Mun koti ei oo täällä

Menin naimisiin ja muutin mieheni omistamaan omakotitaloon. Omia lapsia on kaksi, jotka asuvat kanssamme, miehellä yksi lapsi, joka asuu puolet kuusta kanssamme.

Teimme avioehdon, jonka mukaan kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen missään tapauksessa. Tämä on mielestäni OK, en ole vailla miehen itse hankkimaa ja maksamaa omaisuutta.

Mieheni hoitaa asuntolainan, koska asunto on yksin hänen nimissään. Sovimme, että maksan joka kuukausi 800 e/kk "vuokraa" asumisestamme. Tällä mies hoitaa arjen ja asunnon juoksevia kuluja. Itselläni ei ole mitään omistuksia, eikä omaisuutta kerry.

Luulin, että pystyn ajattelemaan ratkaisuamme vuokralla asumisena: saanhan nyt lasteni kanssa nauttia omakotitaloasumisen hyvistä puolista ilman suurta velkataakkaa.

Mutta yllättäen en pystykään ajattelemaan käytännössä näin. Koti ei tunnu omalta, vaan miehen kodilta. En koe mielekkäänä talon remontoimiseen tai sisustamiseen tai puutarhan laittoon osallistumista omalla rahallani, koska en tekisi sitä itselleni ja lapsilleni - vaan miehelle ja mieheni lapselle. Eron tai kuoleman sattuessa lentäisin lapsineni talosta kuin leppäkeihäs, tyhjin käsin tyhjän päälle.

Lisäksi talo muistuttaa mieheni entisestä elämästä, hän hankki sen exänsä kanssa yhdessä, se oli heidän unelmansa - ei meidän yhteinen juttu.

Miten pääsisin tämän ajatuksen yli? Mies ei suostu myymään taloa ja hankkimaan yhdessä yhteistä uutta kotia. Yritänkö vaan sopeutua ajatukseen helposta omakotitaloelämästä, nauttia pihasta ja poreammeesta...siivotakaan ei tarvitse, kun mies maksaa siivoojan...vaikeahan tällaista vuokra-asuntoa olisi yksin pitää... Tuntuu vain kuin olisin koko ajan kylässä, mikään kodissa ei ole omaani...

Kuuluuko minun tuon 800 kuukausivuokran lisäksi osallistua talon remppa- tai sisustuskuluihin tai puutarhan ylläpitämiseen?

kokemusta on

En tiedä sinusta, mutta minä en ole päässyt sinuksi asian kanssa vaikka asumista on takana jo 4 vuotta. Minun lapseni eivät asu täällä, ovat aikuisia, miehen toinen lapsi asuu. Jos lapseni halauavat tulla käymään, pyydän luvan mieheltä. Ei hän sitä vaadi, mutta on vaan sellainen tunne. He käyvätkin nykyään tosi harvoin, mikä harmittaa ja surettaa.

Mies ja lapsi elävät tavallaan, minä olen kylässä ja yritän sopeutua.
Jos minä olen tehnyt virheen, on sen tehnyt myös mies. Miksi pyytää jotain asumaan kotiinsa kun ei kuitenkaan ole valmis ottamaan tätä täysipainoiseksi kotinsa jäseneksi?
Olen tehnyt paljon remonttia miehen kanssa, useimmiten hän maksaa. Se minuakin suututtaa, että panostuksestani hyötyvät muut kuin minulle tärkeimmät ihmiset eli lapseni.

Jos ei mikään kohtapuoliin muutu, muutan pois. Onneksi jätin oman asunnon ja se on nyt vuokrattuna.
Olen skeptinen tällaisen kuvion onnistumisesta. Miestä alkaa jossain vaiheessa harmittamaan naisen kiinnostuksen puute kotiin ja vieraantumista ei voine välttää. Tai jos joku keksii keinon, niin olisi kiinnostavaa kuulla.

jooo-o

Kuvio ei voi tasapuolisesti onnistua. piste.... Ja vielä lapsillesikin halusit jotain...valmista???
Kukin haluaa tilalleen, omaisuudelleen, ilmaisen taloudenhoitajan/puutarhurin/sisustajan....
Fiksu on se, joka tällaisen hommaa. Tyhmä on joku muu.

Romana

Oliko niin, että ap:n mies joutui maksamaan erossa ex-vaimolleen puolet talosta, ja joutui ottamaan siksi ison pankkilainan? Näin kävi nimittäin juuri minun veljelleni. Kun komea omakotitalo oli saatu maksetuksi työllä ja vaivalla, vaimo lähtikin omille teilleen ja vaati talosta puolet itselleen. Se oli kova pala miehelle, joka luuli viimein päässeensä veloistaan ja voivansa elää hieman helpommalla. Ei muuta kuin uutta lainaa, että sai pidetyksi omin käsin rakentamansa talon itsellään.

Ja näin hänkin sanoo, että jos uusi vaimo joskus tulee, niin taloa hän ei tämän nimiin laita. Talo on hänen ja pysyy, sitä ei enää ruveta jakamaan ja maksamaan. Avioehto ilman muuta, tai sitten ei avioliittoakaan.

En tiedä, onko ap:n tilanne siis juuri tällainen, mutta käytännössä näinhän se menee. 800 euroa on mielestäni aika paljon, jos se menee siis vain talon käyttökustannuksiin ja lainanmaksuun. Ei avioparien minun mielestäni kuuluisi maksaa toisilleen mitään vuokria. Entä jos mies kuolee, miten ap:n käy? Eikö mies halua turvata vaimonsa tulevaisuutta? Jotenkin kauhean kylmän laskelmoivalta tämä kuulostaa, en taitaisi itse suostua moiseen järjestelyyn. Voi olla, että hankkisin itselleni oman asunnon, jota sitten lyhentäisin tuolla 800 eurolla kk, se olisi sitten minun vanhuuden turvani. Jos siinä asunnossa olisi vielä vuokralainen, niin aika mukavastihan sillä jo lainansa maksaisi pois.

Jos tuo 800 euroa taas käsittää perheen yleiset kulut, ruuat, vaatteet, matkat yms, niin sitten sen ymmärtää, mutta jos se menee vain jonnekin miehen tilille, talon maksuun, niin jotenkin arveluttavaa. Mitä tapahtuu, jos ap kieltäytyy maksamasta? Tekeehän hän kotitöitä ja hoitaa ja huoltaa perhettä, jopa miehen lastakin puolet kuukaudesta. Eikö sillä jo ole arvonsa tässä asiassa, kyseessähän on aviopari, ei mikään herra ja tämän nurkissa elelevä loinen. Vuokralaisen velvollisuuksiin ei kuulu mitään muuta kuin vuokranmaksu, ei ruuanlaitto eikä talon työt, joten neuvoisin ap:ta käymään nyt miehen kanssa arvokeskustelua siitä, millaiset suhteet heillä itse asiassa on keskenään. Kyllä ihmisen täytyy voida elää ja asua sellaisessa paikassa, mitä hän voi kutsua KODIKSI. Kotia laitetaan niin itseään kuin puolisoa ja lapsia varten.

Voi olla, että meillä puhuttaisi isoin kirjaimin, mutta en suostuisi tuohon. Ainakin vaatisin ehtojen muuttamista sellaisiksi, että kuolemantapauksen sattuessa talo jäisi puolisolle ja myös tämän lapset olisivat perillisiä normaalissa järjestyksessä. Joten yksi tärkeä pointtihan tässä onkin se, onko avioehto laadittu vain eron varalta, vai käsittääkö se kaikki mahdollisuudet.

ei ei

ei ikinä kävisi minulle tuollainen systeemi. Voisin vaik maksaakin miehelle talosta ja "asumisesta", mutta vaan siinä tapauksessa että talo siirtyisi sitten myös mun omistukseeni, eli siis maksaisin oman puolikkaani miehelle tällä tavalla. Talon paperit kummankin nimiin ilman muuta. Mies on itsekäs, ei ajattele kuin itteensä. Mä en ikinä menis vuokralle kenenkään kotiin asumaan. Joku avopuoliso vielä voi olla väliaikaisesti, mutta naimisiinmeno on jo vakava juttu, kyl siinä on ajateltava kumpaakin ja molempien tulevaisuutta. Tolla menolla ap elää köyhän vanhuuden, ei ole varaa mihinkään koska ikinä ei kerry mitään mitä voisi muuttaa rahaksi pahan päivän tullen.

Hmm hmm

Tuo 800 euroa kuulostaa hurjan isolta summalta, mutta toisaalta en ole koskaan omakotitaloa omistanutkaan. Paljonko mies itse maksaa kuukaudessa lainaa? Jos tuo 800 euroa on puolet tai lähes puolet koko kuukausierästä, tuntuu jotenkin hassulta, että toinen osapuoli käytännössä maksaa puolet lainasta, mutta ei itse hyödy siitä mitenkään, paitsi että tietenkin saa asua - eikä asuminen toki missään ilmaista ole. Entä ruoat, vaatteet, vakuutukset, tv-luvat, lehdet, (mahdolliset) auton kulut jne., kuka ne maksaa ja missä suhteessa?

Aikanaan meillä oli se tilanne, että mies muutti omistamaani - tai siis pankin omistamaan - kerrostaloasuntoon. Lainakulut + vastike olivat noin 800 euroa kuukaudessa ja silloin me sovimme, että maksan lainanlyhennyksen ja mies maksaa vastikkeen. Vastikkeen osuus oli totta kai pienempi kuin lainan osuus, mutta jos avoliittomme olisi päättynyt eroon, olisi asunto jäänyt luonnollisesti minulle ja vaikka olisin yksinkin asunut, olisin luonnollisesti silloinkin maksanut lainaa yksin. Ruoka- ynnä muita kuluja varten avasimme tilin, jonne kumpikin siirsimme tietyn summan kuukaudessa ja johon kummallakin oli pankkikortti.

Avoliittomme "päättyi" sittemmin avioliittoon ja ajan myötä myinkin silloisen asuntoni ja ostimme yhteisen asunnon ja nyt rahamme ovat kaikin puolin "yhteiset", joten nyt kaikki kulut maksamme kumpi kulloinkin. Pääasia on, että kaikki tulee ajallaan maksetuksi ja ruokaa on pöydässä.

sarimarjatta

Minäkin muutin aikoinaan mieheni ja hänen exänsä rakentamaan ok-taloon. Talo oli jo lähes maksettu joten miehen piti lunastaa exänsä siitä ulos.
(Erossa mies muutti ensin muualle exän jäädessä taloon. Talo oli yhteisomistuksessa erosta huolimatta siihen asti kun exä halusi muuttaa siitä pois ja luopua osuudestaan. Siinä vaiheessa oltiin jo miehen kanssa alettu elää yhteiselämää ja me päätettiin lunastaa exän osuuden ja muuttaa taloon.)

Minullahan ei ollut varaa puolikkaaseen taloon. Olin asunut vuokralla. Otettiin yhteinen laina, mies maksoi exänsä ulos, me tehtiin kauppakirja, jonka mukaan omistin kolmasosan talosta (koska kolmasosaan koko talon lainasta minulla olisi ollut varaa). Eli talo oli kuitenkin yhteinen vaikka omistin siitä "vain" kolmasosan.

Kaiken kaikkiaan jaoimme kaikki yhteiselämiseen ja asumiseen liittyvät kulut tulojemme suhteessa: miehen nettopalkka oli tuplaten minun nettoni, joten maksoin kuluista puolet vähemmän kuin mies. Kuluja olivat siis lainanlyhennys, sähkö, vakuutukset, auto, kiinteistövero ym. ym.

Kun sitten erottiin mies lunasti osuuteni sen hetkisellä arvollaan.

Mutta en olisi suostunut muuttamaan siihen taloon tai mihinkään muuallekaan ilman, että olisin omistanut osuuteni. Meillä oli avioehto ja keskinäinen testamentti. Testamentissa leskelle annettiin oikeus asua talossa. Käytännössähän, JOS mies olisi kuollut, minulla ei olisi ollut varaa siinä asua ja se olisi pitänyt myydä. Miehellä todennäköisesti olisi ollut varaa, joten minun perijäni olisivat sitten eläneet sen tosiasian kanssa.

Parisuhteessa ei ole väliä kuka omistaa ja mitä, mutta järjestelyjen täytyy tuntua kummastakin hyviltä ja oikeudenmukaisilta. Kodin täytyy tuntua kodilta asuu siinä sitten yksin, kaksin, tai uusioperheen kanssa.

Aloittajan olisi hyvä keskustella miehensä kanssa tilanteesta ja tuntemuksistaan, ja yhdessä miettiä miten tilanteen voisi korjata.

Ap

Tilanne on juuri samanlainen: mies joutui ottamaan lainaa maksaakseen exänsä ulos talosta, eikä tahdo enää koskaan samaan tilanteeseen.

800 e/kk on vain maksu asumisesta, sen päälle ostan ruokaa ja huolehdin kaikista omista ja lasteni kuluista (vaatteet, harrastukset, lomat).

Oli tarkoitus, että tuo 800 e kattaisi lämmitys-, sähkö- ja vesikuluja ja muita menoja joita asumisestamme aiheutuu, mm. normaalia asumisen aiheuttamaa kulumista.

Mutta kyllä se minustakin paljolta tuntuu, varsinkin kun en pääse ajatuksesta, että tuo summa on tasan puolet mieheni asuntolainan kuukausierästä...

Avioehtomme koskee sekä eroa että kuolemantapausta, kummassakaan tapauksessa en olisi oikeutettu saamaan mieheltä mitään.

joopas joo

Fiksu mies. Kerryttää omaisuuttaan ja lastensa (tai muiden sukulaistensa) tulevaa perintöä kustannuksellasi.

Jx

Taitaa Ap maksaa aika suuren osan miehensä lainasta.

huh-huu...

Ymmärrän vielä eron varalta tehdyn avioehdon, mutta tuota kuoleman varaltakin tapahtuvaa ehtoa en tajua. Ap:n elämähän on ihan kiinni miehen kohtalosta. Ajatella, jos elätte vanhoiksi, mitä tapahtuu, kun mies kuolee, ja yleensähän miehet kuolee ensin. Miehen lapset ajaa äitipuolensa välittömästi talosta pihalle. Kova kohtalo vanhalle ihmiselle. Ja nuoremmallekin.

En kyllä suostuisi tuollaiseen armoilla elämiseen. Lapsetkin vielä siinä olemassa, ihan kuin kaiken siivellä. Eihän tuo mikään koti ole lapsillekaan.

Avopuolisot elävät noin, periaatteessa, mutta jos mies on mennyt naimisiin asti, silloin on voitava luottaa toiseen. Ehdottomasti vaatisin talon siirtämistä kummankin nimiin, jos kerran sen maksamiseenkin osallistuisin.

Totta kai mies voi perustella asiaa selkeasti niin, että maksaisithan vuokraa vuokra-asunnostakin, eikä mitään jäisi käteen. Niinpä niin, mutta vuokra-asuntokin on hiukan enemmän omassa vallassa kuin tällainen ko. tapaus. Siitä on aina mahdollisuus kurkotella omaankin asuntoon ja joka tapauksessa siihen on itsellä tietty määräysvalta, vuokraisäntäkään ei saa tulla asuntoon ilman vuokralaisen lupaa jne.

Minä sinuna vaatisin tuon summan pienentämistä vähintään puolella, oikeastaan en maksaisi sitäkään. Kyllä sata - kaksisataa euroa kk pitäisi riittää teidän osaltanne talon kuluihin. Lopun summan laittaisin omalle tililleni kertymään. Siinähän sitä sitten tulisi sinun lapsillesi perintöä, kun tässä tilanteessa eivät mitään saisi.

Totta, ei minuakaan kiinnostaisi osallistua mihinkään talon kohennuksiin eikä kunnostuksiin. En viitsisi edes sisustaa mitenkään. Mitä minä vieraan asuntoja sisustelemaan, ainakaan omilla rahoillani, vaikka kuinka siinä itsekin asuisin samalla.

Jos en saisi miestä muuttamaan kantaansa, muuttaisin pois lapsineni. Asuisin rehellisesti vuokralla, OMASSA kodissani, pää pystyssä. Kirjoitit, ettet ole vailla miehen hankkimaa ja maksamaa omaisuutta, mutta itse asiassa, sinähän nyt osallistut sen omaisuuden hankintaan koko ajan. Tuolla 800 eurolla lyhentäisit jo omaakin asuntoa. Mitä sinä millään poreammeilla ja siivoojilla teet, niillekö nyt kannattaa pitkässä juoksussa todellinen paino antaa?

Avioehto on kannatettava ajatus silloin, kun kummallakin on omaisuutta, jonka he haluavat säilyvän itsellään. Silloin ei joudu puille paljaille, vaikka toinen hupiloisi omaisuutensa taivaan tuuliin.

Ap

Totta puhutte kaikki kommentoineet. Olen nyt ehdottanut miehelle vaihtoehtoina:

A) ostan kolmanneksen talosta omiin nimiini (tuloillani en saisi lainaa jolla voisin ostaa puolet) ja osallistun sen lisäksi talon käyttökuluihin käytön mukaan

B) maksan huomattavasti vähemmän "vuokraa" ja ostan säästyneillä rahoilla kesämökin kokonaan omiin nimiini

Katsotaan miten keskustelussa käy. Kiitos kaikille kommentoineille, sain vahvistusta ajatukselleni, etten olisi kohtuuton tällaista vaatiessani!

hmmm...

Kerrohan ap. meillekin neuvottelunne lopputulos. Toivon, että miehellesi ehdottamista vaihtoehdoista hän hyväksyisi toisen. Kuitenkin epäilen sitä. Se olisi liian helppoa.

Ap

Mies ei ole kuulemma tajunnut, että tilanne vaivaa minua näin kovasti eikä halua että tämä asia tulee "väliimme". Ehdottaa, että ostan talosta 25 %, jolloin ottamani lainan määrä jäisi kohtuulliseksi suhteessa tuloihini - eikä mahdollisen eron tullessa tilanne olisi hänen kannaltaan yhtä hankala kuin edellisellä kerralla.

Kesämökkiäkin piti hyvänä ajatuksena, mutta tuumasi, että jos sellainen hankitaan, se ostetaan 50 / 50.

Ihan turhaan pelkäsin tästä keskustelemista. Miehen kanta oli vain seurustellessamme asuntoasioista puhuttaessa niin ehdoton, että pelkäsin ottaa tätä puheeksi.

Kohtuullistamista

"Kuuluuko minun tuon 800 kuukausivuokran lisäksi osallistua talon remppa- tai sisustuskuluihin tai puutarhan ylläpitämiseen?"

Erinomaisen hyvä, jotta sait miehesi kanssa aikaiseksi hyvän keskustelun. Tuo 800€ on todellakin kova summa "vuokraksi"! Kyllä siihen täytyisi sisältyä ihan kaikki kiinteistön ja asumisen kulut ja jäädä vähän muuhunkin perheen kulutukseen varoja. Ajattelepa, sillä summalla vuokraisit aikamoisen lukaalin ihan sinun itsesi hallittavaksi! Tai maksaisit omistusasunnon lainaa ja kartuttaisit omaa pääomaasi. Myös minä pidän tilannetta kohtuuttomana sinun kannaltasi. Ei uutta puolisoa voi laittaa maksamaan edellisen liiton talouden menetyksiä.

Sisustele sinä huushollianne oman maksusi mukaan, jotta se tuntuu kodilta ja nuo omistus- ja talouskuviot myös oikeudenmukaisiksi. Ei yhtään hullummalta kuulosta ajatus, että sinullakin on jotain täysin omaa hankittuna, sellaista, jota ei tarvitse jakaa ja jossa pääomasi karttuu ja pysyy tallessa.

Miehesi karvaan kokemuksen seurauksena ajattelee asioita itsensä kannalta kannattavimpana, sinun täytyy ajatella samoin!

Kohtuullistamista

Tietysti tarkoitin, jotta sisusta oman MAKUSI mukaan....

ehdotus

Jos lasketaan, että miehen talon nykyarvo on 200.000 ja ostat siitä 25%, niin osuutesi arvo on 50.000, jonka verran joutuisit ottamaan lainaa. Huomioni kiinnitti kuitenkin tuo, että miehesi ei ole valmis antamaan sinulle talostaan kuin 25% (vetoaa sinun kohtuuttomaan lainataakkaan), mutta haluaisi ehdottamastasi mökistä kuitenkin sen 50%. Todella ovela mies. Mökkien hinnat kun voivat joissain kunnissa olla samanhintaisia tai jopa kalliimpia kuin varsinaiset asunnot: hinta voi lähetä helposti ainakin 100 - 200.000 tontteineen, näin karkeasti arvioituna.

Sinulla on nyt ollut varaa maksaa asumiskuluja 800e + muut kulut, joten miehen vetoomus, ettei hän voi myydä sinulle enempää kuin 25%, on vain peliä, jonka suurin hyötyjä on hän itse. Näin sen vaan itse näen. Ja sai käännettyä sen vielä niin päin, että tekee sinulle suurenkin palveluksen?

Ap

Talon arvon on noin 500 000 ja asumiskustannukset (lämmitys, sähkö, vesi) todella suuret. Jos ostan puolet tai sen kolmanneksenkaan ja osallistun noihin asumiskuluihin, vähän tiukille menee...

Kesämökki tähän päälle saattaa olla vain haaveilua, mutta ehdotinpa nyt sellaistakin vaihtoehtoa, jos ei suostuisi talosta mitään osuutta myymään.

Tartan

Minusta tämän pitäisi mennä niin että jos et omista osuutta talosta, niin maksat puolet asumiskustannuksista, eikä muuta.
Talo on miehen ja ei sinun osaasi silloin kuulu maksaa lainaa joka lyhenee hänelle tai remontoida
taloa omalla kustannuksellasi (jos et itse niin halua /pysty), koska et taas saa siitä tulevaisuudessa mitään hyötyä.

Jos taas ostat osan, niin maksat oman lainanlyhennyksesi ja puolet asumiskuluista.

Jos talon arvo on 500 00, niin ei kait se pakko ole siitä ostaa edes 25%? 20% on 100 000 ja 20 vuoden laina-ajalle siitäkin tulee korosta riippuen ainakin 500€ /kk lainan lyhennystä. Kyllä siinäkin on yhdelle ihmiselle maksamista ihan mukavasti.

Pääasiahan on kuitenkin se että sinulla olisi osuus talosta, joka on myös sinun kotisi ja se osuus takaa sinulle asumisoikeuden talossa vaikka puolisollesi tapahtuisi jotakin (tai jos jostakin syystä eroaisitte, niin sinulla on pesämuna uuteen asuntoon)

Ap

Näin tämä minustakin oikeudenmukaisesti menee, ja kyllä minulle tuo 20 %:kin riittäisi tulevaisuudenturvaksi. Tähän asti mies vain ei ole ollut halukas myymään osuutta talosta, mutta
on nyt taipumassa perusteluihini, kun olen selittänyt turvattomuuden ja "ulkopuolisuuden" tunteitani rautalangasta vääntäen. Että kyse ei ole rahanahneudesta tai laskelmoinnista (kuten exänsä toimet koki) vaan ihan tervettä realismista puoleltani.

Jos ei mies suostu tähän, niin tuolla 500 e/kk maksan omaa kesämökkiä. Jää vielä 300 e/kk varaa maksaa asumiskuluja miehelle. Molemmissa tapauksissa tilanne on parempi kuin nykyinen.

ehdotus

Avioliitosta leskeksi jäänyt saa kuoleman jälkeen jäädä asumaan toisen asuntoon, vaikka vainaja olisi omistanut sen, ja se on ollut puolisoiden yhteinen asunto. Perilliset eivät voi häntä häätää. Mutta elinaikana kannattaa tietenkin ostaa osuus asunnosta, eikä vain kartuttaa tuon miehen omaisuutta maksamalla asunnon käyttö-, ja ruokakuluja.

Sinuna ostaisin mökin sijasta vaikka halvahkon kaksion/yksiön, jonka voisit laittaa vuokralle, ja pitäisit ne vuokratulot 100% itsellesi.

"Avioehto ja lesken asumisoikeus

7.7.2008
Kuvat: OP-kanava Lähde: OP-Pohjola-lehti 2/08

Onko leskellä asumisoikeus, jos avioehdon mukaan toisella puolisolla ei ole oikeutta toisen omistamaan varallisuuteen? OP-Keskuksen lakimies vastaa.

Kysymys:

Olemme tehneet avioehdon, jonka mukaan kummallakaan puolisolla ei ole oikeutta toisen omistamaan varallisuuteen tai sen tuottoihin. Meillä on yhteisiä lapsia, sekä minulla on edellisestä avioliitosta lapsia. Jos mieheni kuolee ennen minua, onko minulla asumisoikeus mieheni omistamaan asuntoon?

Vastaus:

Leski saa lähtökohtaisesti pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan. Rintaperilliset ja mahdolliset testamentinsaajat voivat kuitenkin vaatia perinnönjakoa lesken eläessä. Leskellä on kuitenkin aina oikeus pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto, *jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly lesken varallisuuteen. Näin on siis myös silloin, kun puolisoilla on avioehto. Myös yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloon jääneen puolison hallintaan. Näin ollen, jos miehenne omistamaa asuntoa käytetään yhteisenä kotinanne eikä varallisuuteenne sisälly muuta kodiksi sopivaa asuntoa, Teillä on hallintaoikeus miehenne omistamaan asuntoon."

Olemme loisia

Nostan tämän keskustelun ylös.

Asun lasteni kanssa mieheni omistamassa asunnossa, josta maksan asumiskuluja ja osin ruoat, kuukausittain "vuokraa". Asunnosta en omista mitään, enkä halua ottaa velkaa.
Lapset ovat minun ja maksan heidät täysin itse. Uusperheenä nyt 5v, josta naimisissa 2v.
Nyt on mitta täysi. En ole sopeutunut tähän valmiiseen, kalustettuun kämppään, en ole sitä sisustanut enkä halua laittaa penniäkään omia rahoja remontteihin, pihakukkiin. Miksi? Avioehto tehty myös miehen kuoleman osalta, miksi kerrytän mieheni osuutta, jos kuolisisin, lapseni saavat tuskin muuta mukaansa kuin vaattensa. Kiitos minulle riitti!

ehdotus

Niin. eroa. Koeta sitten yksinhuoltajana yksin kerryttää perintöä lapsillesi. Samalla maksat itse, yksin kaikki ruuat ja muut menot itse, vuokra mukaan lukien.

Loinen

Niin, olen ent yh..been there, done that.
Joten ei mitään uutta. Mutta kuunnella nyt jumaliste tässä iässä ja ennen kaikkea antaa lasten kuunnella tätä jatkuvaa peeta, siitä kenen kodissa sitä oikein loisitaan. On muuten tosi hyvä kiristyskeino miehen ylläpitää minun, vaimon ulkonäkö-siivous-vaatimuksia, kun koskaan ei tiedä milloin saa kenkää "kodista" jos taso tippuu.
En halua kerryttää mitään maallista, omaa enkä toisen.

*Siri*

Ei se omaisuus kartu nytkään, mutta omassa kodissa sitä olisi kuitenkin täysivaltainen ihminen, joka saa itse päättää kodin asioista. Ilman kettuilua loisimisesta.
Ei noista kuvioista tule pidemmän päälle mitään, olen sen omakohtaisesti huomannut.
Paras vaihtoehto on hankkia uusi, yhteinen koti tai pistää kantapäät vastakkain.