Uusmom

Minua ihmetyttää jollain tasolla mieheni eksän tiivis kanssakäyminen mieheni isän kanssa.
Ymmmärrettävää tottakai on , että lastenkin takia ollaan tekemisissä, mutta jatkuvat kyläilyt ja iltavuoroista kotiin kuljettamiset eivät oikein minusta vaikuta "normaalilta" appi-ex-miniä-suhteelta ?
Samoin jos eksällä on ongelmia murrosikäänsä ym. kipuilevan pojan kasvatuksessa, ottaa hän nopeasti yhteyttä vaariin joka sitten enemmän tai vähemmän puuttuu asioihin.... tilanne on mennyt niin pitkälle jossain vaiheessa, että mieheni on joutunut isänsä kanssa isoon riitaan eksän vehkeillessä asiat niin että kaikki näytti olevan meidän syytämme. Nyt on sitten isällä ja pojalla välit poikki, vaan eksäpä se on läheinen vaarin kanssa...huh.
Sanottakoon, että tiedän, ettei hän oman isänsä kanssa ole juurikaan tekemisissä. Niin, eikä hänellä myöskään ole tietääkseni miestä tällä hetkellä...
Liittyyköhän tämä hänellä jotenkin eron aiheuttamaan ahdistukseen ja tunteeseen että jää yksin ja minä tavallaan "olen hänen paikallaan " tässä ?!
Minulla ei ole ollut mitään tarvetta olla ylin ystävä mieheni isän kanssa, itseasiassa hän on mielestäni hiukan epämiellyttävä ihminen ja moraalisesti rappioitunut, jos näin voi sanoa :)
Mieheni äidin kanssa tulemme toimeen ihan hyvin. Eksä ei tullut.
Ehkäpä tämä ex-vaimo kokeekin tämän omaksi voitokseen miehestäni ja minusta, kun sentään on saanut isän poikaansa vastaan ja toki minuakin vastaan siinä samalla. Haukkui tuo vaari nimittäin minut ja lapsenikin jossain vaiheessa. Eipä tarvitse myöskään arvailla , mitä mieltä eksä itse meistä on, mehän olemme kaikkien ongelmien aiheuttajia ja pilaamme heidän lapsensa...joopa joo.
En yleensä ole mikään tiukkapipo ihmissuhteissa, olenhan itsekin hyvissä väleissä esim. omiin eksiini, mutta en voisi kuvitella ikinä, että lasteni vaari, eksäni isä siis, hakisi minua töistä tai olisi kotonani jatkuvasti ??
Onkohan niillä suhde, mietinpä vaan. (yök)

no huh.

Miksi teet asiasta kilpailun?
Ei ole mitään puolia, ellei niitä tee.

Vaari on osa lastenlastensa elämää ja on lasten kannalta hyvä että hän on tekemisissä myös lastenlasten äidin kanssa. Sitä paitsi, mitä se sinua liikuttaa kenen kyydissä miehesi ex tai appesi liikkuu tai kenellä kyläilee? Ei se sinulta pois ole.

Ja isän ja pojan välit ovat heidän ongelmansa. Jos asiat olisivat kunnossa heidän välillään, ei kukaan muu ihminen niitä pystyisi sekoittamaan.

itsevarmuutta

Ap:n kirjoituksesta heijastuu epävarmuus itsestä ja asemastaan uudessa kuviossa. Jos on sinut itsensä kanssa nykyisessä elämässään ei paljon muiden motiiveihin kiinnitä huomiota.

Entä jos exällä onkin jokin tarkoitus säilyttää oma "yli"asemansa uudessa kuviossa, tai haluaa horjuttaa sinun itsetuntoasi? Sellaisessa tilanteessa pahinta mitä voit tehdä on reagoida juuri noin.

Parasta, että et korvaasi lotkauta tilanteelle. Kaikilla ihmisillä (muillakin kuin sinulla) on täysi oikeus pitää yllä millaisia ihmissuhteita haluaa, motiiveista viis. Sinun kannattaa keskittyä vain omiisi. Yritä saada ajatusmaailmaasi jotain muuta, sillä tuossa kieriskely on aivan turhaa ajan, energian ja elämän hukkaanheittämistä.

Ikävää jos mies on riitaantunut isänsä kanssa. Voi vain toivoa että saavat sovun aikaan ennen kuin on liian myöhäistä.

uusmom

Hmm....en koe itse että minun puoleltani ainakaan olisi minkäänlaista kilpailua, ihmettelinkin tätä lähinnä eksän puolelta, mahtaako kyse olla juuri siitä vaiko ei. Pyrin oleman niin vähän tekemisissä hänen kanssaan kuin mahdollista.
Vastauksesi kuulostaa juuri tyypilliseltä eksän vastaukselta ja jokin kirjoituksessani taisi kalahtaa omaan nilkkaasi :)
Ihmiset jotka tänne kirjoittelevat, haluavat tukea omille ajatuksilleen, eivät täysteilausta. Niin myös minä.
Etkö todella itse näkisi asiassa mitään outoa jos oman miehesi eksä tapailisi todella tiiviisti miehesi isää ? Tuntuu , että tuon naisen lonkerot ulottuvat edelleen eri teitä myös meidän kotiimme. Inhottavaa. Miksei hänen oma isänsä ole kuvioissa mukana?
Minusta on inhottavaa vehkeilyä sekoittaa omiin motiiveihin perustuviin riitoihin toisen vanhempi, ajaa hänet omaa poikaansa vastaan. Samalla minua.
Miltä itsestäsi tuntuisi moinen? Vaikken näistä henkilöistä pahemmin pidä, olisi mukava että tultaisiin edes toimeen, jo lastenkin takia. Nyt on eksällä erikoisasema tämän suhteen. Hän on väleissä vaarin kanssa, isä ja uusäiti eivät ...
En rupea tässä sen kummemmin selittämään mistä noissa riidoissa on kyse, mutta todella ikävästi ne kääntyivät meidän syyksemme. Sen verran valotan asiaa, että hanakasti tämä eksä kävi minun kimppuuni kysymättä koskaan minulta asioiden oikeaa laitaa.
Iso vyyhtihän tämä on. Mietipä vaan , mitä he oikein touhuavat :/ Ehkä se olisi lapsistakin outoa jos äidillä ja vaarilla olisi sutinaa..

no huh!

En ymmärrä miksi sinä haluaisitkaan olla edes tekemisissä sinun sanoin: "epämiellyttävän ja moraalisesti rappioituneen" ihmisen kanssa. Mikset ole siinä seurassa, jossa viihdyt?


Keskittykää omaan elämäänne, älkää vaarin tai miehen exän.

Ja kun lapsia on kuvioissa, lonkerot ulottuvat joka paikkaan lopun ikää. Se sinun olisi pitänyt tietää jo tähän uusioliittoon ryhtyessäsi. Ei menneisyyttä ja niitä ihmisiä voi olemattomiin pyyhkäistä, eikä ole tarvettakaan.


Uusioliitot ovat sopeutumista vallalla oleviin tilanteisiin. Ei uusioliittoa ole mahdollista polkaista käyntiin niinkuin tekisivät kaksi lapsetonta sinkkua tavatessaan ja yhteistä tulevaisuutta luodessaan.

Ja ei kolahtanut omaan nilkkaan. Olen itse myös uusiolitossa ja sopeutunut mm. miehen lapsiin, exään ja exän vanhempiiin. Suuret sukujuhlat, ristiäiset jne. ovat kaikille lasten läheisille tärkeitä, samoin ihmiset jotka haidän elämäänsä kuuluvat. Lapsilla on oikeus heihin kaikkiin, samoin näillä muilla ihmisillä on oikeus olla tekemisissä niin paljon kuin haluavat. Aina löytyy se yhdistävä tekijä. Mikä oikeus kenelläkään sitä olisi rikkoa?

N50*

Monilla voi olla läheisempi suhde johonkin toiseen "vanhempaan ihmiseen" kuin omiin vanhempiin. Lapsenlapset ovat ja pysyvät myös aina lapsenlapsina vaikka lasten vanhemmat eroavat ja monille isovanhemmille lapsenlapset ovat tärkeämpiä ja läheisempiä kuin omat lapset. Hyvä että lapsilla on turvallisia aikuisia enemmänkin. Harmi, jos sinulla ei ole sellaisia ihmissuhteita, joissa pyyteettömästi voidaan toista auttaa kun on tarvetta (kyyditä jne).

Minusta myös tuntuu, että tämä tilanteesi on vain oman epävarmuutesi aiheuttamaa. Itselläni on/oli myös hyvät suhteet ex-miehen vanhempiin ja kävin anoppia aikoinaan paljonkin katsomassa sairaalassa ja aina tavatessa ex-anoppi pyyteli kylään. Yksinkertaisesti he olivat mukavia ihmisiä. Anoppi oli erittäin huumorintajuinen ja positiivinen ihminen vielä juuri ennen kuolemaansa vaikeaan syöpään jaksoi huvittaa meitä sairaalassa maatessaan. Meidän pojat olivat ja ovat edelleen papalle todella tärkeitä. Pojat kävivät auttamassa pappaa puiden pilkkommisessa ja pihahommissa ja mökillä jo pienempänä, aina voimiensa ja osaamisensa mukaan. Pappa myös opetti monta miesten hommaa pojille, minulla ei ole uutta miestä ja oman isäni kanssa en ole koskaan tullut toimeen, jutut juontavat ihan lapsuudesta ja nuoruudesta. Nyt pappa on hoitokodissa ja viimeksi eilen nämä minun nuoret miehet ajelivat sinne pappaa katsomaan vaikka pappa ei aina enää edes tunne kun on jo sekaisin ja muisti pätkii.

En ymmärrä miksi lapsilta olisi pitänyt viedä yhteys toisiin isovanhempiin. On hienoa, että yhteys on pysynyt läheisenä vaikka minä lähdin ja jätin heidän poikansa, minulla ei ollut mitään "eroahdistuksia". Ex appivanhemmat ovat olleet onneksi kypsiä aikuisia ihmisiä, eivätkä ole minua tai lapsenlapsiaan huonosti koskaan kohdelleet. Samalla viivalla ovat olleet muiden heidän lastenlastensa kanssa.

Miehesi ja hänen isänsä suhde ei pitäisi olla sinun päänsärkysi ja turha siitä on ainakaan ex-vaimoa syyttää. Aikuiset hoitakoot omat asiansa selväksi jos "munaa" löytyy ja ainakin sinun olisi minusta ihan järkevää olla ulkona koko asiasta.

Mirjami---

Jossain määrin ymmärrän sinua, koska itsellä myös se tilanne, että anoppi ja ex-miniä ovat kovasti läheisiä keskenään. Minkä sille voi, että kirpaisee olla vähempiarvoinen miehen äidin silmissä kuin miehen entinen vaimo?
Kirpaisee, mutta toisaalta kovettaa. Ajatelen niinkin, että toivottavasti se ex on paikalla myös silloin, kun anopilla menee huonosti ja tulee vanhaksi. Minulta ei ehkä kannata olla ensimmäisenä apua pyytämässä.

Ja sekin kirpaisee, että ex on muuttamassa entistä lähemmäs meitä kaikkia, tunkee ihan kokonaan reviirille. Lapsestaan ei kyllä ole kiinnostunut pätkääkään, ei vietä aikaa hänen kanssaan, ei tee mitään sen eteen, että lapsi edes haluaisi tulla hänen luokseen. Lapsi asuu meillä.

Mitä hän sitten haluaa, en tiedä? Tuskin tietää itsekään mitä elämältä haluaa, kun läksi aikoinaan kipin kapin, nyt jo päättyneen, suuren rakkauden perään ja jätti lapsensa. Anoppi oli pitkän aikaa tästä tosi vihainen exälle, mutta nyt ovat niin rakkaat ystävykset.

Parasta tosiaan olisi unohtaa koko akka ja myös anoppi ja elää omaa elämäänsä. Mutta joskus malja menee yli siksi on hyvä, että on tällaisia tuuletuspalstoja. Kestämistä sinulle ap.

lapseton ex

Minulla oli avioliiton ajan ja on edelleen erittäin läheinen ja lämmin suhde entiseen anoppiini. Hän on ollut minulle tavallaan toinen äiti. Omani asui pitkän matkan päässä, ja menetin hänet liian varhain.
Eron jälkeen ei suhteemme katkennut. Se jatkui, mutta tietysti eri tavoin kuin ennen.

Exäni kanssa ei olla riidoissa. Hänellä on uusi vaimo ja heillä nyt kaksi lasta. Meillä ei ollut lapsia.
Olen tavannut tätä vaimoakin joskus, ja lapsia. Joskus lapset ovat mummulla hoidossa kun käyn siellä. Itse en ole lapsi-ihminen, mutta yllättävän hyvin näiden lasten kanssa on pärjätty.
Minulla ei ole mitään syytä olettaa miehen nykyisen vaimon suhtautuvan minuun mitenkään nurin kurisesti. Hän ei ole sitä tuonut ilmi minulle, ei anopilleen, enkä usko että miehelleenkään. Sillä jos hän olisi jotain nurjaa ilmaissut olisi exä kyllä palauttanut hänet maan pinnalle.
Emme toki vietä aikaa mitenkään exän kanssa yhdessä, eikä soitellakaan enää, ei joulukortteja ym., mutta samaan aikaan äitinsä luona ollessa kyllä juttelemme kuin normaalit aikuiset. Samoin kuin hänen uusi vaimonsa. Eikä sitä niin usein tapahdu. Pari kolme kertaa vuodessa ehkä?

Meillä oli exän kanssa oma aikamme ja oli toki ikävää että se loppui. Uudestaan se ei enää voi alkaa. Satunnaisia miesjuttuja on ollut mutta ehkäpä olen hieman arka vieläkin sitoutumaan ja ehkäpä jopa kartan miehiä joiden kanssa voisin sitoutua.
Pystyn juttelemaan näistä kaikista ex-anoppini kanssa. Hän on itsekin aikoinaan eronnut ja ymmärtää asioita. Hänen kanssaan voin jopa jutella satunnaisista miesjutuistani ilman mitään moralisointia tai tyrkyttämistä. Hän on hyvin ymmärtäväinen ja ihana ihminen.

Exäni uudesta liitosta ja lapsista olen sekä exän että äitinsä puolesta onnellinen. Itse en ole koskaan sietänyt mustasukkaisuutta, enkä ole itsekään sellainen ollut. Exäni minua edeltävä naisystävä oli erittäin mustasukkainen ja siksi tiedän exänikin inhoavan sellaista. Ehkä hän ei tämän nykyisen vaimonsa kanssa olisi naimisiin ja lapsiin päätynyt, jos tällä olisi taipumusta mustasukkaisuuteen.

Yrittäkää päästä sopuisaan elämään. Elämme täällä kuitenkin vain kerran. Elämästä ei kannata tehdä hankalampaa kuin siitä joskus tahtomattakin tulee.

maltti on valttia

Näissä asioissa ei kannata ottaa pulttia.

Tosiasia on kuitenkin, että miehelläsi ja hänen eksällään on yhteiset lapset ja näin ollen he pysyvät loppuikänsä jollain tapaa samalla reviirillä, se ei lopu siihen että lapsista tulee täysi-ikäisiä.

Sitten nämä täysi-ikäiset yhteiset lapset menevät naimisiin ja vihkiparin vanhemmat ovat yhdessä "esillä". Kun syntyy lapsenlapsia, on näiden ristiäiset ja sitten taas rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat ja lastenlasten vihkiäiset jne.

Paras olla sovussa vaan ja jättää ilkeämieliset ajatukset pois, se vaan "syö miestä". Positiivisesti vaan eteenpäin.

eräs ex-akka

Itselläni on sellainen niin snaottu viha-rakkaus suhde ex-anoppiini, joka on kuin äiti minulle :D Omaa äitiä minulla ei ole, vaikka elossa on. Tai on...mutta sanotaanko näin, että en ole moneen vuoteen voinut omaan äitiini tukeutua missään asiassa. Nykyisin en edes tiedä hänen numeroaan.

Itse soittelen ex-anopille ja vietetään välillä juhlapyhiäkin yhdessä lasten kanssa. Ja tullaan varmasti yhteyttä pitä
mään ihan hamaan loppuun asti, ihan jo siksi, että meillä sattuu olemaan sama rakkaus :) nimittäin nämä pullanmurut.

Mutta voin kyllä kuvitella, että ex-miehen tulevalle kumppanille voi olla ehkä vaikeaa se, että jollain tasolla jotenkin, tulen kuulumaan heidän elämään. Tiedän, miltä se tuntuu, kun joku kummittelee omassa elämässä, ilman, että ihmistä edes näkee, mutta vaikutuksen tuntee. Se ei ole kivaa, koska sellaista kutsumatonta vierasta ei voi ajaa pois, jota ei näe...

Omalle Nyxälleni on välillä hieman vaikeaa se, että itselläni on läheiset välit, niin ex-anoppiin (joka on kyllä rasittavuuden huippu, mutta jota rakastan silti ihan mielettömän paljon), kuin ex-mieheeni, joka on minulle erittäin tärkeä ihminen, vaikka en hänen kanssaan haluakkaan vanheta saman katon alla :D juu, ei kiitos, ei.

Mutta se mitä en ymmärrä ja johon olen törmännyt, on ajatus, että se ihmissuhde, jonka on rakentanut työllä ja vaivalla, pitäisi heittää roskiin, kun ero tulee. Silkkaa tuhlausta, sillä ystäviä ei koskaan ole liikaa. Ja monelle ihmiselle, joka on ihmetellyt läheisiä välejä exääni, olen vastannut: Olen elännyt hänen kanssaan vuosia, ja hän on yksi niistä ihmisistä, jotka tuntevat minut läpikotaisin. Sen lisäksi meillä on lapsia ja kun ne päätimme tehdä, päätimme myös ottaa vastuun siitä, että tulemme aina toimeen keskenämme, vaikka emme yhdessä asuisikaan. Joten en ymmärrä, miksi pitäisi heittää roskiin kaikki vain siksi, että emme pysty yhteiseen elämään.

Tämän lisäksi voin myös todeta, että kyllä, tiedän myös sen, miltä tuntuu, kun toisen ex vaikuttaa elämään, vaikka häntä ei näekkään. Eikä se kivaa ole, varsinkaan silloin, kun vaikutus on negatiivinen. Vaikka välillä ketuttaa, niin toisaaltaan ymmärrän kyllä osaltani nyxäni exää ja miksi toimii kuin toimii. Mutta toivon ja rukoilen, että asiat joskus muuttuvat ja selkiytyvät, niin ettei mies ole hänelle pelkkä riesa, vaan hyväksyy sen, että lapsen isänä hän tulee aina olemaan tavalla tai toisella osana elämää.

Uusmom

Ei nämä uusperheen ongelmat tähän loppuneet :)
Mieheni ja isänsä välit ovat edelleen poikki, valitettavasti. Kuulin tänään että mieheni isä sekä ex-vaimo ovat vierailleet yhdessä lasten kanssa isomummollakin ...roisia. Hienoa että vaari vie lapsenlapsiaan isomummolle muuta se ex-vaimo ? Joka ei ole edes ollut läheinen ko. ihmisen kanssa.
Mieheni lapsi on osastohoidossa eräässä hoitopaikassa....ex-vaimo on hommannut tämän paikan, tieto asiasta tuli yllättäen miehelleni, toki siis myös minulle. Käydessämme vierailulla osastolla hoitaja painotti että hoidon suhteen on tärkeintä että VANHEMMAT osallistuvat ja ovat läsnä. Mikä ihme siinä on että minä, joka olen jokapäiväinen hoitaja ja hoivaaja, en ole millään tavalla merkittävä tuossa(-kaan ) kuviossa? En saa osallistua palavereihin enkä muuhunkaan asiaan liittyvään. Viimeisin veto miehen exältä oli, että hän alkoi hiljattain seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka senaikaisen tyttöystävän kanssa mieheni on joskus hengaillut ja pettänyt heidän liitossaan. Tämä jos mikä on minusta koston hakemista.
Olisin kaivannut kovasti tukea tässä vaikeassa uusperheen arjessa niin vaarilta kuin kaikilta muiltakin asiaan läheisesti liittyvältä. Sensijaan olemme aivan yksin ja joudumme sivusta seuraamaan kun ex porskuttaa. Ehkä hän haluaa näyttää että on yhä osa sukua ja minä en ?
Olen äärimmäisen väsynyt ja turhautunut. Tuntuu että helpointa olisi ehkä pakata ja lähteä.
Lisäksi mies tuntuu sulkevan minut ulos usein kaikesta lapsiin liittyvästä. Jos ex soittelee milloin nyt mistäkin asiasta, ei mies kerro minulle koskaan näistä. Kuulen vasta kun asiat toteutuvat tai tapahtuvat että näin oli sovittukin. Mielestäni asioista voisi mainita kun ne tulevat tietoon ?!
Rasittavaa---