Aikansa kutakin

Nuoret aikuistuvat eri tahtiin. Onluonnotonta että 18-vuotias käyttäytyisi vanhempiensa luona koko ajan hyvin ja kauniisti. Kapinointi ja rajojen hakeminen kuuluu nuoruuteen. Tukea he vielä tarvitsevat ja keskustelua. Kovalla säännöttämisella saa vain puheyhteyden poikki ja siit ei seuraa mitään hyvää. On tutkitusti totta, että nuoruus kestää joillakin kaikkine kehitysvaiheineen tuonne 25-vuotiaaksi saakka. Sitä ei komentelulla ja rahapussin sulkemisella saa nopeutettua. Kärsivällisyyttä, keskustelua ja taas keskustelua tämä vaatii, mutta ennen kaikkea aikaa. Olisihan se kiva jos laten täytettyä 18 voisi olettaa heidän toimivan aikuisen tavoin. Voisi itse jättää kotinsa heidän haltuunsa ja luottaa että homma toimii. Käytännössä se kuitenkin vaatii vielä jokusen vuoden ennen kuin nuoret ovat siihen valmiita.

mie?

No mitäs ne kullannuput nyt tällaisesta?
Äsken vielä olit niin kiltti ja antamassa vaikka mitä ilman ehtoja, etteivät joudu kadulle ja huonoille teille? Että ihan avaimet pois ja koiravahti? Nopeasti käänsit kelkkasi!

aloittajalle

Tuo ei kuulosta lainkaan oikealta tavalta toimia. Kyllä sinun täytyisi olla tietoinen ketä yhteisessä kodissanne milloinkin oleilee ja asioista pitäisi sopia myös sinun kanssasi. Aikuisilla lapsilla ei ole mitänä osuutta isänsä kotiin itse asiassa. Avoliitot/yhteisasumiset ovat sinänsä lähes aina kimurantteja juttuja, sen olen huomannut.

väärin.

Aikuisilla lapsilla on osuutensa isänsä kotiin, mikäli isä sen sallii. Onhan koti myös isän ja hänelläkin on sanansa sanottavana tässä asiassa. Aikuisten (ei nuorten) välinen keskustelu olisi käytävä vakavasti, jotta molemmat tietävät todella miten he molemmat tulevat tässä asiassa toisiaan vastaan.

ehdotus

Tuosta lasten isästä näkee jo kauas, ettei tyyppi todellakaan ymmärrä mitään lasten kasvatuksesta, kummatkaan aiemmin eronneina eivät tajua mitään myöskään parisuhteen hoidosta. Oppivat erehdyksen, uuden suhteen kautta, jos sittenkään, tai omivat toisilta vääriä tapoja. Sallia nyt vapaa kulku omille lapsille, mutta blokata pääsy avokin lapsilta. Toinen taas ei osaa edes kunnolla loukkaantua tästä, vaan päinvastoin puolustaa avokkiaan ja jakelee rahaa toisen kiittämättömille kakaroille, jotka vievät tavaraa tämän kodista. Ehkä kyseessä on epätoivoa, pelkoa, että toinen jättää ja pitää myydä asunto, ja etsiä uusi mies. Puhuu diplomatiasta, mikä tarkoittaa minusta, että haluaa vain auttaa, unohtaa ja antaa kaiken anteeksi, ja tyytyy pieniin hyvityksiin.

Uusi kumppani haukkuu surutta lasten biologista äitiä ja isääkään ei näy kuin parina viikonloppuna lasten elämässä. Vuokra-asunto piti hankkia toiselle, koska äidin koti oli muka liian ahdas, ja siksi pitää levittäytyä isän uuteen asuntoonkin, koska isi antoi luvan, ja heillä on oikeus olla siellä, koska isi antoi luvan. Ei tarvitse paljon miettiä, mihin tilanne johtaa: ehei, ei eroon, vaan erittäin suurella todennäköisyydellä avioliittoon. Ja uuteen lapseen, joka yhdistää perheen. Se, tai sitten koira.

wonder why

Kaikista eniten te arvoisat arvostelijat kerrotte itsestänne. Ette oikeasti tiedä mistään mitään mutta olette nokkavina arvostelemassa aloittajaa. Mitään rakentavaa ei kuulu, vain syytöksiä. Mistähän syystä itse olette eronneet.....

no just joo

Tähän mielipiteeseen yhdyn täysin !!!!!
Aika outoa on "ulkopuolisten" arviointi tai sääntöjenjako perheessä, jossa he ovat uusimipia tulokkaita,

ehdotus

AP tuli itse tälle palstalle kysymään, että mitä hänen pitäisi tehdä, jotta saisi avaimet itselleen, miehen tajuamaan tämän ongelman ja lapset kunnioittamaan heidän kotirauhaansa. Hän ja ehkä miehensä eivät ole kuitenkaan valmiita muuttamaan entisiä toimintamalleja, muuten kuin ottamalla avaimet ainakin väliaikaisesti takaisin lomansa ajaksi. Kirjoitin, että tämä on todellakin vain väliaikainen ratkaisu, ja että vika piilee lasten kasvatuksessa ja siinä, että ovat saaneet kaiken periksi.

Kirjoitin myös, että AP tekee väärin syyllistämällä vain lasten äitiä, ja leimaamalla tämän haahuilijaksi. Aika riskaabelia ja välinpitämätöntä käytöstä myös tältä lasten isältä antaa niiden lastensa asua tämän haahuilijaäidin luona puolet kuukaudesta, ja AP:n kieltää lasten pääsy heidän yhteiseen kotiin, vaikka sitten lukot vaihtamalla. Minusta aika ristiriitaista, jos kerran sanoo kantavansa huolta noista lapsista.

Äidin ja isän pitää tietenkin puolustaa omia lapsiaan, mutta ei toisten lasten ja oman parisuhteen kustannuksella. Molemmat osapuolet ovat epäonnistuneet tässä. Isä puolustaa lasten avaimenpito-oikeutta, koska heitä ei voi verrata ap:n omiin lapsiin, jotka eivät niitä avaimia saa. AP taas antaa rahaa avomiehensä lapsille, sillä periaatteella, että omat lapsensa ovat jo niin vanhoja, etteivät tarvitse enää vuokra-asunnon maksajaa.

En ole eroperheestä, enkä ole itse eronnut. Tunnistan vaan hemmotellun lapsen, kun sellaisen näen, ja vanhemmat, jotka eivät tunnusta virheitään. Kuvittelen aikaa 5-10 vuoden päähän, millaiseksi tuo tilanne on kehittynyt, ja mitä nuo miehen lapset vielä odottavat saavansa, jos tilanteeseen ei tule muutosta. Nyt on vuokrattu asunto toisen käyttöön, mitä seuraavaksi: auto, oma asunto, välivuosi ulkomailla, hääjuhlien maksu, koska lasten äidillä ei ole varaa?

Sanon vaan, että tässä on kyse isommasta asiasta kuin parista avaimesta.

äiti ja äitipuoli

Näin se menee. Lapsen kasvatus on leikkiä verratuna nuoren tai nuoren aikuisen kasvatukseen. Pinna on välillä kireällä jokaisella vanhemmalla. On hienoa että kuitenkin olet läheinen lapsipuoltesi kanssa. kurjempi on tilanne jossa puolison lapsia ei kohdella kuin omia. Omasihan ovatkin jo aikuisen ikään ehtineitä, lapsipuolesi ovat vasta sinne matkalla. Kärsivällisyyttä, ei se enää montaa vuotta kestä ja kiitos tulee myöhemmin, rakastavasta kannustamisesta ja avun annosta.
Minä olen ehkä jo hieman voiton puolella, ymmärrystä tulee jo toiseenkin suuntaan. Hieman, mutta se on lisääntymään päin :)