eräs

Jos nyt ostaa kukkia pihalle, niin kaitpa niistä itsekin nauttii niiden kukkimisen ajan. Ei saisi ajatella noin kapea-alaisesti, että koristain toisen pihaa, vaikka itsekin sitä katselen.

Meillä myös mies omistaa tämän asunnon, jossa asumme ja minulla on oma kerrostaloasunto muualla. Myös auto on miehen. Hän maksaa asuntolainaa ja autolainaa ja kaikki asumiskulut. Minä maksan kaikki ruoka- ym. talouskulut. Molempien lapset ovat aikuisia ja asuvat muualla.

Mutta minä ostan kodinkoneita, pihakalusteita, kukkia ja pensaita pihalle, kaikki liinavaatteet ja paljon myös kalusteita kotiin, lahjoja molempien lapsille ja lapsenlapsille. Olemme olleet yhdessä 14 vuotta ja meillä on avioehto. Tosin minä saisin mieheni kuoleman jälkeen jäädä asumaan tähän asuntoon, mutten kuitenkaan pystyisi siihen rahallisesti enkä käytännössä isoa taloa huoltamaan.

Varsinaiseen talon tai pihan isoon remonttiin en osallistu, mutta kaikkeen "irralliseen". Meillä on suunnilleen samansuuruiset tulot ja suurinpiirtein menotkin tulevat näin tasatuiksi. En katso olevani loinen tai ryöstetty, vaikka en perikään mitään. Ei hänkään peri minua, jos kuolla kupsahdan ensin.

N50*

En ikinä suostuisi muuttamaan toisen valmiiseen kotiin. Jos yhteen muutetaan, myydään omat kämpät ja ostetaan uusi yhteinen samalla panoksella molemmat, joka on molempien koti alusta asti ja yhdessä kalustetaan.

eräs

Jos toinen osapuoli on asunut vuokralla, niin eipä sillä ole rahaa sijoittaa omaan asuntoon. Kalustaminen on asia erikseen. Siinä olen samaa mieltä, että varsinkin exän vanhat tavarat kiertoon ja hankitaan uudet yhdessä.

N50*

No kyllä sitä lainaa pankista saa asuntoa vastaan.

eräs

Siis esimerkiksi 200 tuhatta euroa pankista ilman etukäteissäästöä? Se on paljon rahaa ja vaatii tosi pitkän maksuajan, jos sellaista edes myönnettäisiin.

Miäs

Talo minullakin. Velaton. Eikä muutakaan lainaa. Seurustelusuhde on muuttumassa yhteenmuuttamiseen mutta ongelmana kuulemma on talon omistaminen. Minun pitäisi kuulemma nyt myydä osa talostani hänelle koska hänelle ei muuten kerry omaisuutta. Itse ajattelen asiat niin että maksaisimme menot, vesi, sähkö, vakuutukset, verot, puoliksi. Minä maksaisin remontoinnin ja muut kiinteistön arvoa nostavat menot. Minun mielestäni tämä olisi reilu jako. Mitä mieltä olette Ellit, onko jako mielestänne reilu vai ei.

Norppa

Ihan kuulostaa reilulta. Kertyyhän puolisolla omaisuus, kun hän laittaa ne rahat, joita meinasi käyttää talonpuolikkaasen, vaikkapa osakkeisiin tai laittaa korkeakorkoiselle tilille, ostaa taidetta, tai muuta joissa arvo säilyy tai jopa kasvaa.

Meillä melko tuore avoliitto. Asumme minun osakkeessani, mieheni osake on vuokralla. Laitamme tuossa joulun jälkeen hänen asuntonsa myyntiin ja kun kaupat tulee, alamme katselemaan yhteistä asuntoa ja myymme myös minun osakkeeni pois.

Raha-asioista ei ole riitaa. Ne rahat jotka yli jäävät, laitamme yhteiselle säästötilille josta nostamme mm matkarahaa kun lähdemme reissuun. Meillä tietysti helpottaa se, että käteen meillä jää suunnilleen saman verran. Miehelle hiukan enemmän, mutta yhdessähän tässä on tarkoitus elää ja olla. Mieheni sponssaa myös vapaaehtoisesti tytärtäni, joka asuu poikakaverinsa kanssa yhdessä. Saavat mm ajella miehen autolla, jos omassaan ei ole bensaa, ostelee joskus herkkukasseja, ym pientä joihin opiskelijoilla ei välttämättä ole rahaa, vaikka käyvät opintojen ohessa töissä.

siis millä

tavoin maksaa lainaa suuren osan? Eihän asuminen ole kellekään ilmaista, ei missään. Muut asiat kun tuo raha on tuossakin tapauksessa päällimmäisiä eli en henkiset asiat, tuossa tuntisin olevaní joka tapauksessa siivellä eläjä vaikka maksankin vuokráa eli osallistuisin omalta osaltani elatukseen. Neutraali ratkaisu oli myydä tuo talo (mutta ei taida onnistua..) ja ostaa uusi yhteinen.

Miähelle

Tasapuoliselta kuulostaa, kun käyttökulut puolitetaan. Tietysti siinä tapauksessa, jotta tulonne ovat kutakuinkin saman suuruiset tai kulut kohtuulliset suhteessa myös naisenpuolen tuloihin nähden. Kiinteistöverot eivät ole käyttökuluja, ne tulevat mielestäni sinun kustannettaviisi.

Ollaanpa sitä sitten avo- tai avioliitossa, tulisi kummankin elintaso olla samanlainen. Kun asiat ovat rahoineen balanssissa, ei siinä niuhoteta joka lanttia.

Silloin kun on sinun ja minun lapsia, tilanne saattaa tulla ongelmalliseksi. Kummankaan kun ei pitäisi kokea olevansa hyväksikäytettävänä eikä käyttäjänä. Raha ei ole ainoa mittari, kyllä työllä ja talouden ylläpidollakin on "hintansa".

Minä suhtaudun siten, että raha ei tee onnelliseksi. Jos löytää sen oman puoliskonsa ja on hänen kanssaan onnellinen, mitä virkaa niillä tileillä lojuvilla rahoilla on? Kyllä niillä on kohtuullista ja oikeudenmukaista tehdä perheen olo ja elo hyväksi, rahalla ei ole itseisarvoa eikä sitä voi syödä!