Miljaana miettii

Viime viikonloppuna vietettiin isänpäivää ja sen myötä taas luin paristakin lehdestä isohkoja juttuja isistä, jotka eron myötä ovat menettäneet yhteyden lapseensa. Joku kertoi, että äiti ei ole eron jälkeen tuonut lasta tapaamisiin, eikä mitään ole oikein tehtävissä ja joku taas kertoi, että äiti ei ole alkujaankaan antanut lupaa isyyden selvittämiseen, joten mies ei ole "virallisesti" lapsen isä. Aktivoituneet isät ovat perustaneet yhdistyksiä, jättäneet lakialoitteita jne.

Mua jää aina näissä jutuissa kalvamaan se toisen osapuolen näkökulma asiaan. Jotenkin jää sellainen olo, että kaikkea ei kerrota. Jos mies kerran on niin kunnollinen ja rakastaa palavasti lastaan ja haluaa tavata häntä ja tahtoo olla hyvä isä ja osaa kaikin tavoin kantaa vastuunsa vanhempana, niin miksi ihmeessä lapsen äiti ei halua lapsen isää tapaavan? Onko tällaisia juttuja paljonkin? Eikö se yhteishuoltajuus helpottaisi äidinkin elämää? Kyllähän jokainen täysjärkinen äiti ymmärtää myös lapsen isän kaipuun?

Oletko sinä yh-äiti tai onko sulla lähipiirissäsi yh-äitiä, joka ei tahdo lapsensa tapaavan biologista isäänsä? Miksi ei?

Kostoksi

Miehen ex vaimo ei antanut lastensa tulla isänsä luokse koska kuvitteli satuttavansa ja kostavansa näin ex miehelleen. Joka toinen joulu isällä ja toinen äidillä ei tullut kuuloonkaan koska äiti sanoi tappavansa itsensä. Lapset toimivat niin, ettei äidille tule paha mieli. Mies rakastaa lapsiaan ja sanoo, ettei halua asettaa heitä tilanteeseen, jossa on tehtävä valintoja jotka sitten satuttaisi myöhemmin lapsia. Kaikki mahdolliset tapaamiset on tehty äidin ehdoilla. Äiti itkee aina kun lapset lähtevät isälleen, joten jo lähtötilanne on syyllistävä. Uusperhettä ei saa leikkiä ja lapsemme eivät saa olla tekemisissä toistensa kanssa. Mies ja lapset saavat viettää lomaa yhdessä, mutta miehen uusi vaimo ei saa olla mukana. Ex vaimon on saatava tietää kaikki asiat myös sellaiset, jotka eivät hänelle kuulu. Elatusneuvotteluista ei tullut mitään, koska ex vaimo lähti paikalta ovet paukkuen ja sanoi ettei tee yhteistyötä. Aikaa on nyt kulunut reilut viisi vuotta ja lapsetkin ovat jo kaikki täysi-ikäisiä mutta eivät saa tehdä itsenäisiä päätöksiä koskien omaa isäänsä. Eilen isänpäivänä lasten piti lähteä ajoissa koska äiti halusi, että hänen autoonsa vaihdetaan talvirenkaat. Edellisenä isänpäivänä lasten tuli lähteä ajoissa, että ehtivät kauppaan ennen sulkemisaikaa. Kontrolli pelaa ja sitä hoidetaan taitavasti äidin ansiosta. Lapsilla kuitenkin lain mukaan on oikeus isään sekä oikeus tapaamiseen mutta se ei toimi tässä tapauksessa. On ollut todella surullista seurata vierestä tilannetta.

hille2

On todella surullista, että huonosti päättynyt parisuhde kostetaan parisuhteesta syntyneille lapsille. Koska siitähän on kyse näissä tapauksissa, joissa äiti estää lapsia tapaamasta vapaasti isäänsä ja syyllistää heitä joka tapaamisesta. Näitä juttuja sitten lapset purkavat joskus 30-40 veenä psykologilla, kun oma elämä ei suju ja siihen haetaan syitä. Nämä äidit eivät rakasta tarpeeksi lapsiaan halutakseen heille parasta mahdollista.

Toisinkinpäin tapaus on sattunut tuttavapiiriin: uusi vaimo ei sallinut miehen olla entisessä parisuhteessa syntyneen lapsen asioista ex-vaimoon muuta kuin kirjelapuilla - puhelimella ei saanut soittaa, naamakkain ei saanut keskustella esim. lasta hakiessa. Ex-vaimolla taas ei ollut mitään sitä vastaan, että lapsi oli isällään ja esim. yhteisillä reissuilla isän ja tämän uuden naisen kanssa.

lapsi olin itsekin

Äiti pelkää että lapset kiintyy isän uuteen naiseen. Äitiä ei kukaan nainen koskaan korvaa, eikä haluakaan. Joten pelko on typerä, turha ja aiheeton, ja vaikeuttaa lasten elämää perusteettomasti. Siitäkin huolimatta että isän uusi nainen voi olla kiva ja mukava lasten mielestä, mutta ei hän äitiä korvaa.

Kosto isälle on yksi syy. Äiti haluaa sitoa lapset enemmän itseensä ja sillä näyttää isälle ettei isä ole mitään muuta kuin nolla. Niinkuin äidinkin silmissä. Koska äitiä harmittaa että isä on halunnut erota. Tai äiti ei vain ole enää sietänyt miestä ja äiti on halunnut erota.

Pian lapset etääntyy isästä väkisinki. Ainakin he alkavat pohtia onko äiti sittenkin oikeassa, ja isä surkea luuseri. Jos lapsi kuitenkin pitää isästä, lapsi kokee tuntevansa väärin ja haluaa salata sen. Huono itsetunto kehittyy myös lapsille.

Lapsille väkivaltainen mies on asia erikseen, ja se on aina käsiteltävä viranomaisten kanssa. Valvotut tapaamiset on yksi tapa hoitaa lasten ja arvaamattoman isän suhde.

Äiti ilman lapsia

Minun ex mies ei ole antanut minun tavata lapsia yli puoleen vuoteen sen jälkeen kun viimeinen huostaanotto päättyi laittomana. Huostaanottoa kun ei saa käyttää tapaamisoikeuksien täytäntöönpanon keinona. Ex mies saa elatus apua 600€ /kk + indeksi korotukset + lapsilisä 100,40 + 110,94 + yksinhuoltajakorotus 2 x 46,79 eli yhteensä yli tuhat euroa verotonta tuloa kuukaudessa. Tuo summa saa hänet estämään tapaamisia, valhehtelemaan sosiaalityöntekijöille, tuomareille ja polisille. Hän väitti minua mielisairaaksi ja kun sain tervene paeprit ensin yksityiseltä puolelta ja sitten julkiselta puolelta, hän kertoi oikeudessa minun käytökseni sossussa olleen sellaista, että sossut vaativat minulle vian valvottuja tapamisia. Hänellä on yksi psykologi toditamassa koko ajan mina vastaan ja ko psykologi ei ole edes tavannut minua vuoden 2006 jälkeen eikä lapsia 2007 vuoden jälkeen, mutta edlleen meillä pitäisi olla valvotut tapamaiset valvotussa tapaamispaikassa. Huostaanoton aikana lapset saivat olla kotonani kokonaisia viikonloppuja kenenkään valvomatta. Huoltajuutta ei kuitenkaan voi muuttaa, kun lasten asuminen on vakiintunut isälle eikä 6kk tai 8 kk huostaanotto muuta tilanetta, kun minä olen kuulema vain manipuloinut sossuja tekemään huostaanoton.
Voi myös olla, että ex mies nauttii minun kiduttamisestani ja minähän maksan kaikki oikeudenkäyntikulut, kun lähiholtajaa ei voi määrätä maksamaan mitään, ettei lasten elatusvaarantuisi. Olen nyt maksanut jo yli 70 000€ oikeudenkäyntikuluja. Ex ei muutne salli kenekään soittavan lapsille eikä kenenkään minun sukulaisen tapaavan lapsia. Jos menee yritäämään tapamaista, oikeus määrää lähestymiskieltoja, kun ex pelkää eri ihmisten kaappaavan häneltä hyvon tulon lähteen.

tunnen

Se, että joku mies haluaa olla lastensa elämässä mukana, on kunnioitettavaa. Harmi vaan että monet miehet viis välittävät lapsistaan.

Monille isille lapset ovat, no ne vaan ovat jotain joiden kanssa jutellaan 2 minsaa töiden jälkeen ja sitten sanotaan... mees nyt siitä leikkimään jotain.. lösähdetään telkkarin ääreen tai tietsikalle kaljapullo kourassa.
Jos jotain kysyt, vastaus on ...kysy äidiltäs ...mull on nyt tässä kesken tää juttu..
Lomilla faija on mukana kun on "pakko". Vaikkei sitä kiinnosta yhtään mikään mitä muksut tekee.

Tunnen monia kavereitani joiden isät olivat tasan samanlaisia kuin omanikin on.

Ei meillä ainakaan mutsi estänyt faijaa koskaan olemasta meidän kanssa.
Päinvastoin mutsi käski usein ja faija pakon edessä leikki hetken, liukeni sitten "omiin hommiinsa" eli kavereiden kanssa autotalliin tai tietsikalle. Se oli tärkeämpää kuin meidän muksujen kanssa oleminen.

Kun meidät muksut saatiin jaloilleen opiskelemaan, mutsi otti eron faijasta saman tien.
Jälkikäteen on ollut puhetta ja sanoin äidille, että mun puolesta olisit voinut erota jo sillon kun me oltiin pieniä. Olis faijakin joutunu ihan itse vähän vastuuta meistä kantamaan.

Faijaa näen nykyään kerran pari vuodessa, ei ole mitään puhumista silloinkaan. Eikä tämä tilanne ole millään lailla äitini vika.

Harkintaa

Ikävää kuulla. Toiset miehet eivät vaan ole tehtyjä lasten kasvattajiksi ! Harmi vaan että jotkut naiset väen vängällä tekevät miehistä isän lapsilleen, tahtoi mies sitä tai ei !

Lähinnä sairasta

Ehkä ne ovat juuri niitä naisia, jotka kuvittelevat että mies ei lähde/jätä niin kauan kuin on yhteisiä pieniä lapsia. Niin mieheni ex-vaimokin kuvitteli ja hoki, ettei X jätä häntä niin kauan kun hänellä (huom hänellä) on lapset vaan kuinkas sitten kävikään. Ex-vaimo on kuin pikkutyttö vieläkin. Lapset kertoivat, että kyllä isä olisi meidän lasten kanssa pärjännyt mutta kun äiti oli se kaikkein vaativin ja hankalin lapsi meistä kaikista. Mies hoiti lapset pienenä ja valvoi yöt kun rouvan piti saada nukkua. Mies hoiti lapset kun sairastettiin, pesi oksennukset, siivosi, niisti nenät, kävi kaupassa, laittoi ruoat valmiiksi kun rouva tulee, pesi lasten hampaat ja luki iltasadut. Nyt isä on petturi kun lähti toisen naisen matkaan. Isää vietiin ex-rouvan mielestä kun pässiä narussa ja kuitenkin kyse oli aikuisista ihmisistä. Pettymys ja katkeruus on yhä olemassa ja siksi toivookin ex-miehensä kuolemaa, koska jos hän ei voi miestään pitää niin ei sitten se toinen nainenkaan. Lapset olivat ja ovat (aikuisia) yhä pelinappuloina ja marionetteina, joita äiti ohjaa.

yh-iskä

Mulla ex-vaimo uhkaili erotessa, etten tule tyttöäni näkemään ja lupaus pitikin pari kuukautta. Kovasti oli muksu aivopesty, mutta lopulta ex huomasi, että kikkailu kääntyy häntä itseään vastaan niin lapsen, lähipiirin kuin viranomaistenkin silmissä. Vajaassa vuodessa asiat kääntyivät päälaelleen ja nykyään minä olen lähivanhempi lapsen tavatessa äitiään viikonloppuisin ja lomilla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

tunnen

...Harkintaa nikille..
ei meillä ainakaan mutsi painostanut faijaa lapsentekoon, luulen että asia oli täysin päinvastoin.
Faija luuli sitovansa mutsin itseensä ja himaan meillä muksuilla loppuelämäkseen.

Nyt faija itkee kuinka kivaa meillä oli .. (no olihan hänellä kun mitään ei tarvinnu tehä) ja haikailee mutsin perään yhä vaikka erosta on jo yli 6 vuotta.

Kavereiden vanhemmissa yks faija oli käynyt vieraissa useamman kerran, yks faija joka ryyppää joka ikinen viikonloppu pellit kiinni (on huippuvirkamies, ei koskaan pois töistä), yks faija piti työkaverinsa kanssa salasuhdetta vuosikaudet....tämmöstä isyyttä.

Nyt aikuisempana me 4 kaverusta ollaan keskenään keskusteltu paljonkin lapsuudestamme.
Kaikkien mutsit ovat käyneet töissä äitysloman jälkeen, käyvät yhä, mutsit ovat huolehtineet meidät muksut ja tehneet kotihommat yhessä muksujen kanssa. Mutsit ovat pysyneet illat ja viikonloput himassa, faijat liidelleet viihteellä. Jokaisen faija on ollu kotonaan enemmän kuin oloneuvos joka on pakotettuna ottanu osaa perhe-elämään.
En ihmettele yhtään, että joka-ainoo äippä on ollu se avioeroo osapuoli (ei siis mies vaikka hellä on ollu toisii naisii).

Siitä huolimatta jokaisen faija on ruikuttamassa meille, miks ei soitella tai käydä.
No, ei se ainakaan johdu siitä, että oltais liian läheisii.

Täydellinen Tytär

Älä yleistä. Yleistykset lisää katkeruutta itsessäsi.

Kertoessasi millainen jonkun isä on ihmisenä, vertaat sitä isyyteen. Onko isä huono jos se harrastaa jotain, tekee työnsä tunnollisesti, ryyppää, menee uudestaan naimisiin? Ei, ei eikä varsinkaan automaattisesti. Miesten pitäisi halvaantua palvomaan lapsiaan loppuikänsä. Ei ne avioliittoissa pysyvät isätkään sitä tee. Ihan samanlaisia ne on kuin eronneet isät.

Vaadit miehiltä täydellisyyttä, mutta enpä usko että olet täydellinen itsekään. Mieti sitä.

tunnen

kuule, Täydellinen Tytär
Jos sun nikisi tarkoittaa minua, niin en ole tytär vaan lähes aikuinen mies.

Harmi jos karu totuus 4:n samanikäisen pojan elämästä ottaa sulla noin koville.
Jokaisen isälle on ollu joku muu asia tärkeämpi kuin oma lapsi. Yhdellä viina, kahdella vieraat naiset, minun faijallani, työ, kaverit, televisio, tietokone name it mikä muu tahansa paitsi me lapset.

Minä en odota palvontaa enkä oo koskaan vaatinut faijalta täydellisyyttä.
Mulle olis riittänyt, jos faija olis kuunnellut minua, omaa lastaan, enemmän kuin 2 minuuttia päivässä.
Ois riittäny jos isäni olis osottanu omatoimisesti jonkinlaista kiinnostusta mun ja systereitten tekemisiin.
Olis ollu läsnä arkielämässä. Enempää ei olis tarvinnu tehdä.

Mulle on se ja sama mitä mieltä sä olet musta.
Mutta se, että oma isä jää pois ekaluokkalaisen muksunsa koulun joulujuhlasta kun tulee lätkämatsi telkkarista, tai se, kun kaaduin jääkiekkokaukalossa 10 vuotiaana niin, että vasen jalka meni paskaks.
Faija sano puhelimeen tylysti.. mee himaan bussilla, en ny ehi hakemaan, töissä on kiirettä.
Tulin himaan bussilla yhdellä jalalla hypellen. Kun mutsi tuli töistä 3h päästä, mentiin taksilla terkkarille saman tien. Nilkka oli murtunut ja sen mukasesti aika hirveessä kunnossa tuon odotuksen jälkeen. Jalka oli kipsissä 4 viikkoo. Näitä välinpitämättömyyden osotuksia on pilvin pimein. Enkä mä ees oo vihanen enää. Kun ei kiinnostanu niin ei kiinnostanu. Se on mennyttä, mutta faktaa.

Joten "täydellinen tytär" sun on turha lässyttää täydellisyydestä tai vajavaisuuksista.
Minä en tuu ymmärtämään faijani välinpitämätöntä käytöstä enkä sitä koskaan hyväksy.

Minä muodostan omien ja kavereiden kokemusten perusteella käsitykseni siitä mitä isyys on.
Se on fakta, että harkitsen ainaki 10 kertaa ennenkun itse teen lapsia.
Sellasta naista ei tuu ikinä eteen, joka sais mut lapsen tekoon tosta noin vaan.

harkintaa

Luulo ei ole tiedon väärti.
Elin itse lähes 4-kymppiseksi kuunnellen äitini solvauksia isästäni - mikään ei ole koskaan ollut äitini syytä, kaikki oli vaan sen "tosikon" ja "pihin" ja "ankaran" ukon syytä.
Nyt kun olen itse aikuinen ja näen asiat ihan eri valossa niin ymmärrän miten minua on vuosien varrella aivopesty isää vastaan.
Isää joka yritti kasvattaa minusta vastuuntuntoista ja järkevää ja säästävää ihmistä.

mikä siinä

on, että jos joku kertoo ikävästä lapsuudestaan, niin heti joku kukkahattutäti ryntää puolustelemaan huonoja isiä/äitejä?

Kolahtaako se omaan nilkkaan vai mikä tuon puolustusreaktion aiheuttaa?

tunnen

nimenomaan luulo ei ole tiedon väärti.
Minä tiedän, että mutsi ei olis halunnut kolmatta lasta, isäni halusi. Meitä on 3.
Olen omin korvin kuullut asiasta käytyjä keskusteluja, vaikken sitä sillon 8 vuotiaana kersana samalla tapaa ymmärtänyt kuin mitä nyt aikuisena ymmärrän.

Äitini ei ole koskaan haukkunu faijaa. Ei edes eron jälkeen. Eron syyksi sanoi vaan, ettei rakasta faijaa enää.

Mutsi sano aina, kun näki kuinka paha mieli meillä oli.. isällä on vaativa työ.. ei se pahaa tarkoita...
0-10 vuotiaitten skidien piti ymmärtää aikuista ihmistä ja hänen rankkaa duuniaan, mutta aikuisen äijän ei tarvinnu ymmärtää muksujensa isäntarvetta pätkän vertaa.

Liisa-mummo

Kyllä tiedän tällaisen äidin joka ei anna isän nähdä yhteistä lasta. Isälle on sovittu tapaamisoikeus jokatoinen viikonloppu. On sovittu että isä hakee lapsen perjantaisin päiväkodista ja vie taas maanantaiaamuna päiväkotiin.
Nyt on käynyt niin, että äiti on hakenut lapsen perjantaina ennenkuin isä on mennyt hakemaan. Tämän jälkeen äiti teki isästä rikosilmoituksen, ettei isä halua tavata lastaan ja uhkailee isää nyt kaikin erilaisin keinoin, mm. että joku tuttavamies tulee tekemään väkivaltaa jne.

Isä on nyt aivan romahduksen partaalla kaikista syytöksistä ja uhkailuista. Sosiaalitädit eivät kuulemma voi asialle mitään, kehottavat vain ottamaan muihin viranomaisiin yhteyttä ja hankkimaan asianajajan, joka taas maksaa mahdottomia, mutta muukaan ei tunnu auttavan.

Syytä moiseen käytökseen ei tiedetä. Isä ei ole väkivaltainen, ei alkoholisti, hänellä on vakituinen työ, omistusasunto jne. Äiti tosin on mieleltään sekava, käyttää mielialalääkkeitä ja käy psykiatrisessa hoidossa säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tuulikaappi

Mitä ihmeen rikosilmoituksen tekemistä siinä on jos isä ei haluaisikaan tavata lapsia?
lapsilla on kyllä oikeus tavata vanhempaansa, mutta käsittääkseni etävanhempikin saa tätä lapsen oikeutta polkea vapaasti niin kuin haluaa.
Näin meillä. Hra Ex ei halua tava lapsiaan, koska joutuu maksamaan kahdesta lapsesta yht. 350 euroa /kk elatusapua. Tekisinkä rikosilmoituksen?

heidi

Erosin ex-miehestä kun meidän poika oli 8 kuukautta, koska poika oli pieni ja molemmat siinä vaiheessa vielä ymmärtäväisin niin isä näki lasta joka vkl joko yhden tai kaksi yötä, riippui aina vähän miehen työkuvoista. Nyt poika on 3-vuotias, Isällä uusi vaimo ja vaimon poika jota myös hän sanoo isiksi koska oma isä ei kuvioissa. Isän kanssa sovittu tapaamiset joka toiselle vkl mutta kumma kyllä peruu lähes joka kuukausi yhden vkl eli näkee poikaa kuukauden välein, ja koska tätä on tapahtunut jo yli vuoden(siitä asti kun uus nainen tuli kuvioihin) niin poika ei halua edes mennä isälleen, poika itkee aina isälle mennessään ja viimeksi oli jopa kakannut housuun päiväunien aikaan. poika kertoo aina kotiin tullessa että tämä vaimo ja poika kiusaa häntä( en tiedä onko totta) ja kun kysyn mieheltä siitä niin hän suuttuu minulle eli asioista ei voida puhua. Ja etävänhempihan kuulemma saa perua niin monta vkl tai tapaamista kuin haluaa ja minulla tai pojalla ei ole siihen mitään sanavaltaa. Monesti olen miettinyt että uskallanko enää jättää poikaa sinne ollenkaan koska en tiedä mitä siellä tapahtuu. Elatus- ja tapaamissopimusta mies ei ole suostunut allekirjoittamaan, olen nyt vuoden verran niitä odottanut ja hän oli yhteiselle kaverille sanonut että ei suostu allekirjoittamaan sitä koska jos hän ei joskus pysty maksamaan elareita niin minä en saa sitten haettua sitä kelalta. Että näin meillä... olipa ihana vuodattaa johonki tätä. Tuntuu pojan puolesta vaan pahalle että oma isä käyttäytyy nuin.

Lähi-isä

Olen pahoillani pojan puolesta, kurjaa.

Ellei isä suostu allekirjoittamaan elatussopimusta -yhteys lastenvalvojaan. Ei ole mahdollista, että etävanhempi yksipuolisesti kieltäytyy elatusvelvollisuudestaan. Menee ihan mutuksi, mutta uskon, että sossu määrää elatusavun määrän, ellei sitä saada muuten sovituksi. Ja ellei etävanhempi maksa, niin sossu maksaa ja ulosotto kuittaa rahat etävanhemmalta, jos on mistä ottaa.

Mummi

Just noin se menee. Mistä noita lusmuja piisaa? Ota heti yhteyttä lastenvalvojaan, jotta asiat saadaan lailliselle tolalle.

Minäkin miettisin pitkään, josko lähettäisin lastani enää isälle. Jos lapsi oirehtii, on siihen aina syynsä. Kertoo myös omaa kieltään, jotta isä ei pysty asiasta keskustelemaan, vaan vetäytyy suuttumuksen taakse piiloon.

Näistä kaikista asisoista voit puhua samalla kertaa. Viranomaiseille isänkin on pakko vastata asiallisesti.

HappyCupcake

Meillä oli riitaa lapsen tapaamissäännöistä; kävimme tekemässä sopimuksen lastenvalvojalla.
Uusia sääntöjä kesti n. 2-3 kk, kunnes lapsen isä ei enää vastannut..
Syytä en tiedä, kenties uusi suhde + 2 alle kouluikäistä lasta siinä?

Lapselle isän "katoaminen" on ollut kova paikka, eikä minulla ole hänelle vastauksia...

Elatusapu on nyt menossa oikeuden kautta toteutukseen, mutta enemmän suren isän ja pojan suhteen kaatumista..

munakas nainen

Viekää elatussopimusasianne käräjäoikeuteen jos ei muuten tule tolkkkua. Sieltä saa lainvoimaisen päätöksen, jota isän on noudatettava. Isän allekirjoitushaluilla tai haluttomuuksilla ei ole mitään merkitystä kun oikeudesta tulee päätös halusi isä tai ei. Kumpikin voi toimittaa omat näkemyksensä tilanteesta, kyvyistä ja kyvyttömyyksistään, ja niiden perusteella oikeus tekee ratkaisun. Sekään päätös ei voi pakottaa isää tapaamaan lastaan, mutta ainakin isä joutuu vakavasti miettimään tilannetta.

Miehiä syyllistetään ihan tolkuttoman helposti kun huolto lapsen kanssa ei onnistu. Naiset voisi osaltaan miettiä, että voiskohan mitenkään olla samantapaisia ongelmia silloin kun lapsi jää isälle ja äiti tapaa tätä silloin tällöin. Pitkän tauon jälkeen lapsi ujostelee/arastelee äitiä, äidin kotia, äidin miesystävää jne. Siinä äitikin alkaa olla epävarma ja se taas heijastuu lapseen joka alkaa olla entistä enemmän hädissään. Ja kun esimerkkiin sanan äiti tilalle vaihtaa isä, niin ehkäpä on helpompi katsoa asiaa vähän omaa napaa kauempaa.

Tiedän että tämä nostattaa tukat pystyyn ja raivon naamalle: ei taatusti kävisi noin jos äiti olisi etävanhempi! ...mikä sinänsä olisi jo korni ajatuskin...

naiset

tekevät katkeruuttaan tuollaista, ja niitä naisia tässä maassa löytyy.

Vieraannutettu isä

Tämä ongelma on tullut suomessa siihen pisteeseen, että sitä taltuttamaan on perustettu yhdistys. http://www.isatlastenasialla.fi/ Siitä on jo tehty muutamia juttujakin: Uusi isäjärjestö ajaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiin | Helsingin Uutiset Kuuluuko isä perheeseen? | Karkkilalainen Ist pyrkivt tasavertaistamaan vanhempien asemaa | Toista | YLE Areena | yle.fi