kiitolinja

Tervehdys!
Miten lapsettomat naiset olette selvinneet miehenne lapsesta ja eritoten saman katon alla? Meillä olisi yhteenmuutto ajankohtainen minun asuntooni, joka tuo myös mutkia matkaan. Lapsi tulisi myös tänne sitten 1-2 kertaa kuussa eli noin neljäksi yöksi. Arveluttaa nyt tämä päätös jos en kestäkkään. Mutta toisaalta, harmittaako jälkikäteen etten kokeillut, mies kuitenki ottaa eron jos emme muuta nyt yhteen. Ja ero sen takia, että asialle on tultava päätös, koska olemme jo seurustelleet niin kauan (3v). Ryhtyäkkö vai ei...?! Mitä jos ahdistus käy liian suureksi ja stressi iskee?

kiinnostavaa

Vastauksia löytyy kyllä tältä palstalta pilvin pimein ja voisi yleistää, että kovin auvoinen elämä ei sinua odota.
Muutenkin; olet seurustellut siis naimisissa olevan miehen kanssa, tiesitkö, että kun puolet ensimmäisistä liitoista päättyy eroon niin uskottomuudesta alkaneista liitoista onnistuu vain 5%.

Sinuna ottaisin aikalisän ja en muuttaisi heti yhteen vaan mies hankkikoon oman asunnon jo siksikin , että lapsen elämä mullistuu eniten kun isä muuttaa pois ja suoraan toisen naisen luo, lapsi tarvitsee nyt rauhaa tottua tilanteeseen ja riippuen nyt siitä minkä ikäinen lapsi on niin on erittäin todennäköistä, että lapsi ei tule sinua hyväksymään.

mie?

Se on sama onko nainen lapseton vai lapsellinen, mutta se miehen lapsi on silti vieras ihminen.
Onko teillä samanlainen käsitys lapsenkasvatuksesta vai toimiiko mies sinun mielestäsi väärin jossain asioissa? Mikä on suhteesi hänen lapseensa? Teettekö jotain yhdessä, hyväksyykö hän sinut osana isänsä elämää?

Lapsi olisi teillä vain silloin tällöin, suurimman osan olisitte kahdestaan. Oma tilanteeni on se, että miehen lapsi asuu meillä kokonaan. Olemme nyt eläneet näin 3,5 v. ja jos olisin tiennyt mitä tämä on käytännössä, en olisi omasta asunnostani ikinä luopunut. Mutta sinä et ole minä, jospa olet joustavampi.

kiitolinja

käsitit väärin... mies ei ole naimisissa!

kiitolinja

Samanlainen käsitys on lapsen kasvatuksesta, alkukankeuden jälkeen mies on ymmärtänyt vaikeuteni lapsen suhteen.Aluksi ei sitä ymmärtänyt ja haukkui lapselliseksi ämmäksi ja itsekkääksi. Kunnes sitten tajusi ettei asiat välttämättä olekaan niin helppoa minulle. mies ottaa minut huomioon ja pyytää tekemään kaikkea mitä hekin tekevät. Miehen mielestä asenteeni on vain perseestä, koska olen sanonut suoraan etten hänen lasta kohtaan kykene ikinä tunteita tuntea. Lapsi on minulle vain lapsi eikä muuta. Lapsi itse tykkää hirveästi minusta eikä exä ole yhteydessä silloin milläänlailla mieheen ja haluaa myös minut lapsensa elämään. Silti on vaikeaa ja erityisesti se, että tämä lapsi tulisi luokseni omaan asuntooni, jonka olen itselleni valmistanut ja vain itselleni. Lapsella on ikää 8 vuotta, joten viihtyy jo itsekseenkin. Ongelma on täysin omassa päässäni, koska asiat muuten menevät hyvin, ettei ole lapsella minua kohtaa ongelmaa eikä mies syrji minua.

Yksilöllistä

Luin viestin useampaankin kertaan, enkä ymmärrä vieläkään, että mistä päätellen ap:n ja miehen suhde olisi alkanut pettämisestä? Kyllä meitä eronneita ja uusioperheissä olevia on pilvin pimein, nykyinen mieheni että minä olemme olleet aiemmin naimisissa, mutta tapasimme toisemme hyvän tovin itse kumpaisenkin eron jälkeen, joten meidän seurustelun alkamisella ei ollut mitään tekemistä kummankaan taannoisen eron kanssa.

Mutta asiaan. Meillä kuvio meni niin, että mies halusi olla ensiksi varma, että suhteemme ei ole lyhytaikainen, ennen kuin edes esitteli minua lapsilleen (hänellä oli eron jälkeisinä vuosina ollut lyhytaikaisia naisystäviä pari kappaletta). Kun suhteemme lujittui, tutustuin lapsiin pikku hiljaa ja kun muutimme yhteen, olin jo hyvä kaveri lasten kanssa.

Itse olen ollut onnellinen, että olen saanut elää lapsiperhe-elämää mieheni lasten kanssa, sillä pidän lapsista kovasti, mutta valitettavasti en voi itse saada lapsia.

Ei ole siis yleispätevää kaavaa siitä, että miten puolison lasten kanssa tulee toimeen, tämä riippuu niin monesta asiasta.

mie?

Aika suorasanainen mies, vähän liiankin!
Hän rakastaa lastaan ehdoitta eikä varmasti tule ikinä ymmärtämään, miksi sinä et.
Asenteella ei ole sen kanssa mitään tekemistä, toki asenteella on tekemistä siinä, miten suhtaudut lapseen.

Niistä kasvatuksellisistakin asioista tiedät vasta sitten, kun olette tosissaan viettäneet niitä viikonloppuja kolmestaan.
Lapsi on siinä iässä, että pahin on vielä edessä. Mieti haluatko kipuilevan teininkin joka toinen viikonloppu kotiisi ja vapaa-aikaasi. Ei 8 vuotiasta voi kuitenkaan jättää yksin kauaksi aikaa vieraaseen paikkaan, vaikka itsekseen tulisikin toimeen. Isäviikonlopun tarkoitus on kai, että lapsi on isänsä kanssa.

Mutta jos asunto on sinun, niin ethän mistään putoa, jos kokeilette.

Yh since 1992

Kun pääsin ylläolevaan lauseeseen, pysähdyin. Mies siis kiristää sinua muuttamaan yhteen? Eli joko yhteenmuutto tai ero, välittämättä siitä, haluatko sinä muuttaa yhteen? Kolmen vuoden seurustelu nyt ei ole mikään syy muuttaa yhteen. Eikö siinä pidä olla mukana tunne, että nyt haluaa muuttaa yhteen, oli sitten seurustelua takana kuukausi tai kymmenen vuotta.

Mies on haukkunut sinua lapselliseksi ämmäksi, itsekkääksi. Hänen mielestään asenteesi on perseestä...Hei haloo!! Tuollaisenko kanssa aiot muuttaa yhteen....? Jos minua mies haukkuisi lapselliseksi ämmäksi, olisi tasan viimeinen kerta.

Suosittelen, että jos muutatte yhteen, hommaatte kokonaan uuden yhteisen asunnon mikä ei ole ollut kummankaan kotina aikaisemmin.

mie?

Tarkemmin ajateltuna, ehkä teidän kannattaisi kuitenkin erota.
Mies haluaa edetä seuraavaan vaiheeseen, mutta sinulla on joku este.
Pelkka lapsen olemassaolo se ei voi olla, koska lapsi on aika vähän kuitenkin teidän kanssanne.

Tutkailepa niitä syvimpiä tuntojasi! Äläkä anna missään nimessä miehen syyllistää sinua omista tunteistasi ja tuntemuksistasi. Äläkä anna hänen uskotella sinulle olevasi jotenkin vajaa ja ymmärtämätön lapsen suhteen, koska sinulla ei ole lapsia. Ihminen se on lapsikin, ei hänen ymmärtämisekseen tarvita synnytyskanavan käyttökokemusta.

Mies on haukkunut sinua tosi ilkein sanakääntein, oletko ihan varmasti ansainnut sen?
Älä myy asuntoasi ainakaan heti, vaikka päätyisittekin jonnekin muualle asumaan.

Happynow

Stressit ja ahdistukset iskee varmasti jos luot itsellesi ennakkopaineita. En täysin ymmärtänyt tilanettanne... onko mies eroamassa edellisestä vaimostaan, vai eroaako sinusta jos ette muuta yhteen? Jos teidän kohdallanne ero on yksi vaihtoehto, niin kyllä silloin kannattaa miettiä yhteenmuuton mielekkyyttä. Jos tiedätte ja tunnette haluavanne jakaa arjen toistenne kanssa ja olla yhdessä, niin ei kai yhteenmuuttoa pitäisi mitään vastaan olla.

Lapsi tulee olemaan osa elämäänne, myös sinun elämääsi. Lapsi ei ole mitään sen kummempaa kuin muutkaan ihmiset. Vaikka et itse ole äiti. Mieti miten ylipäätään suhtaudut uusiin ihmisiin. Oletko kriittinen vai avoin. Lapsi on ihmisolento joka omaksuu myös sinulta mallia kuinka vieraisiin ihmisiin suhtaudutaan.

Minuakin aikoinaan jännitti mieheni lapset. Mutta halumme elää yhdessä oli niin voimakas, että asiasta ei syntynyt ongelmaa. Ja tarkoitan sillä sitä, että ongelmia kohdatessamme päätimme selviytyä niistä yhdessä. Päivä ja kerta kerrallaan, vähitellen lapsista tuli normaali ja luonteva osa elämäämme ja minusta luonteva osa heidän elämää.

Kellopeli

Minä muutin maaliskuussa mieheni kanssa yhteen, ja kolmasosan ajasta meillä asuvat myös mieheni kolme lasta. Itselläni ei ole yhtään.
Joskus kaipaan omaa rauhaa, ja menen silloin kavereideni kanssa vaikka uimaan. Mieheni ei velvoita minua tykkäämään lapsistaan, mutta on iloinen, kun tykkään, ja he minusta. Mutta pienimmän kanssa välillä väsyttää, kun en jaksaisi kuunnella lapsen kitinää. On vielä melko vilkas lapsi. Mielestäni minulla on oikeus näihin tunteisiin. En silti pura turhautumistani lapseen, mutta otan aika ajoin etäisyyttä. Jos alkaa v****aa lapsen kanssa oleminen, niin suljen suuni, menen hetkeksi toiseen huoneeseen, rauhoitun ja palaan takaisin. On välillä vaikeaa kun ei ole sinkun omaa rauhaa, mutta vastalahjaksi saakin jotain ihan muuta.