ggrrrh

Miten ihmeessä aikuinen jaksaa olla aikuinen?
Minulla on kaupanpäällisenä, miehen myötä, ollut "onni" saada nyt teini-ikäinen hirviö, jolla ei ole ollut koskaan käytöstapoja, mutta nyt teini-ikäisenä on (niinkuin jo vuosia sitten arvelin tulevan käymään) aivan mahdoton.
Ikävää on, että se käytös ja luultavasti patoutunut viha kohdistuu minuun, siltä minusta tuntuu, että mutta niin nämä nuoret osaavat olla aika taitavia ihmissuhdeasioissa ja mm. manipuloida vanhempiaan.
Tiedän kokemuksesta, että hyvin käyttäytyvä nuori on mitä parasta seuraa, on kiva kuulla kuulumisia nuorten maailmasta, ja mielipiteitä, mutta voi taivas, tuntuu että voisin kiivetä seinille tämän tytön takia.
Meillä on miehen kanssa oikeen mukavaa yhteiseloa jo vuosia, ja siinä on alkutaistot ja eriävät kasvatusmenetelmät ohitettu, mutta jotakin on jäänyt näköjään setvimättä.
Minun lapseni ovat jo yli kaksikymppisiä, eikä heillä ole ollut moisia ongelmia tai suhtautumisvaikeuksia läheisiin ihmisiin.
Tämä jokatoisen viikonlopun tähtivieras on meillä kesäisin pitkät lomat, ja sanalla sanoen, minulle riittäisi nyt päiväkin.
Miten on nykyaikana edes mahdollista, että yhteiskunnassa, jossa pitää osata käyttäytyä, edes alkeelliset tavat ovat hyvät hallita, ja huomioida muita ihmisiä, tälläisiä teinejä on edes olemassa?Mikähän on mennyt pieleen?Tämä salliva ja yksilökeskeinen kasvatus ruotsalaiseen mentaliteettiin maraboulla höystettynä, sekö osaltaan vaikuttaa siihen, että nuoresta kasvaa itsekeskeinen ja töykeä . En todellakaan ole tälläistä käytöstä nuorelta tavannut sm. Keski-Euroopassa. Siellähän se olisi äärimmäisen noloa ja hävettävää.
Meillä tämä suuri tähti kun oven avaa, on naama kuin norsun peräpeili, ruttuinen ja hapan, ei tervehdi, istuu sohvalle ja avaa television, ei vastaa mihinkään, ja pääsääntöisesti valittaa, kun suunsa avaa.
Hän kommunikoi ainoastaan isänsä suulla, eli jos haluaa jotakin, tai ketä/mitä tahansa asia koskeekin, menee supattaamaan isälleen, tai tekee viikonlopun suunnitelmat ennakolta, ja ilmoittaa ne teksiviestillä isälleen, mitä haluaa.
On totta että syyllisyydentuntoista isää hän käsittelee kuin vahaa, ja paras esimerkki lienee se, että vaati isäänsä esittämään minulle pyynnön, että kun tulee tyttökaverinsa meille yöksi, minä olisi muualla yötä, että hän voisi olla rauhassa meillä. Kuulostaako mielenvikaiselta?Niin minustakin, ja minä todellakin nukuin omassa sängyssäni.
Mikä tässä odotellessa että teini kasvaisi aikuiseksi, antaa kasvaa vain, juuri niin kieroon ja omahyväiseksi kuin vanhempansa sen sallivat, kyllä se maailma opettaa, ennemmin tai myöhemmin. Minä vain hämmästelen röyhkeyden ja mustasukkaisuuden määrää, mistä se kumpuaa?Tiedän kyllä, miten tuon tytön kotona minusta puhutaan, mutta en tiedä, miten kommunikoida täysin hyisen ja ilmeettömän passiivisuuden kanssa.
Ehei, en ole ennakkoluuloinen, olen nimittäin monesti yrittänyt liennyttää tunnelmaa ja nk. murtaa jäätä, mutta nykyisin olen ajatellut, että kuusi vuotta riittää, olemme varmaan eri planeetoilta, mutta mitä sitten tapahtuu, kun en enää jaksa olla aikunen, kohtelias ja asiallinen...
On kohtuutonta vaatia sivistyneeltäkään ihmiseltä loputonta hyminää ja vaatia uusia puolisoita ymmärtämään tämäntyyppisiksi kasvaneita lapsia.Kyllä teini-iässä viimeistään on osattava ottaa edes omasta olemuksestaan, tavoistaan ja käytöksestään vastuu.

Hömppä

Älä yritä liikoja,elä omaa elämääsi siitä huolimatta että hän on saman katon alla ja ole välinpitämätön tuota kaikkea käytöstä kohtaan.
Eivät kaikki teinit osaa ottaa vielä vastuuta ja osana kasvamiseen kuuluu se ei oteta toisia huomioon ja vihataan kaikkea mitä ei saada ja mikä sen parempi kohde harjoitella tätä on kun isän uusi puoliso?

Minulla välinpitämättömyys ja sitkeät toteamiset siitä että isä huolehtii ja on vastuussa ovat tepsineet. Aina kun tulee riita, kerron mielipiteeni ja päätökseni riideltävästä asiasta,pyydän kääntymään isänsä puoleen jos on jotakin sanottavaa, kerron että minua ei kiinnosta keskustella asiasta ja pyydän lähtemään pois tai lähden itse pois ( 90% riidoista ei isä kuule koskaan mitään)

Huolehdit kodistasi, peset pyykit normaalisti, laitat ruokaa ja jos on jotakin asiaa, niin kerrot sen lyhyesti ja ystävällisesti ja lähdet samantien pois. Jos tyttö tulee puhumaan isälleen kun sinä olet läsnä, lähdet tai keskityt johonkin muuhun,käännät huomion välittömästi pois koko tilanteesta. Syömiset yms ohjaat niin että pyydät isää kutsumaan tytön syömään jne.
Jos hän taas tulee puhumaan sinulle, olet kohtelias,puhut vain pakolliset ja lähdet tekemään jotakin.

Kuulostaa tietysti vähän oudolta, mutta sinun tehtäväsi ei ole olla sylkykuppi, vaan aikuinen talossa, olet kotonasi ja hän on kotonaan myös.
Et ole äiti, vaan isän puoliso ja teistä kumpikaan ei ole valinnut toisiaan, vaan sinä olet valinnut hänen isänsä ja hänen isänsä sinut. Teidän ei tarvitse siis rakastaa toisianne,ihotakin saa ihan vapaasti, mutta toimeen täytyy tulla.

Meillä tilanne on parantunut tämän myötä, joskus on jopa ihan mukaviakin hetkiä yhdessä ja ennen kaikkea nuori on oppinut ymmärtämään, että sana äitipuoli ei tarkoita samaa kuin sylkykuppi.

Katse peiliin

Tekstistäsi kuultaa hyvin halveksuva suhtautuminen miehesi nuoreen. Ja jos asenteesi häneen on tuota luokkaa, mitä kuultaa läpi tekstistäsi, niin en yhtään ihmettele, että teini ei pidä sinusta. Et sinä mikään aikuinen ole sivistyksinesi, ei aikuinen kirjoita tuollaista tekstiä nuoresta "teini-ikäinen hirvio", "naama on kuin norsun peräpeili", jne.....

Ihan ensimmäiseksi keinoksi tilanteen parantamiseksi kehottaisin menemään peilin eteen ja katsomaan saisitko sen kautta karsittua edes hiukkasen omasta omahyväisyydestäsi ja erinomaisuudestasi ja kaikkitietäväisyydestäsi. Se, että olet onnistunut oman teinisi kanssa ja selvinnyt ilman ongelmia ja kasvattamaan ns. hyväksi ihmiseksi, on vain sinun käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä on onnistumista. Oletko kenties lytännyt omasi itsetunnon täysin muovaamalla hänestä jonkin teinimannekiinin erinomaisine käyttäytymisineen? Et voi sitä tietää..... näitä on nähty ja usein ne tulevat ilmi vasta vuosien, vuosien kuluttua ongelmina siten, että liian muottiin kasvatetut eivät pysty olemaan ja elämään aidosti ja heillä ei ole aitoa minäkuvaa.

Ei ne nuoret tyhmiä ole, ei, erittäin hyvin näkevät ja aistivat, jos heitä kohtaan halveksuen käyttäydytään. Ja juuri niin sinä teet kirjoituksesi perusteella.

Hömppä

Eipä auttanut minulla ainakaan peiliin katselu vaikka sitä teinkin vuosikaudet ihmetellen että mikä hitto minussa on oiken vikana vaikka yritän kaikkeni.
Joten ei se välttämättä ole niin että halveksunta on aiheuttanut koko jutun, vaan se on tullut sen myötä kun yrittää kaikkensa ja saa pelkkää paskaa niskaan...

Jos kyse olisi aikuisesta ihmisestä,vaikkapa avionmiehestä- tai vaimosta, niin ei kukaan täysijärkinen sanoisi että ymmärrä tuollaista käytöstä, vika on siinä miten sinä käyttädyt.

realismia

Se on vain sopeuduttava siihen, että mie soli isä, enne kuin otti sinut puolisoksesi. Ensin ollut tulee aina olemaan ykkänen, eli se nuori. Vai kuvittelitko että voit ottaa pelkän miehen, ilman hänen lapsiaan, vaikka isä-ihmisen valitsitkin?

eräsperäs.

Ehkäpä ihmisiltä puuttuu se kokomus että jotkut teinit osaavat kyllä olla varsinaisia maanvaivoja ja ilkeämmin sanottuna oikeita vittupäitä.

Minusta on ihan ok purkaa mieltään netissä aiheesta. Koita tsempata ja muista että pahaa oloaan se teini vaan purkaa.

Ymmärrän kyllä hyvin ettei toisen pahanolonpurkusäkkinä jaksaisi oikein olla. Eikä kukaan olettaisi sinun sietävän tälläistä käytöstä todellakan keneltäkään aikuiselta ihmiseltä.

Onko sinulla mitään mahdollisuutta viettää osaa lomasta vaikka mökillä itseksesi tai ystävättäresi kanssa? Saisit vähän hengähtää teinihelvetistä..

Aika paha tilanne

Eihän se ole nuoren vika, jos äitinsä ei ole hänelle opettanut käytöstapoja, joten lopeta nyt hyvä ihminen syyttämästä sitä tyttöä! Toisaalta et voi lapselle tehdä ristiriitaa arvostelemalla hänen omaa äitiään, vaikka selvästi eri linjoilla olettekin. Luultavasti tytön vihamielinen käytös sinua kohtaan johtuu siitä, että olet tehnyt selväksi että et hyväksy sitä, mitä hänen kotonaan on, ja mitä hän edustaa, eli et hyväksy häntä. Kun nuorella on nyt tavallaan kaksi kotia, äidin koti ja isän koti, niin niiden välillä ei voi olla liian suurta ristiriitaa. Eroja voi olla, ja asioista voi olla eri mieltä, mutta kyllä pitää pystyä kunnioittamaan toista. Nyt kirjoituksestasi loistaa selvästi, kuinka hyvänä pidät omia kasvatusmenetelmiäsi ja kuinka tämä vieraan äidin kasvattama tyttö on sinusta huonompi kuin omasi. Et voi tuolla asenteella koskaan saavuttaa hänen luottamustaan tai hyväksyntäänsä.

Mikähän tuohon nyrpeään asenteeseen muuten on syynä, jos se alkaa heti ovelta? Taustallahan voi olla esim. että tyttö ei haluaisi ollenkaan tulla teille joka toinen viikonlopu, mutta äiti pakottaa, koska tarvitsee omaa aikaa - tai isä pakottaa, koska vetoaa tapaamisoikeuteensa. Kuka kuuntelee oikeasti mitä tyttö itse haluaa? Isän luona on tylsää, koska siellä ei yleensä ole kavereita, ja viikonloppuisin tuon ikäiset ovat yleensä aina kavereittensa kanssa eikä vanhempien kanssa. Onko teillä edes nettiä sille nuorelle, että hän voi mesettää kavereilleen? Muista myös että aika on muuttunut siitä kun omat lapsesi olivat nuoria. Nykyinen nettisukupolvi on hyvin erilaista kuin vielä 10 vuotta sitten nuoruutensa viettäneet olivat.

Nuoret ovat useimmiten kuitenkin erittäin fiksuja, joten yrittäkää löytää puheyhteys ja keskustelkaa avoimesti siitä, mikä on vialla. Keskustelussa muista olla syyttämättä häntä mistään. Kysele, mikä voisi olla mukavaa tekemistä viikonloppuna, tai minkälaisia suunnitelmia hänellä olisi, mitä hän haluaisi tehdä. Joka toinen viikonloppu teidän kotinne muuttuu myös hänen kodikseen. Se sinun on hyväksyttävä, vaikka et siitä ehkä pitäisikään. Hän ei siis ole teillä kylässä vaan se on toinen koti.

Ilman tulppia

Ihmettelet, miten voi kommunikoida ihmisen kanssa, joka ei puhu eikä vastaa.
Onko hänen korvissaan tulpat? Jos ei, hän kyllä kuulee kaiken ja ymmärtääkin, joten puhu sinä, äläkä heittäydy sinäkin puhumattomaksi.

Käytin metodia aikanaan yhden esimieheni kanssa, joka sai ihmiset aina lähtemään huoneestaan pyyntöineen, koska hän esitti välinpitämätöntä, kääntyi jopa selin. En välittänyt siitä yhtään, vaan jatkoin asiaani ihan normaalisti ja asiallisesti ja pyysin hänen kommenttiaan tai mielipidettään, kuten tarvi kulloinkin vaati. Istahdin huoneen tuolille, enkä vihjaissutkaan loukkaantumistani tai lähtöaikeita. Aikansa hän jaksoi, mutta lopulta kääntyi ja jatkoimme juttelua kasvotuksin. Kyllä hän tiesi, jotta minäkin pelaan hänen peliään, mutta se peli ei minuun tehonnut.

Meistä tulilopulta toisiamme arvostava työparikin joissakin asioissa.

Juttele siis ihan normaalisti kuten kenen tahansa arvostamasi ihmisen kanssa. Olen ihan varma, että jonkun ajan kuluttua alat saada ihan inhimillistä vastinetta. Miten te voitte tietää toisen pään sisällöstä, jos ette edes puhu!

yellow submarine

Olen aika varma siitä, että AP:n tapauksessa iso syy on miehessä. Mies saattaa tuntea syyllisyyttä erosta ja hän ei raaski kieltää tyttäreltään mitään siksi, että iskän luona olisi mahdollisimman kiva olla. Kun isä on vielä mennyt hommaamaan naisystävän, niin tytär yrittää protestoida, koska aina ennenkin isä on antanut kaikessa periksi tyttärelle.

Kun tähän lisää vielä tosiaan sen, että isän kotona ei välttämättä ole kavereita lähellä jne, niin tytär saattaa ottaa erittäin umpimielisen asenteen, koska hän ei osaa mitään muutakaan keinoa, millä selviytyä tilanteesta. Kannattaa muistaa, että uhmaikäisenä ja murrosikäisenä opetellaan juuri niitä sosiaalisia taitoja ja negatiivisten tunteiden hallintaa. Murkut ovat yleensä vielä kovin mustavalkoisia asenteissaan (esim. tässä: isä on täydellinen, isän vaimo täyttä soopaa). Jos murkku päättää, että hän vihaa äitipuolta, niin hän ylläpitää vihaa, vaikkei oikeasti jaksaisikaan vihata, mutta kun ei osaa/kehtaa muuttaa mielipidettänsäkään. Siinä vaiheessa tietysti äitipuoli eli AP on jo kurkkuaan myöten täynnä Miss Perfectin kanssa olemista, joten tyttärellä ei ole mitään hinkuakaan lähteä muutamaan asennettaan.

Ei ole helppo tilanne AP:llä. Jos vielä tytön äiti ruokkii asennetta, että isän naisystävä on syyllinen eroon tms, niin tuskinpa välttämättä koskaan tilanne normalisoituu. Kannattaa vain ottaa asiallinen asenne ja elää omaa elämäänsä välittämättä tyttärestä. Kun ymmärtää sen, että tyttärestä on muokkautunut äidin JA isän kasvatuksen vuoksi sellainen kuin on ja vielä päälle höysteeksi murkkuikäisen kiukkupotkuraivarit, niin lopputuloksena on itsekäs ilkiö, joka ei osaa eikä halua olla kohtelias eikä sopeutuvinen. Ikävä kyllä sellaisesta nuoresta kasvaa aika sietämätön aikuinen, joka on tottunut olemaan maailman keskipisteenä eikä osaa jatkossa sopeutua kovin hyvin työelämään, parisuhteeseen tms. Senkin takia on hyvä, että et ala hyppimään tytön tahtiin, vaan teet asiat asiallisesti.

Loma-aikana ei huonompi ajatus, että olet välillä omien ystäviesi kanssa, jotta isä ja tytär voivat viettää "laatuaikaa".

vastaus kysymykseen

[QUOTE=ggrrrh;10590247]Ehei, en ole ennakkoluuloinen, olen nimittäin monesti yrittänyt liennyttää tunnelmaa ja nk. murtaa jäätä, mutta nykyisin olen ajatellut, että kuusi vuotta riittää, olemme varmaan eri planeetoilta, mutta mitä sitten tapahtuu, kun en enää jaksa olla aikunen, kohtelias ja asiallinen...


No, sitten olet uhmakas lapsi. Miehelle yksi riesa lisää.

ap

Heissan vaan, täällä ap. Mukavaa, että kirjoitus on kirvoittanut monia eri näkökulmia tilanteeseen. Jotkin niistä laittoivat miettimään, ja jotkin myös naurattivat;tietenkään kukaan viestiä lukeva ei voi täysin tietää, mitä meillä tapahtuu, eikä sitä osaa aina itsekään kertoa selkeästi. Mutta kaikenlaista kesä saa aikaan, eli
kyllä, teini on ollut meillä paljonkin, ja osittain äitinsä painostuksesta;aivan suoraan puhelimessa äitinsä ilmoitti, että teini on tiellä kotonaan, ja hän haluaa olla nyk. miehensä kanssa kaksin, ja jos tyttö ei tule meille, menee sitten minne tahansa, mutta kotoa on lähdettävä. No kyllä tuossa tilanteessa meille mahtuu, vaikkei tilaa olekaan(netti on :) ).
Rippijuhlien aikaan tapasinkin kirkonmäellä sattumoisin tytön äidin ja ymmärsin kyllä, miten tilanne on tämä.
Juttelimme sittemmin tytön kanssa kaksin, ja hän mieluusti kertoikin kuulumisiaan, myös kotoaan, ja tuntui, että se pieni hetkinen oli meille molemmille ihan mukava. Mutta suuria ongelmia on tietysti jäljellä, kaverittomuus ja tämä huomionhakuisuus, joka välillä on saa valtavat mittasuhteet, mutta sillekin on nähtävissä syynsä. Yksi pojistani on ottanut tytön kaverikseen ja heillä näyttää olevan toisinaan aika hauskaa keskenään, varsin sisaruksellinen meininki.
Ja oikein, kuka keksi vastata, että syyllisyydentuntoinen iskä se antaa periksi mitä vaan, aikamoinen taituri on ollut, ja katsellut menoa aika välinpitämättömänä, mutta uskoisin, että siihen kasvattamattomuuteenkin hän vielä ehtii puuttua, jos on tahtoa löytyy, vaikka tuntuu olevankin niin mukavuudenhaluinen, ettei viitsisi. Toivotaan nyt kuitenkin, että jatkossa tyttö osaa itse leikata ruokansa lautasella :)

Saimme tytön kuitenkin sovittua, että hän voi jutella minulle sellaisia mieltäpainavia asioita, joita ei sitten voi puhua isän tai äitinsä kanssa.

Ei tässä kyse ole siitä että olisin kasvattajana jotenkin erinomainen omasta mielestäni, vaan uskon maalaisjärkeen lasten ja nuorten kanssa. Tottakai maailma on muuttunut ja tässä ajassa on hyvä elää ja huomioida nykyhetki, mutta minkäs teet, mielestäni tämä maa on jo ennestään pullollaan nuoria, jotka ovat ihan pihalla, ja uskovat, että kaikki tapahtuu vain heidän oman napansa ympärillä, sen asenteen kun pitäisi aikuisuuden kynnyksellä pikkuhiljaa jäädä teinivuosien mukana.
Seuraavan jutun nk. vapaasta kasvatuksesta kertoi ystäväni, joka oli istunut vuosia sitten 18 bussissa. Jalka paketissa ja kainalosauvoilla varustetun miehen seuraan, vastapäätä istuivat äiti ja ala-asteikäinen poika. Poika ryhtyi pikkuhiljaa potkimaan miehen paketoitua jalkaa, ja mies sanoi ystävällisesti, että älä viitsi, se sattuu, koska jalka on kipeä. Poika ei ollut moksiskaan, vaan jatkoi. Sitten mies sanoi äidille, voisitteko sanoa pojallenne ettei potkisi?Johon nainen sanoi lapsellaan olevan vapaan kasvatuksen, ja lapsi kyllä itse tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Matka jatkui ja lapsi jatkoi potkimista. Seuraavalla pysäkillä nousi istuimelta nuori mies, ja sylkäisi lähtiessään äidin suuntaan ja sanoi, että hänkin on saanut aikanaan vapaan kasvatuksen.

ap:lle sivukommentti

Olen lukenut tuon bussijutun joskus aiemmin jostakin. Ehkä ystäväsi vain kertoi tarinan lohduksi tai sitten tarina on tosi ja hän on kertonut sen jossakin lehdessä tai netissä.

Tarinasi luettuani tulin taas siihen tulokseen etten ikimaailmassa haluaisi elää uusioperheessä.
Kasvatin lapsemme aikuisiksi ihan yksin ilman uusiomiehiä. En kacuta hetkeäkään.
Se mitä ehkä jäin vaille niin on pieni juttu verrattuna ongelmiin joita uusiojutut tuovat tullessaan.

toinen kommentti

Tuon bussijutun olen lukenut jo 30 vuotta sitten Valituista Paloista, joten onpas ystäväsi ehtinyt bussikokemustaan levittää, ympäri maailmaakin. Sittemmin olen lukenut sitä "täytenä totena" milloin mistäkin julkaisusta, täältä netistäkin jo monia kertoja.

buhaa!!!

Siis 18 bussissakin tää on tapahtunut! Silloin kun minä tään eka kertaa jostain luin, varmaan parikyt vuotta sitten, se tapahtui junassa.

Niin että älkääs nyt muuttako alkuperäistä kertomusta! Se tapahtui junassa! Kun seuraavan kerran haluutte tätä urbaanilegendaa taas levittää, niin pitäytykää edes "faktoissa!"

Katariina K

Jopas on tuo yksi "jalka-paketissa" juttu muuttunut kummasti.
Tarinasta kertoi jo herran vuodet sitten sukulaiseni joka oli osunut samaan RAITIOVAUNUUN Helsingin keskustassa matkalla työpaikalleen Katajanokalle. Raitsikka nro 5:ssä se oli sattunut. Jos tarinaa on kertonut netissä joku muukin, sillä olihan siinä vempeleessä aika monta ihmistä kun aamulla mennään töihin.
Mutta se potkiminen tapahtui raitsikassa, ei 18 bussissa. vapaasta kasvatuksesta oli kyse... en kerro tarinaa nyt tässä taas uudelleen, juttu on vain jäänyt mieleen. Vapaasti kasvatettua poikaa, sitä potkijaa, oli kuitenkin joku suuttunut ihminen sylkäissyt päin kasvoja ja sanonut olevansa myös vapaasti kasvatettu!! Ihan oikein oli.

*Siri*

Ihan omakohtainen kokemus bussissa:
Takanani istui äiti n. 6 v. poikansa kanssa. Poika alkoi aikansa kuluksi matkalla vetää hiuksistani ja läpyttää päälakeani. Sanoin kerran, että et viitsisi, se on epämiellyttävää. Äiti ei sanonut mitään, hymyili vieressä lapselleen.
Poika jatkoi hiusteni repimistä, jolloin sanoin pojalle, että jos sinä vedät minua hiuksista, niin sitten minäkin voin vetää sinua. Äiti kasasi kiireesti tavaransa ja siirtyi pojan kanssa kauemmas istumaan. Mutta sanallakaan ei kieltänyt poikaa. Eli osoitti sillä siirtymisellään pojalle, että minä olin pelottava ja tuhma täti, jota piti paeta.

Toivon, että jos tuosta kasvatuksesta on huonoja seuraamuksia, ne kohdistuvat äitiin.

Katariina K

Tuollaisten äitien lapsista tulee kaikkea muuta kuin hyvää... eli tavat pitää osata jos maailmassa aikoo pärjätä toisten ihmisten kanssa eikä sorru esim. rikoksiin. Noita äitejä on isossa kaupungissa vaikka kuinka, ovat kakruineen maailman kunkkuja omasta mielestään.

HE HE HE HE...!!!

Arvoisa Katariina K. Sukulaisesi on puhunut peetä, sillä juttu on alunperin lähtenyt liikkeelle Amerikasta!

Ihan totta! Sattumoisin tiedän, että tuota täsmälleen samaa jalkapaketti -juttua kerrottiin jo 70-luvulla Yhdysvalloissa, joten ehkä kannattaa ottaa nyt hieman rauhallisemmin. Nämä urbaanijutut kulkevat kansan suussa vain niin sitkeästi, koska olisi niin mukavaa, JOS ne olisivat totta.

Vapaa kasvatus sitäpaitsi oli muotia jo ajat sitten, 60- ja 70-lukujen vaihteessa. Silloin oli jonkun aikaa sellainen kasvatusmalli tapetilla, jossa lasten annettiin itsensä päätellä, mikä on oikein ja mikä väärin. Nykyään kukaan ei puhu vapaasta kasvatuksesta. Kurittomia mukuloita voi tietysti olla, mutta Summerhill-oppi on ajat sitten jätetty sinne hamaan hippiaikaan, minne se kuuluikin. Tämä urbaanilegendakin syntyi juuri niihin aikoihin tämän kasvatusmallin vastustajien toimesta. Ja nimenomaan Yhdysvalloissa, jossa minä sen kuulin ensimmäisen kerran. Sen jälkeen on aina huvittanut suuresti, kun kuulen sen tapahtuneen Suomessa milloin missäkin kulkuvälineessä.

Voi pyhä jysäys teitä.

no haloo

Itsehän olet ottanut itsellesi miehen, joka on isä.

Hmmmmmm

Tämä rantautui kyllä Suomeen aika pian, koska kuulin sen itse eka kerran teininä 70-luvulla.

käytös muuttuu

Niin, niinhän hän onkin ja niin on moni muukin.
MUTTA jokainen tällainen tyhmä kuvittelee suhteen alussa, että se bio-isä (tai vaikka bio-äitikin) kohtelee taloudessaan asuvia TASAPUOLISESTI JÄRKEÄ KÄYTTÄEN.

Mistä siis johtuu se että esim. minä olen nyt viiden vuoden seurustelun/yhdessä asumisen jälkeen saanut todeta että se isä asettuu AINA lapsen puolelle vaikka kuinka huonosti lapsi käyttäytyisi.
Huono omatunto kun erosi aikoinaan ???

kiinnostavaa

No johtuisko se siitä, että sitten rynnit suoraa päätä asumaan miehen kanssa tutustumatta hänen toimintatapaansa lastensa kanssa, eronneet kantavat lähes poikkeuksetta huonoa omaatuntoa erostaan ja hyvittävät sitä lapsilleen antamalla kaiken periksi ja totta tosiaan lapset osaavat kyllä sitä hyödyntää.

Mutta lasten kasvattaminen kuuluu lasten vanhemmille eikä nyksä voi alkaa komennella ja sanella sääntöjä lapsille vaikka kuinka mieli tekisi ja olisi aihettakin, vanhemmat kasvattavat, joko hyvin tai huonosti, uusi kumppani voi vain ja ainoastaan olla tukena jos pystyy.

Itse en ikinä, ikinä enkä missään olosuhteissa altistaisi omia lapsiani minkäänlaisille nyksille.

brita

Näin sitä täällä huokaillaan, vaan odotas vaan, juuri tuollaiset jutut käy omaan nilkkaan.on näitä nähty ja kuultu. ja hei, viisi vuotta asunut;biovanhemmat on kai sitten monesti sellaisia, etteivät siihen halua ottakaan toista huomioon tai kuuluviin.
Ehkä näissä täntyyppisissä ketjuissa vituttaa nuo kommentit, joissa aina sanotaan, että mitäs rynnit isän kanssa suhteeseen, nyt sitten makselet. Höpöhöpö, mikä on rynnimistä?
Kai sitä nyt ihmiset saa toisiinsa tutustua vaikka onkin menneisyys(aika monella meistä on elämää takana jos on yli 15 vee) ja lapsia. vai onko olemassa joku suositus, että ole erottuasi ensin kymmenen vuotta itekses, pukeudu säkkiin, ripottele tuhkaa ylle. Häh?

kiinnostavaa

No herttileijaa sentään jos ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä ehti yhteen asumaan tutustumatta toisen tapoihin tai sitten pukeutua kymmeneksi vuodeksi säkkiin niin ei voi sitten mitään jos mitään välimuotoa ei ole olemassa.

Tarkoitin vaan, että joku kitisee isän käyttäytymisestä lastensa kanssa niin eikö tosiaan olisi viisasta tutustua etukäteen eikä sitten viiden vuoden jälkeen kitistä isän käytöksestä. Kyllä noi uusperhekuviot voi hoitaa fiksustikin jos vain haluaa.

Olivia

Joo, toi oli hyvä pointti, tuo 10 vuotta! Kyllä!

Eron jälkeen, jos on lapsia, olis tosiaan oikein hyvä olla kymmenen vuotta ihan itsekseen niiden lasten kanssa vain. Mikä ettei siinä voisi tapailla vastakkaista sukupuolta silloin tällöin, ja voisihan sitä tosiaan vaikka seurustella jollain taholla, mutta ei pitäisi mennä yhteen asumaan kenenkään kanssa, ennen kuin se kymmenen vuotta ainakin on kulunut. Riippuu tietysti siitä, minkä ikäisiä ne lapset on. Jos ne on jo teini-iässä, niin viisi vuotta voi sitten jo riittää. Mutta pienempien kohdalla kymmenen vuotta on ihan hyvä periaate asua yksin.

Joissakin tapauksissa enemmänkin.