TS

Jos vain joku jaksaa lukea, niin toivoisin kommentteja tällaisen tapahtumaketjun tiimoilta. Miten koette osapuolten toiminnan. Olen pyrkinyt olemaan objektiivinen ja tarkastelemaan myös omaa negatiivista toimintaani. Olemme eronneita ja huoltojärjestelyt ovat rullanneet sopimusten mukaisesti. Tähän asti.

Sovin lasten äidin kanssa, että teemme retken lasten ja uuden puoliskoni kanssa "ihmisten ilmoille". Jätän nyt kaikki paikkatiedot tästä pois... Päivää aikaisemmin saan tiedon, että hoitojärjestelyt muuttuvat. Noudan lapset äidin vanhemmilta lasten kodin sijasta. Ilmoitan, että ehdin hakemaan vasta vähän ennen lähtöä, mutta sovittujen aikojen sisällä. Aikataulu retkestä oli ilmoitettuna.

Hakutilanteessa totean, että lasten vaatteet ovat todella likaiset. Tytön valkoisen paidan kauluksessa on keltainen ja punainen ruokatahra sekä pojan housut ovat lahkeistä täysin mustat ja polvessa reikä. Ex-anoppi toteaa: "Ihan hyvät ovat." Yritämme etsiä hupparia päälle peittämään tahrat, joskin koko vaatekerran vaihtokin olisi tullut kysymykseen. Vaatteita ei löydy, katsomme nopeasti repun sisällön läpi. Ex-anoppikin toteaa tämän. En ota vaatereppua mukaani, koska sitä olisi turha retkellä kannella. Soitan lasten äidille, että retki on pakko perua, koska lapset ovat todella likaisia. Töiden vuoksi (ja yleisen keskustelumme mahdottomuuden vuoksi) äiti lyö luurin korvaan, ja mietimme puoliskoni kanssa tilannetta. Uusien vaatteiden osto ei tullut rahateknisistä syistä kysymykseen, joten päätämme lähteä kuitenkin retkelle. Soitan lasten isovanhemmille, että jatkossa on syytä kehittää toimintaa, ettei tällaista tapahdu jatkossa. Sanoin ja täsmensin heti alkuun, etten moiti enkä syytä, vaan jatkossa jos retkiä on varmistamme siistin vaihtokerran. Saan vastaukseksi huutoa. Kuultuja asioita esim. "itsekin olit huonon näköinen", "vittuilet siellä" ja "mieti sekoilujasi". Kun pyydän täsmentämään viimeksimainittua, en saa esimerkkiä vaan luurin korvaan. Ruokailu oli lapsilla hoidettu sopimusten mukaisesti, olivat juuri syöneet.

Myönnän, että soittoni lasten äidille oli pettymyksestä johtuen sarkastinen, mutten missään vaiheessa ollut epäasiallinen. Äiti aloitti huutamisen ja sain pari kertaa luurin korvaan työkiireistä (ja luonteesta/käytösmallista johtuen). Puheluista omalle puolelleni positiivista oli, että äiti olisi voinut jälkikäteen maksaa uudet vaatteet, jos olisimme ostaneet. Tämän tietysti totesi, kun sanoin, että ainoa vaihtoehto aikataulullisesti olisi ostaa uudet vaatteet. Rahaa ei kuitenkaan ollut käyttää enempää kuin retkeen oli varattu.

Omassa toiminnassani en koe mitään väärää. En voi joustaa kaikessa, etenkään tällaisissa sovituissa retkiasioissa, joita myös lapset odottavat. Jälkikäteen asiaa on keskusteltu. Halusin vastaukset kolmeen kysymykseen. Kysyin vain kaksi, koska en jaksanut enää vastauksista johtuen kolmatta.

1) Olivatko lasten vaatteet hänen mielestään likaiset. Näytin vaatteet päivän jälkeen ja otin niistä myös valokuvatkin. Vastaus oli: "Ovat olleet likaisemmatkin", kun täsmensin kysymystä, vastaus oli: "Näkisit miten ne tuolla ulkona menevät."

2) Tuomitseeko hän äitinsä asiattomuutta. Vastaus oli: "En, koska en tiedä mitä olet sanonut." Minusta oli väitetty että v*ttuilin, mutta läsnäolleiden ihmisten mielestä ja oman toimintani tuntien halusin vain tuoda esiin epäkohdan ja miten jatkossa toimitaan. Kuka tahansa järkevä kun mielestäni ei hyväksyisi lapsia likaisissa vaatteissa "ulkomaailmaan". En huutanut, syyttänyt jne. Ex-anopin käytös oli tosin linjassa hänen aiempaan ongelmatilanteissa minuun kohdistuneeseen käytökseen, joten mitään uutta ei ollut kyseessä.

Äidin puolelta ratkaisumalli olisi ollut, että otan repun mukaan, ja vaihdan vaatteet sieltä. Tai olisin mennyt kotiin vaihtamaan vaatteet. Tai käyttänyt mukana ollutta boleroa. Tässä asukokonaisuudessa ei kuitenkaan ollut mitään positiivista (oranssi olkatopattu (!!!) bolero, violetti hame ja vaaleanpunaiset legginsit - mitään järkevää vaihtovaatekokonaisuutta ei ollut). Kuitenkin olimme sopineet lähdöstä ja tehneet aikataulut sen mukaisesti, joten oletin että asia olisi kunnossa. Vaihtovaatteita oli pakattu muutenkin vain edelliseen päivään asti, koska hoitomuutos johtui ylimääräisestä yökyläilystä isovanhemmilla. Koti ja vaihtovaatteet ei olisi ollut kaukana, mutta vähän alle tunnin lisäkoukkaus ja lisävaivaa siitä olisi tullut. Missään vaiheessa eivät ottaneet itseensä mitään, vaikka mielestäni äidin olisi tullut hoitaa vaatepolitiikka järkevämmin. Hänen ratkaisumallissaan ei katsota perheensä eikä omaa käytöstään tai löydetä siinä mitään vikaa.

Haluaisin vain ulkopuolisten kommentteja ajatusten tueksi. Miten molempien olisi tullut mielestänne toimia, että tällainen tilanne olisi mennyt joustavasti ja hyvin.

Atvoi

Jotenkin minusta tuntuu etta tama voi olla myos provo, tosin tilanne kuulostaa silta etta se voisi olla myos tosi elamasta.

Taytyy sanoa etta ex-appivanhempiesi ja ex-puolisosi kaytos oli epareilua ja selvasti vastaanhankaamista...

Mutta kun lukee tekstiasi ja omaa ilmaisuasi niin nousee kylla karvat pystyyn.... Jos todella erittelet ja selvittelet asioita noin paassasi ja mahdollisesti puhutkin tuolla tavalla, ei ihme etta menee hermot! Minulle meni hermot pelkastaan lukiessani kirjoitustasi ja tuli mieleen ettet sinakaan ihan ookoo ole :)

2 tytön äiti minäkin..

Tietysti voi olla että joku nyt sitten käsittää tämän minunkin kirjoitukseni väärin, sille ei sitten voi mitään. Näin itsekin eronneena ja lapsen tapaamisia hoidelleena on pakko kysyä että mitä siinä kohtaa mielessä liikkuu kun edes suustaan ulos päästää että retki, olin lukevinani että lastenkin kanssa sovittu, peruuntuu vaatteiden takia ? Ja kun kuitenkin oli ilmeisesti vaihtoehtona oli myös kotona käydä ne vaatteet vaihtamassa ? Eli vaihtoehtoja oli mutta ilmeisesti vaatteiden likaisuudesta kovin tuohtuneena asiaa ei voinut edes harkita, tai näin minä tuosta ymmärsin. Ja se mitä minä tuosta rivien välistä luin, saatan toki olla väärässä, oli se että ilmeisesti tästä asiasta nyt halutaan tehdä riita. Kysynkin nyt että et kai valmistele oikeustaistelua lapsista ? Ja siitä käytöksestä sinua kohtaan; toiset ihmiset voivat käsittää hyökkäävänä tms. käytöksenä sen jos asiaa noin tivaa ja ilmoitusluontoisesti sanoo että tämä nyt ei sovi minun pirtaani näin. Oletan että lapsilla oli kuitenkin hauska retki vaatteista huolimatta ? Sehän kuitenkin on niin että lapset tuollaisessa on tärkeimpiä, ei se miten aikuiset käyttäytyy toisiaan kohtaan. Ja aivan varmasti joku nyt sitten tähän minunkin kirjoitukseeni jollakin tapaa ottaa kantaa,ehkä jopa haukkuukin minut, mutta minun tarkoitukseni tällä oli nyt kuitenkin antaa vähän erillainen näkökanta asiaan.

Atvoi

Niin tata minakin ihmettelin etta onko tilanne tosiaan niin ettei isalla ole lasten vaatteita kotonaan ollenkaan?

Ymmarran kylla totta kai sen etta asiaa on valmisteltu ja odotettu ja tapaaminen on tarkea isalle! Ja tosiaan likaiset vaatteet ovat ihan selva mielenilmaus lasten aidilta ja isovanhemmilta.

Mutta tallaista tama elama on! Itse olen osallisena viela kamalammassa huoltajuusriidassa ja sen sanon vaan etta likaiset vaatteet ovat pienta. Saat sentaan tavata lapsiasi!

Toinen asia mita ihmettelen aina kovasti on se hinku jolla tuodaan niita uusia puolisoita ympyroihin heti kun se on mahdollista. Se olisi lapsellekin parempi etta saisivat rauhassa viettaa aikaa etavanhemman kanssa, ilman etta siina roikkuu uusi puoliso, valittamatta siita vaikka lapset ihan hyvin tulisivatkin toimeen uuden puolison kanssa. Tuntuu hassulta ettei lasten kanssa tosiaan voida viettaa aikaa ilman esiliinaa..

Kirjoituksestasi saa kuvan etta sina koet etta et ole tehnyt missaan vaiheessa mitaan vaaraa ja etta olet harvinaisen sivistyneesti hoitanut eron ja huoltajuusasiat. Kuitenkin rivien valista olen lukevinani jotain ihan muuta....

maalaisjärkeä peliin

Likaiset vaatteet lapsilla, viime hetken aikataulunmuutokset; selkeä kannanotto lasten äidiltä, eikä ex-anoppisikaan puolueettoman neutraalisti käyttäytynyt.

Jatkossa älkää asettuko alttiiksi toisten mielenilmaisuille: varaatte mukaanne vaihtovaateet; vaihdatte jos tarpeen, ellei, ovat käytettävissä seuraavaa kertaa varten.
Tekemänne suunnitelmat ym. ym. valmistelette niin pitkälle, tahallisiin hankaloittamisyrityksiin varautuen, kuin se on mahdollista. Ette ole toisten ongelmien uhreina ja saavat purkaa pahaa oloaan ihan rauhassa, ilman että se teidän suunnitelmiinne vaikuttaa mitenkään.

En näe mitään syytä piilotella lapsilta uutta kumppania, niin kauan kuin kyse ei ole pelkästään satunnaisesta tapauksesta.

kuk888

JOs tiedät jo etukäteen, että exän ja hänen sukulaistensa kanssa on ongelmia, niin varaudu jatkossa tilanteisiin siten, että on vaihtovaatteet mukana. EIkös sitä paitsi yleensäkin ole vaihtovaatteet mukana alle kouluikäisillä lapsilla? Samoin jos menette retkipaikkaan autolla, niin ylimääräiset vaatteethan voi jättää autoon, jolloin niitä ei tarvitse raahata varsinaiseen kohdepaikkaan.

Toisaalta vaateasiat ovat aina kovin suhteellisia. Itse karsastan sitä, että lapset ovat ylipuettuja eikä ikinä saa tehdä mitään, missä vaatteet likaantuvat. Myönnän kylläkin, että tänä kesänä kun kävin sukulaisen rippijuhlissa, niin siellä oli perhe, jonka lapsella oli likaiset verkkarit, liian iso tuulitakki, venähtänyt t-paita ja äidillä esim. verta puuvillahousuissaan jne. Tämä mielestäni oli ihan järkyttävää alipukeutumista, jossa ei juhlan kohdetta pukeutumisella kyllä kunnioitettu yhtään. Jos retkenne kohde ei ollut esim. isovanhempien 60-v juhlat, ystävien häät tms, niin se ei ole kovin kauheaa, vaikka esim. Linnamäelle mentäisikin hieman likaisissa vaatteissa. Sitä paitsi mitä isommat juhlat, sitä enemmän pitäisi varata aikaa, ettei tule kiire.

Olen sitä mieltä, että exäsi porukka ei ole käyttäytynyt hyvin, mutta mielestäni tehdyt virheet eivät ole niin isoja, että niistä pitäisi noin iso poru nostaa. Lapset kyllä itse ajan myötä oppivat, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

kiinnostavaa

Täysin turhaa touhua jostain muksujen vaatteista. Eikö ole tärkeämpää tekemistä kuin riidellä kumpi on oikeassa ja tai väärässä ja laskun tästäkin maksavat lapset.

Ilmeisesti tilanne oli poikkeus sillä jos ei olisi niin olisit osannut varautua ottamalla lapsille puhdasta varavaatetta mukaan, ja eikö lapsille aina pidä ottaa varavaatteet kun ne kuitenkin sottaavat ne matkalla.

Käytätte lapsia riitanne välikappaleina ja lapset kärsivät siitä, alkakaa käyttäytyä niin kuin aikuiset.

mie?

Ihan oikeastiko joku MIES ei kelpuuta mainittua asukokonaisuutta (mikä sanavalinta?) lapselleen? Kiinnittääkö joku oikea MIES mitään huomiota tällaiseen asiaan, värien yhteensopivuuteen? Mitähän värihirvityksiä repun vaatteet olikaan, kun ne eivät kelvanneet?
Puhuit retkestä, et juhlista. Retkellä ei kai vaatteilla niin väliä.

Uskomatonta, että kehitellään moisesta asiasta riitaa, lapset kai ne tärkeimmät tässä on ja heille se vaatetus on varmasti aivan yhdentekevää.

Ja

Ei hemmetti, ihan oikein sulle. Kyllä nää uusioperhe sekoilut on hauskaa luettavaa. No oma valintasi ollut. Muista eron tullessa ottaa puoliso jolla ei ole lapsia!!! PS. kyllähän täällä vakuutetaan että uusio toimii, joo ja lehmät lentää :)))))))))))

miksi?

Mistä OTETAAN puoliso, jolla ei ole lapsia ja onko sanottu, että lapseton voi sietää puolison lapsia? Uusioliitot ovat pääsääntöisesti surkeita, kuten omanikin.
Toivottavasti sinä, ilkkuja, joka täällä useampaankin ketjuun laitat samanhenkisiä viestejä, olet onnistunut elämässäsi ja tehnyt VAIN viisaita päätöksiä.

Onni ja Lempi....

Kyllähän tämä ap:n kirjoitus kieltämättä herätti hieman hilpeitä tunteita. Siis todellako joku mies olisi näin kiinnostunut lasten vaatteiden värien yhteensopivuudesta ym...? Muutenkin tuntui koko kirjoitus enemmän naisen käsialalta, ettei vain tämän uuden puolison...?

MUTTA, tässä oli kyllä tiettyä ideaa. Juuri tämänsuuntaista olen huomannut lähipiirissäni olevien eronneiden ja lapsellisten kuvioissa. Esim. mieheni veljen ex-vaimo osasi kyllä juuri nämä junailut. Lapsilla oli aina likaiset ja risaiset vaatteet, kun tulivat isälleen viikonlopuksi tai pidemmäksi ajaksi. Olin jopa mukana, kun isä osti molemmille uudet, kalliit lenkkarit. Kahden viikon päästä lapset tulivat isälleen vanhoissa rikkinäisissään. Sinänsä mies nyt ei kauheasti välittänyt, mutta olihan se vähän omituista, kun tiesi ihan varmasti, että ehjiäkin vaatteita on olemassa. Huippu oli kuitenkin, kun oli isän sukulaisen häät, joihin siis hän vei nämä lapsensakin. Äitiä informoitiin kyllä riittävän etukäteen, että laittaisi tytöille uudet vaatteet, koska nyt sellaiset tiedettiin aivan varmasti olevan olemassa, oli nimittäin juuri ollut koulun kevätjuhla ja isä - siis nimenomaan vielä isä - oli ostanut tytöille uudet kevätjuhlaleningit ja kengät. Pyydettiin siis niitä mukaan. Vaan arvatkaas oliko ne mukana, no ei olleet, vaan tytöt sanoivat, että äiti sanoi niiden olleen likaiset eikä ollut ehtinyt - ei EHTINYT!!!! - pestä nitä. Että jos ei nää kelpaa niin ei sitten, eli tavanomaiset vanhat haalistuneet trikoovetimet, eikä edes niitä kenkiäkään mukana. Se oli jo kyllä raivon paikka. Jos välimatkaa ei olisi ollut niin paljon, niin isä olisi lähtenyt hakemaan niitä vaatteita, mutta nyt oli pakko mennä vain kauppaan ja ostaa taas uudet. Tämä oli kyllä exän puolelta pelkkää vittuilua. Tämän tyyppistä menoa se oli paljon siihen aikaan, siis eräänlaista kissanhännän vetoa, niin kauan, kunnes lapset tulivat niin isoiksi, että pitivät jo itse huolen asioistaan.

Nyt on oma veljeni samanlaisessa tilanteessa. Ex-vaimo pompottaa juuri lasten kautta, kun mitään muuta ei voi. Elatusmaksut on viimeisen päälle vedetty korkeiksi, mutta silti lapset kulkee vanhoissa resuissa, tosin vain isällä ollessaan. Isompi lapsi sanoikin sen kirkkain silmin talvella, kun ihmeteltiin, kuinka heillä on kummallakin pieneksi jäänyt talvitakki. Lapsi sanoi, että on heillä uudet ja sopivatkin, mutta nää on ne mitä laitetaan kun mennään iskän luo. Myös lasten noutaminen ja kotiinvieminen on jäänyt täysin isän harteille, eli kustannettavaksi. Alunperin kyllä sopimus oli, että molemmat hoitavat asian tasapuolisesti. Mutta kun exä muuttikin lasten kanssa niin kauas, että kuljetuksesta syntyi kustannuksia, se kummasti on jäänytkin pelkästään isän hommaksi.

Nää on niin naurettavia juttuja, ettei uskoisi aikuisten ihmisten olevan asialla.

Onni ja Lempi....

Niin, tuohon ap:n kirjoitukseen vielä palatakseni. Omituista, jos lasten isoäitikin tiesi tästä retkestä, niin mikä esti häntä pesemästä jo edellisenä iltana näitä vaatteita? Olisi nyt edes hän huolehtinut lapsenlastensa puhtaudesta ja siisteydestä.

Makunsa kullakin

"Haluaisin vain ulkopuolisten kommentteja ajatusten tueksi. Miten molempien olisi tullut mielestänne toimia, että tällainen tilanne olisi mennyt joustavasti ja hyvin."

Minun mielestäni juuri kuten lasten äiti ehdotti, eli olisit vaihtanut ne puhtaat vaatteet repusta. Ne voivat hyvinkin olla lapsen/jonkun toisen mielestä ihan kivat ja keskenään yhteensopivat, vaikkakaan sinusta/teistä eivät. Lapsilla ja aikuisillakin on nykyään mitä mielikuvituksellisimpia ja iloisia värisekoituksia.

Vaimosi vastauksista käy selkeästi ilmi, että hän ei usko sinun tietävätn lasten arjen pyörittämisestä juuri mitään. Kokemukseni mukaan se aika usein pitää paikkansa, sillä arki lasten kanssa ei ole helppoa. Leipätyön ja kotityöt yhden harteilla on raskasta, omaa aikaa ei jää eikä aina voimia edes pyykinpesulle.

Sinusta voi tuntua, että kyse on kiusanteosta, mutta ei se suinkaan välttämättä niin ole. Lapset sottaavat vaatteensa hetkessä. Kuten ymmärsin, he olivat mummolassa ennen hakemistasi, joten kyllä ne housunpolvet ja kaulukset ovat ehtineet sottaantua kotoalähdön jälkeen. Ei se sitäpaitsi lainkaan haittaa lapsia eikä lystinpitoa. Ainoa, jota ne tahrat häiritsevät, olette sinä ja uusi naisesi. - Ettekö näyttäneet malliperheeltä, vai miksi tämä sai niin suuren tohakan aikaiseksi?

Koska sinä pidät ns. hyvin puetuista lapsista, hommaa sellaiset omaan kotiisi lapsia varten. Huollat ja peset ne valmiiksi, samoin peset ja huollat lasten päällä tullessa olleet vaatteet, jotta ne ovat puhtaat taas lähtiessä päälle puettaviksi. Silloin tämä ruletti menee tasavertaisesti sinun ja lasten äidin kanssa.

En käsitä, miksi miehet ajattelevat, jotta äidin pitää huolehtia lasten vaatteista ja varusteista yksin. Kyllä se minusta on kummankin asia riippumatta siitä, kauanko he viipyvät kummankin luona.

Kokeilepa vuorostasi sinä oma-aloitteisesti tuota puhtaisiin pukemista kotiinlähdettäessä. Peset siis ne lasten vaatteet, puet puhtaisiin ja ruokit lähtiessä, jotta äidin ei tarvitse vastaanottaa nälköisiä ja suttaisia lapsia. Nämä asiat kun toimivat vuorovaikutteisesti.

TS

Kiitos kommenteista. Asiasta on saatu hyviä mielipiteitä ja jatkoa ajatellen kovakin kritiikki on tuntunut tuovan lisäajatuksia. Kiitos kaikille vastanneilla. Ketjun voi puolestani sulkea/lopettaa tähän.