Henriikka

Olen asunut miehen kodissa nyt 4 vuotta. Miehellä on 20 v. poika, jonka kanssa en ole kovin hyvin tullut toimeen alun alkaenkaan. Alussa hän yritti ottaa yhteyttä omalla tavallaan, naurussa suin läpsimällä päähän, tönimällä yms. Minun oli oman turvallisuuteni takia pakko ottaa etäisyyttä, koska hän ei tuntunut ymmärtävän satuttavansa. Tai sitten satutti tietoisesti leikin varjolla, jotain naisvihaa?
Ensin yritin puhua kauniisti, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta, poika ei lopettanut hyvällä.

Nyt mittani on siinä pisteessä, että en enää halua asua pojan kanssa saman katon alla. Hän ei ole mihinkään kotoaan lähdössä, näköjään ikinä. Hän on ylimielinen öykkäri, tekee mitä tykkää, kavereita on liuta aina norkoilemassa ja kaljottelemassa. Mieskin moittii häntä selän takana, mutta kukaan muu ei saa sanoa pahaa sanaa pojasta eikä hänkään sano mitään ikinä edessä päin. Eli on pattitilanne.

Onko kenelläkään kokemuksia kahdessa osoitteessa asumisesta? Muuttaisin n. 50 km päähän heistä. Toisaalta se voisi rauhoittaa, mutta toisaalta pelkään, että haluan olla sitten kunnolla vapaa. Mies on ihan ok, mutta tämä tilanne on alkanut jäytää meidän suhdetta.