hefh s

IS: Lapsia annetaan pois uuden rakkauden tieltä | Perhe | Iltalehti.fi

Onpa omituisia

mielipiteitä,olishan se ainakin minusta kurjaa jos joutuisin sietämään jonkun muun pilaamia kakaroita.Että tule ja kävele yli.

AP

Ihan tosissasi olet,lapsi ja 19v on aivan eri asia.

Nuori 5kymppinen

Meillä 2vuotinen avioliitto ratkee liitoksistaan, koska mieheni on pyrkinyt täyttämään kaikki 18- ja 20v lastensa toiveet. Vaimoa ei ole kuunneltu, monista avunpyynnöistä huolimatta. 20v. tytär on nykyään katkassut välit minuun, ja systemaattisen häirinnän ja kiusan vuoksi saa isältään kaiken huomion.Tytär on käyttäytynyt kuin hylätty vaimo, joka raivosi mm.siitä, ettei häneltä ja hänen äidiltään kysytty lupaa avioitua. Mieheni lapsilla on ollut 2 kotia, joten heillä on ollut mahdollisuus valintaan. Tytär pystyi luottamaan kaikessa toiminnassaan, että isä tukee ja uskoo, vaimo on kyseenalaistettavissa. Mikäli me aikuiset avioparina olisimme puhaltaneet yhteen hiileen, olisi myös mieheni tytär joutunut sopeutumaan tilanteesiin, niikuin kaikki muutlapset.
Nykyisin tilanne on sellainen, ettei minulle kuulu asiat,jotka liittyvät hänen perheeseensä.
Hänen perhe kun tuntuu olevan se, josta hän erosi jo 12 vuotta sitten !

Toivon, että Sinä saat tukea mieheltäsi saattaa hänen tytär ruotuun. Täytyy isän ja tyttären ymmärtää, että joka kodissa on omat säännöt ja niitä jokaisen tulisi pyrkiä noudattamaan.
Omien lasteni kanssa olen aina pyrkinyt olemaan aikuinen, joka viimekädessä päättää ja käyttänyt murrosikäisten kanssa hyväksi havaittuja keinoja UHKAUS-KIRISTYS-LAHJONTA.

Ihan tosissani

19-vuotias on nuori. Aivotkaan eivät olet vielä kehittyneet aikuisen mittoihin. Vasta yli 23-vuotiasta voidaan sanoa aikuiseksi aivojen kehityksen suhteen. Ja hän on isänsä lapsi joka tapauksessa.

Ja meillä

on ihan yhteisiä lapsia mieheni kanssa, myöskin 19-v. Eikä häneltä suvaita ap:n kirjoittamaa käytöstä, ei alkuunkaan.

hlvtistä ulos päässyt

Maailma ei ole mustavalkoinen ..ja toisaalta kun elelee helvetin esikartanossa alkaa näkyä vain yhtä väriä tunnelin päässä: mustaa.

Totta, isän pitäisi ohjata lastaan, vaatia käytöstapoja jne. Totta, kyllä se tyttö siitä joskus muuttuu... mutta juuri tällä hetkellä huonosti voi se tyttökin. Kun ei ole aikuisia tukemassa, laittamassa rajoja, jotta voisi kasvaa ikäisensä tavoin. Rajoja vaan olis pitänyt alkaa asettelemaan paljon aikaisemmin. Mutta eilistä päivää ei kannata haikailla kun paskat on housuissa. Sullahan ei ollut edes tilaisuutta asetella vaippaa sille. Tytölle.

Olet tehnyt kaikkesi minkä mielikuvituksesi keksii ja pinna on kireällä. Pääset kaikesta kun häippäset, mutta se ei poista ongelmaa, ja osoittaisi vain että sinun ja miehen suhde ei ole kovinkaan vahva. No, enpä kehuis miestä nyt muutenkaan.

Yksi vaihtoehto: älä välitä. Asennoidu sietämään sotkua paskaa ja epämiellyttävyyksiä kuukauden verran. Älä siivoa tyhtään mitään siellä, edes omia jälkiäsi. Ole tyyni ja rauhallinen, ystävällinen, ei tarvitse olla epäkohtelias, mutta kohteliaisuutta tai huomaavaisuuttakaan ei tarvitse sen enempää osoittaa. Kohauta hartioita jos jotain huomauttelevat. Ole kuin niitä kahta ei siellä oliskaan, ja leiki olevasi sottainen poikamies. Älä tee ruokaa, ruoki itsesi ulkona. Älä edes hanki sellasta ruokaa jota hekin voisivat syödä, taik välipalojakaan. Pese vain omat pyykkisi, tai pesetä ne pesulassa. Älä tiskaa kuin ne astiat joita aiot käyttää ja jätä likaisena pöydille. Äläkä ainakaan imuriin koske. Jos hermot menee, palkitse itseäsi lomalla. Käy jossain. Vaikka naapurikaupungissa viikonlopun jos et muuta keksi. Tai sukulaisten luo jonnekin. Äläkä kerro milloin palaat. Sanot vain, että yövyt muualla. Älä vastaile puhelimeen, kuin korkeintaan, että kaikki on hyvin. Älä kerro missä olet.

Palattuasi katso missä kunnossa asunto on. Onko siellä tapahtunut poissaollessasi mitään. Yritä sen kuukauden verran. Jos ei tuota mitään tulosta, eivät ala siivoamaan jälkiä tai pahimmillaan alkavat nipottaa sinulle, mieti hyvin hyvin tarkkaan suhdetta siihen mieheen. Lastenkasvatuksen perseelleen menon vielä voi sietää ja antaa anteeksi johjonkin rajaan, mutta silloin kun toinen sallii oman lapsensa käyttäytyä omaa rakastaan kohtaan miten sattuu, silloin tulee mieleen, ettei se rakkaus ehkä sitten olekaan aitoa.

Kokeilin nimittäin aikoinaan tuota keinoa, mutta toisista lähtökohdista. Ensin uhkasin miestä, että jollei ala jotain tapahtua niin häivyn. Ei tapahtunut pariin viikkoon, ja olin jo ajatellut häipyä, joten otin tuon hälläväliä -linjan. Ajattelin jättää heille helvetin jälkeeni. Katselin vapaita asuntoja, neuvottelin miehen kanssa siitä miten hän ostaisi minut ulos asunnostamme. Jollei suostu, vien asian oikeuteen. Hän ei ottanut tosissaan ja oli vähän kauhuissaan, että entä jos olinkin tosissani. Olin aivan tyyni koko ajan, koska olin vain niin kertakaikkisen kypsä. Kyllästyin katsomaan sitä sotkua ja touhua, otin töistä 2 viikkoa lomaa, lähdin espanjaan aurinkolomalle, joita oikeasti inhoan,. Muutakaan en keksinyt. En kertonut heille muuta kuin että lähden reissuun. Pidin puhelimen kaiken uhalla kiinni koko matkan. Palattuani odotti yllätys. Koti oli siivottu. Mies heräsi ja aloitti kyselyt missä olin ollut, ja halusi keskustella. Olin niin tyly, että menin vain nukkumaan (lento tuli yöllä). Seuraavana päivänä mieskään ei mennyt töihin vaan jäi selvittämään asioita. Hän ei halunnut erota jne. Poika oli laitettu kuriin - no, jonkinlaiseen - ja olivat miehen väittämän mukaan yhdessä siivonneet ja sopineet erinäisiä sääntöjä, keskustelutyylit mukaanlukien. En minäkään erota halunnut, ja ajattelin että katotaan onko vain mainospuhe vaiko totta. Ja kyllä se todeksi alkoi muuttua. Sellaiseksi mitä murkun kanssa eläminen voi siedettävänä olla. Eikä me sitten erottu.

Aikuistuttuaan poika löysi tyttöystävän, meni kihloihin ja muutti hänen kanssaan yhteen. Hieman ennen häitään istuttiin meillä iltaa nelistään, syötiin ja nautittiin viiniä jonkinverran. Poika heltyi avautumaan niistä nuoruusajoista, pyyteli anteeksikin. Hän kertoi olleensa minulle niin ilkeä kun ei ollut itse hyväksynyt vanhempiensa eroa, vaikka se oli hänelle selitetty, ja hänkin ymmärsi sen olleen tarpeen (vanhemmat oli jatkuvasti vain riidelleet). Hän jostain syystä halusi rikkoa isänsä ja minunkin välit. Kun olin sitten häipynyt espanjaan, hän oli nähnyt miten isänsä oli apea. Se apeus oli kai saanut miehen kimmastumaan. Isä oli antanut pojalle kaksi mahdollisuutta: joko alkaa käyttäytyä ja huomioida minutkin, taikka sai muuttaa äitinsä luo tai siljaiskotiin. Äidilleen poika ei äitinsä elämäntyylin ja vaihtuvien miessuhteiden takia halunnut, ja oli sitten ajatellut asioita vähän itsekin. Kun minua ei kuulunut vielä toisellakaan viikolla, oli mies ollut niin hädissään, että poika oli pelästynyt ja ajatteli jos vaikka siivoaminen olisi auttanut. Sitten oli käyty isä-poika keskustelu.

Lapsethan eivät yleensä ole pahoja. Käytös kuvaa enemmän heidän omia tuntojaan. Jos vanhemmat ei lapsiaan osaa lukea eikä puutu tilanteeseen, se on enemmän haitaksi kuin meille aikuisille. Se on väärin lapsia kohtaan. Kaikki vanhemmat eivät vain osaa, eivät tiedä, pelkäävät, tai jotain. Ymmärrys ei kuitenkaan lohduta meitä muita aikuisia jotka siitä kärsimme myös, emmekä voi tehdä asioille mitään. Niin minäkin olisin vain häipynyt ihan vääristä syistä. Joskus syyt ei ole vääriä, jos mies ei olisi oikeasti välittänyt minusta ja meistä. Siltä minusta tuntui, ettei välitä, ja siksi oliskinkin lähtenyt. Mutta, onneksi meillä oli toisin. On vain jotenkin niin turhaa jos rakkaus pitää koetella muiden ihmisten tai lasten kautta.

AP

Nyt toivon,että ihmiset jotka ovat samassa tilanteessa jossa minä,lukisivat tämän ketjun ja ottaisivat opikseen.
Nimittäin jouduin muuttamaan viikonvaihteessa pois koska tyttöä ei saanut ulos.Isänsä oli sitä mieltä,että asuu niin kauan kuin haluaa ja on tarvetta.
Tuollainen pilallelellitty mustasukkainen naisen alku pystyy kyllä tuhoamaan hyvänkin parisuhteen,myös isällä on suuri osuus asiassa.Selkärangaton lapamato jota tytär pyörittää ihan kuin päin vaan.
Viimenen kuukausi oli helvettiä,sain haukut mieheltäni kun kuulema kiusaan tyttöä ja se on hänen asia miten tytön kanssa toimitaan.Sen jälkeen kun tyttö kuuli kun riideltiin ja hän sai oikeutta hän laittoi mun kalliin käsinkudotun villapaidan pesukoneeseen ja pesi sen kuudessakymmenessä asteessa niin että se kutistui puoleen,Aloin itkemään ja isälleen hän kertoi,et halusi olla mulle mieliksi ja pestä sen kun oli roikkunut eteisessä ja haissut.
Olen keskustellut psykiatrin kanssa tästä niin hän kertoi,että on uransa aikana törmänyt vastaaviin tapauksiin jossa lapsi ottaa ylivallan perheessä.
Toivottavasti mun ei tarvitse koskaan olla tekemisissä heidän kanssa,sen verran olen katkera,rakkaus ei kuitenkaan loppunut.En olisi koskaan uskonut,että meille käy näin.

exän nyxä ja päinvastoin

Tiedän tapauksen, jossa avioliitto päättyi eroon perheen murkkuikäisen tytön takia. Isä muutti pojan kanssa muualle, äidin jäädessä hellimään ja passaamaan pariskunnan murkkua. Molemmat lapset ovat yhteisiä ja liitto oli kestänyt parikymmentä vuotta.

Teinit saattavat olla täysiä piruja niin halutessaan. Useimmin tytöt, pojat "murkkuavat" eri tavalla, vai onko tämä nyt yleistämistä?

En yhtään ihmettele uusperheessä tapahtuvaa kuviota, koska lapsiin vaikuttaa myös sen etävanhemman suhtautuminen exänsä uuteen perheeseen. Varsinkin, jos ero on tullut kolmannen osapuolen ollessa kuviossa mukana.

Vaatii suurta kypsyyttä perustaa uusperhe, jonka jäseniä ovat myös uuden puolison lapset. Ehkä myös kummankin exät "piilojäseninä".

Otan osaa.

exvaimo ja äitiparka

Olispa kiva lukea mielipiteitä niiltä lapsilta/nuorilta/exiltä, jotka puoltavat sitä että lapsi terrorisoi toisen vanhempansa uuden suhteen rikki. Mikä on se ilo ja hyöty kun tietää isän (esim. isän) rakastavan uutta puolisoaan, mutta joutuu laittamaan lapset ja puoliso vastakkain, sen seurauksena joutuu eroamaan rakkaastaan? Moni mies suree. Sekö tekee lapset onnelliseksi? Minusta se on sairasta.

On myös miehiä (onneksi) jotka osoittaa lapsilleen etteivät ole kiristettävissä, vaan lasten on käyttäydyttävä. Uhkanahan on, että lapsi ei tapaa isäänsä jollei käyttäydy. Eli ei ole kovin paljon vaadittu. Vaan nykyäänhän lasten "ei tarvitse" käyttäytyä. Ne saa traumoja ja nehän voi vaikka oikeasti alkaa pitää isän uudesta puolisosta. Äidin kauhuksi. Äitiparat ei tajua ettei uusi vaimo vie äidin ja lapsen välistä rakkautta mihinkään.

kiinnostavaa

No on tasan tarkkaan vanhempien vika jos lapset määräilevät ja rellestävät perheessä. Uskomatonta miten aikuiset ihmiset syyttävät lapsia kun vika on vanhemmissa.

Erotaan ja mennään heti uuteen suhteeseen, tapellaan exien kanssa, hemmotellaan lapsia syyllisyyden vallassa. Yksinkertaisesti ei osata hoitaa eroa ja ihmissuhteita niin, että otettaisiin ennenkaikkea huomioon lasten tunteet, lapset ovat lapsia eivätkä ajattele samalla tavalla kuin aikuiset.
Ero pitää hoitaa oikein, antaa lapsille aikaa eikä heti esitellä niille nyksiä, mitä voi vaatia lapsilta kun aikuinen ei osaa hoitaa edes omia suhteitaan, mutta kun se on minä, minä, minä....miten sitten lapsilta voi vaatia jotain muuta!

pelkäätkö lastasi

Oliskohan se huono omatunto, joka saa etäisän hemmottelemaan lastaan silloin kun hän on isän luona?
Lapset/nuoret oppivat käyttäytymään siten miten heidän annetaan käyttäytyä.
Nuoret ovat keskenkasvuisia tunneälyltään. He ovat epävarmoja omasta iästään ja paikastaan suhteessa vanhempiinsa.
Lapsen paras koti on vanhempien rakkaus toisiinsa.

Kirschberryn sisko

Älä ota sitä isää takaisin sittenkään, kun se itkee perääsi tämän teinihirmun häivittyä. Sitä saa mitä tilaa.

Sinä olet nainen, sinä kyllä saat paremmankin. Kuullostat tosi fiksulta kirjoituksiesi perusteella. Anna likan pyörittää isäänsä.

AP

Ei menty uuteen suhteseen,etkö oikeasti osaa lukea?Tässä ei muuta olla tehty kun otettu huomioon lasten tunteet,lopputulos on tämä.
Ihan oikeasti,kieroon kasvaneita lapsia ja aikuisia on maapallo pullollaan,se ei aina ole vanhempien tai yhteiskunnan vika.
Herää pahvi!

kiinnostavaa

Kiitos vaan, saatan olla pahvi mutta en vastannut sinulle vaan yleisesti miksi siis älähdit? Vai ei ole vanhempien vika, kenen sitten?
Nyt en kuitenkaan enää ihmettele miksi et tule toimeen lähelläsi olevien ihmisten kanssa, tuo nimittely paljastaa aika paljon ihmisestä.

Jatkostasi kiinnostunut

Miten asiat alkavat jatkossa sujua ja miltä sinusta tuntuu? Oletko edellen rakastunut vaikka oletkin vihainen? katkeralta täytyy tuntua.

Olen myös miehen lasten debrivoima nainen.

Eikukaan

En ole aiemmin kirjoittanut mutta aihe osui kuin robinhoodin nuoli.

Eilen kannoin omaisuuteni omaan uuteen kotiin. Minun, yksin ja oma. Ei tule mies tänne päsmäröimään, puhumattakaan että miehen "lapset".

En enää katsonut elämääni tuhlaamisen arvoiseksi suhteelle, jota miehen aikuiset lapset ja ex vaimo pommitti kaiken aikaa. Vuodesta toiseen. Täytyy olla kaalissa vikaa kun kuluttaa elämänsä sellaseen. Niin heillä kuin mullakin. Päästin heidät siitä pahasta ja muutin veks. Sitähän ne halusi ja sen ne sai.

Mies yritti, kiltti ressukka kun on, pitää puolia mutta heikoin tuloksin. Aina yllätettiin eri kulmasta kuin ennen. Siis niin kieroa touhua ettei kukaan uskoisi jos kuulisi.

Meidän naapuri (ok-talossa asuttiin) tunsi koko helvetin kun oli nähnyt poliisejakin kutsuttavan (minä kutsuin), eikä mies oikein voinut valehdellakaan. Ihanat naapurit ne oli, heitä kaipaan. En mielelläni mene sinne kylään, koska tuskin voin ihan lähiaikoina lähestyäkään koko seutua. Kymmenen vuoden kuluttua ehkä.

Mies soitti tänään. Kuvittelee että asumusero rauhoittaisi tilannetta, lapset ja ex rauhoittuisi, ja sitten katsotaan uudestaan, koska hän tietää että meidän välillä on nin vahva side. Vastasin että tää on tässä mitään ei katsota enää koskaan, se side katkesi kun ei pitänyt sitä porukkaa poissa meidän elämästä. Tai olisi edes vaikka pakottanut aikuiset lapsensa käyttäytymään aikuisten tavoin. Exälleen mies ei koskaan puhunut, minun piti hoidella hänet. Miehen mukaan hänessä nousi sellainen viha ettei olisi mitään järkevää sanomaankaan. Silti, olisi luullut muutamasa vuodessa pääsevän vanhasta suhteesta jotenkin niskan päälle. Vaan ei. Mutta se exä hoiti ettei ollut tilaisuuttakaan. Jos mies aikoo roikkua kimpussani toimin kuten olen tottunut hänen perheeseensä: soitan poliisin.

Tää oli nyt siitä elämästä. Menen järjestämään makuuhuonetta nukkumiskuntoon ja huomenna puran loput tavarat.

akka

Voi miten tuttua, meillä vaan 16 v poika, isin poika.
Mun pinna on loppu ihan just. Yöt valvoo/valvottaa kaikkia ja makaa perse homeessa päivät. Ei kesätöihin. Onneksi alkaa koulu. Tuskin se sitäkään saa käytyä. Käskyt, pyynnöt, komennukset, ihan sama. Minä olen tunkeilija, jota ei tarvi kuunnella. Isi puolustaa kaikessa henkeen ja vereen ja vittuilee mulle, kun en oikein tajua miksei ton ikäsen tarvi mitään tajuta/tehdä. Kuulemma vihaan hänen lastaan. No joo, pikkuhiljaa on alkanut vastenmielisyys nousta. Viha on mulle tuntematon käsite, mutta kai sitä ärtyy kun kakara karkailee öisin ja aina on jokin kummallinen selitys, vaikka näkee että tulee valheita peräjälkeen. En tiedä muuta kuin todeta, että en siis ole ainoa. Tuntuu vaan niinkuin ois kynnysmatto.
Ja sitäpaitsi meikit on piilotettu, tyttöystävät käyttää niitä kuin omiaan ja kahden rajun silmätulehduksen jälkeen oli pakko viedä omasta vessasta kaikki hiusharjoja myöten pois. Pennulla on omakin vessa, mutta. Jaksaajaksaajaksaa.

kiinnostavaa

Niin, elämä on täynnä valintoja ja sinä olet valinnut elää sitten tuollaisessa suhteessa. Joskus on lakattava valittamasta ja alkaa toimimaan muuttaakseen elämänsä paremmaksi ja sehän vaatii valintoja. Nyt haluat vain, että muut tekevät muutokset, haluat miehesi ja hänen poikansa muuttuvan, mitäpä jos päättäisit itse millaista elämää elät.

AP

Hyvä,että täällä on muitakin saman kohtalon kokemia ihmisiä.Ja niille jeesustelioille jotka hakevat aina vaan syytä vanhemmista,oikeasti,eihän meidän yhteiskunta ole pariinkymmeneen vuoteen antanut vanhempien ja kodin päättää miten he lapsensa kasvattavat.On kaiken maailman sosiaalitätejä jotka puuttuu naapurit mukaanlukien pieneenkin kurinpalautukseen.Opetushallitukselta viedään rahaa sillä seurauksella,että koululuokat kasvaa eikä vähäinen henkilökunta jaksa paimentaa yli 40 teinin joukkoa,nostetaan vaan kädet pystyyn ja antaudutaan,pahin virhe mitä teinille voi tehdä.
Ei siis ole ihme,että meillä on nuori aikuinen sukupolvi jotka ovat luonnehäiriöisiä itsekkäitä paskiaisia.
meillä on nyt tilanne se,että asun omillani,onnellisena.Tavataan mieheni kanssa joka on myöntänyt ongelman olevan tyttäressään.Tyttö on muuttamassa 300km päähän opiskelemaan joten ehkä tämä suhde pelastuu vielä.

Lykkyä pyttyyn!

"meillä on nyt tilanne se,että asun omillani,onnellisena.Tavataan mieheni kanssa joka on myöntänyt ongelman olevan tyttäressään.Tyttö on muuttamassa 300km päähän opiskelemaan joten ehkä tämä suhde pelastuu vielä.[/QUOTE]"

Toivotaan todella onnellista jatkoa teille. Toivottavasti se tytär pysyy opiskelupaikkakunnallaan ja jos tulee visiitille, puhukaa miehesi kanssa selkeät periaatteet, joilla ehdoin tytör saa isänsä luokse tulla. Hommaa isälle asiantuntijaa avuksi avaamaan silmiä, sillä se koituu myös tuon tytön hyväksi. Ei hän pärjää elämässä, jollei opi muutamia perusasioita toisten kunnioittamisesta.

Huh heijaa, onneksi meillä on ollut vain nämä minun poikani, jotka ovat aina kunnioittaneet äitinsä uutta kumppania ja meidän elämäämme.

akka

"

Toivotaan todella onnellista jatkoa teille. Toivottavasti se tytär pysyy opiskelupaikkakunnallaan ja jos tulee visiitille, puhukaa miehesi kanssa selkeät periaatteet, joilla ehdoin tytör saa isänsä luokse tulla. Hommaa isälle asiantuntijaa avuksi avaamaan silmiä, sillä se koituu myös tuon tytön hyväksi. Ei hän pärjää elämässä, jollei opi muutamia perusasioita toisten kunnioittamisesta.

Huh heijaa, onneksi meillä on ollut vain nämä minun poikani, jotka ovat aina kunnioittaneet äitinsä uutta kumppania ja meidän elämäämme.[/QUOTE]

kiinnostavaa

Kyllä kaikki kasvatus lähtee kodista, turha syyttää koulua tai yhteiskuntaa. Vanhemmilla on syytä katsoa peiliin kun ollaan kykenemättömiä hoitamaan ihmissuhteitaan ja erojaan. Lapset joutuvat maksajiksi mutta ei siitä lapsia voi syyttää, aikuisena vasta monet alkavat oireilla kun lapsuus on on ollu sitä mitä on mutta ei se sossutätien vika, ne tekevät vain työtään eivätkä taatusti puutu jos kaikki on kunnossa.

AP

Varmaan aikuisena ihmisenä käsität myös sen,että vanhemmilta on riistetty tavallaan oikeus kasvattaa lapsia omalla tavallaan,sekä hyvässä,että pahassa.
Mistä sitten tulee nämä teinimurhaajat jolla on kaikki kotiasiat kunnossa ja takana rakastava perhe.Kyllä täysi-ikäistä varastavaa ja valehtelevaa nuora saa syyttää,ei ole aina vanhempien vika.
Ja kyllä tässä meidän tapauksessa me ollaan jouduttu maksamaan omalla suhteella tytön paskapäisyys,sorry,mut missä lintukodossa sä oikein elä't,

Johanna

Purkaudunpa aiheesta minäkin; Saman katon alla asumista noin 1,5 vuotta isän ja hänen noin 10 vuotiaan tyttärensä kanssa. Ennen yhteenmuuttoa seurustelimme pari vuotta ja silloin laitoin kaiken vaikean käyttäytymisen mustasukkaisuuden piikkiin, koska sitä se isänsä mukaan oli. Mutta, todellisuus on ollut ihan jotain muuta. Tytär on kasvatettu täysin rajattomasti, valehtelee ja manipuloi asioissa ja hänellä on tosi vaikeaa myös kaverisuhteissa ja muualtakin saa jatkuvasti kuulla kaikkea ikävää. Jokin aika sitten tyttö jäi kiinni varastamisesta kaveriltaan ja siitäkin sain haukut kun toin asian esille. Haluan kuulemma vain mustamaalata tyttöä ja olen hänelle aina niin negatiivinen. Kaikki mitä yritän neuvoa ja opettaa on väärin (esim. nukkumaanmeno ajoissa, netissä olon rajaaminen ym)...Tyttö saa ilkeillä minulle joka välissä ja myös miehen suku on liittynyt samaan joukkoon, yhdessä mollataan minua selän takana...En jaksa kohta enää, katson tätä aikani ja sitten aion tehdä ratkaisuja....