|
Muuttuuko tilanne sitten miksikään, vaikka olisitkin yksinhuoltaja? Kyllähän silloinkin lapsen pitäisi voida tavata isäänsä, mutta jos isä tekee ohareita, niin miten se eroaa yhteishuoltajuustilanteesta?
Yhteishuoltajuudessa on aina se ongelma olemassa, että jos toinen osapuoli (yleensä siis se etävanhempi) haluaa tehdä tietynlaista kiusaa, niin se onnistuu. Ei tosin kovin monissa asioissa, mutta joissakin sellaisissa, missä tarvitaan suostumus molemmilta vanhemmilta johonkin asiaan. Esim. jos lapselle haetaan passia, siihen pitää olla kummankin allekirjoitus. Olen kuullut tapauksesta, jossa isä ei piruuttaan kirjoittanut nimeään, jolloin lapsi ei tietenkään sitten saanut passia, eikä voinut osallistua ulkomaille suuntautuvaan luokkaretkeen.
Tai se, että lapsi ei saa muuttaa toiselle paikkakunnalle ilman etävanhemman suostumusta. Se on kyllä aika teoreettinen juttu, koska pitää olla tosi painavat syyt olla antamatta suostumusta.
Voisiko käydä niin, että tämä miehesi tekisi tämänlaista kiusaa?
Jos hän on vain alkoholin takia kykenemätön yhteistyöhön, niin eihän se asia miksikään muutu, vaikka hän ei huoltaja olisikaan. Millä lailla ajattelet yksinhuoltajuuden helpottavan elämäänne? Kuinka paljon oikein olette tekemisissä lapsen isän kanssa ja mitä ne asiat oikein ovat, joissa tätä isää sitten muuten niin paljon tarvittaisiin, kuin tietysti lapsen tapaamisissa? Minun käsittääkseni tapaamisoikeus on joka tapauksessa, on sitä sitten yhteishuoltajuus tai ei.
Olen kuullut, että yhteishuoltajuuden purkaminen on hirveän vaikeata. Joten kannattaako lähteä tähän prosessiin hermojaan menettämään?
| 
