iskä 38v

Uusioperhe ollaan. Poikani 11 v. Äiti laittaa kaverimaisia viestejä joka päivä pojan kännykkään tyyliin:

Koita pärjätä, olet rakas, Hyvää yötä rakas, Rakastan sinua, Oliko kova ukkonen teillä, Onko kivaa, Koiraltamme terveiset, jne. ja kauhea kasa hymiöitä perään :) :)

Poika ei juuri koskaan laita viestiä oma-alotteisesti, paitsi vastaa noihin.
Muutenkin poika kyttää puhelintaan muita meidän lapsia enemmän.

Viestien vastanottoajat saattavat olla 22.30, kuten eilenkin. Tällöin meillä ollaan jo yleensä nukkumassa. Sitten poika vastaa unissaan 02.30 viestiin: hyvää yötä. (sattui heräämään, ja katsomaan puhelintaan)

Kyseessä ei ole mitenkään äitin huoli lapsestaan, vaan pikemminkin hän haluaa, että poika ei unohtaisi äitiään. ?????

Taidan ottaa puhelimen pois nukkumatilasta, jotta yöt rauhoittuu. Joskaan en halua syytettä yhteyden pidon ehkäisemisestä.

Kaikki kai juontaa siiihen, että poika on ilmaissut haluaan muuttaa meille jo pitkään, mutta äiti ei anna. hän haluaa olla jotenkin neiti domina. Harmittaa pojan puolesta. Kummasakaan perheessä ei ole mitään alko-ongelmia, tms. Äiti vaan taitaa olla jäänyt teini-asteelle. Kun miettii seurauksia tuosta sitovuudesta/roikkuvuudesta ja päälle dominoinnista, niin taitaa olla tulossa peräkammarin poika, ellei muutosta tapahdu.

Romycat

Hän on pojan äiti ja varmaan kaipaa tätä. Ei siinä mistään dominoinnista ole kyse vaan äiti-lapsi -suhteesta jota äiti varmasti haluaa ylläpitää.

Irena

No ei tuon perusteella kyllä voi vielä väittää, että äiti ROIKKUU lapsessaan.

Ja mitäs pahaa siinä on, vaikka vähän "roikkuisikin." Äidillä on äidin tunteet ja kenties jopa ikävä lastaan. Eikös saisi olla?

Puhelimen voi tosiaan ottaa yöksi pois päältä, niin monessa paikassa tehdään. Eli kun mennään nukkumaan, puhelin sammutetaan. Voithan opettaa pojalle, että siinä nukkumaan käydessään hän itse laittaisi äidilleen Hyvää yötä -viestin, tai soittaisi äidilleen hyvän yön toivotukset. Sitten puhelin suljetaan ja käydään unten maille.

Ei pojasta mitään peräkammarin poikaa tuon perusteella tule, hei HALOO! Mietippä nyt tarkemmin. Poika on vielä lapsi. Ei hänen tarvitse mitään pesäeroja vielä alkaa vanhempiinsa rakentamaan. Se tapahtuu sitten murrosiässä tai myöhemmin. Kyllä poika itse hoitaa nämä äidin "dominoinnit" sitten kun aika tulee, joten ole huoletta.

Elämää nähnyt

Sinunkin ymmärtäväisyydessä taitaa olla melko pahoja puutteita. Elämä ei ole näköjään vielä tarpeeksi kasvattanut ja kolhinut. Puhelin pitää laittaa yöksi kiinni ja on siinä vähän järkeä jos ei sellaista toimintoa osaa vaan pitää valittaa. Meilläkin sammutetaan puhelin aina kun mennään nukkumaan. Lapsethan ei yleensä tekstittele muiden kuin kaveriensa kanssa. Ei kukaan vaivaudu vanhempiensa kanssa tekstailemaan ellei tarvitse rahaa. Eikö ole hyvä asia jos vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsistaan mitenkä sitten kukin omalla tavallaan.

Meistä sisaruksista (kolme oli halunnut tehdä) kun isä ei ollut kiinnostunut millään lailla niin kauan kun elatusmaksuja tarvitsi vältellä ja maksatuttaa veronmaksajilla omien kakaroidensa elättäminen. Sitten olisi ilmestynyt vain arvostelemaan myöhemmin kun olimme itsemme elättäneet kuusitoista vuotiaasta lähtien, maksaneet itse opintomme ja oppineet pärjäämään. Mieheni heitti sen retkun pihalle kun änkesi kotiimme ja alkoi vaan vittuilemaan.

Jos mitään kiinnostusta vanhemmilla ei ole lapsiaan kohtaan niin sehän vasta surullista onkin ja lapset kyllä sen muistavat lopun ikäänsä. Olen samaa mieltä muidenkien kanssa ettei peräkammarin poikaa siitä tule mutta sinulla kun on uusperhe niin pitää aina jostain tehdä syntipukki ja ottaa jokin sorrettava kun et ole onnellinen. Uusperhettä jos perustaa pitää olla sosiaalinen ja ymmärtäväinen ihminen tai muuten se ei onnistu. Pahinta se on jos se uusperhe on itselle ensimmäinen ja kumppanilla on jo takanaan entisiä perheitä. Silloin on vaikeinta hyväksyä että joillakin on jo edellistäkin elämää takana eikä ole aloitettu ihan puhtaalta pöydältä. Jos ihan oikeasti et ole onnellinen uusperheesi kanssa niin kannattaa hakea apua etteivät lapset tule kärsimään. Uusperhettä peustettaessa pitäisi tietää että on paljon muitakin ihmisiä jotka vaikuttaa elämään eikä vaan minä itse.

Sinun omista tekemistä kakaroista voi tulla präkammarin poikia ja mitä ties luusereita, työttömiä melko varmuudella kun töitä ei ole enään kuin joillekkin. Olet vihdoista viimeinkin löytänyt jonkun äijän joka tekee kakaroita jotta pääset töistä pois ja saa vihassaan arvostella miehen edellisiä perhe yrityksiä. Varmasti vituttaa kun et ole se ensimmäinen yrittäjä ollut etkä edes viimeinen sillä sellaisille miehille ottajia löytyy. Ne miehet ovat tosi suosittuja jotka suostuu ämmän vaatimuksiin mihinkä tahansa. Sinulla on varmasti joku epäonnistunut parisuhde takanasi ja siitä kakaroita myöskin mutta et kerro. Omat kakarat ovat täydellisiä eikä niistä voi tulla peräkammari asukkeja kun ne ovat niin viisaista eroperheistä ja muiden eroperheiden kakarat ovat tuhoon tuomittuja.

kohtuudella

Asia pitäisi voida sopia, että kerran tai kaksi kertaa päivässä voi olla yhteydessä ihan vaan kuulumisia vaihtaakseen tai toivottaakseen hyvää yötä. Jos tulee jotain ihan oikeaa asiaa, joka pitää hoitaa saman tien tai samana päivänä, niin se hoidetaan. Säätietojen vaihto ja muu hoidetaan sitten kun poika on äitinsä seurassa. Tämän tietenkin pitäisi olla isän, äidin ja pojan yhteinen sopimus. Poika on sopimuksessa tärkein.

Yöksi puhelin suljetaan esimerkiksi kello 9.

Alkuperäisestä viestistä on vaikea sanoa, onko äiti vain ikävissään vai onko hän läheisriippuvainen.

iskä 38 v

Tota-öö, heh.. "Elämää nähnyt" voi avata oman topikin omilleen ongelmilleen.. Olen katsos ko. pojan isä, (siis selkeästi mies) kuten varmaan nimimerkistä jo olisit huomannut.

Oliko tää jotenkin arka aihe, kun herätti tuollaista mesoamista?

Tuo puhelin kiinni klo 9 kuulostaa hyvälle.

Tilanne on oikeasti sellainen, että poika on surullinen, kun äiti ei päästä isän (siis minun) luokse. Voinen vielä valottaa sen verran, että meillä täällä on ihan onnellinen uusioperhe, johon kuuluu nyxän puolelta 2 vallan kivaa likkaa. ja kaikkia lapsia osataan rakastaa yhtä lailla, olipa ne sitten omia tai kumppanin. :)

Usein joudun muistuttamaan äitiä sovituista tapaamisistakin, koska äiti keksii aina jotain verukkeita. En vaan ymmärrä, että mikä tälläisellä itsekkäällä äidillä on ongelmana: Lapsi on hänen itsetunnon jonkinlainen tuki. Ja sehän on ihan väärinpäin.

äidin mielpiteitä

Oletan että teillä on jonkinlainen yhteishuoltosopimus? Äiti lähivanhempi isä etä-, ja poika viettää x.aikoja isällään?

Ennen kuin otat pojalta puhelinta pois, keskustele asiasta äidin kanssa. On kai ihan soveliasta että äiti pitää yhteyttä poikaan vaikka poika on isänsä luona, mutta ei ole tarkoitus "roikkua". Äidin täytyy antaa pojalle ja isälle aikaa. Sen lisäksi äidin ON luotettava siihen että isä pärjää poikansa kanssa. Jos epäilee ettei pärjää, silloin on asia hoidettava suoraan isän kanssa eikä pojan välityksellä. Poika ei todellakaan "unohda" äidin rakkautta isänsä luona, vaikka keskittyykin muihin asioihin. Eli isän kanssa touhuamiseen (tai isän luona, vaikka touhuilisi jotain omiaan).

Pitäisin alkuvaiheessa normaalina päivittäin kerran yhteydenpitoa, mutta parissa viikossa yhteydenpito voisi tapahtua vain jos on jotain todellista asiaa, mikä ei ehdi odottaa pojan paluuta äidin luo. Jos on kyse vanhempien huoltajuusasioista, tällöinkään asiaa ei hoideta pojan välityksellä vaan suoraan vanhempien kesken. Pojalla on toki avoin kortti milloin tahansa ottaa yhteyttä äitiinsä, mutta äidin pitäisi käyttäytyä toisella tavoin.

Kääntäen: eihän isäkään roiku pojassa tämän ollessa äidin luona? Isä voisi sen ottaa puheeksi lapsen äidin kanssa. Koko tämän sirkuksen.

Tekstiviestineurootikkoja on nykyään myös aikuisissa. Se ei tarkoita roikkumista viestien kohteissa. Olen itse joutunut kahdelle tuttavalleni huomauttamaan, etten jaksa jatkuvaa tekstiviestiräpyttelyä. Ihan turhanpäiväisiä vitsejä, diibadaabaviestejä ym. Toinen näistä loukkaantui ilmeisesti ikihyviksi, toinen vain lopetti viestittelyn. Ehkä pojan äidillä on joku neuroottinen tarve vain naputella? Selvitä kohdistuuko se myös äidin muihin tuttuihin. On lapsen kannalta väärin kasvattaa hänestäkin tällainen neurootikko. Äidillä pitäisi olla vastuuntuntoa.

Kun äidin kanssa on puhuttu, on annettava äidille tilaisuus osoittaa että ymmärsi mistä on kyse. Äiti voisi puhua pojalle, että vaikka ei enää niin usein tekstittele, niin äiti rakastaa ja muistaa poikansa kuitenkin. Ja että äiti antaa pojan keskittyä isällään olemiseen.

Isällä on toki vastuu pojan yörauhasta. Aivan hyvin tuon jälkeen isä voi sopia pojan kanssa, että kun mennään nukkumaan puhelin laitetaan äänettömälle, eikä sitä sitten räplätä. Isä voi myös laittaa puhelimen toiseen huoneeseen. Ikävää, jos lapsille tulee riippuvuus että aamullakin ensimmäiseksi on päästävä puhelimen kimppuun. Ensin heräillään ja vasta sitten puhelin. Muutakin tekemistä lapsilla varmasti on, tai pitäisi olla.

Jos äiti pitäytyy "oikeudessaan" roikkua lapsessa puhelimen välityksellä, voi isä aivan hyvin käydä juttelemassa asiasta lastenvalvojan kanssa. Että mikä on vielä ns. normaalia ja mikä enää ei. Kun isä saa jotain kantaa tähän (mikä todennäköisesti on pitkälle isän kanta), voi puhelinrajoituksista sopia pojan kanssa. Onko lapsen halu isänsä luo muuttamiseen perua siitä että iti myös omassa kotonaan roikkuu lapsessa liikaa ja lapsi kokee tämän ahdistavana? Siitäkin voisi puhua lastenvalvojan kanssa, että mikä on lapsen motiivi isän luo muuttoon.

Erosin itse 8 vuotta sitten. Yritin pitää yhteyttä lapsiini heidän ollessa isällä. Nuorempi vastaili kiltisti, vanhempikin aluksi. Sitten vanhempi alkoi olla ärtyisä, kunnes käski minun lopettaa jatkuvan vahtimisen. Selittäessäni omia perusteluja, että halusin heidän muistavan ettei äiti ole unohtanut jne sain vain päin naamaani että jollen heti lopeta heidän häiritsemistä niin he eivät enää pidä sitä rakkautena. Vanhempi oli 12 nuorempi 10, ja vanhempi piti myös nuoremman puolia. Kyllähän minä sen sitten ymmärsin. En halunnut joutua sotajalalle lasteni kanssa tuollaisen takia. Eikä siinä sitten mitään. Joskus oli joku harrastuksiin liittyvä asia hoidettava kun lapset oliisän luona mutta vähitellen minäkin opin olemaan itsekseni ja huolehtimatta lapsista kun olivat isällään. Vaikka mies olikin mikä nyt oli, niin hänellä oli kuitenkin nainen siinä talossa, jonka uskoin puuttuvan mikäli mies jollain tapaa laiminlöisi lapsia tai ei antaisi heille liikaa vapauksia ikään nähden. Mies oli ns kiltti isä, jota lapset joskus pyöritti miten halusi.

tzimpa

Luulisin, että äiti ei pidä yhteyttä häiriköidäkseen, vaan ehkä siksi, että hän ei osaa kunnolla olla yksikseen. Minullakin meni eron jälkeen varmaankin pari vuotta, että opin nauttimaan yksinolosta kunnolla. Silti esim. ukkossäällä mietin, että ovathan lapset varmasti sisällä jne.

Meillä lapset ovat viikko-viikko -periaatteella. En kiellä lapsia pitämästä yhteyttä isäänsä ja vastaavasti sama toimii toisin päin. Nuorempi saattaa joskus ikävöidä ja silloin soitella/tekstailla aika lailla, mutta isompi on sopeutunut systeemiin hyvin, joten annan hänen olla rauhassa enkä välttämättä tekstaa kertaakaan hänelle viikon aikana ellei ole asiaa.

Usein lapsi ikävöi poissaolevaa vanhempaa varsinkin, jos sen etävanhemman luona on kivaa. Isokaan lapsi ei välttämättä tajua, että siellä lähivanhemman luona on enemmän läksyjen tekoa ja rutiineja kuin etävanhemman luona varsinkin, jos etävanhemman luona ollaan vain joka toinen viikonloppu. Jos kuitenkin koulunkäynnin yms. osalta onnistuu tiheämpi tapaaminen, niin voithan ehdottaa huoltajuussopimuksen tarkistamista. Jos kyse ei ole rahasta, voit tietysti pyytää, että saisit pitää lasta ylimääräistä aikaa.

iskä 38v

kiitti vastauksista. Tuota tapaamisoikeuden muuttamista olen yrittänyt, mutta täytyy sanoa, että Jyväskylän maalaiskunnan lastenvalvojat ovat todella kummallisia: "eiköhän nyt kuitenkin jatketa näin, kun se on hyvin mennyt" No kun ei mene hyvin..

maatuska

Minkähän ikäisenä lapsi saa päättää kenen luona asuu.. olisikohan 12v lähtien?

Jos paikallinen sosiaalitaho ei opasta, niin kysy Mannerheimin Lastensuojeluliitolta, tai muualta.

oikaisu

Lapsi ei 12-v ikäisenä itse päätä sitä, missä hän asuu, vaan vanhemmat edelleenkin keskenään sopivat, missä lapsi asuu. Tosin siinä vaiheessa on hänen mielipidettään kuunneltava ja vanhempien tulisi antaa painoarvoa asialle.

Minusta AP:n ongelma vaikuttaisi siltä, että asiasta voidaan sopia vanhempien kanssa keskenään eli voit sanoa, että jotta yöt rauhoittuvat, niin kännykkä laitetaan pois päältä esim. klo 21, jolloin myöskään kaverit eivät voi laitella viestejä. Lasta voi myös kannustaa sanomaan oman mielipiteensä niin, että hän uskaltaisi sanoa äidilleen, että: "Pärjään ihan hyvin, nähdään jo parin päivän päästä, ei tartte laittaa tekstareita".

Minusta AP:n lapsi ei kasva mammanpojaksi vain siksi, että hänen äitinsä pitää häneen yhteyttä usein. Tiedän paljon kaveripiiristäni kavereita, joilla omat lapset ovat myös Facebook-kavereita ja siellä näkyy, miten esim. omat lapset kommentoivat äitiensä/isiensä FB-statuksia.

Jos asutte lähekkäin ja lapsi pääsee itse kouluun hyvin kummasta tahansa kodista käsin, niin otapa puheeksi ex-vaimon kanssa se, että huoltajuussopimusta muutettaisi viikko-viikko -systeemiksi. Kun lapsi täyttää 12-v, niin voit viimeistään silloin sitten ottaa yhteyttä huoltajuusasioissa kuntaan ja varata ajan siihen, että sopimusta katsotaan uusiksi siksi, että lapsi niin haluaa.

Korostaisin kuitenkin edelleen sitä, että äiti ei välttämättä ollenkaan ole huono äiti. Tuskin kukaan on täydellinen (sinäkään...), joten jos äidin ainoa huono puoli on takertuvuus, niin on paljon lapsia, joilla asiat ovat vieläkin huonommin.

Off topic: meillä lapset ovat olleet eri tavoin eli lähihuoltajuus on ollut välillä isällä, välillä äidillä, välillä 50/50 ja välillä esim. 10 + 4 systeemillä. Hyvässä vanhemmuudessa kummallakin kodilla on merkitystä ja lasten paras toteutuu siitä huolimatta, kuka on tällä kertaa lähihuoltajana.

ehkäpä

ehkäpä kysymyksessä onkin "ylihuoltajuus" joista on monia eri tason asteita olemassa. Katsoin tässä ohjelman "helikopterivanhemmista" ja tässä hyvä yleiskatsaus siihen mistä asiassa oikein on kysymys: Takkirauta: Curling ja helikopterit

kyl kyl

Jotenkin paistaa läpi että olet mustasukkainen exällesi ja ehkä katkerakin. Koeta nyt vain ymmärtää että pojallasi on rakastava ja huolehtiva äiti. Ja se ei taida sinua miellyttää. Hyi millainen mies.