Loukkaannuinko aiheetta

Olen melkein 40 vuotias nainen ja minulla on yksi lapsi. Olen itse avioeroperheesta, eli uusioperheen ongelmia on tullut koettu ihan itse. Isäni meni naimisiin naisen kanssa, joka on ollut minua kohtaan melkoisen kurja ja ilkeä monellakin tapaa. Heille syntyi yhteisiä lapsia kaksi, kaksoset, jotka ovat siis minun sisarpuoliani.

Isäni kanssa olen aina ollut tekemisissä, jos ei nyt joitain pausseja lasketa mukaan. Mutta meidän suhde on lähinnä puhelinsuhde, koska asumme kaukana, eli näemme yleensä kerran vuodessa viikon tai kahden ajan.

Nyt kesällä olimme heillä käymässä kolmen ja puolen vuoden jälkeen lapseni ja mieheni kanssa. Heidän kotonaan huomasin, että monella seinillä oli valokuvia näistä sisarpuolistani miehineen. Minusta ja lapsestani ei ollut yhtään kuvaa missään, eikä tietysti miehestänikään. No kävimme sitten myös loma-asunnolla ja ei yhtään kuvaa sielläkään meistä, mutta näistä sisaruksistani kyllä oli valokuvia sielläkin.

Minusta siis tuntuu, että en ole yhtään tärkeä isälleni, eikä edes lapseni. Kaikki on pelkkää näyttelyä ollut. Olenko ihan ääliö kun minusta tuntuu tuolta vai tuntuisiko se teistä muistakin pahalta? Olen miettinyt, että lopetan tämän näyttelemisen ja lopetan yhteydenpidon kokonaan heihin kaikkiin.

Nyt on tullut mieleen ne kaikki vääryydet, joita olen joutunut kokemaan koko ikäni, se eriarvoisuuden tunne ja tuntuu etten mitenkään saa niitä mielestäni pois. Kerronpa alempana joitakin esimerkkejä.

Kävin toki heillä aina n. 15 vuotiaaksi asti joka toinen viikonloppu, mutta minun tehtäväni oli lähinnä toimia ilmaisena lapsenvahtina siskoilleni, jotta isäni ja vaimonsa pääsivät kylään tai tanssimaan. Matkoille minua ei koskaan pyydetty mukaan, sain kyllä sen jälkeen kuulla tarinoita mitä sisareni olivat sanoneet, tehneet tai syöneet ja katsella valokuvia ja olihan minulle joku pieni tuliainen tuotu tietysti. Jos oli jotain ns. perhejuhlia isäni vaimon puolelta ja se oli viikonloppu jolloin minun piti mennä sinne, niin sanottiin etten voi tulla, koska minä en ollut tervetullut juhliin. Kerran taas minä menin yhden kaverini kanssa yksiin kotibileisiin, joka oli noin 30-40 kilometrin päässä heidän kotoaan, isäni vei minut ja sovittiin, että soitan klo 22 illalla, että tulee hakemaan. Soitin heillä ei ollut ketään kotona, kukaan ei vastannut. Lopulta minun piti liftata yksin sieltä. Kyytiin minut otti mies, joka paljastui matkalla runkkariksi. Pääsin kuitenkin autosta pois, mutta jouduin kävelemään heille takaisin tosi pitkän matkan. Isäni vaimo oli kuulemma sanonut isälleni, että oli antanut minulle taksirahat paluuseen, joten he olivat lähteneet kylään jonnekkin. Kerran sitten taas siellä ollessani heillä oli vieraita ja satuin kuulemaan, että he, siis isäni ja vaimonsa, lahjoittivat sisarilleni joka toinen vuosi heidän tililleen sen verran, kun sai verottomana lahjoittaa. Minulle ei koskaan oltu avattu tiliä ja ei annettu lahjoituksia. Rahaa toki olen isältäni saanut muuten, mutta en varmasti koskaan niin paljoa. Ja muutenkin se piti hoitaa salaa, koska vaimo suuttui jos minulle isäni antoi jotai. Jokunen vuosi sitten toinen sisareni kysyi minulta, että miksi minä olen ollut niin hankala, että onko minulla ollut hankala lapsuus? Ja rahoista kuulemma isäni vaimo suuttui, koska heilläkin oli kuulemma joskus tiukkaa ja sitten vielä minullekin piti antaa. No ulkomaillakin he toki kävivät melkein vuosittain. Nyt vanhempana niistä ei toki enään edes kerrottu minulle, sitten tuli vain jostain ilmi, että olivatkin käyneet siellä ja siellä.

Kommentoikaa mitä mieltä olette? Olenko ihan naurettava kun ajattelen noin ja tunnen oloni loukkaantuneeksi tuollaisesta mitättömyydestä kuin valokuvat? Ja olenko ihan naurettavan herkkä, kun en saa mielestäni noita menneitä mielestäni pois? Ehkä olen vain kateellinen luonne, kuten isäni vaimo on minua monesti kuvaillut.

niinpä

Et ole kateellinen luonne ja ihmettelen isääsi, joka on kohdellut, ja sallinut sinua kohdeltavan, noin eriarvoisesti.

Jos yhteydenpidosta on tuloksena sinulle vain pahaa mieltä ja kaikkien vanhojen vääryksien puntarointia, päästä irti.

Kuulostaa siltä ettei isäsi edes tajua kohdelleensa sinua epäoikeudenmukaisesti.

Paljastuiko koskaan, ettei isäsi vaimo ollut antanut sinulle taksirahoja ja sait liftata? Mikä oli isäsi reaktio?

Olen pahoillani, mutta päävastuu tässä kaikessa väärydessä on omalla isälläsi. Hänen olisi pitänyt suojella sinua ja pitää puoliasi.

ap

Kiitoksia vastauksestasi ja mielipiteestäsi. Välillä mietin, että olen vain yliherkkä ja ehkä kateellinenkin luonne, että ei minun pitäisi noita vanhoja pohtia, että menneet ovat menneitä. Harvoin noita asioita enään ajattelinkaan, ennen kuin tänä kesänä näin valokuvia sisaruksistani useassa huoneessa ja seinillä ja meistä ei yhtään kuvaa missään. Miesystäväni sanoi isälleni, että täytyy näköjään mennä naimisiin, jotta teidän kotiinne saa kuvan esille. Itse en saa sanottua asiasta isälleni, koska minuun sattuu niin tämä asia ja en pysty itkemättä asiasta puhumaan. Ja se hävettäisi. Ja tunne itseni idiootiksi, pikkumaiseksi, naurettavaksi ja kateelliseksi.

Kyllä se tuli selväksi isälleni, ettei niitä taksirahoja ollut minulle annettu. Olin raivoissani kun he saapuivat kotiin ja syytin isääni siitä nuoruuden vimmalla, ettei välitä minusta vähänkään ja lähdin heiltä pois seuraavana aamuna junalla ja vannoin etten koskaan enään palaa sinne. Sanoin isälleni, että voi unohtaa minut ja että minulla ei ole isää enään tästä hetkestä alkaen. Isäni soitti usein seuraavien kuukausien aikana ja laskin aina luurin kiinni, minulla ei ollut mitään sanottaa hänelle. Lopulta äitini kautta kuulin, että syy oli ollut isäni vaimon, joka olisi sanonut isälleni, että oli antanut minulle taksirahat.

Niin isäni vikahan se on loppujen lopuksi, että on antanut minua kohdella noin. Ehkä todella on niin, että parempi päästää irti vain. Siitä on nyt n. kuukausi aikaa kun viimeeksi puhuimme puhelimessa ja olin masentuneen kuuloinen. Isäni oli soittanut sitten äidilleni kysyäkseen, että tietääkö mikä minulla on. Jossain muodossa hän kuitenkin todennäköisesti välittää.

Tumma Miritza

Moi! Kyllä minä ymmärrän sinua oikein hyvin. En pidä sinua minään turhan mustasukkaisena ja vanhojen asioiden hautojana. Onhan sinulla ollut syytä ollakin loukkaantunut kohtelustasi.

Noista vieraista, joista kerroit, ja heidän rahalahjoituksistaan. Olisko niin, että he olivat isäsi vaimon kautta sukua tai ystäviä, kenties jopa näiden sisarpuoliesi kummeja? Silloin ymmärtäisin rahan tallettamisen lapsille. Se, että sinä jäit näistä ilman, on kohtalosi. Eipähän meistä suurimmalle osalle rahoja kukaan talleta, joten omillammepahan joudumme aloittamaan.

Sisaruksiisi nähden taas toisaalta sinulla on koko ajan ollut oma tahosi, eli äitisi puoleinen suku ja ystävät, joihin taas sisarillasi ei ole ollut kosketusta. Olisihan ollut ihanaa, jos siellä olisi ollut joku, joka olisi vuorostaan suosinut sinua erityisesti.

Valokuva-asiasta taas tulee mieleen, että yleensähän se on perheen naispuolinen ihminen, joka niillä kotia sisustaa. Harvemmin ne miehet tällaisista mitään perustaa, joten sisarpuoliesi äiti tässä on mestarina ollut. Hän niitä kuvia sinne on ripustellut, ja tietenkin sitten vain niitä omien lastensa kuvia. Mikä on kyllä varsin typerää, pitäisihän hänen tajuta ottaa miehensäkin huomioon ja tämän lapsi ja lapsenlapset. Isäsi ei miesten tapaan ehkä edes ajattele asiaa.

Isäsi vaimo on ollut vain ihan tyypillinen kakkosvaimo. Noin ne käyttäytyvät lähes kaikki. Miehen entinen elämä on jotenkin mitätöitävä, ja jos sitä ei voi ihan kokonaan tehdä (esim. jos siitä on lapsia) niin joka tapauksessa mahdollisimman vähän siitä on oltava muistutuksia. Tästä olet sinä sitten joutunut kärsimään. Tuokin on ihan tyypillistä, että leimaa sinut kateelliseksi, kun olet vain halunnut tasavertaista kohtelua.

Tällaisten "vääryyksien" oikaiseminen enää tässä vaiheessa on äärettömän vaiketa, oikeastaan mahdotonta. Jos haluat reilua keskustelua asiasta, siitä voi helposti kehkeytyä vain mahtava riita, ja lopullinen välirikko, ja jälleen kerran sinut leimataan äitipuolesi taholta ties miksi. Ehkä tuo suunnittelemasi yhteydenpidon kokonaan lopettaminen voisi olla parasta sinulle. Jos he sitten vaikenemistasi joskus ihmettelevät, voit sanoa, että et ole koskaan saanut tuntea kuuluneesi siihen perheeseen eikä sinua ole kohdeltu oikeudenmukaisesti heidän taholtaan.

ap

Kiitoksia vastauksesta Tumma Miritza.

Taisin ilmaista itseäni hieman heikosti noiden rahalahjoituksien suhteen. Siis isäni vaimo kertoi vieraalle heidän, hänen ja isäni, tekevän talletuksia sisarillen aina kun laki sallii, sen enimmäismäärän, ei siis ne vieraat lahjoittajina ole.

Totta se varmasti on ollut se vaimo joka on ne kuvat laittanut ja isäni tuskin tuollaisia asioita edes ehkä huomaa, tai mistäpä minä sen tietäisin.

Ehkä todella parasta voisi olla se, että jättäisin sen yhteydenpidon kokonaan siihen perheeseen, vaikka toisaalta en haluaisi aiheuttaa suruakaan isälleni, mutta toisaalta joka ainut kerta kun nähdään pahoitan mieleni jostain, niin ei sekään ole kyllä oikein.o

heliriikka

Kuvien puuttuminen ei tarkoita etteikö isäsi sinusta välittäisi kuten sisarpuolistasi. Isäsi on voinut olla puun ja kuoren välissä. Uuden vaimon suhtautuminen sinuun on voinut hyvinkin johtua lähinnä mustasukkaisuudesta äitiäsi kohtaan, ja sitä kautta sinua kohtaan. Lapsellista ja kehittymätöntä, totta, mutta valitettavan inhimillistä :(

Ehkä joidenkin mielestä "isä" tuollaisessa tapauksessa rakastaa vääränlaista naista. Siihen, ketä kukin rakastaa ja rakkauden "ehtoihin" ei kellään ulkopuolisella ole sanomista. Valitako yhden lapsen kuvat seinällä + menettää rakastamansa nainen, vai valitseeko kuvattomat seinät + lapsensa muutoin + rakastamansa naisen? Siihen löytyy erilaisia variaatioita.

Ja onhan mahdollsita ettei isäsi välittäisi kuvista lainkaan, mutta vaimonsa haluaa kuvia ja on sitten suostunut että tämä halutessaan levittelee kuvia. Ei kai isäsi pitäisi vain "tasapuolisuuden nimissä" levitellä kuvia vaikkei sitä haluaisi.

Isäsi ja vaimonsa välinen asia on puhua tuo asia suhteessan halki, ja ehkä ovat sen jo tehneetkin. Mutta älä sinä missään tapauksessa ole niin surkea, että pidät valokuvien näkyvilläoloa jonkinlaisena lopullisena rakkauden osoituksena.

Ainoa keino selvittää asia on puhua isäsi kanssa. Muista, että rakkaus niin vanhempien ja lasten välinen kuin miehen ja vaimon välinen ei ole ulkoisista tekijöistä riippuvainen eikä edellytä sellaisia. Sydämessään ihminen tietää ketä rakastaa ja kuka rakastaa tai välittää. Vain se ratkaisee.

Koska se nainen nyt on myös äiti eli hänellä on suhde lapsiinsa, voisit sinäkin jossain välissä asiallisesti ja rakentavasti puhua vanhemman ja lapsen välisistä tunteista, joita sinulla on isääsi kohtaan kuten hänellä lapsiaan (ja varmaan omia vanhempiaan kohtaan?). Mutta älkää tehkö tuosta aiheesta mitään perusteellisemman riidan aihetta. Anna vaikka periksi jos siltä vaikuttaa, koska kuten jo todettu sisimmässäsi tiedät isäsi ja sinun välit.

Tjaa...

En aio pitää tässä kenekään puolia, en syytellä enkä sääliä enkä läässyttää aikuiselle ihmiselle mukavia.

Isälläsi joka tapauksessa on uusi perhe, jonka jäsen sinä et ole. Isäsi on otettava huomioon ennen kaikkea tuon ydinperheensä, itselleen läheisimpien ihmisten, hyvinvointi. Sinä olet ulkopuolinen nelihenkisen perheen jäsenistä kolmelle. Et siis voi odottaakaan, että olisit koko perheen silmissä tasavertainen, eikä isäsi yksin voi päättää kaikista sinuun liittyvistä asioista kenties muiden perheenjäsentensä kustannuksella.

Ymmärrän hyvin, ettei isäsi uusi vaimo ja heidän lapsensakaan halua sinusta, elävästä muistutuksesta isäsi aiemmasta elämästä, kuvia oman kotinsa seinille. Mistä tiedät, ellet kysy, etteikö isäsi vaikkapa työpaikka ole täynnä vain sinua?

Olet varmasti tärkeä ja rakas isällesi. On kuitenkin itsekeskeistä olettaa, että menisit muiden hänen läheistensä edelle vain palkällä olemassaolollasi.

Ja tiedoksi -- minä olen (ollut) samassa tilanteessa kuin sinä, en siis ole ajamassa "nyxien" asioita. Minä mietin aivan samoja asioita kuin sinä nt, kunnes annoin itselleni luvan ajatella asioita myös muiden asiaan liittyvien ihmisten näkökulmasta.

Tjaa...

Po. "kuin sinä NYT"

ap

Ihan tiedoksesi, että en ole koskaan ajatellut enkä edes toivonut meneväni hänen uusioperheensä edelle tai olevani jotenkin oikeutetumpi johonkin, mutta ei mielestäni myöskään ole oikein, että minua ei ole kohdeltu tasavertaisesti isäni taholta. Se loukkaa todella paljon. Huonoon kohteluun taas ei ole ollut oikeutta hänen vaimollaan.

Hänen vaimoltaan en odotakaan mitään, kuten en sisarpuoliltanikaan. Isäni aikoinaan toivoi, että jompi kumpi sisarpuolistani olisi päässyt lapseni kummiksi, mutta en nähnyt siihen mitään aihetta, koska ei meillä ole sen kummempaa suhdetta. Kun nähdään keskustellaan sivistyneesti, mutta siinäpä se.

Ehkä se on todellakin niin, että on tullut aika tehdä selkeä pesäero. Naisen hautajaisiin jos tulee joskus kutsu, taidan jopa pitää puheen siellä, kertoa hänen todellisesta luonteestaan kaikille läsnäolijoille.

On kyllä ihme, että miehet (suurimmaksi osaksi on kyse miehistä) suostuvat siihen, että antavat uusien vaimojensa kohdella aiemmista liitoistaan syntyneitä lapsia noin. Itse en siihen todellakaan suostuisi, enkä myöskään kohtelisi mieheni entisestä liitosta syntyneitä lapsia noin.

Tjaa...

Ahaa, sinulle siis kelpaavat vain sinun puolellesi asettuvat kannanotot. Anteeksi, olisihan minun pitänyt se tajuta palstaa kauan jo seuranneena.

Tämän jälkeen osaan vastata aikaisempaan kysymykseesi "Oletko ihan ääliö ja naurettavan herkkä?"

-Olet.

Sorry häiriö, jätän sinut nyt rypemään itsesäälissäsi rauhassa.

ap

Kyllä minulle kelpaa muutkin näkökulmat. Kritisoinko sinua ja mielipiteitäsi jollain lailla viestissäni? Mielestäni en, vaikka en ajattelekaan samalla lailla. Ehkä sitten olen naurettavan yliherkkä asian suhteen. Ehkä minun pitäisi aikuisena oppia suhtautumaan asiaan niin, että oli todellakin oikeudenmukaista, että minua on kohdeltu noin. Jatkan itsesäälissäni rypemistä. Hyvää sunnuntaita sinullekin!

Tumma Miritza

Hei! Luin aloitusviestisi uudelleen ja kyllä sinä ihan hyvin olit ilmaissut tuon rahalahja-asian, minä vain luin sen jotenkin huolimattomasti.

Kyllä sinua siinä asiassa kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Isäsi olisi ainakin pitänyt lahjoittaa myös sinulle rahaa, jos kerran lahjoitti sitä muillekin lapsilleen. Isäsi kuoltua sinulla on oikeus vedota tähän asiaan ja pyytää selvitykset näistä rahalahjoista, koska ne voidaan katsoa ennakkoperinnöksi. Lakimies auttaa tässä asiassa. Sisarten ennakkoperinnöt pienentävät heidän perintöosaansa ja kasvattavat siis jaettavaa sinun hyväksesi. Eli tämä mahdollisuus sinulla kyllä on. Eri asia, viitsitkö lähteä sitä sitten toteuttamaan, mutta jo pelkkä tällaisen mahdollisuuden olemassaolon tiedostaminen voi helpottaa oloasi.

Älä välitä tuon Tjaan kirjoituksista, hän on tyypillinen rääpijä ja haluaa vain antaa negatiivista palautetta, näitä on täällä joka ketjussa. Aina joku haukkuu ääliöksi, vaikka toivottaisi vain kaikille hyvää huomenta. Tähänkin hän todennäköisesti haluaa jotain räyhkäistä, mutta väliäkö tuolla.

Minusta sinulla on oikeus tuntea niin kuin tunnet. Varmasti olet isällesi tärkeä, mutta hän on tosiaan ollut puun ja kuoren välissä, eikä ole kyennyt sieltä ulos murtautumaan, niin monien miesten tapaan. Miehillä kun ei oikein ole noita ihmissuhdetaitoja, heidän tapansa on yleisimmin vain vetäytyä koko asiasta ja ajatella, että kyllä se siitä. Kun asiaa ei ajattele, sitä ei ole.

Vahvista suhteitasi äitisi puolelle ja ole iloinen ystävistäsi. Niin kuin joskus sanotaan, sukulaisethän meillä on omasta takaa, mutta onneksi ystävät saamme itse valita.

pari asiaa

Tuli mieleen pari asiaa lukiessani kirjoituksesi.
Oletteko tekin "toimittaneet" isällenne & hänen vaimolleen teistä sellaisia valokuvia, joita joku haluaa seinille/hylyille laittaa, ns. "perhepotretteja" ? Ajattelin vaan että jos teistä ei ole otettu sellaisia kuvia niin ei kai niitä voi esille laittaakaan ?
Toinen asia koskien tuota raha-asiaa on se, että isäsi on varmaankin maksanut sinusta elatusapua äidillesi ja ehkä hän katsoo sen olevan "jo tarpeeksi" mitä on sinullepäin lahjoittanut ? Elatusavuthan voivat olla joissakin tapauksissa aika suuriakin ?!?

Jx

Edellisellä kysyisin, että onhan se isä samalla tavalla elättänyt nykyisen vaimonsa kanssa tekemiään lapsia kuin maksanut tuota elatusapua. Eriarvoista on ollut ap:n kohtelu ihan selvästi.

edellinen vastaa

Niin niin, mutta kun joka kuukausi laittaa SELVÄÄ RAHAA exän (tai lapsen) tilille niin se TUNTUU isästä ehkä siltä että on jo antanut lapselle rahaa aika paljon. Ne toiset vakituisesti perheessä asuvat lapset menevät tavallaan "siinä sivussa" kun eihän ruokakassia kaupasta kannettaessa ajatella että "tästä kassista niin ja niin suuri osuus menee noitten lasten suihin" tai vastaavasti esim asumiskuluja ajatellen sama juttu.
Ja sitten täytyy huomioida että VOIHAN OLLA että se isän nyksä on parempituloinen kuin isä tai se exä, ja näin ollen hänellä on paremmat mahdollisuuden antaa rahaa itse synnyttämilleen lapsille. Ei kai voida odottaa että hän lahjoittaisi omistaan sille isän ensimmäiselle lapselle - onhan tuo lapsi kuitenkin "vieras ihminen".
Ei nämä asiat (palkat tai esim perinnöksi saadut rahat) aina ilmene lapsille, eivät lapset välttämättä tiedä kuinka "huono" tai "hyvä" palkka sillä isällä vs. nyksällä on - saattaa lasten silmissä näyttää siltä että "isi maksaa" mutta itse asiassa suurempi osa rahoista saattaakin tulla siltä nyksältä.

vielä jatkoa

Lisäksi tulee mieleen että voihan olla myöskin, että aikoinaan kun isä on eronnut ekasta perheestään niin onhan isä voinut itse muuttaa pois ja jättää talon tai asunnon lapselleen ja tämän äidille pyytämättä siitä "täyttä" hintaa / ilmaiseksi ? Eikö hän jo näin ollen ole aika paljon rahallisesti avustanut tytärtään (ja tämän äitiä)...
Tällainenkin on mahdollista eikä lapset välttämättä tiedä tällaisia asioita.

Tree

Joillakin ihmisillä on tapana ajatella (oikeasti!), että nyt on nämä lapset tässä perheessä ja sitten on ne "entiset lapset" kun tarkoitetaan edellisen avioliiton lapsia. Valitettavasti.

Mielestäni olet saanut osaksesi eriarvoista kohtelua, mutta niin se vain on, että siinä perheessä olet ollut puoliksi ulkopuolinen. Isällesi sinun ei kuitenkaan olisi pitänyt olla sitä. Jotkut eivät vaan pääse eroon siitä entisestä elämästä ja entisestä avioliitosta ottaen "entistä" lasta kunnolla huomioon vaan hän jää toissijaiseksi nykyiseen perheeseen verrattuna.

Koska olet kuitenkin jo 40v, voisit alkaa elää omaa elämääsi ja yrittää olla vatvomatta sitä, onko teidän perhepotretti jossain esillä. Vie sinne kuva kehyksissä ja katso, miten reagoivat. Muutenkin voisit ihan suoraan sanoa isällesi asiasta. Turha aikuisten ihmisten on tällaisesta (ja jostain 25-30v sitten tapahtuneista asioista!) netissä rutista.

Jx

En jaksa uskoa, että isä on niin suuria elareita maksanut, että voisi verrata samassa suhteessa toisen vaimon kanssa tekemiensä lasten saamisiin. Ne elarit kuitenkin menevät suhteellisen useassa perheessä kuitenkin elämiseen eivätkä jää säästöön lapselle aikuisena annettavaksi ja samoin taitaa olla lapsilisienkin kanssa.

Meeri-Hanna

Samalla tavalla elämiseen ne rahat menevät uusioperheessäkin eikä säästöön jää, kun on vielä ne elaritkin. Mies maksaa 200 euroa exälle eikä meidän kahdelle muksulle takuuvarmasti mene syömisiin ja vaatteisiin kahtasataa per nuppi kuukaudessa. Sitä paitsi niin mieheni kuin monet muutkin eronneet todella jättävät talouden exälle suht. sellaisenaan ja perustavat uuden kodin sitten ihan alusta.

Jx

Hienoa, jos sun miehesi exä saa noin paljon elareita ja on saanut vielä kodinkin "ilmaiseksi", mutta kaikilla näin ei ole. Nyt oli kyse ap.stä ja siitä miten uuden vaimon lapsille oli tilille laitettu selvää rahaa mutta ensimmäisen vaimon lapselle ei sitä rahaa tilille laitettu.

faktaa

Kyllähän se on niin kun tulee avioero ja isä (tai äiti) perustaa uuden perheen, ei siihen kuvioon sovi laittaa entisen perheen elämää näkyvästi esillä. Se kuviohan on rikkoutunut. Laittakaa asia omalle kohdallanne eli jos teillä on mies jolla on exvaimo ja lapsia, hyväksyttekö sen että entisen perheen asiat tulevat mukaan nykyiseen kotiinne? Ei varmasti.
Ajatelkaa nyt aikuisesti!
Ja taas tuo raha... ihan niinkuin se olisi kaikkein tärkein asia. Tottakait nykyinen perhe lahjoittaa lapsilleen rahaa, se on ok. Sinulle täytyy tulla rahaa (jos se on se tärkein pointti) sinun äidiltäsi.
Ei ole yhtään vaikeata tuota yksinkertaista asiaa ymmärtää. Naiset ovat näköjään todella rahanahneita ja näkevät kaiken rahassa. En tiedä vaikuttaako siihen köyhyys vai mikä?

faktaa

Siitä syystä että lapsilla on eri äiti. Ajatteletko sinä mitään muuta kuin rahaa?Ei tarvi vastata, mieti itseksesi.Aina nuo eronneet naiset ovat jostain valittamassa, ihme joukkoa.

Tiina M

Ei pidä paikkaansa. Monet naiset ansaitsevat enemmän kuin miehet. Suomessa on paljon hyvinkoulutettuja ja hyvin ansaitsevia naisia. he eivät kylläkään täällä valita jokaisesta pikkuasiasta ja mieti miten saisi jonkun miehen kynittyä.

aplle

Mieti asiaa, ethän kuulu tuon pariskunnan elämään, heillä on oma perhe. Ei ole mysökään sinun syysi että vanhempasi eivät onnistuneet.

Jx

Nyt oli kyse ap:n asioista ei minun.