilille suoraan maksun, koska hän asuu koulun asunnossa, joka on ilmainen. Ruoka on myös ilmainen. Saa opintotukea n. 200,-.
Kyllä minä olen valmis auttamaan tarpeeseen. Mutta rajansa kaikella.
Ei esim. isän tarvitse maksaa hiusten pidennyksiä.
Nyppiii
Ps. Eikö yleensä 18 vuotta täyttäneen opiskelijan tukea pidä jatkaa. Minusta ainakin.

No mutta

Hae oikeutta tytöillesi. Elatsuvelvollisuus ei lopu siihen, kun lapset täyttävät 18 v., jos he edelleen opiskelevat.

No mutta

Ei isän tarvitse maksaa hiuspidennyksiä, ellei halua. Mutta jos haluaa suoda tyttärelleen hiukan lisäylellisyyttä, niin saa kai hän sen tehdä? Minun tyttäreni isä haluaa hemmotella tytärtään aina kun on mahdollisuus. Suotakoon se hänelle, koska hän sen haluaa tehdä.

toisin päin

Täysi-ikäisinä tyttäret joutuisivat itse oikeudessa asian kantajiksi, en minä. En halua painostaa tyttäriäni tähän, koska se pilaisi heidän vähäisetkin välinsä isänsä lopullisesti. Ja käräjä-oikeus ja ulosotto olisivat ainoa vaihtoehto millä isältään jotain heruisi. Kaikki tämä on vuosien saatossa opittu.

kohta 18v.

Eilen tyttö viestitti että lähettäiskö iskä rahaa kengän ostoon. No isukki kysyi etteikö äidillä ole antaa. Vastaus, ei ole yhtään. Ei edes antaa hänelle leffarahaa.Mies maksoi juuri elarin 300,00.
Illalla tuli viesti, että "lainaako" isä 200,00 tytön silmälaseihin, jotka olivat hajoneet. Syksyllä isä"lainasi" alkuperäisiin 200,00.
Syksyllä annoimme pojalleni mieheni vanhan tv:. Hän pyysi maksamaan siitä 100,00, kun ostimme itselemme kakkos tv:n.
Joteski vaan nyppiiiiii

toivoo-parasta

Toisin kuin jotkut kirjoittajat, minä ymmärrän sinua todella hyvin! Avioparia sitoo kummankin velvollisuus tuoda tulonsa yhteiseen talouteen siinä suhteessa kuin ansaitsevat. Jos toinen on parempituloinen tuo hän enemmän, jne. Jos toinen jää työttämäksi koituu toiselle enemmän rahanmenoa luonnollisesti jne. Tietysti kummallakin on oikeus myös omiin menoihinsa. Mutta, sillon kun ne menot alkaa olla pois yhteisestä elämästä ja alkaa rasittaa toista osapuolta liikaa niin silloin täytyisi miettiä jokin ratkaisu. Kaikki on aina kuitenkin tapauskohtaista.

Onko lapseen käytetty raha poissa teidän elämästä? Vastaatko sinä yhteisistä menoistanne suhteessa enemmän kuin mies? Jos sinun ja teidän taloudellinen tilanne ei kärsi, niin silloin tarvitset tukea ja apua hyväksyäksesi tilanteen. Vaikeaa se voi olla. Tärkeää on ajatella, että sinun ollessasi rahapulassa mies auttaisi myös sinua. Oma lapsi on tietysti eri asia kuin puoliso mutta kyse on lähimmäisistä huolehtimisesta.

Jos rahat on poissa teidän elämästä, asia on toinen. Et voi muuttaa miestä, mutta voit keskustella hänen kanssa ja kertoa miltä sinusta tuntuu. Että koet tilanteen epäoikeudenmukaiseksi. Voit myös alkaa pitää kiinni siitä ettet "elätä" miestä hänen lapsensa takia. Paljon riippuu miehestä kuinka tärkeänä hän kokee sinut, teidän elämänne ja oman lapsensa (siinä sivussa lapsensa äidin).

Meille kävi huonosti. Maksettiin mieheni kanssa yhteismenot (asunto, ruoka, auto, matkat) tasan siinä suhteessa kuin oli tulot. Miehellä oli vähän paremmat, joten hän maksoi vähän enemmän. Suhde oli ihan yhteisesti laskettu ja sovittu. Alkuun tietysti joustettiin puolin ja toisin tilanteista riippuen. Sitten joustot alkoi olla enemmän vain mun puolelta kunnes kyllästyin. Kun lopetin joustamisen yhteismenoissa koska mieheni käytti rahat lapsiinsa ja sitä kautta exänsä hyödyksi, riitaannuttiin. Elettiin puolitoista vuotta kuin epäsopiva pari soluasunnossa. Siihen päälle miehen exä kerran narisi minulle kun mies joutuu maksamaan meidän menoista niin paljon että heidän lapset kärsii! Niillä lapsilla ei ollut hätää mutta exällä taisi olla. Olin tietysti pettynyt kun mies ei välittänytkään minusta/meistä niin paljon kuin olin uskonut ja hän oli uskotellut, mutta ei sille mitään voi. Oma aika meni miehen suostutteluun, että saan rahani yhteisestä asunnosta pois kun hänellä ei ollut varaa ostaa sitä kokonaan itselleen. Asunto piti myydä, mikä ei ollut miehen mieleen, ja silloin hän vielä yritti lepytellä että oltaisi pysytty yhdessä. Olin jo käynyt erinäisiä tunnetiloja laidasta laitaan ja olin väsynyt. En enää luottanut, että asiat muuttuisi lopullisesti. Ehkä aikansa hän olisi toiminut sanojensa mukaan mutta ei pitkään.

Toivottavasti te ja kaikki muutkin pääsevät hyvänä yhteisymmärrykseen elämästä. Toisten lapsille ei tarvitse olla kateellisia, eikä kokea heitä kilpailijoiksi tai uhaksi, mutta kyllä niiden lasten vanhempien on kyettävä laittamaan elämässä asiat säädylliseen tasapainoon.

uusio minäkin

lapsen kanssa mitä haluatte maksaa. Me emme halunneet maksaa exälle enää kun lapsi muutti opiskeluasuntoon, vaan aloimme maksaa lapsen vuokran ja tietysti maksamme koulukirjat, silmälasit ja muut tärkeät jutut. En halua kustantaa exien iltamenoja ja lomia, mutta kyllä mieheni saa maksaa lapsiensa opiskelukulut. Ei niissä eroissa kannata lapsista erota. Minullakin on oma esikoinen opiskelemassa ja häntäkin autetaan tarpeen mukaan. Muistakaa että opintonsa loppuun saattanut pääsee helpommin töihin ja omille jaloilleen, ei opintotuilla voi selvitä mitenkään.

Minäkin

Kiitos asiallisesta vastauksesta ja kantaanotosta.
katsoin kyllä vähän peiliinkin. Tytön menot eivät ole minulta pois. Ei aina ehkä osaa ajatella asioita joka kantilta. Huomasin vain jokinlaista hyväksikäyttöä exän puolelta. Ja olin katkera, koska tyttöä manipuloitiin minua vastaan. Asiat ovat kyllä menossa parempaan suuntaan.
Kiva kun katsoit asioita rehelliseti, etkä mollannut meitä "äitpuolija".