kyselyikä

Onko yleistäkin, että eroperheen lapsi on päättämätön siinä haluaako hän olla äidin vai isän luona? Vakituisesti lapsi asuu äidin luona, mutta on noin joka toinen vkl isän luona, toisinaan useamminkin.

Mutta monesti käy niin, että äidin luona ikävöi isää, isän luona ikävöi äitiä. Kun kysytään, haluatko mennä äidin vai isän luo, ei osaa päättää. Sitten kun päättää, niin taas käy niin että ikävöi sitä kenen luona ei ole. Vaikka saa siis itse tehdä valinnan..

Samoin se, että jos lapsi on esim. minun ja isänsä luona, ja isänsä menee käymään vaikka kaupassa. Kysyy, tuleeko lapsi mukaan. Lapsi ei halua tulla ja isä lähtee. Lapsi jää kanssani kahdestaan ja kyselee monta kertaa että missä isä on koska isä tulee. Miksi ihmeessä ei sitten mennyt tämän mukaan jos kerran on kuitenkin ikävissään..?

Itselläni ei ole lapsia eikä pienistä kokemusta, mieheni lapsi on ekaluokkalainen. Mukava olisi saada vastauksia ihmetyksen aiheisiini, ehkä pystyn ymmärtämään lasta sitten paremmin.

Tavallista

On ihan tavallista, jopa aikuisissa. Kesällä toivotaan lunta, ja talvella ikävöidään auringonpaistetta. Aina halutaan se vaihtoehto mitä ei voi saada.

Älä kiellä lasta ikävöimästä, äläkä hermostu, vaan toteat vain asiallisesti että näin on asiat nyt, ja kerrot koska asiaitila vaihtuu lapsen toivomaan suuntaan. Sitä ennen saa toki kiukutella ja valittaa niin paljon kuin haluaa, mutta aikuiset eivät nyt ala tekemään mitään sen eteen.

Isä ja äiti

Lapsi haluaa olla yleensä isän ja äidin kanssa. Jos tämä ei ole mahdollista, lapsi joutuu todella tuskallisen valinnan eteen. Aikuisen täytyy antaa tukea lapselle, osoittaa, että ymmärtää lapsen tuskan. Aikuisen tehtävä on tarjota mahdollisimman vakaat ja turvalliset olosuhteet. Ero on lapselle kriisi, eikä sen yli aina pääse helposti.

kyselyikä

Kommentoin vielä tuohon aloitusviestiini, että lapsen äiti ja isä ovat eronneet kun lapsi on ollut ihan pikkuvauva, eli ei ole koskaan elänyt saman katon alla molempien vanhempien kanssa.

Mummi

Nämä vanhemmat ovat siitä huolimatta osanneet hoitaa asiat ilmeisen hyvin, koska lapsella on kiinteät tunnesiteet kumpaankin, kuten olla pitää.

Olisi ehkä parempi, jotta lasta ei laiteta päättämään näin pienenä vielä, kumman luona hän haluaa olla, koska ikävä on aina sitä poissaolevaa. Olisi ehkä parempi, jotta vanhemmat sopivat ajankohdat ja pitävät niistä kiinni, jotta tulee luonteva ja jatkuva rytmi. Raamit luovat lapselle turvallisuutta. Hän tietää sillloin, mitä on meneillään ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Isän kauppareissujen perään kyseleminen liittyy tähän raamittomuuden tuomaan epävarmuuteen. Lapsella ei ole vielä myöskään kypsyyttä päätöksentekoon ja niiden seurausten ymmärtämiseen.

Sinä aikuisena suhtaudut kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti lapsen epävarmuuteen/turvattomuuteen, johon hän itse ei ole voinut vaikuttaa. Vastailet ystävällisesti, jotta isi tulee kohta kaupasta, odotellaan rauhassa. Jos tiedät suunnilleen poissaolon keston, kerro se lapselle. Keksi hänelle tai teille jotain kivaa tekemistä, joka vie huomion pois odottamisesta.

Mummi vielä

Koulun aloitus on myös suuri muutos lapsen elämässä ja lisää epävarmuuden tunnetta. Ehkä sinäkin olet suhteellisen uusi asia? Lapsen elämässä tulee kaiken aikaa uusia asioita eteen, joten on hyvin tärkeää luoda rajat ja raamit turvallisuuden lisäämiseksi.

Aikuinen ei aina osaa ajatella lapsen tasolla. Pohdipa esimerkinomaisesti, miltä sinusta tuntuisi jossakin uudessa ja oudossa paikassa, jossa et tietäisi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tunnet yhden ihmisen ja hän poistuisi jonnekin. Lapsella on suunnilleen sellainen olo.

mikä ikä

Minkä ikäinen lapsi on.

Sain kuvan, että on aika pieni. Hänelle voi olla aika mahdotonta tehdä valintaa isän ja äidin väliltä. Vanhempien pitäisi vain toimia sopimuksen mukaan toistaiseksi.

Vaikka lapsi on vauvasta lähtien elänyt kahden eri osoitteessa olevan vanhemman kanssa, se ei tee asiaa yhtään helpommaksi.

Lapselle pitäisi varmaan olla muuta puuhaa, ettei ikävä ehdi tulla. Se ikäväkin pitää sallia.
Onko lapselle vielä epäselvää, mikä on tunti tai päivä. Ikävöidessä puolikin tuntia on pitkä.

Onko lapsella jossain oman ikäistä seuraa?

kyselyikä

Minä olen ollut miehen ja lapsen elämässä siitä saakka kun lapsi on ollut 2,5v ja nyt hän on siis ekaluokalla. Eli monta vuotta olemme jo tunteneet.

Omanikäistä seuraa on aika vähän isänsä luona, mutta sellaiseenkin on mahdollisuus kun järjestetään.

Kyllä yritetty sanoa että koska äiti tulee ja koska isä tulee, mutta valitettavasti itsellä ei ihan riitä vielä ymmärrys tuohon että miksi asiat on väärinpäin. Miksi ei halua isän mukaan mutta kuitenkin ikävöi? Esimerkiksi siis tuo.

Ja tietysti myös se että mikä rooli minulla lapsen elämässä on, en halua olla mikään äitipuoli mutta tietysti laitan ruokaa, autan pesulla, vaatetan, luen iltasadun, saatanpa välillä leikkiäkin yhdessä. Mutta kaiketi rooli on sama kuin jollain random-hoitotädillä.

Mummi

On hyvä, jotta kyselet asioista ja pyydät neuvoa. Se kertoo, että haluat ymmärtää lasta. Vastauksesi mukaan toimit ihan mukavasti nytkin, huolehdit, olet kiltti ja auttavainen. Se riittää sinulta, sillä et pysty yksin lapsen epävarmuutta poistamaan.

Puhuin turvallisista raameista ja rajoista. Sitä ovat myös tutut ja toistuvat rutiinit ja aikataulut. Olen käsittänyt niin, jotta teillä lapsi joutuu päättämään nykyisellään asioista, joista hän ei ole kypsä päättämään. Vaikka se tuntuukin lapsiystävälliseltä ja hyvältä, aikuisen tulee päättää esim. koska kummankin vanhemman luona ollaan. Selkeästi ja varmasti, jotta lapselle tulee varmuus siitä, että nyt on näin - jotta se ei muutu. Jos lapsi pannaan päättämään ja tehdään aina hänen toiveittensa mukaan - jotka voivat hetken kuluttua ollakin toiset - tunnetta turvallisuudesta ei synny. Vanhempi on lapselle se, joka päättää, tuo turvaa ja huolehtii asioista.

Te varmasti yritätte olla lapselle hyvät ja turvalliset aikuiset, olettekin. Olette tai vanhemmat ovat ehkä turhan lepsuja ja lapsen tahtoa myötäileviä, koska hänellä on epävarma olo. Pikkuisen jämäkkyyttä ja vanhemmat sanomaan, missä milloinkin ollaan ja mitä tehdään.

Kyllä se siitä hyvin menee.

tällaisia ajatuksia

Mummi kirjoittaa hyvin. Tähän jatkoksi, että jotkut lapset tarvitsevat (ja oikeastaan kaikki lapset hyötyvät) aikaan liittyvien asioiden näkyväksi tekemisestä. Ekaluokkalaiselle aikakäsitteet eivät vielä ole ihan selviä ja onhan odottavan aika aina tunnetusti pitkä. Kun aikuiset ovat sopineet, kuinka esim. seuraava kuukausi mennään, niin vaikkapa seinäkalenteriin voisi laittaa merkin isäpäivistä ja äitipäivistä. Hahmotuksen helpottamiseksi voitaisiin käyttää värikoodia, vaikka perinteistä isä sinisellä, äiti punaisella. Sitten ruksataan kalenterista päiviä sitä mukaa kun ne kuluvat. Tästä voitaisiin yhdessä katsoa (ja vähitellen lapsi itsenäisesti) missä hän on ja milloin.

Olen mummin kanssa samaa mieltä, että tuonikäisen päätäntävaltaan ei tule kuulua eikä perusturvallisuutta lisää, jos hän itse päättää missä kulloinkin majailee. Nyt jäi vähän sellainen kuva, että vanhemmat antavat lapsen päättää. Niinpä hän sitten ihan turhaan miettii ja haikailee, olisiko toisen luona sittenkin just nyt jotain kivaa, siis tuliko valittua väärin. Jos käytäntöä muutetaan, saattaa ensin tulla riitaa. Pitkällä tähtäimellä uskon tuon kaipaamisen vähenevän, kun lapsi tietää pääsevänsä sovitusti kummankin vanhemman luo. Otsikoit ketjun "lapsen päättämättömyys", minusta kyse on vanhempien päättämättömyydestä, jolloin he vierittävät heille kuuluvia päätöksiä lapsen harteille.

Tuohon kauppujuttuun: mitä vastaat, kun lapsi kysyy missä isä on ja koska tulee takaisin? Saman asian hokeminen alkaa kohta tuntua turhalta. (Toki voit palauttaa asian kysymällä, että niin, muistatkos mihin isä sanoi menevänsä. Ja että tulee takaisin heti kun ehtii. Paras olisi, jos tietäisit ajan suunnilleen ja katsoisitte kellonviisareiden asennosta, kuinka ne ovat kun isä tulee. Osa ekaluokkalaisista osaa kellon jo hyvinkin, osa vielä harjoittelee.) Mitä teette, kun isä on poissa? Kysely voi johtua siitäkin, että jos puuhailet kotitöissä tms. omissa hommissa, niin lapsi odottaa seuraa. jos siis isä on se, joka hänen kanssaan pääsääntöisesti puuhailee. Siinä tilanteessa voisi jonkin puuhan ehdottaminen lapselle tai hänen ottamisensa mukaan kotihommiin, pöytää katamaan tms. auttaa aikaa kulumaan.

MUmmi

"Otsikoit ketjun "lapsen päättämättömyys", minusta kyse on vanhempien päättämättömyydestä, jolloin he vierittävät heille kuuluvia päätöksiä lapsen harteille."